Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Oikean ja väärän osoittaminen ei ole samaa kuin moralisointi ja tuomitseminen, viitaten tuohon pyöräilijän kunnioitettavaan tekoon, kun hän näki roskien heittämistä luontoon. Tottakai pitää voida huomata vääryys ja ohjata oikeaan, myös ympäristöasioissa.

Tänä postmodernismin aikana meitä tosin ohjataan ajattelemaan, että absoluuttista oikeaa ja väärää, totuutta tai valhetta ei ole, vaan jokainen luo oman totuutensa. Mutta kun se ei ole näin, tässä ihmiskunta on mennyt harhateille.

Katsot velvollisuudeksesi ohjata ihmiskunnan oikealle tielle? Kunnianhimoinen haaste, mutta menetelmät sakkaa. Jokainen toimii tietenkin valitsemallaan tavalla. Olisi mukava, jos maailma olisi mustavalkoinen, ja oikea ja väärä selkeästi osoitettavissa. Asiat ovat kuitenkin monimutkaisia ja tulkittavissa eri tavoin. Oikea ja väärä riippuu katsontakannasta. Katsomme oikeudeksemme tehdä esim. lähetystyötä ja käännyttää ihmisiä omaan uskoomme. Käännytettävät saattavat pitää toimintaamme moraalisesti arveluttavana ja vääränä. Molemmat ovat oikeassa. Sodassa taas tapamme vihollisiamme, joilla on sama ihmisarvo ja oikeus elämään kuin meilläkin, tai tulemme tapetuiksi.

 Jokainen aikuinen tietää, ettei roskia pitäisi heittää luontoon, ei siihen ohjausta tarvita. Mitään uutta tietoa pyöräilijä ei voinut heittäjälle antaa. Ja kuten hän itsekin arvioi, roska päätyi tuon episodin jälkeen todennäköisesti takaisin maahan. Mitä hyötyä tästä kaikesta oli? Ei muuta kuin se henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan. Luonnon kannalta ei mitään. On tietenkin ikävää, etteivät kaikki noudata kaikkia sääntöjä, mutta sellaista elämä on. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Muiden toiminnan mestaroiminen ei ole viisas ratkaisu. Se on tehotonta, koska moralisoijia ei kuunnella. Tietyissä tilanteissa se voi olla vaarallistakin. Asioiden kärjistämistä pitäisi välttää, ja pelisilmää käyttää. Kannattaa miettiä, mitä tarvetta toiminta omassa elämässä palvelee. 

Mitä hyötyä? "...henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan." Nyt oli kyllä todella erikoinen arviointi toisen käytöksen perimmäisistä motiiveista. Kertoo kenties arvioitsijan ihmiskäsityksestä.

Kyllä minä - se pyöräilijä- olen ennenkin puuttunut roskaamiseen enkä mitenkään koe siitä ylemmyydentuntoa.

Eipä näytä kaikki aikuisetkaan tietävän tai ainakaan välittävän roskaamisesta.

Ehkä joku ottaa siitä jopa onkeensa ja muistaa seuraavalla kerralla laittaa roskansa asianmukaiseen paikkaan.

Tietysti se on rikka rokassa globaalisti ajatellen mutta kyllä oma ympäristö täytyisi pitää siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ja väärän osoittaminen ei ole samaa kuin moralisointi ja tuomitseminen, viitaten tuohon pyöräilijän kunnioitettavaan tekoon, kun hän näki roskien heittämistä luontoon. Tottakai pitää voida huomata vääryys ja ohjata oikeaan, myös ympäristöasioissa.

Tänä postmodernismin aikana meitä tosin ohjataan ajattelemaan, että absoluuttista oikeaa ja väärää, totuutta tai valhetta ei ole, vaan jokainen luo oman totuutensa. Mutta kun se ei ole näin, tässä ihmiskunta on mennyt harhateille.

Katsot velvollisuudeksesi ohjata ihmiskunnan oikealle tielle? Kunnianhimoinen haaste, mutta menetelmät sakkaa. Jokainen toimii tietenkin valitsemallaan tavalla. Olisi mukava, jos maailma olisi mustavalkoinen, ja oikea ja väärä selkeästi osoitettavissa. Asiat ovat kuitenkin monimutkaisia ja tulkittavissa eri tavoin. Oikea ja väärä riippuu katsontakannasta. Katsomme oikeudeksemme tehdä esim. lähetystyötä ja käännyttää ihmisiä omaan uskoomme. Käännytettävät saattavat pitää toimintaamme moraalisesti arveluttavana ja vääränä. Molemmat ovat oikeassa. Sodassa taas tapamme vihollisiamme, joilla on sama ihmisarvo ja oikeus elämään kuin meilläkin, tai tulemme tapetuiksi.

 

 Jokainen aikuinen tietää, ettei roskia pitäisi heittää luontoon, ei siihen ohjausta tarvita. Mitään uutta tietoa pyöräilijä ei voinut heittäjälle antaa. Ja kuten hän itsekin arvioi, roska päätyi tuon episodin jälkeen todennäköisesti takaisin maahan. Mitä hyötyä tästä kaikesta oli? Ei muuta kuin se henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan. Luonnon kannalta ei mitään. On tietenkin ikävää, etteivät kaikki noudata kaikkia sääntöjä, mutta sellaista elämä on. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Muiden toiminnan mestaroiminen ei ole viisas ratkaisu. Se on tehotonta, koska moralisoijia ei kuunnella. Tietyissä tilanteissa se voi olla vaarallistakin. Asioiden kärjistämistä pitäisi välttää, ja pelisilmää käyttää. Kannattaa miettiä, mitä tarvetta toiminta omassa elämässä palvelee. 

Sivusta tähän, kun kerään tölkkejä ojasta niin monesti mietin, että mitä hyötyä tästä on. Ei yksi tölkki jossain maaseudun ojassa merkitse mitään tai jos yhdestä autosta heitetään tölkki kerran pari vuodessa. Sitten, kun laitetaan lukumäärät toisiin mittasuhteisiin ja ajatellaan jos sadasta autosta heitettäisiin päivittäin yksi tölkki ojaan niin oltaisiin eri tilanteessa jo. Näin minusta tuo puistojen roskaaminen tuo ilmi sen, että kun on ihmisiä paljon, jotka roskaavat niin syntyy sellainen lopputulos. Näin pienikin päätös ja käytöksen muutos jo auttaa vähän. 

Jossain luonnonsuojelun yms oppikirjassa, jonka eräs oikeasti arvovaltainen ihminen on kirjoittanut todetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä jos valitsee kaupassa paperikassin muovipussin sijaan. Kirjaa lukiessa Minä taas haastoin tuon ajatuksen heti, koska jos sata tai tuhat ihmistä valitsee paperikassin muovisen sijaan niin voidaan saavuttaa jotain. Tämä varsinkin niissä maissa missä muoviroskien määrät korkeita. 

Edelliseen pahoittelut, kun kirjoitusvirheitä ja Minäkin kirjoitettu vahingossa isolla. 

Istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna maailma kuolee.  (J. Leskinen), ulkomuistista, voi olla virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ja väärän osoittaminen ei ole samaa kuin moralisointi ja tuomitseminen, viitaten tuohon pyöräilijän kunnioitettavaan tekoon, kun hän näki roskien heittämistä luontoon. Tottakai pitää voida huomata vääryys ja ohjata oikeaan, myös ympäristöasioissa.

Tänä postmodernismin aikana meitä tosin ohjataan ajattelemaan, että absoluuttista oikeaa ja väärää, totuutta tai valhetta ei ole, vaan jokainen luo oman totuutensa. Mutta kun se ei ole näin, tässä ihmiskunta on mennyt harhateille.

Katsot velvollisuudeksesi ohjata ihmiskunnan oikealle tielle? Kunnianhimoinen haaste, mutta menetelmät sakkaa. Jokainen toimii tietenkin valitsemallaan tavalla. Olisi mukava, jos maailma olisi mustavalkoinen, ja oikea ja väärä selkeästi osoitettavissa. Asiat ovat kuitenkin monimutkaisia ja tulkittavissa eri tavoin. Oikea ja väärä riippuu katsontakannasta. Katsomme oikeudeksemme tehdä esim. lähetystyötä ja käännyttää ihmisiä omaan uskoomme. Käännytettävät saattavat pitää toimintaamme moraalisesti arveluttavana ja vääränä. Molemmat ovat oikeassa. Sodassa taas tapamme vihollisiamme, joilla on sama ihmisarvo ja oikeus elämään kuin meilläkin, tai tulemme tapetuiksi.

 

 Jokainen aikuinen tietää, ettei roskia pitäisi heittää luontoon, ei siihen ohjausta tarvita. Mitään uutta tietoa pyöräilijä ei voinut heittäjälle antaa. Ja kuten hän itsekin arvioi, roska päätyi tuon episodin jälkeen todennäköisesti takaisin maahan. Mitä hyötyä tästä kaikesta oli? Ei muuta kuin se henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan. Luonnon kannalta ei mitään. On tietenkin ikävää, etteivät kaikki noudata kaikkia sääntöjä, mutta sellaista elämä on. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Muiden toiminnan mestaroiminen ei ole viisas ratkaisu. Se on tehotonta, koska moralisoijia ei kuunnella. Tietyissä tilanteissa se voi olla vaarallistakin. Asioiden kärjistämistä pitäisi välttää, ja pelisilmää käyttää. Kannattaa miettiä, mitä tarvetta toiminta omassa elämässä palvelee. 

Sivusta tähän, kun kerään tölkkejä ojasta niin monesti mietin, että mitä hyötyä tästä on. Ei yksi tölkki jossain maaseudun ojassa merkitse mitään tai jos yhdestä autosta heitetään tölkki kerran pari vuodessa. Sitten, kun laitetaan lukumäärät toisiin mittasuhteisiin ja ajatellaan jos sadasta autosta heitettäisiin päivittäin yksi tölkki ojaan niin oltaisiin eri tilanteessa jo. Näin minusta tuo puistojen roskaaminen tuo ilmi sen, että kun on ihmisiä paljon, jotka roskaavat niin syntyy sellainen lopputulos. Näin pienikin päätös ja käytöksen muutos jo auttaa vähän. 

Jossain luonnonsuojelun yms oppikirjassa, jonka eräs oikeasti arvovaltainen ihminen on kirjoittanut todetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä jos valitsee kaupassa paperikassin muovipussin sijaan. Kirjaa lukiessa Minä taas haastoin tuon ajatuksen heti, koska jos sata tai tuhat ihmistä valitsee paperikassin muovisen sijaan niin voidaan saavuttaa jotain. Tämä varsinkin niissä maissa missä muoviroskien määrät korkeita. 

Hyvä oivallus nämä mittasuhteet. Vaikka meidän maassamme jokainen asia hoidettaisiin viimeisen päälle ympäristön kannalta parhain päin, vaikutus planeettaan olisi kovin pieni. Maailmassa on niin isoja saastuttajia, valtioita, jotka viis veisaa. Ei tietenkään estä meitä toimimasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä? "...henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan." Nyt oli kyllä todella erikoinen arviointi toisen käytöksen perimmäisistä motiiveista. Kertoo kenties arvioitsijan ihmiskäsityksestä.

Surullista kyllä, kuten pyöräilijä itse totesi, heittäjä todennäköisesti heitti roskat uudelleen maahan. Todennäköisesti ohitti olankohautuksella jutun. Luonnon kannalta hyöty oli siis nolla. Ei ihmisiä voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla. Jokainen tekee omat valintansa. Jos vaan tuntee tarvetta, mikään ei tietysti estä jatkossakaan kantamasta ihmisille heidän jättämiään roskia, jos he siitä vaikka jonkun ihmeen kautta valaistuisivat. Kesätapahtumat tarjoaa tähän hyviä tilaisuuksia. 

En minä silti ketään tuomitse. En menisi sanomaan esim roskaamisesta itse tai jotain vastaavaa. Lähinnä toivoisin ihmisten itse ymmärtävän asian ja, että se lähtisi heistä. Siinä mielessä en koe puuttuvani kenenkään elämään mitenkään. Lähinnä korjaan seuraamuksia eli rämmin välillä ojissa roskien perässä ja se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ja väärän osoittaminen ei ole samaa kuin moralisointi ja tuomitseminen, viitaten tuohon pyöräilijän kunnioitettavaan tekoon, kun hän näki roskien heittämistä luontoon. Tottakai pitää voida huomata vääryys ja ohjata oikeaan, myös ympäristöasioissa.

Tänä postmodernismin aikana meitä tosin ohjataan ajattelemaan, että absoluuttista oikeaa ja väärää, totuutta tai valhetta ei ole, vaan jokainen luo oman totuutensa. Mutta kun se ei ole näin, tässä ihmiskunta on mennyt harhateille.

Katsot velvollisuudeksesi ohjata ihmiskunnan oikealle tielle? Kunnianhimoinen haaste, mutta menetelmät sakkaa. Jokainen toimii tietenkin valitsemallaan tavalla. Olisi mukava, jos maailma olisi mustavalkoinen, ja oikea ja väärä selkeästi osoitettavissa. Asiat ovat kuitenkin monimutkaisia ja tulkittavissa eri tavoin. Oikea ja väärä riippuu katsontakannasta. Katsomme oikeudeksemme tehdä esim. lähetystyötä ja käännyttää ihmisiä omaan uskoomme. Käännytettävät saattavat pitää toimintaamme moraalisesti arveluttavana ja vääränä. Molemmat ovat oikeassa. Sodassa taas tapamme vihollisiamme, joilla on sama ihmisarvo ja oikeus elämään kuin meilläkin, tai tulemme tapetuiksi.

 

 Jokainen aikuinen tietää, ettei roskia pitäisi heittää luontoon, ei siihen ohjausta tarvita. Mitään uutta tietoa pyöräilijä ei voinut heittäjälle antaa. Ja kuten hän itsekin arvioi, roska päätyi tuon episodin jälkeen todennäköisesti takaisin maahan. Mitä hyötyä tästä kaikesta oli? Ei muuta kuin se henkinen tyydytys, jonka pyöräilijä sai päästessään tuomitsemaan. Luonnon kannalta ei mitään. On tietenkin ikävää, etteivät kaikki noudata kaikkia sääntöjä, mutta sellaista elämä on. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Muiden toiminnan mestaroiminen ei ole viisas ratkaisu. Se on tehotonta, koska moralisoijia ei kuunnella. Tietyissä tilanteissa se voi olla vaarallistakin. Asioiden kärjistämistä pitäisi välttää, ja pelisilmää käyttää. Kannattaa miettiä, mitä tarvetta toiminta omassa elämässä palvelee. 

Sivusta tähän, kun kerään tölkkejä ojasta niin monesti mietin, että mitä hyötyä tästä on. Ei yksi tölkki jossain maaseudun ojassa merkitse mitään tai jos yhdestä autosta heitetään tölkki kerran pari vuodessa. Sitten, kun laitetaan lukumäärät toisiin mittasuhteisiin ja ajatellaan jos sadasta autosta heitettäisiin päivittäin yksi tölkki ojaan niin oltaisiin eri tilanteessa jo. Näin minusta tuo puistojen roskaaminen tuo ilmi sen, että kun on ihmisiä paljon, jotka roskaavat niin syntyy sellainen lopputulos. Näin pienikin päätös ja käytöksen muutos jo auttaa vähän. 

Jossain luonnonsuojelun yms oppikirjassa, jonka eräs oikeasti arvovaltainen ihminen on kirjoittanut todetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä jos valitsee kaupassa paperikassin muovipussin sijaan. Kirjaa lukiessa Minä taas haastoin tuon ajatuksen heti, koska jos sata tai tuhat ihmistä valitsee paperikassin muovisen sijaan niin voidaan saavuttaa jotain. Tämä varsinkin niissä maissa missä muoviroskien määrät korkeita. 

Hyvä oivallus nämä mittasuhteet. Vaikka meidän maassamme jokainen asia hoidettaisiin viimeisen päälle ympäristön kannalta parhain päin, vaikutus planeettaan olisi kovin pieni. Maailmassa on niin isoja saastuttajia, valtioita, jotka viis veisaa. Ei tietenkään estä meitä toimimasta.

Toisaalta se,  että maailmassa on isoja saastuttajia,  ei ainakaan mulle tarkoita,  että haluaisin asuinalueeni näyttävän kaatopaikalta.  Jos tämän lähiön asukkaat alkaisivat viskellä roskia miten sattuu katujen varsille,  ei menisi kovin kauaa,  kun alue olisi tosi epäsiisti.  

Olen tosi iloinen,  että suurin osa alueen koiranomistajistakin kerää koiriensa kakat pois.  Ei ole aina ollut näin  (olen asunut täällä jo 35 vuotta), mutta nykyisin on. Kerran yksi mies meinasi jättää koiransa kakat keräämättä,  mutta kaivoin taskustani yhden koirankakkapussin ja ystävällisesti hymyillen sanoin vaan,  että sulla taisi jäädä kakkapussi kotiin ja ojensin pussin.  Keräsi. 

Eilen kävin kaupassa. Minun taakseni tuli pitkä ja todella laiha mies. Hänellä oli vain yksi ostos, leipä. Kun pakkasin, hänen vuoronsa tuli ja myyjä sanoi:  - Euro  15 senttiä. Mies ojensi kaksi pullokuittia ja oli huolestuneen näköinen, riittäisikö. Riitti.

Tuli niin sääli häntä. Mietin loukkaanko, jos tarjoan rahaa tai ruokaa. Hän näytti sulkeutuneelta, joten en tehnyt mitään. Nyt harmittaa,  miksi en edes kysynyt.

Pulloja onneksi löytyy. Miedän asuinalueen pikkupojat kiertelevät isojen pussien kanssa niitä keräämäässä. Yritteliäitä jo pienestä pitäen.

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Huomenta Tenavat, muistan, miten Ressu tanssii toukokuun toisen päivän tanssin. Iloisa kuva, tanssikaamme mekin :)

Vierailija kirjoitti:

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Samaa mieltä. Minä en ole koskaan ollut liian kiltti. Olen ensimmäisenä ollut järjestämässä  jo koulussa nimienkeruuta ja istumalakkoja vääryyksiä kohtaan, työelämässä  menin puhumaan muiden puolesta johdolle epäkohdista. Soitin armeijaan alokkaiden puolesta, minut yhdistettiin  korkeimmalle pomolle siellä yksikössä ja hän oli oikein asiallinen ja tilanne saatiin korjattua. Olen kannellut Potilasasiamiehelle ja saanut korvauksia huonosta hoidosta ym ym.  Vääryyksiin pitää puuttua ja kiusaajien kuuluu saada rangaistus. Oikeudenmukaisuutta on joskus itse haettava. Sen olemme täälläkin huomanneet, onneksi pahin kiusaaminen on jo loppunut. Bannit auttavat ja yleinen paheksunta. Yhdessä puuttuminen on aina tehokkainta,  mutta joskus yksikin muuttaa maailmaa paremmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta Tenavat, muistan, miten Ressu tanssii toukokuun toisen päivän tanssin. Iloisa kuva, tanssikaamme mekin :)

Ihana Ressu🌷 meillä tuttu tämäkin laulu:

Snoopy, Snoopy, come home, Snoopy, come home...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Samaa mieltä. Minä en ole koskaan ollut liian kiltti. Olen ensimmäisenä ollut järjestämässä  jo koulussa nimienkeruuta ja istumalakkoja vääryyksiä kohtaan, työelämässä  menin puhumaan muiden puolesta johdolle epäkohdista. Soitin armeijaan alokkaiden puolesta, minut yhdistettiin  korkeimmalle pomolle siellä yksikössä ja hän oli oikein asiallinen ja tilanne saatiin korjattua. Olen kannellut Potilasasiamiehelle ja saanut korvauksia huonosta hoidosta ym ym.  Vääryyksiin pitää puuttua ja kiusaajien kuuluu saada rangaistus. Oikeudenmukaisuutta on joskus itse haettava. Sen olemme täälläkin huomanneet, onneksi pahin kiusaaminen on jo loppunut. Bannit auttavat ja yleinen paheksunta. Yhdessä puuttuminen on aina tehokkainta,  mutta joskus yksikin muuttaa maailmaa paremmaksi. 

Onneksi sinunlaisiasi on.  Meita arempia on liikaa. Uskallus ei aina riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Samaa mieltä. Minä en ole koskaan ollut liian kiltti. Olen ensimmäisenä ollut järjestämässä  jo koulussa nimienkeruuta ja istumalakkoja vääryyksiä kohtaan, työelämässä  menin puhumaan muiden puolesta johdolle epäkohdista. Soitin armeijaan alokkaiden puolesta, minut yhdistettiin  korkeimmalle pomolle siellä yksikössä ja hän oli oikein asiallinen ja tilanne saatiin korjattua. Olen kannellut Potilasasiamiehelle ja saanut korvauksia huonosta hoidosta ym ym.  Vääryyksiin pitää puuttua ja kiusaajien kuuluu saada rangaistus. Oikeudenmukaisuutta on joskus itse haettava. Sen olemme täälläkin huomanneet, onneksi pahin kiusaaminen on jo loppunut. Bannit auttavat ja yleinen paheksunta. Yhdessä puuttuminen on aina tehokkainta,  mutta joskus yksikin muuttaa maailmaa paremmaksi. 

Hienosti kehut ja peukutat itseäsi :(

Silloin kun on rohkeutta puuttua, voi kehua vaikka itse.  Minä en  uskaltasi aina puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Samaa mieltä. Minä en ole koskaan ollut liian kiltti. Olen ensimmäisenä ollut järjestämässä  jo koulussa nimienkeruuta ja istumalakkoja vääryyksiä kohtaan, työelämässä  menin puhumaan muiden puolesta johdolle epäkohdista. Soitin armeijaan alokkaiden puolesta, minut yhdistettiin  korkeimmalle pomolle siellä yksikössä ja hän oli oikein asiallinen ja tilanne saatiin korjattua. Olen kannellut Potilasasiamiehelle ja saanut korvauksia huonosta hoidosta ym ym.  Vääryyksiin pitää puuttua ja kiusaajien kuuluu saada rangaistus. Oikeudenmukaisuutta on joskus itse haettava. Sen olemme täälläkin huomanneet, onneksi pahin kiusaaminen on jo loppunut. Bannit auttavat ja yleinen paheksunta. Yhdessä puuttuminen on aina tehokkainta,  mutta joskus yksikin muuttaa maailmaa paremmaksi. 

Onneksi sinunlaisiasi on.  Meita arempia on liikaa. Uskallus ei aina riitä.

Keskusteletko kenties itsesi kanssa? Omakehu :(  

Vierailija kirjoitti:

Aamu on iltaa viisaampi. Olin eilen täysin väärässä pyöräilijä-roskaaja-jutussa. Tajusin vasta, että pyöräilijähän toimi täysin oikein. Jos joku toimii väärin, siihen pitää puuttua napakasti. Kun riittävän moni kantaa roskat roskaajalle takaisin, saadaan muutos aikaan. Näinhän kaikki kehitys tapahtuu. Tasa-arvo esimerkiksi on niitten rohkeiden naisten aikaansaamaa, jotka on nostaneet kissan pöydälle. Sama tilanne koskee vaikka eläinsuojelua, työelämän sopimuksia, ihmiskauppaa. Jotta asiat järjestyvät, niihin on puututtava. Tämä ketjukin on hyvä esimerkki tästä. Emännöitsijän harrastama kiroilu, nimittely ja poisajaminen jatkuisi edelleen, jollei siihen olisi napakasti puututtu, palautettu roskat roskaajalle itselleen takaisin. Mulle tämä keskustelu opetti jotain itsestäni. Olen ollut liian kiltti, pyrkinyt liiaksi ymmärtämään asioiden taustoja, luottanut liiaksi roskaajien omaan arvostelukykyyn ja vastuuntuntoon. Aina niitä ei ole.  Parempi toimia pyöräilijän tavoin, puuttua rohkeasti asioihin. Tämä koskee siis elämää yleensäkin. Oppia ikä kaikki.

Suurin osa täälläkin on olleet liian kilttejä ja antaneet yhden riehua ja määrätä. Liika kiltteys on huono asia. Puolensa pitää aina pitää.

Ei tuo, joka kertoi, että pyrkii ajamaan oikeudenmukaisuutta, vastaillut itselleen. Jopa minä vastasin, mutta viestini haihtui samantien taivaan tuuliin. Meidän kaikkien pitäisi aina pitää rohkeasti oikeuden ja oikeudenmukaisuuden puolta. Jos rohkeus ei riitä, voi aina tukea niiden toimia, joilla riittää. Tärkeintä, ettei mene vääryyden puolelle. Mikään syy ei oikeuta ketään kohtelemaan muita väärin.