Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä eilen oikeastaan vähän pahoitin mieleni viesteistä jossa äitiini liittyen kirjoitettiin rumasti. Myönnän sen. Hän ei ansaitse sellaista kaiken kivun ja muun harmin lisäksi. Se tuntuu pahalta jos tänne tulee kirjoittamaan iloisena jotain itselle tärkeää ja mukavaa juttua ja sitten joku ilkeilee heti siihen perään. 

Minullakaan, kun ei oikeasti ole mitään ihmisiä elämässä kuin vanhempani ja joku kirjoittaminen tänne on ainoa keino keskustella ja kertoa asioistaan edes jotain. Silloin toivon, että tänne voisi kirjoittaa siinä mielessä niin, ettei tarvisi miettiä tarttuuko joku heti viestiin tai ei. Jokainen toki saa kommentoida jne, mutta sillä on väliä miten. En tosin itsekään ole aina paras. En tarkoita sitä. 

Sinä et pysty rajoittamaan mitä muut kirjoittavat tänne. Et eilen, et tänään, et huomenna. Sanot että sinulla ei ole muuta paikkaa kuin tämä. Silloin teet kaikkesi että sinulla on jatkossa joku muu paikka kuin tämä. Ketju jossa aikuiset riitelee ja riehuu jossain avoimella palstalla ei ole terve paikka. Pahoitat mielesi tuntemattomien selvästi häiriityneiden palstatrollien kirjoituksista. Sanot että äitisi ei ansaitse sitä. Sinun äitisi ei ansaitse sitä että kerrot tänne hänen terveysasiansa ja työasiansa tai perhesuhteet. Mieti hetki miltä sinusta tuntuisi jos äitisi kertoisi sinusta tällä palstalla? Kertoisi ventovieraille julkisella palstalla paljon yksityskohtia elämästäsi? Ja ei, tähän ei ole vastaus että hän ei tekisi niin. Nyt minulle riittää tämä palsta, tämä ketju ja typeryys. En lue vastauksia viestiini, mutta miettikää nyt hetki mihin aikanne käytätte. Olette täysin naurettavia ihan jokainen riitelijä täällä. 

No tämähän on ihan totta mutta taitaa mennä kuuroille korville. Ei ole asiallista jakaa täällä muiden asioita. Enpä usko että lampaan sisko haluaa että raha-asioitaan täällä puidaan myöskään ? Vai?

Tämän voi jokainen miettiä omalle kohdalleen. En oikeastaan pidä siitä että täällä kerrotaan liian paljon yksityskohtia.  Jos nämä kirjoittajat näyttäisivät kirjoituksensä äidilleen tai siskolleen olisiko reaktio hyvä? Jos omat sairauteni tai yksityselämäni asiat olisivat täälä jonkun läheisen kertomana loukkaantuisin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä kirjoittaja joka perustelee ja keskustelee moraalista ja miksi tähän tilanteeseen on tultu ja miten eteenpäin, on pyytänyt Dorista keskustelemaan. Kymmeniä kertoja. Ilman tulosta, tietenkin.

Se olin minä. Turhaan yritin. Enää en haaskaa aikaa sellaiseen. 

On vielä narsismista kirjoittanut asiantuntija, kirjoitti pitkiä kuvauksia ja yritti saada muita ymmärtämään sairauden luonteen. 

Kasassa on yli kymmenen "jankkaria". Ei siis vain yhtä. Joko silmät aukee Doris? Sun käytös on saanut tämän aikaan. 

Sivusta tähän: kukaan "asiantuntija" ei laadi diagnooseja random yleisöpalstan kirjoittelun pohjalta, ootko täysin tietämätön?

En aikonut enää jatkaa aiheesta, mutta muistan nuo jutut. Oli yleistä keskustelua narsismista ja joku kertoi itsellään olevan alan koulutus, en muista enään mikä, ja viestien perusteella esitti syitä tuon tyyliselle käytökselle. Kyllähän me muutkin maallikkoina tehdään johtopäätöksiä toisten viesteistä.  Oikeastaan voi sanoa, ettei mistään tiedoista välttämättä ole hyötyä. Ketään ei voi väkisin muuttaa. Kaikki tietää esim. miten väärin ja vahingollista kiusaaminen on ja miten pitkät vaikutukset sillä on. Silti sitä on kaikkialla. P on tästä paljon kirjoittanut.

Tuo narsismista kirjoittanut yritti auttaa muita ja niitä kiusattuja. Että vika ei ole teissä haukutuissa, vaan sairaus aiheuttaa kiusaajan käytöksen. Ja sitä ei voi muuttaa, pelastakaa vaan itsenne. Näin minäkin sen muistan. Turhaan yritätte. Ja tottahan se on ollut. Niin turhaa.

Vielä tuosta valehtelusta. Yhtään mihinkään mitä narsisti kirjoittaa, ei kannata uskoa. En nykyään uskokaan. 

Tunnetko montakin, oikeasti diagnosoitua?

Tunnen. Ammattinikin puolesta ja elämäni varrella tavannut useita. Surullinen neurologinen sairaus kaikille, myös sairaalle itselleen, jonka elämän ja ihmissuhteet se pilaa.

Kaunis aurinkopäivä tänään. Hyvä ulkoilusää ja kohta lähdenkin ulos.

Omppuja on pudonnut puista taas paljon eiku leipomaan ja hilloamaan.

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinulle olisi ok jos läheisesi kertoisi yksityskohtaisesti terveystietosi ja raha-asiasi tänne? Työasiasi? Parisuhteesi? 

Nyt jalkaan laitettiin hopea sidos, pidettävä maanantaihin asti jolloin on seuraava aika.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinuako ei haittaisi jos joku perheestäsi kertoisi täällä sinun asiasi julkisella palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinuako ei haittaisi jos joku perheestäsi kertoisi täällä sinun asiasi julkisella palstalla?

Koko maailmalle? 

Minua haittaa jo se että mies kertoo äidilleen meidän juttuja. 

Tavallinen perjantai, otin aamulla ekan kerran lapaset mukaan koska oli 8 astetta lämmintä. Sentään hieno taivas ja auringonpaiste. Vähän välikausi, ei oikein tunnu kesältä mutta ei ole vielä mitään ruskaakaan.

Noista isäjutuista tuli mieleen että olen ollut isätön koko elämäni, isätön kun voi olla monella tavalla eikä välttämättä aina liity siihen että isä olisi kuollut. Joskus se varmaan voi olla parempikin, toisaalta taas ehkä kaikki joiden isät on kuolleet eivät koe itseään isättömiksi. No, eipä noita oikien voi määritellä kukaan muu kuin ihminen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinulle olisi ok jos läheisesi kertoisi yksityskohtaisesti terveystietosi ja raha-asiasi tänne? Työasiasi? Parisuhteesi? 

Olen tarkka siitä, mitä tietoja annan itsestäni edes oikeassa elämässä, joten edes läheisin ystäväni ei välttämättä tiedä kaikkea. Elämäni on toisaalta tavanomaista ja tuskin ketään edes kiinnostaa.  Vastustan silti jopa sitä, että meistä kerätään koko ajan tietoja erilaisiin rekistereihin vaikka kauppojen etukorteilla. Tässäkin ketjussa oli aikoinaan kysely ammateista. Vastauksia annettiin paljon. Itse jätin vastaamatta, koska kirjoittelen tänne ihan vaan itsenäni.

Olen kuitenkin realisti. Aina, kun kuulut johonkin sosiaaliseen yhteisöön (koulu, työ, asuinalue, harrastus, some), altistat itsesi myös juoruilulle. Sitä ei vaan voi välttää. Jossain on aina joku, joka tietää mielestään jotain kertomisen arvoista. Juoruajille kaikki tiedot ovat valuuttaa, jolla he ostavat asemansa yhteisössä. Siinä mielessä kaikki, mitä tässä ketjussa leviää, on aiemmin levinnyt jo oikeassa elämässä. Tietojen urkinta eri instansseissa on luku sinänsä.

En jotenkin oikein usko että kukaan tai mikään taho olisi niin kiinnostunut minusta tai elämästäni.

Kauppojen bonuskortitkaan ei häiritse, ne omat edut taitaa tulla sillä perusteella mitä on ostanut? Ihan kiva, tarvinkin just sitä shampoota, laastareita, pesuainetta ja nenäliinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinulle olisi ok jos läheisesi kertoisi yksityskohtaisesti terveystietosi ja raha-asiasi tänne? Työasiasi? Parisuhteesi? 

Olen tarkka siitä, mitä tietoja annan itsestäni edes oikeassa elämässä, joten edes läheisin ystäväni ei välttämättä tiedä kaikkea. Elämäni on toisaalta tavanomaista ja tuskin ketään edes kiinnostaa.  Vastustan silti jopa sitä, että meistä kerätään koko ajan tietoja erilaisiin rekistereihin vaikka kauppojen etukorteilla. Tässäkin ketjussa oli aikoinaan kysely ammateista. Vastauksia annettiin paljon. Itse jätin vastaamatta, koska kirjoittelen tänne ihan vaan itsenäni.

Olen kuitenkin realisti. Aina, kun kuulut johonkin sosiaaliseen yhteisöön (koulu, työ, asuinalue, harrastus, some), altistat itsesi myös juoruilulle. Sitä ei vaan voi välttää. Jossain on aina joku, joka tietää mielestään jotain kertomisen arvoista. Juoruajille kaikki tiedot ovat valuuttaa, jolla he ostavat asemansa yhteisössä. Siinä mielessä kaikki, mitä tässä ketjussa leviää, on aiemmin levinnyt jo oikeassa elämässä. Tietojen urkinta eri instansseissa on luku sinänsä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mä olen varmaan tässä ketjussa kertonut omasta elämästäni ja myös läheisteni elämästä enemmmän kuin olisi ollut tarpeenkaan. Muistan aikoinaan kauan kauan sitten, kun erehdyin kertomaan siskolleni jostain mieltäni painavasta asiasta ja siskonihan oli kailottanut asian koko suvulle ennenkuin ehdin itse puhua niistä asianosaisille. Mä opin jo kauan sitten, että älä koskaan kerro kenellekään mitään äläkä varsinkaan näytä mitään tunteitasi. Onneksi olen rationaalinen ja ratkaisuhenkinen ihminen, mutta ei se suinkaan tarkoita, etteikö mullakin tunteita olisl. Mä vaan osaan salata ne erittäin hyvin ja myös käsitellä ratkaisukeskeisellä tavalla. 

Olen ollut tämän palstan erilaisissa kuulumisketjuissa jo useamman vuoden ja yhdessä vaiheessa mietin, että miksi mun pitäisi pidätellä jotai? . Miksi en saisi olla oma itseni?  Miksi mun olisi pitänyt kutsua isääni joksinkin isukkimurumurusöpömurmeliksi, kun tosiassa halusin kutsua sitä KÄÄKäksi? Jollainen se olikin. Loppuun asti.

Jokaisella meistä on oma tarinamme ja mitä enemmän ikää tulee, sitä erilaisempi se tarina on verrattuna siihen, kun istuttiin ämpärin ja lapion kanssa hiekkalaatikolla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jalkaan laitettiin hopea sidos, pidettävä maanantaihin asti jolloin on seuraava aika.

Mikä on hopeasidos? Miten se toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jalkaan laitettiin hopea sidos, pidettävä maanantaihin asti jolloin on seuraava aika.

Mikä on hopeasidos? Miten se toimii?

Kato googlesta äläkä kysele tyhmiä.

Olen samaa mieltä siitä että kenenkään ei tarvitse esittää mitään, vain toisia ihmisiä miellyttääkseen. Irl olen ollut harrastusporukassa missä yhden vanhemmat oli aikoinaan kuolleet tämän ollessa teini-ikäinen, samassa ryhmässä oli mukana myös kaverini joka ei kutsunut isää isäkseen tämön tekojen vuoksi. Koska oltiin nuoria niin vanhemmat tuli usein puheenaiheeksi tavalla tai toisella, aika luonnollista sinänsä. Kun tälle omat vanhempansa teininä menettäneelle selvisi ettei kaverini isä olekaan kuollut, ainakaan samalla tavalla kuin hänen, niin tämä veti aikamoiset kilarit siitä. Hänen mielestään oli ihan väärin että kaveri katsoi olevansa isätön, mutta ei yhtään ymmärtänyt eitä ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin hänen. Joku taisi hänelle siitä sanoakin, että ainakin sinulla on ollut isä jota pitää isänä, ei varsinaisesti auttanut sitä raivoa.

Mutta joo, en siis näe mitään syytä miksi kenenkään pitäisi esittää hyviä perhesuhteita vain siksi että joku haluaa niin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua voisi verrata naapureiden tai tuttujen tapaamiseen ( Toki tämä on ehkä suppeampaa keskustelua.) 

Jokainen niissä kertoo omia kuulumisiaan tai huomioitaan muiden elämästä. Jokaisessa kylässä tai naapurustossa tiedetään pitkälti muiden asiat. Ammatit, perhesuhteet, työpaikat, ehkä jutellaan vanhempien hoidosta, lapsista, lomamatkoista,  sairauksista, opinnoista. Paljon tietoa jaetaan. Kaikkea ei tietenkään kerrota, kuten ei täälläkään. 

En koskaan mieti, missä joku kirjoittaja asuu tai mikä hänen ammattinsa, perhesuhteensa tai varallisuutensa on. Enemmän kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu tai mitä hän ajattelee asioista. 

Eli sinulle olisi ok jos läheisesi kertoisi yksityskohtaisesti terveystietosi ja raha-asiasi tänne? Työasiasi? Parisuhteesi? 

Olen tarkka siitä, mitä tietoja annan itsestäni edes oikeassa elämässä, joten edes läheisin ystäväni ei välttämättä tiedä kaikkea. Elämäni on toisaalta tavanomaista ja tuskin ketään edes kiinnostaa.  Vastustan silti jopa sitä, että meistä kerätään koko ajan tietoja erilaisiin rekistereihin vaikka kauppojen etukorteilla. Tässäkin ketjussa oli aikoinaan kysely ammateista. Vastauksia annettiin paljon. Itse jätin vastaamatta, koska kirjoittelen tänne ihan vaan itsenäni.

Olen kuitenkin realisti. Aina, kun kuulut johonkin sosiaaliseen yhteisöön (koulu, työ, asuinalue, harrastus, some), altistat itsesi myös juoruilulle. Sitä ei vaan voi välttää. Jossain on aina joku, joka tietää mielestään jotain kertomisen arvoista. Juoruajille kaikki tiedot ovat valuuttaa, jolla he ostavat asemansa yhteisössä. Siinä mielessä kaikki, mitä tässä ketjussa leviää, on aiemmin levinnyt jo oikeassa elämässä. Tietojen urkinta eri instansseissa on luku sinänsä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mä olen varmaan tässä ketjussa kertonut omasta elämästäni ja myös läheisteni elämästä enemmmän kuin olisi ollut tarpeenkaan. Muistan aikoinaan kauan kauan sitten, kun erehdyin kertomaan siskolleni jostain mieltäni painavasta asiasta ja siskonihan oli kailottanut asian koko suvulle ennenkuin ehdin itse puhua niistä asianosaisille. Mä opin jo kauan sitten, että älä koskaan kerro kenellekään mitään äläkä varsinkaan näytä mitään tunteitasi. Onneksi olen rationaalinen ja ratkaisuhenkinen ihminen, mutta ei se suinkaan tarkoita, etteikö mullakin tunteita olisl. Mä vaan osaan salata ne erittäin hyvin ja myös käsitellä ratkaisukeskeisellä tavalla. 

Olen ollut tämän palstan erilaisissa kuulumisketjuissa jo useamman vuoden ja yhdessä vaiheessa mietin, että miksi mun pitäisi pidätellä jotai? . Miksi en saisi olla oma itseni?  Miksi mun olisi pitänyt kutsua isääni joksinkin isukkimurumurusöpömurmeliksi, kun tosiassa halusin kutsua sitä KÄÄKäksi? Jollainen se olikin. Loppuun asti.

Jokaisella meistä on oma tarinamme ja mitä enemmän ikää tulee, sitä erilaisempi se tarina on verrattuna siihen, kun istuttiin ämpärin ja lapion kanssa vierekkäin hiekkalaatikolla.

Kyllä tämä on riitelyketju, ollut jo kauan. Kunnon keskustelua ei täällä sallita. Poistellaan ja nälvitään.

Olin tänään perheettömän sukulaiseni uurnanlaskutilaisuudessa.

Kun saavuimme parkkipaikalle ja teimme lähtöä hautausmaalle, aivan kuin tilauksesta radiossa soi Kari Tapion laulamana Mun sydämeni tänne jää. Kuuntelimme ensin kappaleen ja menimme sitten  haudalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään perheettömän sukulaiseni uurnanlaskutilaisuudessa.

Kun saavuimme parkkipaikalle ja teimme lähtöä hautausmaalle, aivan kuin tilauksesta radiossa soi Kari Tapion laulamana Mun sydämeni tänne jää. Kuuntelimme ensin kappaleen ja menimme sitten  haudalle.

Minäkin muistelin äitini hautajaisia, kun kuulin kappaleen: Mun sydämeni tänne jää, kun aika on mun mennä pois. Syystuuli vaan, soi lauluaan kuin kaiken muuttaa vois. Oli lokakuu, Junnun loistava sanoitus.

Minä muistelin isäni hautajaisia, vuosikymmenten takaa. Kun Albinonin Adaggion ensitahdit soi uruilla, purskahdin itkuun. Sisko yritti lohduttaa halaamalla, ravistin kätensä pois, kun yritin ryhdistäytyä. Pelkäsin romahtavani täysin. Musiikin jatkuessa, upeana, rauhoituin. Tuo on edelleen yksi kauneimmista sävellyksistä.