Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan koukussa Endevour-sarjaan. Areenasta löytyy. Oxford ympäristönä on kiinnostava. Cambridge kyllä vielä kiinnostavampi. Oli aikoinaan Ivoryn ohjaaman Maurice-leffan tapahtumapaikkana. Batesin romaanin pohjalta.  Siitä alkoi kai Hugh Grantin urakiito. Kuuluisia paikkoja, joihin usein viitataan.

Maurice on sattuneista syystä yksi lempielokuvistani. Jotenkin hyvä elokuva minussa genressään, jossa edes jotenkin toiveikas loppu edes joillakin tyypeillä. Hahmoista suosikkini on Alec. 

Alecia esitti Rupert Graves. Hienon uran tehnyt. Maurice on tunnelmaltaan ja moniulotteisuudessaan upea leffa. Hyvin kuvattu yhteiskunnan asenteet ja eri tyyppiset ihmiset kahleissaan ja elämänjanossaan. Jotenkin se maailma vaikutti niin todelliselta ja syvälliseltä. 

Onhan se hieno elokuva kaikin tavoin. Olen muutamia kertoja katsonut sen. Paljon tuon genren elokuvia katson muutenkin ja siellä helmiä joukossa aina välillä. Tosi paljon myös huonoja elokuvia ja surullisia loppuja. Gods own country on yksi suosikkini. Samaistun siihen, vaikka pitäisi tehdä toisenlainen versio sitten jos omaa elämääni voisi kuvastaa. Kuitenkin sama teema ja ajatukset. Itselleni tärkeä elokuva. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisnasut taitaa olla jo nukkumassa, työläiset ehtii tänne kirjoitteleen vasta illalla.

Ainakin meikä nasu oli eilen tuohon aikaan jo nukkumassa. En tosin ihan vielä ole eläkkeellä,  mutta en enää työelämässäkään.  Eilen alkuillasta kävin viemässä roskia ja seinänaapurini (ortopedi) tuli just töistä kotiin. kertoi, että oli ollut aika rankka työpäivä.  On siis jo päälle kuuskymppinen hänkin. Sanoikin, että kun molemmat seinänaapurit on jo onnellisesti työelämän ulkopuolella ja vastapäinen naapurikin, niin välillä riepoo aamuisin klo 7 lähteä töihin ja onkin alkanut sen jälkeen, kun mä hyppäsin pois oravanpyörästä, alkanut miettiä, pitäisikö itsekin lopettaa työt jo ennen varsinaista eläkeikää. 

Heräsin joskus aamuyöllä tuulen ääniin. Kun en heti saanut unta, luin juttuja täältä. Muuan kettu pääsi onnellisesti jatkamaan elämää. Se toi pienen ilon minullekin. Nukahdin uudelleen.

Vielä tänään on tuulispäivä, mutta huikaisevan kirkas on taivas ja luonto täynnä vihreyttä.

Hyytävä kylmä tuuli!

Vähän puuhasteltiin pihatöissä- tyhjensin kompostoria, pienin oksia risukehikkoon.

Olisi hyvä kävelyilma, ei tulis ainakaan liian kuuma.

Älä peräänny tilaisuuden edessä, jos on kyse sellaisesta, mitä todella haluat tehdä.

Jos pakenet, tilaisuus ajaa sinua takaa koko loppuelämäsi.

Kävin äsken uimassa vaikka oli liian kylmä. Nyt kuuma kahvi maistuu erityisen erinomaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tässä ketjussa sit hymistellää.

Nyt:

Hhhmmmm ja hyräilyä. Viileä sää sai sortsit kaappiin, nyt on (simmarit), sammarit, kummarit ja pipo, kuka muista biisin?

Hyvää päivänjatkos, pillipiiparit :)

Kiitos samoin, vilakka keli on täälläkin. Onneksi viikonlopuksi luvattu lämpenevän, monilla kun juhla-aika. Onneksi myös tuo illan jääkiekko matsi Suomi-Tshekki tulee ihmisten aikaan, alkaako klo 17 pintaan. Mulla oli aikoinaan koira, jonka hermot ei kestänyt varsinkaan Suomi-Ruotsi pelejä, vaan alkoi ulvomaan kovaan ääneen, jännittynyt ilmapiiri taisi sen aiheuttaa, vaikka en mitenkään itse elämöinyt. ;)

Vierailija kirjoitti:

Älä peräänny tilaisuuden edessä, jos on kyse sellaisesta, mitä todella haluat tehdä.

Jos pakenet, tilaisuus ajaa sinua takaa koko loppuelämäsi.

Ohimennyt tilaisuus jää mieleen ja kaduttaa. Tosin ei voi tietää, mihin se olisi johtanut, parempaan vai pahempaan. Eteenpäin vaan.

Tilaisuudella on vain otsatukka- siihen pitää tarttua heti tai menee ohi.

Jospa olisikin elämässään tajunnut useammin että olisi kannattanut edes yrittää.

Mutta onneksi olen ihan tyytyväinen olooni näin eläkeläisenä.

Nykynuorten elämä varmasti vaikeaa monesti kun ei löydy töitä tai opiskelupaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä peräänny tilaisuuden edessä, jos on kyse sellaisesta, mitä todella haluat tehdä.

Jos pakenet, tilaisuus ajaa sinua takaa koko loppuelämäsi.

Kun se uskallus heittäytyä puuttuu, vaikka olisi kuinka halua.  Sitten harmittelen ohi mennyttä ja masennun.  

Olen ottanut kyllä ennen kaikenlaisia riskejä, ja sitten joutunut katumaan impulsiivisia ratkaisuja.  Nyt oppinut liiankin varovaiseksi kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin joskus aamuyöllä tuulen ääniin. Kun en heti saanut unta, luin juttuja täältä. Muuan kettu pääsi onnellisesti jatkamaan elämää. Se toi pienen ilon minullekin. Nukahdin uudelleen.

Vielä tänään on tuulispäivä, mutta huikaisevan kirkas on taivas ja luonto täynnä vihreyttä.

Heräsin myös auringon nousun aikoihin uunipellin kolinaan, kun se jäi auki myöhäisen lämmityksen takia. Joka toinen päivä on pönttöuunissa ollut tuli kolean sään takia, ja kylmä tuuli viilentää vanhaa taloa. 

Nousin ylös kahvin keittoon,  kun en saanut enää unta.  Harvinaisen isokokoinen rusakko oli juuri ikkunan takana. Nousi takajaloilleen korvat pystyssä ihmettelemään, kun huomasi liikkumiseni. Onneksi kasvimaa oli peitetty harsoilla, muuten olisi syönyt salaatit. 

Kova tuuli ulkona, puut taipuilevat.  Toivottavasti mäntyjä ei kaadu nurin.  Puuklapitkin pitäisi saada suojaan, ennenkuin jokin pilvi tuo sateen.

Mietin tänä aamuna alakouluun liittyviä asioita. Ehkä joskus olisin toivonut, että vanhempani olisivat enemmän osanneet neuvoa asiassa esimerkiksi ystävyyssuhteisiin liittyen. Olisivat sanoneet miten kannattaa toimia eri ihmisten kanssa. Sinänsä minulla on ollut käytös kunnossa ja olen muita pääsääntöisesti hyvin kohdellut. Toki en minäkään täydellinen ole ja joskus riitoja ollut. Silti olisin kaivannut vinkkejä miten luovia porukassa missä ei niin mukavaa porukkaa. Jäin jo lapsuudessa monesti itse sinnittelemään näiden juttujen kanssa ja vinkkejä olisin toivonut. Itse yritin sitten miettiä mikä olisi paras tapa toimia. Nuoruudessa jäin sitten ihan omilleni jo. En mitään apuja saanut. Kiusaaminen ja yksinäisyys korostui. 

Lapsuudessa pienessä koulussa se korostuu, ettet voi välttää kenenkään seuraa kovinkaan paljon. Muistan senkin kerran, kun kerroin kuinka eräs tyttö määräilee todella paljon. Lähinnä hallitsi kaikkea ja sotki välejäni erääseen silloiseen kamuuni. Roikkui seurassamme ja määräili. Ei meistä ollut hänelle oikein vastaan sanomaan. Pieni koulu ja yksin jääminen oli kai monen pelko. Sitten sinniteltiin eteenpäin. 

Toki vanhemmat yrittivät jotain keksiä. Naurattaa silti alkoi muistellessa isäni vinkkiä, että mene pelaamaan palloa poikien kanssa jos tyttöjen seura ei ole ok. No, minä höntti selostin sitten niille tyypeille, että juu minä menenkin nyt palloa pelaamaan. Muistan sen hetken aina. Pojat kyllä jotenkin ottivat minut sinne mukaan. Harmi vaan olin tiellä ja en osannut pelata. Liikunnallinen olin, mutta muissa lajeissa. Lähinnä se jos jonkin kerran edes palloon koskin niin se siitä. Se aiheutti ja heille olin, että koskin sentään palloon pari kertaa. No, en syytä heitä ja alakoulussa meillä oli mukavia poikia luokalla ja koulussa muutenkin. Ne olivat ne tietyt tytöt sitten joista harmia myös itselleni. Se kaikki alkoi jo niistä vuosista. 

Toki silloin vielä kaikki melko ok ja jos saisin valita niin elämä tuolla olisi ollut parempaa kuin myöhemmin muualla muuton jälkeen asuessa. En vaan tiennyt, että mitä tulee vastaan toisaalta. Odotin parempaa ja sain pahempaa. Äitini joskus totesi, että kun menee surra karkuun tulee karhu vastaan ja se karhu kyllä tuli sitten. Ehkä julmasti todettu tuo ja samalla meidän elämäämme ja muuttoon toki vaikuttivat monet asiat. Eivät vaan minun juttuni. 

Olisin ehkä halunnut vaan totuuden jo silloin. Että oltaisiin sanottu, että elämä ei välttämättä muutu kohdallani ja joskus on parempi kärsiä sitä vanhaa kuin odottaa jotain parempaa tulevaksi mitä ei ehkä tule. Itseäni en voi syyttää. Menin avoimin mielin ja hyvinkin rohkeana uuteen kouluun aikoinaan. Yritin paljon ja aluksi kaikki ok. Myöhemmin ei. Elämä on täynnä hetkiä jotka voivat muuttaa sen kulkua paljon. Joskus joku pieni paha on parempi kuin ajatus muutoksesta joka meneekin pieleen kaikin tavoin. Tämä viesti nyt kaikenlaisia ajatuksia täynnä. 

Hyppikää muuten sitten yli viestini jos masennan niillä liikaa ketjua. Se ei ole tarkoitukseni. Fiilikseni ei myöskään ole nyt niin huono kuin ehkä luulisi ja lähinnä nuo viestit ovat vaan pohdiskelua mitä eilinen reissu sai aikaan. Kun näkee menneisyyden maisemia niin mietin monesti kaikkea. Asiasta toiseen se harmittaa nyt, kun eilen jo huomasin kotona, että alennus mekko 5 euroa ja kassalla vaihtunut 7 euron hintaiseksi. Pieni summa, mutta ärsyttää. Olisi tuolla rahalla jo saanut, vaikka karkkipussin. Tämä on ns lasten 170 cm kokoinen mekko, mutta kuosiltaan menee täällä metsässä asuessa ihan hyvin arkikäytössä. 

Kisakatsomo valmis. Lämpöiset voileivät ja makuvissy.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... 🌿🌿🌿

Suviset äänet helkkää... Hyvää kesää kaikille tahdon täältä toivottaa.

Tämäkin päivä sai sitten huonon käänteen. Äitini työjutut taas ihan päin h*lvettiä taas kerran. Tuolla on kaikki pielessä. Se heijastuu sitten äitini elämään ja mitä enemmän äitini saa jotain huonoa juttua sitä enemmän minä sitten olen se joka katselee ihmistä, jolla ei ole paljonkaan iloa enää mihinkään liittyen. 

Toki ei johdu vain työjutuista, mutta raskasta on tavallaan yrittää "potkia" iloa ihmiseen tai saada mielenkiintoa enää mihinkään, kun aina huonolla tuulella ja asiat pyörivät hänen ympärillään. Ei ajattele enää juurikaan muuta kuin omia juttujaan. Näin minä en tavallaan omine vaikeuksieni kanssa ole se ihminen jolla aina riittää energia siihen toisen asioiden pohtimiseen ja kannustulseen jos niin voi sanoa. Kesä on vähän liian arvokasta aikaa tuhlata siihen, että yrittää kaikkensa esim piristää toista ja mikään ei ikinä riitä. 

Anteeksi valitus. En yleensä sääli itseäni, mutta joskus kaipaan iloa ympärilleni edes jossain määrin. Sitä yrittää itse raapia kasaan, mutta se hiipuu sitten kaiken tämän myötä jo nopeasti. Onneksi tehtiin se reissu eilen, että ehdittiin vielä hyvässä fiiliksessä tehdä se. Ei voi muuta sanoa. 

P hyvä, pidä muutama päivä väliä äitisi tapaamiseen!

Hän on aikuinen ihminen ja pärjää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

P hyvä, pidä muutama päivä väliä äitisi tapaamiseen!

Hän on aikuinen ihminen ja pärjää kyllä.

Mä olen tästä kyllä 100%  samaa mieltä. Suosittelen jopa parin viikon taukoa. 

Äidin pitää tukea lastaan. Lapsen ei tarvitse tukea äitiään. (Poikkeuksena aivan loppuvanhuus ja seniiliys.)

Vierailija kirjoitti:

Hyppikää muuten sitten yli viestini jos masennan niillä liikaa ketjua. Se ei ole tarkoitukseni. Fiilikseni ei myöskään ole nyt niin huono kuin ehkä luulisi ja lähinnä nuo viestit ovat vaan pohdiskelua mitä eilinen reissu sai aikaan. Kun näkee menneisyyden maisemia niin mietin monesti kaikkea. Asiasta toiseen se harmittaa nyt, kun eilen jo huomasin kotona, että alennus mekko 5 euroa ja kassalla vaihtunut 7 euron hintaiseksi. Pieni summa, mutta ärsyttää. Olisi tuolla rahalla jo saanut, vaikka karkkipussin. Tämä on ns lasten 170 cm kokoinen mekko, mutta kuosiltaan menee täällä metsässä asuessa ihan hyvin arkikäytössä. 

Jos jaksan vielä tähän jatkoa kirjoittaa niin tuossa mekossa näköjään tuon 5 euron alelapun alla toinen lappu jossa lukee 7 euroa eli myyjä varmaan hintaa katsomatta oletti, että on edelleen 7 euroa hintana ja ei edes vilkaissut, että onko hinta laskenut tai mitä tuore nyt maksoi. Ärsyttää vähän kyllä, ettei edes viitsisi hintaa tarkistaa. Pientä ärsytystä, mutta kuitenkin.