Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (5853)
Vierailija kirjoitti:
Jaksatteko vielä muistoja musiikin tunneilta? Hypi yli, jos tympii. Pahinta mitä lasten kanssa laulaessa on, on laulattaa liian lapsellisia lauluja. Ekaluokallakaan ei kannata mitään Piiri pieni pyörii tms. Pitää olla "isojen lauluja". Tuo Mörrimöykkykin menee vain ekalla, vanhat tutut ei kelpaa, uusia ja mielellään netistä tms. kuultuja, radiota ei kuunnella enää kotona, automatkoilla on omat kuulokkeet ja jutut jokaiselle. Open pitää pysyä "skenessä", että tietää uusimmat biisit. Bändissä haluaa moni soittaa ja laulaa, enää ei ujostella, vaikka taitoja ei olisikaan. Kiitos Voicen ja muiden ohjelmien.
Ehdottomasti näin! Musamaikkahan on coolein ope! Muistan kun kuopus oli vuonna 2000 tokaluokkalainen ja esitys vanhemmille tehtiin Britney Spearsin oops i did it again biisiin. Eihän laulun sanoma tietenkään auenut sen ikäisille mutta tuli joka tuutista silloin tuo biisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksatteko vielä muistoja musiikin tunneilta? Hypi yli, jos tympii. Pahinta mitä lasten kanssa laulaessa on, on laulattaa liian lapsellisia lauluja. Ekaluokallakaan ei kannata mitään Piiri pieni pyörii tms. Pitää olla "isojen lauluja". Tuo Mörrimöykkykin menee vain ekalla, vanhat tutut ei kelpaa, uusia ja mielellään netistä tms. kuultuja, radiota ei kuunnella enää kotona, automatkoilla on omat kuulokkeet ja jutut jokaiselle. Open pitää pysyä "skenessä", että tietää uusimmat biisit. Bändissä haluaa moni soittaa ja laulaa, enää ei ujostella, vaikka taitoja ei olisikaan. Kiitos Voicen ja muiden ohjelmien.
Ehdottomasti näin! Musamaikkahan on coolein ope! Muistan kun kuopus oli vuonna 2000 tokaluokkalainen ja esitys vanhemmille tehtiin Britney Spearsin oops i did it again biisiin. Eihän laulun sanoma tietenkään auenut sen ikäisille mutta tuli joka tuutista silloin tuo biisi!
🤩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen aina tykännyt kirjoittamisesta.
Runojakin kirjoittelin, varsinkin vaikeissa elämäni jaksoissa. Teetin runoista kirjan valokuvien kera, rinnallakulkijan mietteitä. Lienee hyvä asia, että viime vuosina ei ole juurikaan runoja syntynyt.
Täällä myös yksi aineenkirjoittaja kouluaikoina ja myöhemmin pöytälaatikkoon, piirtäminen, askartelu ja kaikenlainen suunnittelu on kiinnostanut eikä ihme että olen työssäni ollut somistaja.
Onpa monta meistä kirjoittanut aineita ja runoja mielellään. Aamulla ei täällä aavista, miten mielenkiintoisia juttuja saakaan päivän mittaan luettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen aina tykännyt kirjoittamisesta.
Runojakin kirjoittelin, varsinkin vaikeissa elämäni jaksoissa. Teetin runoista kirjan valokuvien kera, rinnallakulkijan mietteitä. Lienee hyvä asia, että viime vuosina ei ole juurikaan runoja syntynyt.
Täällä myös yksi aineenkirjoittaja kouluaikoina ja myöhemmin pöytälaatikkoon, piirtäminen, askartelu ja kaikenlainen suunnittelu on kiinnostanut eikä ihme että olen työssäni ollut somistaja.
Onpa monta meistä kirjoittanut aineita ja runoja mielellään. Aamulla ei täällä aavista, miten mielenkiintoisia juttuja saakaan päivän mittaan luettavaksi.
Tuo että olen pitänyt jo nuorena kirjoittamisesta, voisi olla yksi siihen, että täällä vielä vanhoilla päivillänikin notkun sepustamassa juttujani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaapit tyhjenemässä ja jääkaapissakin kohta vain valot. Alettava tekemään pitkää listaa kauppareissua varten, jotta ruoka riittäisi taas pitemmäksi aikaa. Täältä peräkylästä ei tule lähdettyä kovinkaan usein matkojen päähän keskustaan. Samalla pitäisi tietysti hoitaa muitakin asioita, ja puoli päivää siihen menee.
Olihan ennenkin toki pärjätty omavaraistalouksissa pitempiäkin aikoja ilman vaivalloisia kauppamatkoja. Isäni suku asui saaressa keskellä merta, ja heillä oli karjaa sekä viljelystä, merenkulkijoina myös etukäteen hankittua. Ja kyllä nykyäänkin on tultava toimeen tai käytettävä kekseliäisyyttä sillä, mitä on, vaikka kelirikon aikaan tai jos liikkuminen on hankalaa.
Kylläpäs kirjoitit mielenkiintoisesta aiheesta, ei tyhjä jääkaappi ;) tarkoitan tuota kun mainitsit isäsi suvun asuneen keskellä merta saaressa. Jos haluaisit kertoa tai muistella sitä omavaraistaloutta ja pärjäämistä siellä enemmänkin, tässä yksi sisämaan asukas jota aina kiehtonut tuo ns. merielämä. Olen myös majakkafani, muutamilla käynytkin.
Isän suvun miehet saivat pestin johonkin laivaan, ja olivat sitten kuukausiakin poissa kotoa. Naisten piti pärjätä silloin yksin lasten ja kotieläinten kanssa ja kalastaakin.
Elämä oli haastavaa varsinkin kelirikkoaikoina, jolloin ei ollut pääsyä mantereen puolelle, vaikka hakea lääkäri. Piti olla neuvokas, ja sellaisia monitaitureita isovanhemmat ja isäni sisaruksineen olivatkin aina. Voisi melkein romaaninkin kirjoittaa näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaapit tyhjenemässä ja jääkaapissakin kohta vain valot. Alettava tekemään pitkää listaa kauppareissua varten, jotta ruoka riittäisi taas pitemmäksi aikaa. Täältä peräkylästä ei tule lähdettyä kovinkaan usein matkojen päähän keskustaan. Samalla pitäisi tietysti hoitaa muitakin asioita, ja puoli päivää siihen menee.
Olihan ennenkin toki pärjätty omavaraistalouksissa pitempiäkin aikoja ilman vaivalloisia kauppamatkoja. Isäni suku asui saaressa keskellä merta, ja heillä oli karjaa sekä viljelystä, merenkulkijoina myös etukäteen hankittua. Ja kyllä nykyäänkin on tultava toimeen tai käytettävä kekseliäisyyttä sillä, mitä on, vaikka kelirikon aikaan tai jos liikkuminen on hankalaa.
Kylläpäs kirjoitit mielenkiintoisesta aiheesta, ei tyhjä jääkaappi ;) tarkoitan tuota kun mainitsit isäsi suvun asuneen keskellä merta saaressa. Jos haluaisit kertoa tai muistella sitä omavaraistaloutta ja pärjäämistä siellä enemmänkin, tässä yksi sisämaan asukas jota aina kiehtonut tuo ns. merielämä. Olen myös majakkafani, muutamilla käynytkin.
Isän suvun miehet saivat pestin johonkin laivaan, ja olivat sitten kuukausiakin poissa kotoa. Naisten piti pärjätä silloin yksin lasten ja kotieläinten kanssa ja kalastaakin.
Elämä oli haastavaa varsinkin kelirikkoaikoina, jolloin ei ollut pääsyä mantereen puolelle, vaikka hakea lääkäri. Piti olla neuvokas, ja sellaisia monitaitureita isovanhemmat ja isäni sisaruksineen olivatkin aina. Voisi melkein romaaninkin kirjoittaa näistä.
Varmasti kirjan saisit tehtyä ja onhan niitä paljonkin, jotain itsekin lueskellut aiheesta ja melkein kaikki majakkakirjat hyllyssä nököttää. Olisi paljonkin kysyttävää, mutta taidan kysyä tämmöisen vähän viihteellisen kysymyksen jos osaat/haluat vastata; jossain kirjassa muistaakseni väittämä, että kun miehet lähtivät merille moniksi kuukausiksi kotoaan, niin joillain vaimoilla olisi ollut tapana kääntää iso posliinikoira/kissa koriste ikkunallaan katsomaan merelle päin ja sitten päinvastoin, kun mies palasi reissultaan, no, syyn varmaan arvaamme, eli merkkinä jollekin, onko isäntä kotona. Onkohan vain "legendaa" tuo tarina, niitähän riittää.
Minä sain kansakoulussa ainekirjoituksistani yleensä kympin.
Opettajalla oli arvostelussa SOK- Sisälllys, Oikeinkirjoitus,Käsiala. Tuo kohta K oli yleensä aika huono.
Jos minulla olisi ollut jonkinlaista paloa kirjoittamiseen ties mikä menestyskirjailija olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Jormas oli 60-luvun huippu tanssiorkesteri.
Tykkäsin uudesta Myrskyluodon Maijasta. Tosin ihmettelin Maijan puhtaanvalkeita paitoja. Ja sitä, että "yksinäinen lehmä tuotti maitoa vuosikaudet". Maisemat olivat huikaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaapit tyhjenemässä ja jääkaapissakin kohta vain valot. Alettava tekemään pitkää listaa kauppareissua varten, jotta ruoka riittäisi taas pitemmäksi aikaa. Täältä peräkylästä ei tule lähdettyä kovinkaan usein matkojen päähän keskustaan. Samalla pitäisi tietysti hoitaa muitakin asioita, ja puoli päivää siihen menee.
Olihan ennenkin toki pärjätty omavaraistalouksissa pitempiäkin aikoja ilman vaivalloisia kauppamatkoja. Isäni suku asui saaressa keskellä merta, ja heillä oli karjaa sekä viljelystä, merenkulkijoina myös etukäteen hankittua. Ja kyllä nykyäänkin on tultava toimeen tai käytettävä kekseliäisyyttä sillä, mitä on, vaikka kelirikon aikaan tai jos liikkuminen on hankalaa.
Kylläpäs kirjoitit mielenkiintoisesta aiheesta, ei tyhjä jääkaappi ;) tarkoitan tuota kun mainitsit isäsi suvun asuneen keskellä merta saaressa. Jos haluaisit kertoa tai muistella sitä omavaraistaloutta ja pärjäämistä siellä enemmänkin, tässä yksi sisämaan asukas jota aina kiehtonut tuo ns. merielämä. Olen myös majakkafani, muutamilla käynytkin.
Isän suvun miehet saivat pestin johonkin laivaan, ja olivat sitten kuukausiakin poissa kotoa. Naisten piti pärjätä silloin yksin lasten ja kotieläinten kanssa ja kalastaakin.
Elämä oli haastavaa varsinkin kelirikkoaikoina, jolloin ei ollut pääsyä mantereen puolelle, vaikka hakea lääkäri. Piti olla neuvokas, ja sellaisia monitaitureita isovanhemmat ja isäni sisaruksineen olivatkin aina. Voisi melkein romaaninkin kirjoittaa näistä.
Varmasti kirjan saisit tehtyä ja onhan niitä paljonkin, jotain itsekin lueskellut aiheesta ja melkein kaikki majakkakirjat hyllyssä nököttää. Olisi paljonkin kysyttävää, mutta taidan kysyä tämmöisen vähän viihteellisen kysymyksen jos osaat/haluat vastata; jossain kirjassa muistaakseni väittämä, että kun miehet lähtivät merille moniksi kuukausiksi kotoaan, niin joillain vaimoilla olisi ollut tapana kääntää iso posliinikoira/kissa koriste ikkunallaan katsomaan merelle päin ja sitten päinvastoin, kun mies palasi reissultaan, no, syyn varmaan arvaamme, eli merkkinä jollekin, onko isäntä kotona. Onkohan vain "legendaa" tuo tarina, niitähän riittää.
Olen myös kuullut näistä posliinikoirista ja -kissoista juttuja. Tosin niistä vaiettiin visusti. Kaikenlaisia juorujakin oli aina liikkeellä. Suvussakin oli mustasukkaisia aviomiehiä, jotka vahtivat koko ajan vaimojaan, kun olivat palanneet meriltä kotiin. Näistäkin asioista puhuttiin kuiskaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaapit tyhjenemässä ja jääkaapissakin kohta vain valot. Alettava tekemään pitkää listaa kauppareissua varten, jotta ruoka riittäisi taas pitemmäksi aikaa. Täältä peräkylästä ei tule lähdettyä kovinkaan usein matkojen päähän keskustaan. Samalla pitäisi tietysti hoitaa muitakin asioita, ja puoli päivää siihen menee.
Olihan ennenkin toki pärjätty omavaraistalouksissa pitempiäkin aikoja ilman vaivalloisia kauppamatkoja. Isäni suku asui saaressa keskellä merta, ja heillä oli karjaa sekä viljelystä, merenkulkijoina myös etukäteen hankittua. Ja kyllä nykyäänkin on tultava toimeen tai käytettävä kekseliäisyyttä sillä, mitä on, vaikka kelirikon aikaan tai jos liikkuminen on hankalaa.
Kylläpäs kirjoitit mielenkiintoisesta aiheesta, ei tyhjä jääkaappi ;) tarkoitan tuota kun mainitsit isäsi suvun asuneen keskellä merta saaressa. Jos haluaisit kertoa tai muistella sitä omavaraistaloutta ja pärjäämistä siellä enemmänkin, tässä yksi sisämaan asukas jota aina kiehtonut tuo ns. merielämä. Olen myös majakkafani, muutamilla käynytkin.
Isän suvun miehet saivat pestin johonkin laivaan, ja olivat sitten kuukausiakin poissa kotoa. Naisten piti pärjätä silloin yksin lasten ja kotieläinten kanssa ja kalastaakin.
Elämä oli haastavaa varsinkin kelirikkoaikoina, jolloin ei ollut pääsyä mantereen puolelle, vaikka hakea lääkäri. Piti olla neuvokas, ja sellaisia monitaitureita isovanhemmat ja isäni sisaruksineen olivatkin aina. Voisi melkein romaaninkin kirjoittaa näistä.
Varmasti kirjan saisit tehtyä ja onhan niitä paljonkin, jotain itsekin lueskellut aiheesta ja melkein kaikki majakkakirjat hyllyssä nököttää. Olisi paljonkin kysyttävää, mutta taidan kysyä tämmöisen vähän viihteellisen kysymyksen jos osaat/haluat vastata; jossain kirjassa muistaakseni väittämä, että kun miehet lähtivät merille moniksi kuukausiksi kotoaan, niin joillain vaimoilla olisi ollut tapana kääntää iso posliinikoira/kissa koriste ikkunallaan katsomaan merelle päin ja sitten päinvastoin, kun mies palasi reissultaan, no, syyn varmaan arvaamme, eli merkkinä jollekin, onko isäntä kotona. Onkohan vain "legendaa" tuo tarina, niitähän riittää.
Olen myös kuullut näistä posliinikoirista ja -kissoista juttuja. Tosin niistä vaiettiin visusti. Kaikenlaisia juorujakin oli aina liikkeellä. Suvussakin oli mustasukkaisia aviomiehiä, jotka vahtivat koko ajan vaimojaan, kun olivat palanneet meriltä kotiin. Näistäkin asioista puhuttiin kuiskaten.
Kiitos vastauksestasi, olen joskus tuolla saaristossa reissuillani yrittänyt joiltain paikallisiltakin ikäihmisiltä tästä asiasta vähän leikin varjollakin kysellä, kun ollut sopiva kohta, mutta huomasin ettei siitä oikein juttua irronnut, vieraille varsinkaan. Hyvää kevättä ja leppoisia tuulia sinulle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen aina tykännyt kirjoittamisesta.
Runojakin kirjoittelin, varsinkin vaikeissa elämäni jaksoissa. Teetin runoista kirjan valokuvien kera, rinnallakulkijan mietteitä. Lienee hyvä asia, että viime vuosina ei ole juurikaan runoja syntynyt.
Lisään vielä, että olen kirjoittanut "elämäntarinaani" ihan vaan kirjoittamisen ilosta. Kun tuli rankat vuodet, tarinat vaihtuivat runoiksi. Paljon olisi vielä tarinoita kirjoitettavaksi, mutta luulen, että jää kirjoittamatta. Tai kuka tietää, vaikka vielä innostun:)
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Kannattaa myös tutkiskella onko omissa kiintymyssuhdejutuissa jotain läpikäytävää. Jotenkin nämä naiset viehättävät sinua, mutta toisenlaiset ei. Monesti nämä tulevat lapsuudesta.
Samalla tavalla joku nainen seurustelee jatkuvasti miesten kanssa joita yrittää ”pelastaa” alkoholismilta. Onnistumatta, koska se on ihmisistä itsestään kiinni.
Mutta tietynlainen tarvittavuuden tunne tuossa taustalla.
T. Nainen, joka ei ole ikinä seurustellut, koska miehiä ei vain ole kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.
Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Duolla Matti ja Teppo on sellainen kipale kuin Kunnon mies:
Ei kunnon mies sano koskaan "ei", hän muista luonteellaan voiton vei. Jos tahdot vaikkapa tanssimaan, sä hältä varmasti luvan saat.
Ei kunnon mies sano koskaan "ei", hän sinut silloinkin ulos vei, kun oli töistänsä väsynyt niin. Hän sua tyynenä tanssitti, pyyntöihis vetoaviin ei sano koskaan "ei".
Tämän täytyy olla tooooosi vanha kipale. Tuli mieleen tästä keskustelusta, millainen miehen pitäisi olla (naisten mielestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Ne on narskuja, eivät edes itse tiedä mitä haluavat. Siinä vaiheessa kun löytyy turvallinen "unelmien mies" joka rakastaa yli kaiken. Narsku säikähtää sitä tyyliin: "Tässäkö muka elämäni viimeinen mies?" Tuossa vaiheessa kun he tajuavat että on saatu irti kaikki ihailu mitä mahdollista täytyy laittaa äkkiä vaihtoon. Eivät kestä ajatusta liian turvallisesta tulevaisuudesta, ilman huolta toisen ajatuksista. Kuin "suoritettu tehtävä" jonka jälkeen täytyy hankkia uusi haaste, entistä vaikeampi jonka ihailu täytyy voittaa. Sama toistuu vuodesta toiseen, jotkut heidän suhteista kestää pidempään. Ihailun huipun tapahtuessa, tehtävä on jälleen suoritettu ja rikotaan toinen jättämällä ilman selityksiä. Narsisti nauttii toisen tuskasta jota tietää aiheuttavan, jättämällä toisen ilman vastauksia.
Täällä myös yksi aineenkirjoittaja kouluaikoina ja myöhemmin pöytälaatikkoon, piirtäminen, askartelu ja kaikenlainen suunnittelu on kiinnostanut eikä ihme että olen työssäni ollut somistaja.