Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Populaatiokissat ovat surullinen esimerkki ihmisen vastuuttomuudesta. Kissapopulaatio on aina ihmisen synnyttämä. Hylätyt, villiintyneet, nälkiintyneet ja keskenään hallitsemattomasti lisääntyvät kissat kerääntyvät sinne, missä joku ihminen tarjoaa ravintoa ja suojaa. Tarkoitus on ehkä hyvä, säälitään ja viedään ruokaa, mutta lopputulos katastrofi. Huonoissa oloissa elävä populaatio kasvaa entisestään. Oikea tapa auttaa, on ilmoittaa eläinsuojeluyhdistykselle, joka loukuttaa kissat ja huolehtii niiden jatkosta.

Vierailija kirjoitti:

Muistelin tuossa, noita arvoja ja miten ne ovat muuttuneet sukupolvien myötä. Olin nuorena työpaikkani pukkarilla vaihtamassa vaatteita ja siihen tuli vanhempi kollega ja sanoi mulle; onpas sulla kiva kevättakki, mistä ostit? Siihen aikaan ihan tavallinen kysymys. Vastasin totuudenmukaisesti, no kirppikseltä löysin...laskeutui kummallinen hiljaisuus ja kysyjäkin meni ihan hiljaiseksi, katseita vain vaihtelivat. Pari vuosikymmentä ja eri pukkaria myöhemmin vaihtelin taas vaatteitani ja nuorta porukkaa ympärilläni. Yksi heistä äkkäsi tunikani, jota juuri laitoin päälleni ja  kysyi;  voi onko tuo sitä vanhaa marimekkoa tuo sun tunikas, ja minä minä siihen taas että kirpputoreilta näitä olen metsästänyt vuosia. Mukavaa puheensorinaa miten ennen tehtiin paljon laadukkaampia vaatteita ja pari  hypisteli nuttuni kangasta, ja yksi heistä tuli siihen jopa esittelemään farkkujaan, jotka oli ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla. Nykynuoret ymmärtävä kierrätyksen päälle ;)

Tämä viesti sai minut hyvälle tuulelle. Ystäväni kiertävät kanssani ahkerasti kirppareita ja joskus leikillä ostellaan jollekin paita tms tuliaiseksi, ellei päässyt mukaan. Aika hyvin tiedetään toistemme tyyli. Itse katselen aina pellavavaatteita, ostan toki uusiakin. Uniikin ja persoonallisemman tyylin saa kirppareilta, eipä tule kadulla vastaan. Monet artistit ja muu kulttuuriväki kiertää kirpputoreja myös. Ja se löytämisen ilo on niin ihanaa, ei uuden ostamisessa samaa tunnetta tule.

Mulla ilmestyi facet twitterit sydäntykkäykset yöllä tuohon ylälaitaan, voi myös aloittaa uuden keskustelun. Tuliko teillekin?

Nyt näkyy ketjussa issanruokamainos, jossa söpö keltainen kisu.

Vierailija kirjoitti:

Laitan puhelimen lataukseen. Kurkistan jääkaappiin, mitä ruokaa laitan meille. 

Jääkaapissa: valo, kananmunia, nakkia, juustoa, margariinia, perunoita ja porkkanoita. Mieti sit näistä ruokaa, vai lähtiskö kauppaan? To be or not to be. Mutta tämä mies ei tanssi!

Lisäys vielä tuohon kirppisjuttuuni, johon näköjään tuli taas kaksi samaa sanaa peräkkäin, näin on käynyt ennenkin, näkökenttäpuutos mulla. Olin juuri saanut tietää tulevani ensimmäistä kertaa  mummoksi ja kirppiksillä kierrellessäni ostelin tosi edullisesti vauvanvaatteita ihan innoissani, melkein uusia oli pilvin pimein. Ja niinhän siinä kävi että lähti ihan lapasesta, ja ostelin esim.70cm potkuhousuja ja pukuja kymmenittäin ja kun olin niitä narutolkulla iloissani ripustamassa kuivumaan, naapurin mukava rouva tuli siihen myös ripustushommiin ja katseli touhuani ja kysäisi nauraen; viitosetkos teille on tulossa...;)

Vierailija kirjoitti:

Muistelin tuossa, noita arvoja ja miten ne ovat muuttuneet sukupolvien myötä. Olin nuorena työpaikkani pukkarilla vaihtamassa vaatteita ja siihen tuli vanhempi kollega ja sanoi mulle; onpas sulla kiva kevättakki, mistä ostit? Siihen aikaan ihan tavallinen kysymys. Vastasin totuudenmukaisesti, no kirppikseltä löysin...laskeutui kummallinen hiljaisuus ja kysyjäkin meni ihan hiljaiseksi, katseita vain vaihtelivat. Pari vuosikymmentä ja eri pukkaria myöhemmin vaihtelin taas vaatteitani ja nuorta porukkaa ympärilläni. Yksi heistä äkkäsi tunikani, jota juuri laitoin päälleni ja  kysyi;  voi onko tuo sitä vanhaa marimekkoa tuo sun tunikas, ja minä minä siihen taas että kirpputoreilta näitä olen metsästänyt vuosia. Mukavaa puheensorinaa miten ennen tehtiin paljon laadukkaampia vaatteita ja pari  hypisteli nuttuni kangasta, ja yksi heistä tuli siihen jopa esittelemään farkkujaan, jotka oli ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla. Nykynuoret ymmärtävä kierrätyksen päälle ;)

En puhu nyt mistään nuorista ihmisistä, mutta kuitenkin. Äitini jutteli vaatteista toisen häntä nuoremman työkaverin kanssa ja toinen mainitsi erään vaatteensa, kun oli vahingossa tarkkaa hintaa katsomatta kiireessä vienyt sen kassalle ja järkyttynyt, kun tajusi sen oikean hinnan. Ei enää kehdannut kassalle tuotetta jättää vaan osti sen, mutta sanoi sitten ettei enää ikinä maksa tuollaisesta tuotteesta noin paljon ja heidän ei perheeseen noin kalliita tuotteita osteta ja kirppikseltä ostetaan jatkossa. Kyseessä ihan hyvässä rahatilanteessa oleva perhe, mutta tuo 70 euron vaate oli liikaa hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelin tuossa, noita arvoja ja miten ne ovat muuttuneet sukupolvien myötä. Olin nuorena työpaikkani pukkarilla vaihtamassa vaatteita ja siihen tuli vanhempi kollega ja sanoi mulle; onpas sulla kiva kevättakki, mistä ostit? Siihen aikaan ihan tavallinen kysymys. Vastasin totuudenmukaisesti, no kirppikseltä löysin...laskeutui kummallinen hiljaisuus ja kysyjäkin meni ihan hiljaiseksi, katseita vain vaihtelivat. Pari vuosikymmentä ja eri pukkaria myöhemmin vaihtelin taas vaatteitani ja nuorta porukkaa ympärilläni. Yksi heistä äkkäsi tunikani, jota juuri laitoin päälleni ja  kysyi;  voi onko tuo sitä vanhaa marimekkoa tuo sun tunikas, ja minä minä siihen taas että kirpputoreilta näitä olen metsästänyt vuosia. Mukavaa puheensorinaa miten ennen tehtiin paljon laadukkaampia vaatteita ja pari  hypisteli nuttuni kangasta, ja yksi heistä tuli siihen jopa esittelemään farkkujaan, jotka oli ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla. Nykynuoret ymmärtävä kierrätyksen päälle ;)

Tämä viesti sai minut hyvälle tuulelle. Ystäväni kiertävät kanssani ahkerasti kirppareita ja joskus leikillä ostellaan jollekin paita tms tuliaiseksi, ellei päässyt mukaan. Aika hyvin tiedetään toistemme tyyli. Itse katselen aina pellavavaatteita, ostan toki uusiakin. Uniikin ja persoonallisemman tyylin saa kirppareilta, eipä tule kadulla vastaan. Monet artistit ja muu kulttuuriväki kiertää kirpputoreja myös. Ja se löytämisen ilo on niin ihanaa, ei uuden ostamisessa samaa tunnetta tule.

Mietin, että kirppiksiltä saisi varmaan monien tavaroiden ja vaatteiden myötä monta tarinaa. Niihin kuitenkin liittyy paljon muistoja. Toki se on eri juttu haluaako joku tietää "millainen elämä" vaatteella varsinkaan on ollut ennestään. Itse mietin välillä. Vaate on aina itselleni kuitenkin merkki toisesta ihmisestä ja tavallaan se pitää "kotiuttaa" omaan elämääni vähitellen. Saada sopimaan siihen. Jos voi huumorilla todeta. 

Samoin viimeksi hieman huvitti, kun kuljin edellä ja näin ihan kivan puseron. Sitä sitten tarkastelin ja laitoin takaisin kuitenkin. Perässäni melko lähellä kulki kaksi kaverusta tms ja heistä toinen äkkäsi sitten tuon saman puseron ja osti sen myös. Jos olisin esim pari sekuntia pidempään miettinyt vaatteen ostoa ja pitänyt puseroa käsissäni niin nämäkin ihmiset olisivat jo menneet siitä ohitse ilman edes näkemättä puseroa tai luulleet, että minä sen ostan kun käsissäni oli. Hassua, että hän myös osti vain tuon puseron eli olisi ollut turha kirppiskäynti hänelle ilman sen ostoa. Joku sanoo jo, että olen raskas ihminen, kun mietin kaikkea, mutta tykkään pohtia näitä asioita. Joku jolla on vilkkaampi elämä ei kiinnitä ehkä huomiota kaikkeen niin tarkasti. 

Olen silti sitä mieltä, että kyllä koira monesti muistuttaa omistajaansa. Jos on liikunnallinen niin monesti voi olla myös aktiivinen koira tai jos on pidempi ihminen tai isompi kokoinen niin koirakin suurempi jne. Tai luonne voi olla hieman samanlainen. 

Usein pk-rotuiset koirat päätyvätkin ehkä huonoon kotiin, kun omasta mielestään kova ihminen ottaa sellaisen ja kohtelee sitten miten sattuu. Toki yleistän tässä itsekin. En minä itse ottanut koiraa sen vuoksi, että saisin sanoa, että minulla on tuollainen koira vaan pidin rodusta muuten ja arvion, että pärjätään. Toki tämä oli vaan arvio. Huonosti olosi voinut käydä. Eräällä kouluttajalla oli itsellään samanrotuisia ja ne olivat suoraan sanoen hankalia koiria. En syytä niitä, mutta mietin ettei mahdollisuuteni koirani kanssa välttämättä ole parhaat jos kouluttajatkin kamppailevat. 

Toisin kävi ja koirani oli se mitä pidettiin esimerkkinä hyvässä mielessä. Se on itselleni ollut yksi tärkeimmissä asioista missä olen onnistunut. Koiraani pystyi luottamaan muiden koirien kesken. Ihmisten kanssa sitten hieman enemmän meni aikaa. Sylikoira se ei ikinä ollut jos katsoo kaikkia ihmisiä tai sellainen, että jokaisen tykö meni. Ehkä se olisi vaatinut myös enemmän porukkaa ympärille. Meillä oli rajalliset ihmissuhteet tuolloinkin. Joitakin koirallisia tuttuja ja niiden kanssa yhdessä oltiin, mutta ei mitään sellaista, että ovesta ramppaa ihmisiä tämän tästä mikä olisi taas voinut olla hyvä koiralleni tottua sellaiseen. Olisi vartionti hieman vähentynyt. Varkaat rivög kyllä koirani nähdessään olisi ensimmäisenä meille tulleet. Pari kertaa jotkut nuoret olisivat halunneet tulla pahojaan tekemään pihaamme (sattumalta kuulin) mutta sitten joku totesi, että kun siellä on se koira. Todellisuudessa koirani olisi varmaan vaan kiltistä ottanut kävijät vastaan. Haukkoi kyllä melko pelottavasti jos tahtoi. Nosti päänsä korkealle ja kumeasti haukkui. Kirjoitan taas koirastani, mutta on päivittäin mielessäni. 

Kissoissakin on muuten suuria eroja. Lapsuuden kissani oli todella ihmisrakas iso kolli. Tykkäsi olla sylissä ja seurasi ulkonakin minua pitkin pihaa. Tehtiin omassa metsässä lenkkejä yhdessä ja kissani kulki perässä pitkiäkin matkoja. Jopa kilometrin lenkkejä vapaana kulki. Leikki varmaan koiraa sitten. Kaverin navettikissat olivat niitä mitä tuskin näki, kun arkoja olivat. Oma taas sellainen, että piti katsoa ettei lähde perään jos, vaikka pyöräilemään lähti. Sai kuljettaa takaisin pihaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelin tuossa, noita arvoja ja miten ne ovat muuttuneet sukupolvien myötä. Olin nuorena työpaikkani pukkarilla vaihtamassa vaatteita ja siihen tuli vanhempi kollega ja sanoi mulle; onpas sulla kiva kevättakki, mistä ostit? Siihen aikaan ihan tavallinen kysymys. Vastasin totuudenmukaisesti, no kirppikseltä löysin...laskeutui kummallinen hiljaisuus ja kysyjäkin meni ihan hiljaiseksi, katseita vain vaihtelivat. Pari vuosikymmentä ja eri pukkaria myöhemmin vaihtelin taas vaatteitani ja nuorta porukkaa ympärilläni. Yksi heistä äkkäsi tunikani, jota juuri laitoin päälleni ja  kysyi;  voi onko tuo sitä vanhaa marimekkoa tuo sun tunikas, ja minä minä siihen taas että kirpputoreilta näitä olen metsästänyt vuosia. Mukavaa puheensorinaa miten ennen tehtiin paljon laadukkaampia vaatteita ja pari  hypisteli nuttuni kangasta, ja yksi heistä tuli siihen jopa esittelemään farkkujaan, jotka oli ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla. Nykynuoret ymmärtävä kierrätyksen päälle ;)

Tämä viesti sai minut hyvälle tuulelle. Ystäväni kiertävät kanssani ahkerasti kirppareita ja joskus leikillä ostellaan jollekin paita tms tuliaiseksi, ellei päässyt mukaan. Aika hyvin tiedetään toistemme tyyli. Itse katselen aina pellavavaatteita, ostan toki uusiakin. Uniikin ja persoonallisemman tyylin saa kirppareilta, eipä tule kadulla vastaan. Monet artistit ja muu kulttuuriväki kiertää kirpputoreja myös. Ja se löytämisen ilo on niin ihanaa, ei uuden ostamisessa samaa tunnetta tule.

Mietin, että kirppiksiltä saisi varmaan monien tavaroiden ja vaatteiden myötä monta tarinaa. Niihin kuitenkin liittyy paljon muistoja. Toki se on eri juttu haluaako joku tietää "millainen elämä" vaatteella varsinkaan on ollut ennestään. Itse mietin välillä. Vaate on aina itselleni kuitenkin merkki toisesta ihmisestä ja tavallaan se pitää "kotiuttaa" omaan elämääni vähitellen. Saada sopimaan siihen. Jos voi huumorilla todeta. 

Samoin viimeksi hieman huvitti, kun kuljin edellä ja näin ihan kivan puseron. Sitä sitten tarkastelin ja laitoin takaisin kuitenkin. Perässäni melko lähellä kulki kaksi kaverusta tms ja heistä toinen äkkäsi sitten tuon saman puseron ja osti sen myös. Jos olisin esim pari sekuntia pidempään miettinyt vaatteen ostoa ja pitänyt puseroa käsissäni niin nämäkin ihmiset olisivat jo menneet siitä ohitse ilman edes näkemättä puseroa tai luulleet, että minä sen ostan kun käsissäni oli. Hassua, että hän myös osti vain tuon puseron eli olisi ollut turha kirppiskäynti hänelle ilman sen ostoa. Joku sanoo jo, että olen raskas ihminen, kun mietin kaikkea, mutta tykkään pohtia näitä asioita. Joku jolla on vilkkaampi elämä ei kiinnitä ehkä huomiota kaikkeen niin tarkasti. 

Tämä oli hauska tarina. Itsekin joskus olen ventovieraan kanssa jutellut tyyliin: jos et sinä ota, minä otan. Kerran isolla vinttikirppiksellä nainen sovitti kolttua ja käveli kopista pois esitellen kaverilleen. Luulin ensin, että se oli omansa, oli tosi sopivan tyylinen hänelle. Ihasteltiin sitten porukalla, useampi vieras siis mukana. Nainen tarttui kaula-aukkoon, sanoi, että jotenkin kuristaa. Sitten ehdoteltiin kilvan korjaustapoja. Nainen tuumasi: Minut tuntien korjaamatta jäisi, ja siten pitämättä. Kolttu jäi kauppaan. Tulipa hyvä mieli tuosta hassuttelusta.

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Minä ostan tosi harvoin vaatteita ja sen kyllä habituksestani huomannee. Käytän ihan reikäiseksi asti kaiken.

Toissa kesänä sitten ajattelin ostaa kivan kesämekon ihan paikallisesta pikkuputiikista.

Sovitin kyllä mutta kotona huomasin että päälläni se on liian iso muodoton ryökkö.

Maksoi toistasataa! Ehkä kohta laitan kirppiskassiin Konttiin vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Katsoin. Just niinkuin ajattelen hymistelyketjun olevan.

Kun lueskelin noita koirajuttuja, niinhän siinä kävi että rupesin taas ikävöimään omaa Turrikka-koiraani joka oli yli 14v uskollinen ystäväni. On ollut jo monta vuotta tassutaivaassa, mutta aina on paikka mun syrämessä :) Joskus aikaisemmin, kun ei ollut koskaan  omaa lemmikkiä, hiukan ihmettelin ja karsastinkin puheita, jotka koskivat lemmikkejä ja miten tärkeitä ne olivat ihmisille. Todellakin elämänkokemus opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Ei ole tullut katsotuksi. Rajaileeko jotenkin? Joustavuus ja monipuolisuus on kaikessa hyväksi. Tekoäly voi olla eri mieltä, ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Ei ole tullut katsotuksi. Rajaileeko jotenkin? Joustavuus ja monipuolisuus on kaikessa hyväksi. Tekoäly voi olla eri mieltä, ei haittaa.

Kyllä rajailee. Tekoälyn mielestä sisäänlämpiävä ja rajoittava ketju, jossa pitää vain hymistellä samoin kuin muut. Yllätyin vähän, mutta näin hymistely-verbin tekoäly ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Ei ole tullut katsotuksi. Rajaileeko jotenkin? Joustavuus ja monipuolisuus on kaikessa hyväksi. Tekoäly voi olla eri mieltä, ei haittaa.

Kyllä rajailee. Tekoälyn mielestä sisäänlämpiävä ja rajoittava ketju, jossa pitää vain hymistellä samoin kuin muut. Yllätyin vähän, mutta näin hymistely-verbin tekoäly ymmärtää.

Ei ihan näin. Lue uudestaan. Mun mielestä oli hyvin kuvailtu hymistelyketju.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Hymistelyketju on juuri sellainen millaiseksi sen teemme, yhdessä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Hymistelyketju on juuri sellainen millaiseksi sen teemme, yhdessä,

Nyt puhuttiinkin siitä, miten AI sen näkee ja kuvailee. Ei puhuttu muusta. Tekoälyn määrittelystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko katsoneet miten tekoäly selittää "hymistelyketjun" ? Toden totta,  ihan eri käsitys kuin täällä on yritetty saada meitä uskomaan.  

Hymistelyketju on juuri sellainen millaiseksi sen teemme, yhdessä,

Yhteistyöllä kaikki sujuu.