Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu.  Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut. (Helen Keller)

Sulle ei selvästikään ole käynyt näin. Monelle käy.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Vanhus oli vuokraaja, siis kävi poikansa perheen kanssa mökillä. Vieras vuokranantaja ei syystä tai toisesta tahtonut jatkaa monikymmenvuotista maan vuokrausta, liekö siinä päässäkin sukupolvet jo vaihtuneet?

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu.  Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut. (Helen Keller)

 

Sulle ei selvästikään ole käynyt näin. Monelle käy.

Tämä liittyi siis ammatinvaihdosjuttuun ym.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Vanhus oli vuokraaja, siis kävi poikansa perheen kanssa mökillä. Vieras vuokranantaja ei syystä tai toisesta tahtonut jatkaa monikymmenvuotista maan vuokrausta, liekö siinä päässäkin sukupolvet jo vaihtuneet?

Ok. Suomenkieli on joskus aika sekava. Sana "vuokraaja" voi tarkoittaa sitä, joka vuokraa omaa omaisuuttaan jollekin toiselle. Mutta sama sana voi tarkoittaa sitä, joka vuokraa jonkun toisen omaisuutta. Siksi olisi selkeämpää käyttää termejä "vuokralainen" ja "vuokranantaja". 

Jos kerran vanhus oli vuokralainen ja vuokranantaja kuollut, niin on mielestäni ihan ymmärrettävää, että perikunta myy mökin. Tai ottaa sen omaan käyttöönsä, miten vaan. Mutta vuokrasopimus kuitenkin päättyy. Kuten edellä kirjoitin, niin jos mä olisin saanut äidin kuoleman jälkeen perinnöksi vanhempieni sijoitusasunnon, niin olisin joutunut heittämään vuokralaiset pihalle ja myymään asunnon. Ei perillisilläkäään aina ole ylimääräistä rahaa pankkitileillään, joilla maksaa perintöverot. 

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu.  Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut. (Helen Keller)

 

Sulle ei selvästikään ole käynyt näin. Monelle käy.

Keneen viittaat/mihin viestiin? Kannattaa "lainata" viestiä, niin linkittyy oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Vanhus oli vuokraaja, siis kävi poikansa perheen kanssa mökillä. Vieras vuokranantaja ei syystä tai toisesta tahtonut jatkaa monikymmenvuotista maan vuokrausta, liekö siinä päässäkin sukupolvet jo vaihtuneet?

Vuokratontit on hankalia. Joskus näkee myynnissä osakehuoneistojakin, kun kerrostalon tontin vuokrasopimuksen 30-vuotinen vuokra-aika on loppumassa. Uusi tonttivuokra voi ylittää kipurajan. Asunnoista halutaan eroon, mutta niitä on vaikea myydä tuon vuokrasopimuksen umpeutumisen vuoksi.

Puheena olleen mökinkin tontista oli varmaan tehty vuokrasopimus tietyksi ajaksi, joka oli vuosia. Kun aika tulee umpeen, vuokranantaja voi nostaa vuokraa tai lopettaa vuokraamisen. Tietämättä taustoja, tulee mieleen, että tästä on ehkä neuvotteluja käyty. Mikäli uutta sopimusta ei ole syntynyt uusilla ehdoilla, vuokralaisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä rakennukset ja omaisuus pois tontilta. Ehkä pojan suuttumus liittyi liian korkeaan uuteen vuokraan, mikä pakotti luopumaan paikasta. Ehkä se oli kova pettymys hänellekin. Vuokranantaja  on oikeutettu päättämään, millä summalla vuokraa. Aiempi vuokra ei välttämättä vastaa nykyistä vuokratasoa. Tämä on vaan arvailua. 

Vuokratontti on aina riski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu.  Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut. (Helen Keller)

 

Sulle ei selvästikään ole käynyt näin. Monelle käy.

Keneen viittaat/mihin viestiin? Kannattaa "lainata" viestiä, niin linkittyy oikeaan.

Klo 12.15 lähetin lisäviestin, että tämä liityy ammatinvaihtojuttuun. 

Kiinnostava tämä perintö/mökki/vuokra-keskustelu. Hyvin huomaa, että asioilla on aina monta puolta ja tulkinta vaihtelee sen mukaan, miltä kannalta asioita katselee. 

Tietäminen ei riitä - on myös käytettävä tietojaan.

Tahtominen ei riitä - sen pohjalta on myös toimittava.

Hyvää uutta viikkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

No, minä itse en itsekään siedä Trumppia ja hänen ulostulonsa monessa asiassa näyttävät sen. Grönlanti yms yhtenä asiana. Lisäksi Usassa on nyt myös tavallisten ihmisten elämä jo melko vaikeaa hänen myötään eri jutuissa vai onko esim sananvapauden rahoitus joistakin ok. Sellaista se on jo sitä saa esim tutkia mihin herra antaa luvan. Muista jutuista viis. 

 

Mielistelee itse itänaapurin tyyppiä ihan rauhassa. Jos olet sen huomannut. Samoin itse en ole väittänyt etteikö se itänaapurin tyyppikin olisi ikävä asia. Silti myös Usan asiat ovat sellaisia joiden merkitys näkyy maailmassa. Myös itänaapurimme kohdalla. Jos Trump haluaa mielistellä häntä niin ei asiat hyvin mene. Usalla on paljon valtaa koko maailmaa ajatellen. Jos Usa haluaa kulkea Venäjän kanssa samaa matkaa niin kyllä se näkyy maailmassa. 

Emme edes tiedä millä asioilla putte on Trumppia kiristänyt sotkeutumasta Ukrainan sotaan ym sitä koskeviin asioihin, molemmat on kuitenkin suurvaltojen johtajia joista putte ja venäläisaate on meille ja meidän itsenäisyydelle pahin uhka. Putte näyttelee Trumpin kaveria mutta sillä on kuitenkin oma lusikka sopassa. Historia opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

Aika moni suomalainen ei vaivaudu hankkimaan laaja-alaisempaa tietoa maailman asioista, vaan on pelkästään valtamediamme välittämän tiedon varassa. Se on yksipuolista ja toistuvasti asenteellista mm. Trumpia kohtaan. Päivittäin voi lukea annoksen negaa Trumpiin liittyen, milloin otsikoissa on Trumpin kravatti tai mikä tahansa mitätön asia. Näin peitetään myös todellisia merkittäviä uutisaiheita kansalaisilta, sirkushuveja vaan, saadaan hyvää lööppikamaa.

Muistanette, kuinka ennen Amerikan pressanvaaleja Suomen media teki kaikkensa Trumpin mustamaalaamiseksi ja oli varma Kamala Harrisin voitosta ja median mukaan kuulemma 80% suomalaisista kannatti Harrisia, hah.

Että joo, nuo tässäkin ketjussa olevat oranssi-kommentit laitan täysin ymmärtämättömyyden piikkiin.

 -eri

Trumppia parjataan kateudesta kun hän on syntynyt rikkaaseen yrittäjäperheeseen, kun se raha ja suosio olisi pitänyt tienata sosiaalisten apujen ja tukien kautta niin olisi  kavereita ja "oikeita" kannattajia mutta kun se ei mene niin koska meitä on niin monenlaisilla taustoilla olevia. Aina näitä köyhiä autetaan kaveria-kannattajia 

suomessakin koitetaan nostaa esille ja pidetään vaan ns. oikeina poliitikkoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

No, minä itse en itsekään siedä Trumppia ja hänen ulostulonsa monessa asiassa näyttävät sen. Grönlanti yms yhtenä asiana. Lisäksi Usassa on nyt myös tavallisten ihmisten elämä jo melko vaikeaa hänen myötään eri jutuissa vai onko esim sananvapauden rahoitus joistakin ok. Sellaista se on jo sitä saa esim tutkia mihin herra antaa luvan. Muista jutuista viis. 

 

Mielistelee itse itänaapurin tyyppiä ihan rauhassa. Jos olet sen huomannut. Samoin itse en ole väittänyt etteikö se itänaapurin tyyppikin olisi ikävä asia. Silti myös Usan asiat ovat sellaisia joiden merkitys näkyy maailmassa. Myös itänaapurimme kohdalla. Jos Trump haluaa mielistellä häntä niin ei asiat hyvin mene. Usalla on paljon valtaa koko maailmaa ajatellen. Jos Usa haluaa kulkea Venäjän kanssa samaa matkaa niin kyllä se näkyy maailmassa. 

Grönlanti haittaa mutta Ukraina ei? Grönlantihan on kuulunut aikoinaan Usalle joka antoi sen Tanskalle joutomaana. Toivottavasti pääsevät asiasta hyvään diiliin ettei tarvi sotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

Aika moni suomalainen ei vaivaudu hankkimaan laaja-alaisempaa tietoa maailman asioista, vaan on pelkästään valtamediamme välittämän tiedon varassa. Se on yksipuolista ja toistuvasti asenteellista mm. Trumpia kohtaan. Päivittäin voi lukea annoksen negaa Trumpiin liittyen, milloin otsikoissa on Trumpin kravatti tai mikä tahansa mitätön asia. Näin peitetään myös todellisia merkittäviä uutisaiheita kansalaisilta, sirkushuveja vaan, saadaan hyvää lööppikamaa.

Muistanette, kuinka ennen Amerikan pressanvaaleja Suomen media teki kaikkensa Trumpin mustamaalaamiseksi ja oli varma Kamala Harrisin voitosta ja median mukaan kuulemma 80% suomalaisista kannatti Harrisia, hah.

Että joo, nuo tässäkin ketjussa olevat oranssi-kommentit laitan täysin ymmärtämättömyyden piikkiin.

 -eri

Trumppia parjataan kateudesta kun hän on syntynyt rikkaaseen yrittäjäperheeseen, kun se raha ja suosio olisi pitänyt tienata sosiaalisten apujen ja tukien kautta niin olisi  kavereita ja "oikeita" kannattajia mutta kun se ei mene niin koska meitä on niin monenlaisilla taustoilla olevia. Aina näitä köyhiä autetaan kaveria-kannattajia 

suomessakin koitetaan nostaa esille ja pidetään vaan ns. oikeina poliitikkoina. 

Trumpin mollaus saa aikaan sen, että hänen ansioistaan ei uutisoida.

Esim. Iranin is lamistisella diktatuurilla on ollut länsimaisen vasemmiston tuki vuosikymmenet. Edelleen vasemmisto on hiljaa Iranin kansan kärsimyksistä ja diktatuurin tuki jatkuu. Trump on ainoa maailman johtaja Israelin lisäksi, joka on yrittänyt tilanteeseen puuttua. Muita Trumpin ansioita esim. miljardiluokan sosiaalitukien väärinkäytön lopettaminen, laittomien siirtolaisten tulvan estäminen Yhdysvaltoihin ja etelä-Amerikan vasemmistohallitusten vaihtuminen oikeistokonservatiivien voittoon.

Palstalla on kymmeniä ketjuja näistä kahdesta suurvaltojen "sankarista". Niissä voi riidellä aiheesta loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

No, minä itse en itsekään siedä Trumppia ja hänen ulostulonsa monessa asiassa näyttävät sen. Grönlanti yms yhtenä asiana. Lisäksi Usassa on nyt myös tavallisten ihmisten elämä jo melko vaikeaa hänen myötään eri jutuissa vai onko esim sananvapauden rahoitus joistakin ok. Sellaista se on jo sitä saa esim tutkia mihin herra antaa luvan. Muista jutuista viis. 

 

Mielistelee itse itänaapurin tyyppiä ihan rauhassa. Jos olet sen huomannut. Samoin itse en ole väittänyt etteikö se itänaapurin tyyppikin olisi ikävä asia. Silti myös Usan asiat ovat sellaisia joiden merkitys näkyy maailmassa. Myös itänaapurimme kohdalla. Jos Trump haluaa mielistellä häntä niin ei asiat hyvin mene. Usalla on paljon valtaa koko maailmaa ajatellen. Jos Usa haluaa kulkea Venäjän kanssa samaa matkaa niin kyllä se näkyy maailmassa. 

Grönlanti haittaa mutta Ukraina ei? Grönlantihan on kuulunut aikoinaan Usalle joka antoi sen Tanskalle joutomaana. Toivottavasti pääsevät asiasta hyvään diiliin ettei tarvi sotia.

Suomikin on kuulunut aikoinaan välillä Ruotsille ja välillä Venäjälle. Grönlantilaiset taitaisivat itse haluta itsenäistyä ja mun mielestä olisi hyvä, jos voisivat tehdä niin.  Tosin sitten loppuisi Tanskan antamat tuet. Toisaalta sieltä on nyt löytynyt uusia mineraaleja, joita voisivat itse hyödyntää eikä Tanskan tukia edes tarvittaisi. Jos itsenäistyvät, toivottavasti eivät joudu sotimaan itsenäisyyttään puolustaakseen. Yhtään kenenkään kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on kymmeniä ketjuja näistä kahdesta suurvaltojen "sankarista". Niissä voi riidellä aiheesta loputtomiin. 

Kuka riitelee? Onko teillä täällä "oranssista" jokin oikea mielipide, jota saa esittää mutta toisenlaisia mielipiteitä ei sitten halutakaan kuulla?

Aloin lukea Väinö Linnan Tuntematon sotilas-romaania. On ollut hyllyssä 12v, enpä ole aiemmin lukenut. Leffan eri versiot olen kyllä nähnyt, monesti. Sadepäivän oivallista puuhaa, nyt jo hämärtyi sisällä.

Jotenkin tahtoisin lukea täällä muita viestejä, kuin vakavia poliitiikkaan, uskontoon tms liittyviä. Ei haittaa, hypin yli.

Hymistelyketju on kai tarkoitettu hiukan keveämmille aiheille, vai?

Blondi häissään: Tämä on ollut elämäni onnellisin päivä. Aion mennä naimisiin vielä monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tahtoisin lukea täällä muita viestejä, kuin vakavia poliitiikkaan, uskontoon tms liittyviä. Ei haittaa, hypin yli.

Hymistelyketju on kai tarkoitettu hiukan keveämmille aiheille, vai?

 

Blondi häissään: Tämä on ollut elämäni onnellisin päivä. Aion mennä naimisiin vielä monta kertaa.

Mua taas ei haittaa, vaikka välillä jutellaan muustakin kuin pelkästä "hötöstä ja höyhenistä". Ja olenhan mä itsekin kiusannut teitä muita isääni liittyvillä asioilla. Joo, joku ei tykkää, niin hypätköön yli. Mäkin hypin sujuvasti ohi sellaiset kommentit, joiden aihe ei kiinnosta mua tai joihin mulla ei ole mitään sanottavaa.