Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Syyttäjä. Loistava sarja. Alkaa N Y T

Vierailija kirjoitti:

Syyttäjä. Loistava sarja. Alkaa N Y T

Kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hellyys ja rakastelu on liiton liima. Turha häveliäisyys ja estot pilaa kaiken. Yksi terveydenhoitaja kertoi, että hän puhuu neuvolassa asioista aina oikeilla nimillä, koska naimallahan kuitenkin kaikkien lapset on tehty. Äidit on tykänneet avoimesta linjasta. 

Ja isät! Poikani kehui neuvolan realistista linjaa typerän sievistelyn sijaan. Naimisesta puhutaan oikeilla nimillä. 

Neuvolat ovat vieläkin äitikeskeisiä. Kun poikani meni neuvolaan 4kk ikäisen tyttärensä kanssa, kysyi terveyshenkilö: - Missä lapsen äiti on? Miksi äiti ei tullut?  ( Hän oli töissä.)  Äidiltä ei koskaan kysytty, missä isä on ja miksi isä ei tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hellyys ja rakastelu on liiton liima. Turha häveliäisyys ja estot pilaa kaiken. Yksi terveydenhoitaja kertoi, että hän puhuu neuvolassa asioista aina oikeilla nimillä, koska naimallahan kuitenkin kaikkien lapset on tehty. Äidit on tykänneet avoimesta linjasta. 

Ja isät! Poikani kehui neuvolan realistista linjaa typerän sievistelyn sijaan. Naimisesta puhutaan oikeilla nimillä. 

Neuvolat ovat vieläkin äitikeskeisiä. Kun poikani meni neuvolaan 4kk ikäisen tyttärensä kanssa, kysyi terveyshenkilö: - Missä lapsen äiti on? Miksi äiti ei tullut?  ( Hän oli töissä.)  Äidiltä ei koskaan kysytty, missä isä on ja miksi isä ei tullut. 

Vähän ehkä sisäänpäin lämpiäviä naisyhteisöjä työpaikkoina, joten vierastavat miehiä asiakkainakin. Perustoiminta on varmaan hyvää, mutta sitä voisi nykyaikaistaa ja kehittää. Tarvisi uusia ensin alan koulutusta ja kyetä vaikuttamaan asenteisiin. Tärkeä olisi huomioida koko perhe. Itselle sattui aikoinaan hyvä terkkari. Vaihtelua varmaan on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkäämistä majavassa tosiaan on?

Taannoin kun pyörätiellä pysähdyimme ihailemaan kyytä niin ohi pyöräilevä nainen pysyi kaukana ja sanoi hyi.

Luonnosta on vieraannuttu.

Niinpä, kyykään ei myrkkyään turhaan tuhlaa, sillä kun kestää jonkun aikaa kehittää uutta myrkkyä. Tyhjillä myrkkyhampailla voi jäädä illallinen saamatta! Kyyn karkoittamiseksi riittää maan "täristäminen", sen käärme tuntee, ääntä se ei kuule.

Yhden yliajetun kyyn olen nylkenyt, nahka vieläkin tallella. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, harmittaa kun heitin lihan hukkaan enkä grillannut, maistuu kuulemma kanalta, olis ollut kiva maistaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän takapihalla tepastelee kaksi sepelkyyhkyä. Kauniita lintuja!

Eilen tikka tyhjensi hyönteishotellia- täytynee virittää parempi suojaverkko siihen.

Yle.fi:n sivulla on hauskoja videoita majavasta halkovarkaissa ja vesipuhvelista jolla on Donald Trumpin hiukset.

Mökkimme ohi virtaavassa joessa majavat oli tehnyt pesiä ja kaatanut haapoja niin paljon että paikalliset päätti vähentää majavakantaa joka oli hyvä, pelkäsin mennä jopa puutarhaamme kun tiesimme majavan sielläkin hiippailevan ja sen maja oli aivan mökin lähellä.

Hui kauhistus, kauhea ihmissyöjäpeto olisi voinut hyökätä kimppuusi ;) Kuinka vieraantuneita luonnosta ihmiset ovat ? "vähentää majavakantaa joka oli hyvä"  tarkoititko, että majavakanta oli hyvä vai että majavakannan vähentäminen oli hyvä, jälkimmäisessä tapauksessa kirjoitat "vähentää majavakantaa (pilkku) MIKÄ oli hyvä", ei siis kanta vaan vähentäminen! Olivatko majavat varmasti Kanadanmajavia, joiden metsästys ei vaadi riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa?

Plaa plaa puhu asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkäämistä majavassa tosiaan on?

Taannoin kun pyörätiellä pysähdyimme ihailemaan kyytä niin ohi pyöräilevä nainen pysyi kaukana ja sanoi hyi.

Luonnosta on vieraannuttu.

Niinpä, kyykään ei myrkkyään turhaan tuhlaa, sillä kun kestää jonkun aikaa kehittää uutta myrkkyä. Tyhjillä myrkkyhampailla voi jäädä illallinen saamatta! Kyyn karkoittamiseksi riittää maan "täristäminen", sen käärme tuntee, ääntä se ei kuule.

Yhden yliajetun kyyn olen nylkenyt, nahka vieläkin tallella. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, harmittaa kun heitin lihan hukkaan enkä grillannut, maistuu kuulemma kanalta, olis ollut kiva maistaa ;)

Serkun poika teki kyykeittoa, ei tainnut kukaan syödä. Haju oli kuulema kamala.

3.erä alkaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkäämistä majavassa tosiaan on?

Taannoin kun pyörätiellä pysähdyimme ihailemaan kyytä niin ohi pyöräilevä nainen pysyi kaukana ja sanoi hyi.

Luonnosta on vieraannuttu.

Onhan se vähän eri asia pyöräillä ja nähdä majava reviirillään mutta ei sen kuulukaan ihmisten asuinpaikoille pesiytyä ja pelotella liikkumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä. 

Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä. 

Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten  jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli  takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.

Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta  tässä ja nyt. 

Elämä on. 

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä. 

Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä. 

Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten  jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli  takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.

Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta  tässä ja nyt. 

Elämä on. 

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!

Surullista luettavaa. On kuitenkin paljon myös hyvää. Mietin vaan, millaista teillä oli suhteen alussa, kun kuitenkin päätit jatkaa, mikä muutti puolisosi käytöksen, rakastatko häntä yhä, kun/jos yhdessä olette?

Mukavaa, aurinkoista maanantaita, pikku Myyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä. 

Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä. 

Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten  jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli  takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.

Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta  tässä ja nyt. 

Elämä on. 

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!

Huomenta, kiitos viestistäsi, joka sai ainakin minut todellakin ajattelemaan ja sehän onkin tälläisen keskustelupalstan parasta antia. Pettymyksestäsi huolimatta tuntuisi että olet silti löytänyt tasapainoa elämääsi.  Siihen miten vastoinkäymisiin suhtautuu, on monesti oma valinta ja kuulostaa siltä että pystyt ja osaat nauttia asioista joita sinulla on.

Hyvää kesää ja nautitaan kesästä, sehän kuuluu meille kaikille ;)

Hyviä asioita elämässä ei saa erillään, vaan ne tulevat kaiken muun mukana. Me tarvitsemme vain hyvän siivilän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä. 

Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä. 

Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten  jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli  takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.

Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta  tässä ja nyt. 

Elämä on. 

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!

Ei vieläkään ole myöhäistä. Mies on takuulla niin solmussa henksesti ja  fyysisesti itsensä kanssa, että hän ei selviä ilman ammattiapua.  Kummankin elämä menee turhaan pilalle, kun sen voisi korjata. Hakekaa apua. 

Joskus asenteet ja tunne-elämä estää tavallisen läheisyyden. Lapsena ja nuorena saa kotoa esimerkin siitä, miten yhdessäolo sujuu. Jos siellä on vanhempien suhteessa  tunnekylmyyttä, umpimielisyyttä, alistamista, häpeää ja tuomitsemista, nuori haavoittuu ja on hukassa. Empatian kehitys voi olla estynyt sekin. 

Vietin mekaaninen tyydytys onnistuu, mutta toista ei kykene laskemaan henkisesti lähelle ja kohtamaan toisen tarpeita. On pelkoa, epävarmuutta, itsetunto-ongelmia. Alussa, kun tutustutaan, kumpikin hakee paikkaansa eikä näitä ongelmia heti tunnista. Kun suhde vakiintuu ja sen pitäisi syventyä, ongelmat tulevat esiin. Moni toivoo ja yrittää saada muutosta aikaan, mutta kumppani ei siihen kykene. Jo pelkkä keskustelu asiasta voi olla mahdotonta. Nythän on paljon ollut esillä nuorten miesten vastaavat asenteet. Tyttöjä esineellistetään ja painostetaan seksiin vastoin näiden tahtoa. Huono suuntaus molempien sukupuolten kannalta. Pitäisi olla nuorille ohjausta ja neuvontaa. 

Viisas ratkaisu tuo, että jättää toisen yksipuolisen palvelemisen. Se tukee itsekunnioitusta ja parantaa omaa tilannetta. Hyvä, että olet laajakatseisesti löytänyt elämään iloa ja tyytyväisyyden aiheita muualta. Nautitaan kesästä kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Hyviä asioita elämässä ei saa erillään, vaan ne tulevat kaiken muun mukana. Me tarvitsemme vain hyvän siivilän.

Nuorena mäkin ajattelin noin ja kaikenlaista shittiä tuli koettua, jotta olisi välillä jotain hyviä asioitakin. Sitten vaan päätin olla realisti ja haluta vain sellaisia hyviä asioita, joita voin hommata ihan itsekin. Exä aikoinaan ehdotti, että muutettaisiin yhteen, otettaisiin yhteinen asuntolaina ja rakennettaisiin omakotitalo. Samalla tavalla kuin hänen sisaruksensakin olivat tehneet. Mulle se oli ihan nou nou. Hän sitten otti yksin asuntolainan ja osti pienen kerrostalokolmion. Mä joitakin vuosia myöhemmin otin yksin asuntolainan ja ostin rivarineliön. Kyllähän siinä sai kahden lapsen yksinhuoltajana olla tosi tarkkana kukkaronnyöreistään, mutta kuopuksen aloittaessa koulun, päätin töiden ohella lähteä opiskelemaan it-alalle. Kolme vuotta meni kyllä aika sumussa, kun oli kaksi lasta, yksi isokokoinen koira, kaksi kissaa, kaksi hamsteria, työ ja sitten ammattikorkeakoulussa vielä opinnot. Yöunet jäi vähiin. Mutta jo puoli vuotta opintojen aloittamisen jälkeen pääsin harjoittelijaksi isoon it-alan firmaan ja se harjoittelijan palkkakin oli isompi kuin mitä hoitoalan hommista olisin kaikkien ikälisienkään jälkeen saanut. Harjoittelujakso ei ollut edes puolivälissä, kun pomo tuli kysymään, oisko mulla mitään sitä vastaan, jos mut vakinaistettaisiin. Ja taas nousi liksa. Silloin tuli hetkeksi alkaa hurahdus ja meillä saatettiin syödä maanantaisinkin naudan sisäfilepihvejä päivälliseksi. Syötiin arkisinkin ruokia, joita olin aina pitänyt enemmän juhlaruokina. Sitten oli tulossa pääsiäinen ja mietin, mitä juhlaruokaa laittaisiin. Eikä mikään enää tuntunutkaan juhlaruualta vaan kaikki ihanatkin oli muuttuneet arkiruuaksi. Palasin takaisin perunaan kastikkeineen, keittoihin, kiusauksiin jne. 

Käytännöllisesti katsoen aina olen myös säästänyt ja sijoittanut. Joskus säästöön jäävät summat ovat olleet varsin pieniä, mutta säästin silti. Olin vielä lukiossa, kun äitini neuvoi, että aina pitää säästää. Vaikka edes yksi markka kuukaudessa, jos enempään ei ole varaa. En silloin oikein tajunnut ideaa, mutta myöhemmin tajusin. Säästämisestä piti tehdä itselleen tapa. Ilman tätä äitini mulle jonnekin aivokurkiaiseen syöttämää ideaa olisin varmaan tänäänkin töissä enkä jo yhdeksättä kuukautta onnellisesti oloneuvoksena. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän musta on tullut "rusinat pullasta" -ihminen. Jos en voi saada jotain hyvää ilman, että sen kylkiäisenä tulee jotain shaisseakin, niin olen sitten ilman. Nimittäin kyllä kaikenlaista shaissea - sairastumisia ja muuta - jokatapauksessa tulee. 

Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.

Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.

Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös  kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat.  Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä. 

Tyytyväisyys syntyy erilaisista asioista. Jollekin se on henkistä vapautta, itsenäisyyttä, ettei tarvi mielistellä ketään. Toisille se on taloudellista menestystä ja sen tuomia mahdollisuuksia hankkia ja tehdä asioita. Jollekin se taas on mahdollisuuksia kehittää itseään, kouluttautua ja luoda uutta. Joku taas haluaa päteä muiden edessä menestymisellään ja nauttii toisten ihailusta tai kateudesta. Joku pitää turvallisuuden tunnetta niin tärkeänä, että välttäää kaikkia riskejä eikä tavoittele muuta.

Moni arvostaa näiden vaihtoehtojen yhdistelmiä. Siitä syntyy se, millaisia olemme.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.

Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.

Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös  kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat.  Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä. 

Ihan mielenkiinnosta laskin montako yhdyntää meidän 50 vuotiseen rakkauteen kuuluu. Noin 5500.  Aika ammattilaisia ollaan. 😂 Eikä tässä vielä kaikki. 😉 Rakkaus on vain vahvistunut nyt vanhana. Poikkeus ehkä vahvistaa säännön. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.

Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.

Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös  kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat.  Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä. 

Totta. Kaikkia valintoja yksilö ei voi tehdä itse. Yhteiskunnan polarisoituminen on jo johtanut mahdollisuuksien tasa-arvon rappeutumiseen. Kaikilla nuorilla ei enää lähtökohdista riippumatta ole samoja mahdollisuuksia. Mikäli vanhemmat eivät kykene tukemaan, opiskelu voi jäädä  haaveeksi. Lapsiperheköyhyys synnyttää näköalattomuuttta. Lapset ja nuoret eivät itse näitä arvovalintoja tee, mutta joku ne tekee.