Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (7587)
Jostain luin, että ensihuuma kestää 3 kk. Vaaleanpunaisten silmälasien läpi katselee kumppania, jossa ei näe yhtään virhettä. Ja voi toinen tosiaan feikatakin. Romanttisen rakkauden kesto jo kerrottiinkin. Sen pitäisi muuttua syväksi ystävyydeksi, mutta ei niin aina käy. Kukasta kukkaan lentäjiäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain Spartacuksen katsottua loppuun. Seuraavaksi eri juttuja sarjasta. Älä lue jos et halua tietää.
Eli ensimmäinen kausi minusta hyvä jos katsotaan koko sarjaa. Toki ensimmäinen kausi myös surullinen. Surullisempana jäi mieleeni Suran tappokuolema Spartacuksen odottaessa heidän jälleennäkemistään, Barcan tappo hänen haaveillessaan paosta Pietruksen kanssa ja Pietruksen itsem*rha luullen, että Barca hylkäsi hänet ja pakeni yksin. Sitten vielä Spartacuksen taakka hänen joutuessaan tappamaan ystävänsä Varron. Nämä jäivät mieleen. Ensimmäisen kauden Spartacuksen näyttelijä sairastui ja kuoli myöhemmin ja näin päähenkilön esittäjä vaihtui. Tämä toi oman todellisen elämän surunsa mukanaan.
Toinen kausi oli taas itselleni sitä mitä odotin oli Agronin ja Nasirin tarinaa. Toisaalta myös ristiriitoja Spartacuksen ja Crixuksen välillä. Naevan tarina yhdistettynä siihen. Naevan näyttelijä vaihtui myös ekan kauden jälkeen. Se toi omat lisänsä, vaikka minusta tämä toinen Naeva oli parempi tyyppi kuvaamaan taistelijaa. Toisesta kaudesta ei jäänyt Spartacuksen joukkojen myötä silti juuri surettavaa. Toinen kausi ehkä itselleni se tasaisempi katsottava jos sarjaa voi niin kuvailla. Samalla kaikki roomalaisten yms vallanpitäjien elämän käänteet eivät oikein innostaneet. Toki sarjaan kuuluivat, mutta monen kohdalla vaan ajatus siitä, että kuolisi jo.
Kolmas kausi oli taas mielenkiintoinen. Minusta hyvä kausi ja selvitti joitakin asioita. Joku oli miettinyt, että kuka sarjan päähenkilö on. Että menikö huomio enemmän siihen millainen Crixus oli ihmisenä ja sarja kuvaa sitä miten hän muuttui tarinan edetessä ja miten hän kuitenkin säilyi myös ennallaan tietyissä jutuissa. Spartacus halusi pelastaa heidän seuraajiaan kuten naisia ja lapsia ja johtaa heidät turvaan. Crixus taas ajatteli enemmänkin vaan taistelemista. Heissä paljon eroa. Viimeinen kausi toi mukanaan monia tuttujen hahmojen kuolemia. Gannicus kuoli, vaikka toivoin hänen selviämistään. Samoin Spartacus.
Oikeastaan jos loppuun täytyy todeta niin oikeassa joku oli siinä, kun kirjoitti, että onhan se typerää jos ainoat selviytyjät ns päähenkiöiden joukossa ovat Nasir ja Agron miehistä. Onhan se toisaalta silmiinpistävää ja ymmärrän kritiikin. Hyvä minulle, mutta olisi joku muukin saanut selvitä kuitenkin. Ehkä uskottavampaa. Samoin naisista ei päähenkilönaiset selvinneet. Historiaan en ole perehtynyt niin paljon, että osaisin tapahtumia siihen verrata. Sarja minusta ok, mutta täynnä liiallista tappamista ja niiden hetkien korostamista. En toista vastaavaa katsoisi tämän jälkeen ainakaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.
Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat. Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä.Totta. Kaikkia valintoja yksilö ei voi tehdä itse. Yhteiskunnan polarisoituminen on jo johtanut mahdollisuuksien tasa-arvon rappeutumiseen. Kaikilla nuorilla ei enää lähtökohdista riippumatta ole samoja mahdollisuuksia. Mikäli vanhemmat eivät kykene tukemaan, opiskelu voi jäädä haaveeksi. Lapsiperheköyhyys synnyttää näköalattomuuttta. Lapset ja nuoret eivät itse näitä arvovalintoja tee, mutta joku ne tekee.
Tämäkin totta. Ja sitten on sitäkin, että ihmiseltä pimitetään tarkoituksella asioita, joiden perusteella hän voisi tehdä elämässään ihan toisenlaisia valintoja. Mun äiti kertoi mulle vasta noin 15 vuotta sitten, että vaikka olisin muuttunut jalokiveksi, en silti olisi koskaan kelvannut isälle. Joten millään, mitä lapsena yritin ja mitä ponnistelin, ei ollut mun vanhemmille mitään merkitystä. Aina vaan kuvittelin, että mä olen tyhmä, osaamaton ja huono. Joskus olen miettinyt, miksi ihmeessä ylipäätään enää soitin puoli vuotta sen jälkeen, kun isä oli heittänyt mut rahattomana syksyiseen yöhän, äidille. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä nyt tiedän , en olisi koskaan enää soittanut. Mutta valintansa tekee usein senkin perusteella, mitä tietää. Jos ei tiedä, tekee vääriä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Minä taas olen eri mieltä. Monikaan ei valitse esim hankaluuksia elämäänsä ja silti niitä tulee, vaikka et toivosi sitä. Samoin et voi vaikuttaa muiden käytökseen tai siihen mitä muilta ihmisiltä saat. Toki jos olet muille ilkeä tms niin saat itsekin monesti pahaa yms. Silti et voi vaikuttaa monestikaan siihen mitä joku sinut näkee. Tätä kaikkea tarkoitan tai et voi vaikuttaa siihen millaisia kokemuksia muista saat kovinkaan paljon. Samoin moni ei pysty vaikuttamaan elämäänsä kuitenkaan kovinkaan paljon eri jutuissa. Joku sanoo, että ihminen voi päättää kaiken mitä elämässään tapahtuu ja minä sanon, että elämä kulkee monesti omaa rataansa.
Noista elämän valinnoista, voin vain oman kokemukseni perusteella sanoa; kun ex-mieheni löysi "elämänsä rakkauden" 25 vuoden perhe-elämämme jälkeen ja sanoi rakastavansa molempia ja haluavansa minut, perheen ja uuden rakkautensa, minulle ei valinnan mahdollisuuksia paljon jäänyt. Ainoa valinta jonka voin eron lisäksi tehdä oli se miten jatkan elämääni... ymmärrän hyvin mitä sanonta "Hymy pintaan vaikka syvän märkänis" tosiaankin tarkoittaa. Vuosien päästä vasta pääsin katkeruuden painolastista.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.
Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat. Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä.Totta. Kaikkia valintoja yksilö ei voi tehdä itse. Yhteiskunnan polarisoituminen on jo johtanut mahdollisuuksien tasa-arvon rappeutumiseen. Kaikilla nuorilla ei enää lähtökohdista riippumatta ole samoja mahdollisuuksia. Mikäli vanhemmat eivät kykene tukemaan, opiskelu voi jäädä haaveeksi. Lapsiperheköyhyys synnyttää näköalattomuuttta. Lapset ja nuoret eivät itse näitä arvovalintoja tee, mutta joku ne tekee.
Tämäkin totta. Ja sitten on sitäkin, että ihmiseltä pimitetään tarkoituksella asioita, joiden perusteella hän voisi tehdä elämässään ihan toisenlaisia valintoja. Mun äiti kertoi mulle vasta noin 15 vuotta sitten, että vaikka olisin muuttunut jalokiveksi, en silti olisi koskaan kelvannut isälle. Joten millään, mitä lapsena yritin ja mitä ponnistelin, ei ollut mun vanhemmille mitään merkitystä. Aina vaan kuvittelin, että mä olen tyhmä, osaamaton ja huono. Joskus olen miettinyt, miksi ihmeessä ylipäätään enää soitin puoli vuotta sen jälkeen, kun isä oli heittänyt mut rahattomana syksyiseen yöhän, äidille. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä nyt tiedän , en olisi koskaan enää soittanut. Mutta valintansa tekee usein senkin perusteella, mitä tietää. Jos ei tiedä, tekee vääriä valintoja.
Olet oikeassa. Kuulostaa aika rankalta. Sinä olisit oikean tiedon saatuasi kyennyt tekemään erilaisen valinnan. Kaikki eivät siihen pysty. Esim. läheisriippuvaiset odottavat koko ikänsä, että välinpitämätön vanhempi vielä näkee heidän arvonsa. Ei näe. Totuus on joillekin liian vaikea asia hyväksyä. Silti se olisi ainoa tie vapautua turhista toiveista. Jokaisella on erilaiset resurssut, enkä tarkoita arvostella kenenkään valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.
Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat. Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä.Totta. Kaikkia valintoja yksilö ei voi tehdä itse. Yhteiskunnan polarisoituminen on jo johtanut mahdollisuuksien tasa-arvon rappeutumiseen. Kaikilla nuorilla ei enää lähtökohdista riippumatta ole samoja mahdollisuuksia. Mikäli vanhemmat eivät kykene tukemaan, opiskelu voi jäädä haaveeksi. Lapsiperheköyhyys synnyttää näköalattomuuttta. Lapset ja nuoret eivät itse näitä arvovalintoja tee, mutta joku ne tekee.
Tämäkin totta. Ja sitten on sitäkin, että ihmiseltä pimitetään tarkoituksella asioita, joiden perusteella hän voisi tehdä elämässään ihan toisenlaisia valintoja. Mun äiti kertoi mulle vasta noin 15 vuotta sitten, että vaikka olisin muuttunut jalokiveksi, en silti olisi koskaan kelvannut isälle. Joten millään, mitä lapsena yritin ja mitä ponnistelin, ei ollut mun vanhemmille mitään merkitystä. Aina vaan kuvittelin, että mä olen tyhmä, osaamaton ja huono. Joskus olen miettinyt, miksi ihmeessä ylipäätään enää soitin puoli vuotta sen jälkeen, kun isä oli heittänyt mut rahattomana syksyiseen yöhän, äidille. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä nyt tiedän , en olisi koskaan enää soittanut. Mutta valintansa tekee usein senkin perusteella, mitä tietää. Jos ei tiedä, tekee vääriä valintoja.
Olet oikeassa. Kuulostaa aika rankalta. Sinä olisit oikean tiedon saatuasi kyennyt tekemään erilaisen valinnan. Kaikki eivät siihen pysty. Esim. läheisriippuvaiset odottavat koko ikänsä, että välinpitämätön vanhempi vielä näkee heidän arvonsa. Ei näe. Totuus on joillekin liian vaikea asia hyväksyä. Silti se olisi ainoa tie vapautua turhista toiveista. Jokaisella on erilaiset resurssut, enkä tarkoita arvostella kenenkään valintoja.
Tätäkin olen paljon miettinyt. En koe olevani läheisriippuvainen. Silloin nuorena 1980-luvun alussa erehdyin luottamaan muuutamaan ihmiseen, mutta kun taas kerrain sain nk korvilleni, lakkasin luottamasta muihin kuin itseeni. Enkä mä ihan aina itseenikään luota. Jos petän oman luottamukseni, voin ihan laillisesti kopauttaa itseäni vasaralla päähän. Äidistä huolehdin hänen muistisairautensa ajan, mutta vain siksi, että äiti sentään yritti olla mulle hyvä. Isä ei koskaan edes yrittänyt, joten mua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tipan tippaa. jos se on nyt jo viikon maannut kuolleena olohuoneensa lattialla. Siskoni tulee huomenna kaupunkiin ja voi käydä katsomassa, onko KÄÄKkä vielä hengissä. Ja asun siis vain 30 metrin päässä isästä, mutta ei tulisi mieleenkään mennä sinne. Eikä edes soittaa isälle. Ei sen puoleen, eihän sekään ole kohrta vuoteen soittanut mulle. Paitsi kerran, kun olisi pitänyt mennä vaihtamaan olohuoneen kattolamppuun lamppu. Mulle on tapahtunut tänä keväänä paljon surullisia asioita, mutta nehän isää ei kiinnosta. Koska noin yleensäkään en kuulu niihin ihmisiin, jotka isää kiinnostaisi. Paitsi jos musta on jotain konkreettista hyötyä kuten lampun vaihtaminen. Ja jep, en käynyt vaihtamassa sitä lamppua.
Eräs nettituttuni (sanotaan häntä nimellä Nigel) jota joskus kävin katsomassa kertoi joskus erään tapauksen myötä elämästään. Tämä hetki liittyi siihen, kun eräs katsoja kirjoitti hänelle kuinka rakastaa tätä ja Nigel totesi siihen, että miksi valehtelet ja hänestä ei ole ok, että joku kirjoittaa tuolla tuollaista. Sanoi, että et sinä oikeasti häntä rakasta. Itse siis todistin tuota hetkeä silloin.
No, kuitenkin tuosta kaikesta seurasi sitten se, että Nigel kertoi elämästään. Ihan siitä oikeasta elämästä. Hän oli ollut suhteessa miehen kanssa, joka oli ollut väkivaltainen. Kohdellut huonosti kaikin tavoin ja hän oli menettänyt oikeastaan itsensä täysin. Oli menettänyt itsetuntonsa ja tämä vielä iski sellaisiin kohtiin, mitkä hänelle tärkeitä kuten piirtäminen. Nigel oli tosi hyvä piirtämään. Hänellä siellä sivullaankin töitään esillä. Silti tämä oli pilkannut kaikkea ja Nigel ei ollut pysynyt piirtämään vuosiin sen kaiken jälkeen. Oli kokenut olevansa huono ja arvoton.
Sitten lopulta hän pääsi vapauteen tästä tyypistä, mutta kärsi edelleen näistä muistoista ja kokemuksista. Sen tämä kaikki hänessä taas herätti, kun tuntematon tyyppi alkaa julistaa rakkautta häntä kohtaan tuolla sivustolla niin hänelle tuli se kaikki kokemansa mieleen. Kirjoitan tästä, koska ihminen on kokemustensa ja muistojensa summa ja tänä tyyppi jäi mieleeni tarina siitä, miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa hyvin paljon. Yksi kohtaaminen voi muuttaa elämäsi. Hyväksi tai huonoksi pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Onpa täällä hurjia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs nettituttuni (sanotaan häntä nimellä Nigel) jota joskus kävin katsomassa kertoi joskus erään tapauksen myötä elämästään. Tämä hetki liittyi siihen, kun eräs katsoja kirjoitti hänelle kuinka rakastaa tätä ja Nigel totesi siihen, että miksi valehtelet ja hänestä ei ole ok, että joku kirjoittaa tuolla tuollaista. Sanoi, että et sinä oikeasti häntä rakasta. Itse siis todistin tuota hetkeä silloin.
No, kuitenkin tuosta kaikesta seurasi sitten se, että Nigel kertoi elämästään. Ihan siitä oikeasta elämästä. Hän oli ollut suhteessa miehen kanssa, joka oli ollut väkivaltainen. Kohdellut huonosti kaikin tavoin ja hän oli menettänyt oikeastaan itsensä täysin. Oli menettänyt itsetuntonsa ja tämä vielä iski sellaisiin kohtiin, mitkä hänelle tärkeitä kuten piirtäminen. Nigel oli tosi hyvä piirtämään. Hänellä siellä sivullaankin töitään esillä. Silti tämä oli pilkannut kaikkea ja Nigel ei ollut pysynyt piirtämään vuosiin sen kaiken jälkeen. Oli kokenut olevansa huono ja arvoton.
Sitten lopulta hän pääsi vapauteen tästä tyypistä, mutta kärsi edelleen näistä muistoista ja kokemuksista. Sen tämä kaikki hänessä taas herätti, kun tuntematon tyyppi alkaa julistaa rakkautta häntä kohtaan tuolla sivustolla niin hänelle tuli se kaikki kokemansa mieleen. Kirjoitan tästä, koska ihminen on kokemustensa ja muistojensa summa ja tänä tyyppi jäi mieleeni tarina siitä, miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa hyvin paljon. Yksi kohtaaminen voi muuttaa elämäsi. Hyväksi tai huonoksi pitkäksi aikaa.
Mä olen kokenut seurustelusuhteissani vain yhden ainoan kerran fyysistä väkivaltaa. Henkistä ja varsinkin taloudellista sitäkin enemmän. Aikoinaan sanoin tällekin tyypille ihan seurustelun alussa, että mua sitten lyödään vain kerran ja jos niin teet, koko suhde on sillä sekunnilla oli. Kun niin lopulta kuitenkin kävi, soitin poliisit paikalle ja mies vietiin yöksi putkaan, niin jopa hänen äitinsä soitti mulle, että no ei kai se nyt kauheasti haittaa, jos mies pitää vähän naista kurissa. Mä olin ihan WTF?!?! Mutta joo...1930-luvulla syntyneille naisille taisi olla ihan ok juttu, että mies välillä heiluttelee nyrkkiään. Mun isä ei koskaan käynyt fyysisesti äitini päälle ja iso kiitos isälle siitä. Äiti kyllä sitten muistisairaana kävi pari kertaa isän päälle, kun ei voinut ymmärtää, kuka mies hänen asunnossaan oli määräilemässä. Ei enää tajunnut, että kyseinen harmaahapsi oli mies, jonka kanssa oli ollut avioliitossa jo yli 70 vuotta.
Mulla ei ole ollut seurustelusuhdettakaan enää yli 30:een vuoteen. En vain halua ottaa enää turhia riskejä. Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita. Ja ne on ihan hienoja. Ikävuodet 45-55 muutuinkin miehille näkymättömäksi. Ei haitannut, koska just niinä vuosina loinkin uraa ja kasvatin varallisuuttani. Lapsetkin jo silloin isoja. Mutta kun täytin 55, yllättäen miehet alkoivatkin taas kiinnostumaan. Miksi? Saadakseen vanhuudenturvan ja omaishoitajan? Vai päästäkseen ilmaiseen ylläpitoon? Mene ja tiedä. Mun elämässä on tällä hetkellä yksi mies, jonka kanssa EHKÄ saattaisin joskus tulevaisuudessa jakaa keinutuolini. On muuten ikäisekseen ihan hemmetin komeakin, kuin joku Hollywood-tähti. Meidän arvomaailmat ja ajatusmaailmat osuu niin nappiin. Ollaan tunnettu jo yli 3 vuotta. Harvoin nähdään eikä kumpikaan soittele tai edes viestittele toiselle, vaikka ollaankin jo vaihdettu puhelinnumeroita. Mutta kun nähdään, niin me kumpikin ollaan läsnä ja uskalletaan avautua toisillemme. Kumpikin kannetaan menneisyytemme traumoja mukanamme. Ollaan molemmat varovaisia ja varautuneita. Introverttejäkin. On ollut oikeasti aika upeaa kohdata miespuolinen henkilö, jonka kanssa kaikki osuukin näin saumattomasti yksiin. Mutta kumpikaan meistä ei halua kiirehtiä. Ja sitä arvostan. Joka kerta, kun tämän Tompan näen, mulla suupielet nousee korviin aasti. Aina halataan, kun nähdään. Ja mistä tämä ihmissuhde alkoi? No tietenkin koirista :D Hänellä oli siperianhusky ja mun edellinen koirani oli alaskanmalamuutti. Tomppakin on myöhemmin elämässään joutunut parinkin nk gold diggerin uhriksi eli taloudellisesti hyväksikäytetyksi ja arvostaa mussa myös sitä,. että mulla on omat rahat ja omaisuus enkä enempää edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä hurjia tapauksia.
Elämä on joskus tarua karumpaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Kaivattua miesnäkökulmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanoin seurustelumme alussa miehelleni, että minua lyödään vain kerran.
Ei ole ollut lyömisen uhkaakaan lähes 50 vuoteen, onneksi. Kaikin puolin hyvän miehen olen löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Kaivattua miesnäkökulmaa!
Minä naisena olen samaa mieltä. Miksi olla yhdessä, jos ei ole seksielämää ja hellyyttä. Kaverien kanssa ei tarvitse asua, seksitön liitto on kaveriliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Miksi ei erota? En ymmärrä vieraisiin menemistä, ellei yhdessä sovita niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Miksi ei erota? En ymmärrä vieraisiin menemistä, ellei yhdessä sovita niin.
Samaa ihmettelin. Ymmärsin että ovat yhdessä, vaikkei seksiä ole aikoihin ollut. Päästäisi miehen vapaaksi. Tai neuvoisi seksiasiat uudestaan alusta alkaen. En itse suostuisi tuollaiseen elämään.
Ketjun besserwisserit vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Miksi ei erota? En ymmärrä vieraisiin menemistä, ellei yhdessä sovita niin.
Samaa ihmettelin. Ymmärsin että ovat yhdessä, vaikkei seksiä ole aikoihin ollut. Päästäisi miehen vapaaksi. Tai neuvoisi seksiasiat uudestaan alusta alkaen. En itse suostuisi tuollaiseen elämään.
Äitini on syntynyt 1930 ja hän neuvoi meille, että miestä pitää opettaa, ei mies tiedä, mistä nainen pitää ja mihin pitää koskettaa. Hän itse osti isälle valistuskirjoja, avioliiton seksielämästä ja neuvoi. Kun me olimme nuoria morsiamia, äiti neuvoi tässäkin asiassa. Tottahan tämä on, ei mies tiedä, jollet kerro, mistä juuri sinä pidät. Valistuksellinen ja viisas äitini aikalaisten joukossa!
Minä taas olen eri mieltä. Monikaan ei valitse esim hankaluuksia elämäänsä ja silti niitä tulee, vaikka et toivosi sitä. Samoin et voi vaikuttaa muiden käytökseen tai siihen mitä muilta ihmisiltä saat. Toki jos olet muille ilkeä tms niin saat itsekin monesti pahaa yms. Silti et voi vaikuttaa monestikaan siihen mitä joku sinut näkee. Tätä kaikkea tarkoitan tai et voi vaikuttaa siihen millaisia kokemuksia muista saat kovinkaan paljon. Samoin moni ei pysty vaikuttamaan elämäänsä kuitenkaan kovinkaan paljon eri jutuissa. Joku sanoo, että ihminen voi päättää kaiken mitä elämässään tapahtuu ja minä sanon, että elämä kulkee monesti omaa rataansa.