Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (11941)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset järjestyy sittenkin alkuperäiselle päivälle, ihan kiva että nyt on joku varmuus. Perunkirjoitusta en ole vielä edes ajatellut, siihen taitaa saada lisäaikaakin aika helposti.
Hieno homma. On yksi asia järjestyksessä. Kerran hautajaisissa joku ehdotti, ettei adresseja luettaisi ääneen. Olin (äänettömästi) yllättynyt. Minusta on juhlava ohjelmanumero tuo. No, muutkin halusi luettavan, ja näin tehtiinkin.
Meidän suvuissa aina luetaan ääneen, viimeeksi luin äidin hautajaisissa ja kerroin tarinan kun erään adressin kuva oli sukumme taiteilijan taulusta tehty.
Meillä myös. Tykkään paljon tuosta tavasta. Taitava lukija tuo arvokkuutta tilaisuuteen.
Helle. Hiki päässä hyörin metsässä, varjolukema 20, aurinkoisella mäntykankaalla varmaan 25, sortseissa painelin menemään.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset järjestyy sittenkin alkuperäiselle päivälle, ihan kiva että nyt on joku varmuus. Perunkirjoitusta en ole vielä edes ajatellut, siihen taitaa saada lisäaikaakin aika helposti.
Hieno homma. On yksi asia järjestyksessä. Kerran hautajaisissa joku ehdotti, ettei adresseja luettaisi ääneen. Olin (äänettömästi) yllättynyt. Minusta on juhlava ohjelmanumero tuo. No, muutkin halusi luettavan, ja näin tehtiinkin.
Meidän suvuissa aina luetaan ääneen, viimeeksi luin äidin hautajaisissa ja kerroin tarinan kun erään adressin kuva oli sukumme taiteilijan taulusta tehty.
Meillä myös ollut tapana. Mistä tulikin mieleen, että pitää käydä tänään hakemassa postit. Siellä lienee useampikin adressi.
Nyt on minun läheinen sairaalassa. Tutkitaan. Pitäkää peukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on minun läheinen sairaalassa. Tutkitaan. Pitäkää peukkuja.
Pidän peukkuja <3
Monet kuvittelee elämänpäivien kestävän loputtomiin. Monella kestääkin, pitkään. Ikääntymiseen. Mutta kaikilla ei. Ei ehditä suunnitella eläkepäiviä. Kuolema yllättää. Mieti, miten haluat elää. Ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaisten järjestely usein helpottaa surutyötä kun on jotain konkreettista. Nykyään hautajaisia valitettvasti ei haluta järjestää tai ne järjestetään pitkän ajan päästä kuolemasta. Olisi omaisille helpotus jos hautajaiset olisi viikon tai kahden sisällä menehtymisestä, siihen kirkkokin taitaa tähdätä.
Oli lämmin kaunis päivä.
Toinen vyöruusupistos saatu, nyt ei pitäisi sitä riesaa tulla. Tutulla siitä jäi pitkällinen hermosärky johon ei mikään oikein auta.
Sisko kävi äitiä katsomassa. Kovin on käynyt hauraaksi. Kunpa jo pääsisi pois!
Ehkä piankin hautajaisia järjestellään. Onneksi kaksi siskoa asuu lähellä äitin hoivapaikkaa, ovat jo miettineet miten sitten toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ketään joka ajattelisi elämänsä jatkuvan ikuisesti. Pois lukien pienet lapset ja se heille suotakoon. Aikuinen tiedostaa kyllä miten ohut elämänlanka. Täytyy yrittää elää niin että jokainen päivä on arvokas vaikkei loistokas. Jos kaikki on aina suunniteltu joskus toteutettavaksi ja odottaa asioille juuri sopivaa hetkeä myöhemmin, ei sellaista ehkä tulekkaan. Carpe diem, tartu hetkeen, älä odota.
En tiedä miksi, mutta omassa lähipiirissä menee niin että ihmiset on kuolleet joko joulunaikaan tai sitten alkukesällä.
Luin lainaamastani kirjasta jo ekat 150 sivua pelkästään tänään, vielä 200 sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa eilen hieno ilta. Sauvakävelin pitkästä aikaa noin tunnin. Tyyli ja viileän lämmin sää. Hetken seesteinen olo, ikäänkuin kaikki olisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten järjestely usein helpottaa surutyötä kun on jotain konkreettista. Nykyään hautajaisia valitettvasti ei haluta järjestää tai ne järjestetään pitkän ajan päästä kuolemasta. Olisi omaisille helpotus jos hautajaiset olisi viikon tai kahden sisällä menehtymisestä, siihen kirkkokin taitaa tähdätä.
Kyllä ja suosittelen aloittamaan heti, 3kk kuitenkin kuluu nopeasti. Meillä vielä äidin uurna viemättä hautaan kunnes saamme kyydin sinne, on ihana kylä hautausmaa jonne sukulaisia on haudattu, isämme myös, olemme sieltä kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli lämmin kaunis päivä.
Toinen vyöruusupistos saatu, nyt ei pitäisi sitä riesaa tulla. Tutulla siitä jäi pitkällinen hermosärky johon ei mikään oikein auta.
Sisko kävi äitiä katsomassa. Kovin on käynyt hauraaksi. Kunpa jo pääsisi pois!
Ehkä piankin hautajaisia järjestellään. Onneksi kaksi siskoa asuu lähellä äitin hoivapaikkaa, ovat jo miettineet miten sitten toimitaan.
Minulla jäi hermosärky vyöruususta moneksi kuukaudeksi viime vuonna. Otan vielä ne rokotteetkin koska ei sairastettu vyöruusu suojaa sen uusimista. Ja olisin ilman muuta ottanut rokotteen jos olisi edes käynyt mielessä tuo sairaus. Oli kyllä todella kamala kokemus. Pitääkin hoitaa se nyt heti niin ei jää ottamatta. Olen siis viiskyt ja risat "vasta" ja todella stressaava elämän tilanne laukaisi vyöruusun.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten järjestely usein helpottaa surutyötä kun on jotain konkreettista. Nykyään hautajaisia valitettvasti ei haluta järjestää tai ne järjestetään pitkän ajan päästä kuolemasta. Olisi omaisille helpotus jos hautajaiset olisi viikon tai kahden sisällä menehtymisestä, siihen kirkkokin taitaa tähdätä.
Toisaalta mitä se surutyö sitten on? Hautajaiset voi olla kiva järjestää ihan rauhassakin. Isä kuoli kun olin ekaluokalla ja hänen hautajaiset oli viiden päivän kuluttua kuolemasta. Se oli aika kummallista, isä oli australialainen ja hautajaiset järjestettiin siellä joten siis lähdettiin keskeltä Suomen pimeää syksyä Australian kevääseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minä menen suihkuun, asunto on tosi viileä. Viluttaa. Hyviä unia kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein ällötystä herättää kaikki alapeulut, surullisia kerrotaan ja joku piippaa. Ilkeää on.
Tosi törkeää. Toisella surua ja joku alapeukuttaa. En ymmärrä.
Alapeukkuhan tarkoittaa, että itsellä ei ole nyt hautajaisia. Ei kuulu samaa kuin viestissä. Miksi otatte sen vittuiluna. Ja saahan sitäkin tehdä. Ehkä tekee just teidän peukkustiikareiden kiusaksi. Osuu näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten järjestely usein helpottaa surutyötä kun on jotain konkreettista. Nykyään hautajaisia valitettvasti ei haluta järjestää tai ne järjestetään pitkän ajan päästä kuolemasta. Olisi omaisille helpotus jos hautajaiset olisi viikon tai kahden sisällä menehtymisestä, siihen kirkkokin taitaa tähdätä.
En tiedä mikä kirkko siihen tähtää - joku juutalainen seurakunta? - mutta ainakin täällä Vantaalla ei vaan tunnu olevan tarpeeksi pappeja. Kirkon saa, mutta pappi sitten pitää etsiä jostain muusta seurakunnasta. Mekin saadaan nyt isän siunaustilaisuus niinkin nopeasti kuin kolmessa viikossa, koska toisesta seurakunnasta sattui löytymään jo eläkkeellä oleva pappi, joka tekee vielä keikkahommia. Mutta täytyy sanoa, että enemmän tässä on nyt meitä omaisia työllistänyt kaikkien vainajan maksullisten sopimusten lakkauttaminen. Joka ainoaan paikkaan saa yhteyden vain takaisinsoitolla. Ja vaikka automaatti sanoo, että takaisinsoitto tulee 1-3 arkipäivän kuluessa, niin se tuleekin vasta viiden arkipäivän päästä.
Tapasin erittäin komean, suorastaan kauniin lähes 2-metrisen miehen, joka oli herkkä, keskustelutaitoinen ja kaiken lisäksi huippuälykäs. Hän oli kylläkin järkyttävän laiha ketjupolttaja. Tapailimme tiiviisti monta kk yhden kevään ja kesän, olimme molemmat 25v. Seksi oli ihan ok, paitsi välillä
miehen huumorintaju ärsytti, hän saattoi kesken aktin alkaa huutaa: -Jippii! Jihuu! Lisäksi ärsytti miehen passiivisuus ja terveystiedottomuus. Hän poltti, tykkäsi kaljasta, ei hakenutkaan töitä, eikä tullut mukaan peleihin/ ei pelannut mitään eikä urheillut. Sitten alkoi tämän komistuksen mielenterveysongelmat, hän sekosi! Mies väitti olevansa hypnoosissa oleva miljoonaperijä, epäili salakuuntelua ja myrkytystä ja luuli että oli herännyt kuolleista, puhui hulluja niin että sain hävetä jos näimme tuttuja tai sukua.
Minä menin kouluun ja töihin ja koetin houkutella jätkää lääkäriin. Hän suuttui. Lopulta hylkäsin hänet, vaikka siitä tuli huono omatunto. En voinut pelastaa vastentahtoista ihmistä.
Kului yli 10 vuotta ettemme nähneet. Minä menin naimisiin, sain lapsia. Sitten kohtasimme taas: tämä nuorena seonnut toimeton mies oli sittemmin parantunut ihan itsestään ja tullut täysin työnarkomaaniksi! Oli vakitöissä satamassa, ostanut oman talon ja hyvin meni. Väkisinkin mietin, miten hän yhtäkkiä parani meidän eromme jälkeen. Mitä tein väärin, vai oliko minulla mitään osuutta hänen terveydentilaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein ällötystä herättää kaikki alapeulut, surullisia kerrotaan ja joku piippaa. Ilkeää on.
Tosi törkeää. Toisella surua ja joku alapeukuttaa. En ymmärrä.
Alapeukkuhan tarkoittaa, että itsellä ei ole nyt hautajaisia. Ei kuulu samaa kuin viestissä. Miksi otatte sen vittuiluna. Ja saahan sitäkin tehdä. Ehkä tekee just teidän peukkustiikareiden kiusaksi. Osuu näköjään.
Eikä tarkota yhtään mitään. Jos jolla kulla on oikeasti surua niin eipä luulisi paljoa peukut silloin kiinnostavan tai oikeastaan ikinä. Aivan jonnin joutavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten järjestely usein helpottaa surutyötä kun on jotain konkreettista. Nykyään hautajaisia valitettvasti ei haluta järjestää tai ne järjestetään pitkän ajan päästä kuolemasta. Olisi omaisille helpotus jos hautajaiset olisi viikon tai kahden sisällä menehtymisestä, siihen kirkkokin taitaa tähdätä.
Toisaalta mitä se surutyö sitten on? Hautajaiset voi olla kiva järjestää ihan rauhassakin. Isä kuoli kun olin ekaluokalla ja hänen hautajaiset oli viiden päivän kuluttua kuolemasta. Se oli aika kummallista, isä oli australialainen ja hautajaiset järjestettiin siellä joten siis lähdettiin keskeltä Suomen pimeää syksyä Australian kevääseen.
Jos tätä ketjua on uskominen surutyötä ei ole olemassa. Joku sanoi, että jos se on työtä, siitä pitäisi maksaa palkkaa, toinen taas kertoi, ettei sitä termiä enää käytetä ja kolmas, ettei surusta (kriisistä) selviämisessä katsota enää olevan mitään vaiheita eikä sellaisia kukaan käy läpi.
Tämä tuntuu uskottavalta.
Kulttuuristamme on tullut niin yksilökeskeistä. Arvot ovat muuttuneet kylmiksi ja julmiksi. Ollaan tunteettomia sairaita ja heikkoja kohtaan. Kuolema ei kosketa, se sivuutetaan omaan elämään kuulumattomana. Itsekkyys vallitsee. Ehkä siksi ei enää surutyötä tarvita. Ihmisillä on vaan välinearvo, se, miten heistä voi hyötyä. Ehkä siksi henkinen pahoinvointi kasvaa. Lajina ihminen on sosiaalinen eläin, joka luonnostaan hakeutuu muiden joukkoon ja hakee turvaa muista. Jotain on tapahtunut, kun tämä punos on katkennut.
Meidän suvuissa aina luetaan ääneen, viimeeksi luin äidin hautajaisissa ja kerroin tarinan kun erään adressin kuva oli sukumme taiteilijan taulusta tehty.