Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (4529)
Tavaroista. En ole käynyt koirani tavaroita läpi. Ne ovat laatikoissa pakattuna kyllä ja kunnossa. Ehkä jossakin kuvitelmissani minulla on iso koira vielä joskus jolle voin tavarat kierrättää. Olisi takkeja, leluja, pari ison koiran vahvaa flexiä ja pari pantaa. Kyllähän niistä voisi katsoa lahjotettavia myös.
Samalla en kaikkea voi pois lahjoittaa. Esim pannat jäävät minulle. Koirani kulki Jokken häjypannoissa koko elämänsä. Lelut tosi kuluneita jo ja ilolla tuhottuja koirani toimesta joten niistä ei varmaan enää ilosi iloa muille. Takkeja voisin lahjoittaa. Niitä itsekin paljon torista hommasin pakkasiin.
Oikeastaan en välitä oikein mistään tavaroista muuta kuin koiraani liittyvistä. Muuten täältä saisi viedä melkein kaiken tavaroiden osalta jos jättäisi ikiaikaisen tietokoneeni (14 v vanha), lahjoitusläppärin (kiitos isälleni) ja rikkinäisen puhelimeni sekä muutamat vaatteet. Muuten kaikki pois vaan. En välitä tavaroista siinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pesin just koiran valjaat. Rukan valjaat, joista ei koira pääse rimpuilemaan irti. Kohta lähden mummokärryn kanssa lähikauppaan ostamaan loput koiran purkkiruuat, jotka kauppias on tilannut jo pari vuotta mun koiraani varten. Naulakosta löytyi koirani talvitakki. Harvoin oli niin kovat pakkaset, että sitä tarvitsi. Pitää loppuviikon aikana katsella vähän muitakin tavaroita.
Eilen illalla laitoin viestiä yhdelle kaverilleni, joka aikoinaan vei itse ruokaa yms itärajan takana olevalle koiratarhalle. Ei sama tarha kuin mistä mun koirani tuli. Nyt on raja ollut pidempään kiinni, mutta kysyin, tietäisikö mihin voisin lahjoittaa. Ja tiesihän hän. On jo muutaman vuoden kuskannut avustuksia yhdelle koiratarhalle Ukrainaan. Täytyy häneltä vielä kysellä, mitä muuta voisin avustuskuormaan hankkia.
Luuletteko että Ukrainassa ei ole varaa ruokkia koiria. Kyllä on jos on hoitaja, kulkukoirat syö mitä luonnosta löytää.
Pakko vastata, vaikka onkin aikaa kulunut idiootimaisesta kommentistasi. Sori 'idiottimaisesta', mutta sitä se todella on!
Mitä syötävää ne kulkukoirat löytävät "luonnosta" = kaupungeista? Oletko koskaan nähnyt dokumentteja laihoista, nälkiintyneistä, pienestäkin ruuanmurenesta verissä päin tappelevista kulkukoirista? Joiden pennut kuolevat nälkään, kun niiden emoilla ei vaan ravinnon puutteesta ole maitoa ruokkimiseen, tai jos tippa onkin, emot kuolevat antaessaan elämän pennuille?
Minä olen nähnyt kuolleita pentuja ojien pohjilla ja väiveiden ja kirppujen peittämiä puolikuntoisia pentuja esim. Romaniassa ja sinä kehtaat kirjoittaa noin Ukrainan "kulkukoirista", joista suurin? osa on ollut perheiden lemmikkejä, jotka on vaan ollut PAKKO jättää kun on lähdetty turvaan. Lemmikkikoirat eivät osaa etsiä ruokaa "luonnosta", eivätkä pärjää siellä ! Tekis mieli laittaa sata huutomerkkiä ! ÄÄäääähhh !
Jos jotain hyvää tuon aiemman mulle laittamasta kommentista seurasi, niin päätin antaa tälle kaverilleni vielä 500 € ihan rahana ja hän voi ostaa sillä sellaista, mille tällä koiratarhalla voisi olla tarvetta. Hän on tehnyt tällaista avustustyötä jo kymmenkunta vuotta ja kokemuksesta tietää, miten tuo raha on järkevintä käyttää.
Hei Lammas, sinulla on hyvä sydän.
Ja mä olen myös vähän vastarannankiiskikin. Kauan sitten Kaksplussan keskustelupalstalla joulun alla porukka keksi keräyksen, jossa halutessaan sai ostaa jolulahjan jollekin vähävaraisen palstailijan lapselle. Kuten arvata saattaa, kateus ja ilkeys nosti siinäkin ketjussa päätään. Jotkut kirjoitti tosi ilkeästi vähävaraisista ja suoraan ko palstailijalle. Seurasin ketjua jonkin aikaa ja päätin, että jokaisesta ilkeästä kommentista mä korotan yhden yh-äidin 3-vuotiaalle aikomani joululahjan summaa 20 eurolla. En tiedä, montako eri ilkeilijää siinä ketjussa oli ja kuinka moni ilkeä kommentti lähti saman ihmisen näppikseltä, mutta lopputulos oli se, että pieni tyttö sai nukkekodin täysin varustettuna (valoineen, huonekaluineen, astioineen ja nukkeineen), leikkikeittiön astioineen ja muovisine leikkielintarvikkeineen sekä vielä yhden Barbie-nuken. Tämä yh-äiti lähetti mulle joulupäivänä valokuvia tyttärestään avaamassa lahjapakettejaan. Pienellä tytöllä silmät suorastaan säihkyi ja hymy ulottui korviin asti.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pesin just koiran valjaat. Rukan valjaat, joista ei koira pääse rimpuilemaan irti. Kohta lähden mummokärryn kanssa lähikauppaan ostamaan loput koiran purkkiruuat, jotka kauppias on tilannut jo pari vuotta mun koiraani varten. Naulakosta löytyi koirani talvitakki. Harvoin oli niin kovat pakkaset, että sitä tarvitsi. Pitää loppuviikon aikana katsella vähän muitakin tavaroita.
Eilen illalla laitoin viestiä yhdelle kaverilleni, joka aikoinaan vei itse ruokaa yms itärajan takana olevalle koiratarhalle. Ei sama tarha kuin mistä mun koirani tuli. Nyt on raja ollut pidempään kiinni, mutta kysyin, tietäisikö mihin voisin lahjoittaa. Ja tiesihän hän. On jo muutaman vuoden kuskannut avustuksia yhdelle koiratarhalle Ukrainaan. Täytyy häneltä vielä kysellä, mitä muuta voisin avustuskuormaan hankkia.
Luuletteko että Ukrainassa ei ole varaa ruokkia koiria. Kyllä on jos on hoitaja, kulkukoirat syö mitä luonnosta löytää.
Pakko vastata, vaikka onkin aikaa kulunut idiootimaisesta kommentistasi. Sori 'idiottimaisesta', mutta sitä se todella on!
Mitä syötävää ne kulkukoirat löytävät "luonnosta" = kaupungeista? Oletko koskaan nähnyt dokumentteja laihoista, nälkiintyneistä, pienestäkin ruuanmurenesta verissä päin tappelevista kulkukoirista? Joiden pennut kuolevat nälkään, kun niiden emoilla ei vaan ravinnon puutteesta ole maitoa ruokkimiseen, tai jos tippa onkin, emot kuolevat antaessaan elämän pennuille?
Minä olen nähnyt kuolleita pentuja ojien pohjilla ja väiveiden ja kirppujen peittämiä puolikuntoisia pentuja esim. Romaniassa ja sinä kehtaat kirjoittaa noin Ukrainan "kulkukoirista", joista suurin? osa on ollut perheiden lemmikkejä, jotka on vaan ollut PAKKO jättää kun on lähdetty turvaan. Lemmikkikoirat eivät osaa etsiä ruokaa "luonnosta", eivätkä pärjää siellä ! Tekis mieli laittaa sata huutomerkkiä ! ÄÄäääähhh !
Jos jotain hyvää tuon aiemman mulle laittamasta kommentista seurasi, niin päätin antaa tälle kaverilleni vielä 500 € ihan rahana ja hän voi ostaa sillä sellaista, mille tällä koiratarhalla voisi olla tarvetta. Hän on tehnyt tällaista avustustyötä jo kymmenkunta vuotta ja kokemuksesta tietää, miten tuo raha on järkevintä käyttää.
Hei Lammas, sinulla on hyvä sydän.
Ja mä olen myös vähän vastarannankiiskikin. Kauan sitten Kaksplussan keskustelupalstalla joulun alla porukka keksi keräyksen, jossa halutessaan sai ostaa jolulahjan jollekin vähävaraisen palstailijan lapselle. Kuten arvata saattaa, kateus ja ilkeys nosti siinäkin ketjussa päätään. Jotkut kirjoitti tosi ilkeästi vähävaraisista ja suoraan ko palstailijalle. Seurasin ketjua jonkin aikaa ja päätin, että jokaisesta ilkeästä kommentista mä korotan yhden yh-äidin 3-vuotiaalle aikomani joululahjan summaa 20 eurolla. En tiedä, montako eri ilkeilijää siinä ketjussa oli ja kuinka moni ilkeä kommentti lähti saman ihmisen näppikseltä, mutta lopputulos oli se, että pieni tyttö sai nukkekodin täysin varustettuna (valoineen, huonekaluineen, astioineen ja nukkeineen), leikkikeittiön astioineen ja muovisine leikkielintarvikkeineen sekä vielä yhden Barbie-nuken. Tämä yh-äiti lähetti mulle joulupäivänä valokuvia tyttärestään avaamassa lahjapakettejaan. Pienellä tytöllä silmät suorastaan säihkyi ja hymy ulottui korviin asti.
Wau! Voin kuvitella tuon pienen tytön ilon.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroista. En ole käynyt koirani tavaroita läpi. Ne ovat laatikoissa pakattuna kyllä ja kunnossa. Ehkä jossakin kuvitelmissani minulla on iso koira vielä joskus jolle voin tavarat kierrättää. Olisi takkeja, leluja, pari ison koiran vahvaa flexiä ja pari pantaa. Kyllähän niistä voisi katsoa lahjotettavia myös.
Samalla en kaikkea voi pois lahjoittaa. Esim pannat jäävät minulle. Koirani kulki Jokken häjypannoissa koko elämänsä. Lelut tosi kuluneita jo ja ilolla tuhottuja koirani toimesta joten niistä ei varmaan enää ilosi iloa muille. Takkeja voisin lahjoittaa. Niitä itsekin paljon torista hommasin pakkasiin.
Oikeastaan en välitä oikein mistään tavaroista muuta kuin koiraani liittyvistä. Muuten täältä saisi viedä melkein kaiken tavaroiden osalta jos jättäisi ikiaikaisen tietokoneeni (14 v vanha), lahjoitusläppärin (kiitos isälleni) ja rikkinäisen puhelimeni sekä muutamat vaatteet. Muuten kaikki pois vaan. En välitä tavaroista siinä mielessä.
"Ilolla tuhottuja", ihanasti ilmaistu. Isoilla koirilla ei kauaa pysy lelut ehyenä, tennispallot riekaleina, umpikumipallot murusina pitkin lattioita, pehmojen sisukalut pitkin pihaa.
Tavaroihin liittyviä muistoja ei voi rahassa mitata, minulle tärkeimmät ovat ukkini kirjoituspöytä ja mummoni liinavaatekaappi, ovat kulkeneet mukanani muutosta muuttoon koko elämäni ajan, tulevat hoivakotiinkin, jos se on loppuelämäni sijoituspaikka.
Jos jenkin naapurilla on lehmä, hän alkaa miettiä, miten saisi itsekin hankittua lehmän. Jos venäläisen naapurilla on lehmä, hän alkaa miettiä, miten saisi naapurilta sen lehmän pois. Tuleekohan meidän kateellinen kansanluonne idän perintönä. Sillä on moneen asiaan negatiivinen vaikutus, jopa yrittäjyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pesin just koiran valjaat. Rukan valjaat, joista ei koira pääse rimpuilemaan irti. Kohta lähden mummokärryn kanssa lähikauppaan ostamaan loput koiran purkkiruuat, jotka kauppias on tilannut jo pari vuotta mun koiraani varten. Naulakosta löytyi koirani talvitakki. Harvoin oli niin kovat pakkaset, että sitä tarvitsi. Pitää loppuviikon aikana katsella vähän muitakin tavaroita.
Eilen illalla laitoin viestiä yhdelle kaverilleni, joka aikoinaan vei itse ruokaa yms itärajan takana olevalle koiratarhalle. Ei sama tarha kuin mistä mun koirani tuli. Nyt on raja ollut pidempään kiinni, mutta kysyin, tietäisikö mihin voisin lahjoittaa. Ja tiesihän hän. On jo muutaman vuoden kuskannut avustuksia yhdelle koiratarhalle Ukrainaan. Täytyy häneltä vielä kysellä, mitä muuta voisin avustuskuormaan hankkia.
Luuletteko että Ukrainassa ei ole varaa ruokkia koiria. Kyllä on jos on hoitaja, kulkukoirat syö mitä luonnosta löytää.
Pakko vastata, vaikka onkin aikaa kulunut idiootimaisesta kommentistasi. Sori 'idiottimaisesta', mutta sitä se todella on!
Mitä syötävää ne kulkukoirat löytävät "luonnosta" = kaupungeista? Oletko koskaan nähnyt dokumentteja laihoista, nälkiintyneistä, pienestäkin ruuanmurenesta verissä päin tappelevista kulkukoirista? Joiden pennut kuolevat nälkään, kun niiden emoilla ei vaan ravinnon puutteesta ole maitoa ruokkimiseen, tai jos tippa onkin, emot kuolevat antaessaan elämän pennuille?
Minä olen nähnyt kuolleita pentuja ojien pohjilla ja väiveiden ja kirppujen peittämiä puolikuntoisia pentuja esim. Romaniassa ja sinä kehtaat kirjoittaa noin Ukrainan "kulkukoirista", joista suurin? osa on ollut perheiden lemmikkejä, jotka on vaan ollut PAKKO jättää kun on lähdetty turvaan. Lemmikkikoirat eivät osaa etsiä ruokaa "luonnosta", eivätkä pärjää siellä ! Tekis mieli laittaa sata huutomerkkiä ! ÄÄäääähhh !
Jos jotain hyvää tuon aiemman mulle laittamasta kommentista seurasi, niin päätin antaa tälle kaverilleni vielä 500 € ihan rahana ja hän voi ostaa sillä sellaista, mille tällä koiratarhalla voisi olla tarvetta. Hän on tehnyt tällaista avustustyötä jo kymmenkunta vuotta ja kokemuksesta tietää, miten tuo raha on järkevintä käyttää.
Meille jäi omakotitalo vanhemman kuoltua, se oli täynnä tavaraa. Pyysimme paikallista eläinsuojeluyhdistystä katsomaan, mitä he ottaisivat heidän kirpputorilleen myyntiin. He lupasivat ottaa kaiken. Muutama valokuva ja astia otettiin mistoksi, loput vei yhdistyksen puuhaihmiset parin viikon aikana myyntiin. Huonekaluja, koneita, pakastin, pyykkikone, ompelukone, astioita, kirjoja, vaatteita, raanuja, mattoja, kasveja ym, ym. Kaikille tuli hyvä mieli.
Parempi Elsu kuin SPR, joka ylihinnoittelee tavarat ja missä työntekijät nyysivät parhaat tavarat ja pomo kuittaa tähtitieteellistä palkkaa. HOPEssa samanlaisia epäilyjä, vapaaehtoiset ottavat "vaivanpalkkaa". Elsuista ei tuollaisia uutisia ole ainakaan minun silmiini osunut.
En myöskään lahjoita millekään kalliita kerjuukampanjoita telkkarissa "mainostaville" tahoille. Mikä hyväntekeväisyysyhdistys välittäisi KAIKKI (pl välttämättömät kulut) lahjoitukset keräämäänsä kohteeseen?
Nyt saa tulla vastaväittämään, että telkkarimainokset ovat välttämätön kulu. Eivät viikkokausia jatkuvat, kymmenen kertaa päivässä esitettävät, mainoskampanjat ole! Ainakin minua ne lähinnä vaan ärsyttävät! Yksi muistutus päivässä sellaisella kanavalla, sellaiseen katseluaikaan ja sellaisen ohjelman yhteydessä, mitä potentiaaliset lahjoittajat katsovat.
Kissa vieköön -keräys oli hyvä idea. Sen toi joku ulkomailta tullessaan. Eläinsuojeluihmiset oli parina päivänä kai vuodessa ostoskärryjen kanssa kauppojen auloissa ja jakoi pieniä lappuja, jossa kerrottii keräyksestä. Halukkaat voi ostaa kissanruokaa ja tarvikkeita kaupasta ja lahjoittaa ne samantien. Mitenköhän pahasti yhdistyksille käy tässä säästöjen maailmassa.
Meillä on pikkukaupassa ostoskärryt, johon saa lahjoittaa paikalliseen eläinsuojelyhydistykseen eläinten ruokia ja tarvikkeita tms. Aina siinä on tavaraa, vaikka on pieni paikkakunta ja pikkukauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähikaupassamme on ison remontin jälkeinen avajaiset, kaikki hyllyt , pakastimet , maitokaappi ja lihatiski uusittiin. taidan lähteä kakkukahville käymään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui kun olin 22 tai 23 ja vähän villimpi ja hullumpi kuin nykyään. Löysin teksti tv:tä miehen joka pyyteli Mikkelissä naista saunaan kesämökilleen ja minä hullu sitten vastasin. Mies lupasi hakea minut. Parkkipaikalla odotti musta lada josssa soi Irwin ja ratin takana istui varmaan 40v tukeva ukko rööki suussa. Osti meille matkalla kaljaa ja kiskoin sitä kuin kieltolaki olisi ollut tulossa että kestin ukon seuran. Mökki oli ihan kiva ja sauna puusauna, mentiin löylyihin ja ukko pisti minut kontalleen lauteelle ja koetti panna kuivana kakkoseen, sanoin että pildeen kiitos. Edes kumia ei käytetty. Olin tosiaan kännissä kuin käki ja vähän seko noihin aikoihin, jos joku nyt miettii miksi en hypännyt pystyyn ja vaatinut viemään heti kotiin.
Tapailtiin sitten jonkin aikaa, kun ukko piti minut röökeissä ja kaljoissa. Sain seksistämme sitkeän pissatulehduksen jota luultiin jo klamydiaksi kun lähti vasta kolmannella ab-kuurilla.
Toivottavasti olet löytänyt myöhemmin kunnollisen poikaystävän ja perustanut onnellisen perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran leluista vielä, kun kommentoitiin niitä. Koirani leikki vanhanakin. Ulkona varsinkin paljon. Osasi noutaa palloja ja pehmeää frisbiitä (nappasi sen mielellään ilmasta) minulle. Sai aina palkinnon. Vanhempana rajoitin tuota sen nivelten vuoksi. Koulutuksessa aikoinaan käytiin ja koirani sai nakkia niin paljon, että senkin vuoksi varmasti tykkäsi tuosta kaikesta.
Muistan, kun joku koultuksessa sanoi, ettei anna koiralleen ruokaa koulutusaamuna, että se tottelisi paremmin ja minä mietin, ettei minulla ollut pelkoa omani kanssa. Se söi aamiaisensa kunnolla ja silti totteli. Melkoinen ahmatti vaan ja sai sormia varoa, ettei niistä tullut nakkeja sen silmissä, kun antoi niitä nakkeja sille. Koulutuksessa joskus vaihdettiin koiria ja toisen koiraa koulutettiin sen kerran ja minä varoitin, että koirani syö sormet sitten ja vielä vetääkin joten onnea ja minä sain sen pienimmän koiran, jonka kanssa piti kumartua maahan saakka kipeän selän kanssa joten siinä mielessä tasoissa oltiin. Saan näistä muistoista kyllä olisi paljon. Näin olen muistelija.
Muuten paras koirani lelu oli jolly ball sekä saman sarjan oravat. Kestäviä ja kun laittoi narun ympärille niin koirani tykkäsi niitä pyörittää. Vinkuleluja koirani hoisi taas, kun valeraskaus oli sillä aina kova ja hoisi "pentujaan" näin. Jos olisin tiennyt niin olisin leikkauttanut, kun nisäkasvaimet olivat kurja juttu ja tuo kaikki maidontuotanto valeraskaudessa vaan lisäsi niitä. Näin eläinkääri oli tuttu paikka ja koiralla vielä muut rasvapatit poistettavina. Myöhemmin piti vaan elää niiden kanssa, kun leikkaus ei enää ollut mahdollinen.
Lahjoituksista sen verran, että minäkin olen sellainen ihminen toisin kuin esim vanhempani, että jos olisin rikkaampi tai edes voisin sanoa, että voisin lahjoittaa niin lahjoittaisin kyllä. Minä en pitäisi rahojani niin tarkasti. Juuri luontoon ja eläimiin liittyvät asiat tärkeitä. Sekä kyllä minä ihmisten suhteen lahjoittaisin. Aikoinaan avustin mainitsemaniani vähän mitä pystyin lähinnä kannatuksen vuoksi ja saivat niistä lahjoittamistani hiluista (tokenit) jotain pikkusummia. Toisaalta eivät he sillä eläneet ja joskus sanoinkin, etten minä ole rahallinen satsaus heille, muta heille oli tärkeää, että siellä kävi tuttuja tyyppejä ja arvostivat sitä. Kirjoitan taas liikaa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
En väitä vastaan, mutta kun olen keskustellut noista populaatiokissoista Hesyn kanssa, niin pitää olla melkoinen kissahistoria, että antavat kissan. Ja siis nimenomaan historiaa ongelmakissojen kanssa. Jos kissa ei koskaan opi sisäsiistiksi, luovutko kissasta vai siivoatko kenties 20 vuotta sen sotkut. Jos kissa tekee tarpeensa sohvallesi, oletko mieluummin seuraavat noin 20 vuotta ilman sohvaa kuin sitä kissaa. Mutta kissoillehan etsitään uutta kotia muutenkin kuin vain toimittamalla eläin jonnekin eläinsuojeluyhdistykseen. Kyylä ja sen kaverina tullut nyt jo edesmennyt kissa löytyi ihan vaan Tori.fi:stä. Kotikissoja, mutta omistajan lapsi oli tullut allergiseksi, joten etsivät kisosille uutta kotia. Mä menin Toriin etsimään yhtä tiettyä retrokattilaa, mutta eteeni tuli kuvat niistä kissoista. Jäi kattila hankkimatta, mutta kaksi kattia tuli :D
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Hyvää syntymäpäivää!🌷
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Onneksi olkoon!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nukutti hyvin edellisen yön valvomisen jälkeen!
Tänään loppusiivousta kun eilisen ikkunoitten vaihdon jälkeen pölyä ym pinnoilla.
Minä olen sitä mieltä että suurin osa noista kulkukoirista ja - kissoista joutaisi lopettaa. Kaikille ei kotia löydy kuitenkaan ja kärsivät sairauksista ja luonnehäiriöistä.
Tämä varmaan herättää vastakkaisia mielipiteitä!Niitähän lopetetaan muutenkin jo tosi paljon. Koiratarhat ulkomailla esim Espanjassa sellaisia, että ne ovat monesti kunnallisia tappotarhoja ja siellä koirat ovat vaan vähän aikaa ja jos mikään järjestö ei niitä pelasta omalle tarhalleen niin sitten lopetus. Vain harvat saavat mahdollisuudet elämään ja ne monesti niitä joilla siihen on mahdollisuus eli niitä hyväluonteisempia. Joissakin maissa kuten Romaniassa tapetaan kulkukoiria muutenkin paljon.
Aivan totta. Kyllä niitä eläimiä lopetetaankin, jotka ovat liian sairaita tai jotka eivät enää kykenisi ihmisten kanssa elämään. Armeliaimmin sekin tapahtuu koiratarhalla ja eläinlääkärin toimesta eikä esimerkiksi hirttämällä tai heittämällä suljetussa säkissä mereen tai järveen. Tai ylkäämällä pieniä koiranpentuja pahvilaatikossa jonnekin tienposkeen.
Suomessa ei kulkukoiria - onneksi - juurikaan ole vaan ihmiset koittavat saada lemmililleen uuden kodin, jos eivät itse kykene lemmikistään enää huolehtimaan. Kissoja sitten kyllä on, koska kissoja ei suomalaiset arvosta yhtä paljon kuin koiria. Tosin on vastuuntuntoisiakin kissanomistajia. Kyylä tuli mulle aikoinaan, kun edellisen omistajansa lapsi oli tullut kissoille allergiseksi. Ei siis heittänyt kissaa ulos pärjäämään miten parhaiten taitaa vaan etsi kissalleen uuden kodin. Ja sellainen löytyi mun luotani.
Sen sijaan Suomessa on nykyisin populaatiokissaongelma eli välinpitämättömät kissanomistajat laskevat leikkaamattomankin kissansa vapaaksi ulos. Sitten nämä kissat tekevät jonnekin metsään pennut. Aikanaan nämä pennut taas lisääntyvät ja lopulta metsissä on kissoja, jotka eivät useampaan sukupolveen ole olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Eli nk populaatiokissoja. Näille kissoille on vaikeampaa löytää kotia, koska niiden suhteen pitää olla merkittävästi kärsivällisempi kuin uutta kotia tarvitsevien kotikissojen. Jotkut ihmiset harmittelevat, miksi eläinsuojeluyhdistyksestä on niin vaikea saada itselleen kissaa, mutta usein syy on se, että yhdistykset eivät halua, että kissa palautuu hetken päästä takaisin eläinsuojeluyhdistykselle tai pahimmassa tapauksessa kissa viskataan vaan ulos.
Elsuista: ainakin meillä ne vapaaehtoiset ovat pääsääntöisesti nuoria ja nuorehkoja naisia, joilla ei ole psykologista silmää eikä iän tuomaa kokemusta arvioida adoptoijia. Moni kissa saisi hyvän loppuelämän kodin, mutta kun ei niin ei. Valta päättää ja kontrolloida on noussut kuin pissa päähän. Tämä on minun kokemukseni, enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva.
En väitä vastaan, mutta kun olen keskustellut noista populaatiokissoista Hesyn kanssa, niin pitää olla melkoinen kissahistoria, että antavat kissan. Ja siis nimenomaan historiaa ongelmakissojen kanssa. Jos kissa ei koskaan opi sisäsiistiksi, luovutko kissasta vai siivoatko kenties 20 vuotta sen sotkut. Jos kissa tekee tarpeensa sohvallesi, oletko mieluummin seuraavat noin 20 vuotta ilman sohvaa kuin sitä kissaa. Mutta kissoillehan etsitään uutta kotia muutenkin kuin vain toimittamalla eläin jonnekin eläinsuojeluyhdistykseen. Kyylä ja sen kaverina tullut nyt jo edesmennyt kissa löytyi ihan vaan Tori.fi:stä. Kotikissoja, mutta omistajan lapsi oli tullut allergiseksi, joten etsivät kisosille uutta kotia. Mä menin Toriin etsimään yhtä tiettyä retrokattilaa, mutta eteeni tuli kuvat niistä kissoista. Jäi kattila hankkimatta, mutta kaksi kattia tuli :D
En tarkoittanut populaatiokissoja kirjoituksessani, ymmärtävätkö elsujen kontrollifriikit että ilman kokemustakin ongelmakissoista se kodin tarjoaja voi olla se paras vaihtoehto sen sijaan että kissasta pidetään kynsin ja hampain kiinni ja se elää loppuelämänsä elsun suojissa?
Sellaista kissaa en ottaisi joka ei olisi sisäsiisti, vetäytyvän, aran, lääkittävän, ei sylikissan ottaisin, mutta kun nämä elsun neitokaiset arvioivat minut epäpäteväksi huomioimatta neljän kissan historiaani.
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Hyvää syntymäpäivää. Skuul:) kaikille vuosillesi
Tuosta muiden auttamisesta.... Kun mä olin lapsi 1960-luvulla, niin Suomessa - varsinkin pohjoisessa - oli varsin paljon köyhiä. Enoni oli kansakoulunopettajana yhdellä pienellä paikkakunnalla Lapissa. Kun vuodenvaihteessa Suomessa kauppoihin tuli appelsiineja, ei niitä tullut kaikkiin kauppoihin ja lisäksi olivat köyhille liian kalliita. Mutta joka vuosi, kun ne Helsingissä tuli kauppoihin, mun äiti osti niitä laatikkokaupalla, sopi taksin kanssa kuljetuksesta ja taksi siis täyteen niitä appelsiinilaatikoita ja taksi kuski ajoi sen melkein 1000 km suuntaansa ja vei laatikoittain appelsiineja enolleni, joka jakoi ne sitten koulussa oppilaidensa perheille. Äiti oli itse hyvin köyhistä oloista lähtöisin ja omalla esimerkillään sitten teki muiden auttamisesta mullekin luontevan tavan toimia. Mutta mullakin auttamisessa se, että mieluiten autan tarvitsijaa suoraan tai ainakin jollain konkreettisella tavalla tai jos autan antamalla rahaa joillekin välikädelle, mun pitää tuntea tämä välikäsi niin hyvin, että tiedän avun menevän perille eikä hänen omaan taskuunsa. Sen vuoksi en lahjoita järjhestöille, joiden johtajat kiskovat suurempaa palkkaa kuin mihin mä itse niinä parhaimpina työvuosinanikaan pystyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienessä hiprakassa tänään vanhenen. En vielä Jussin lukemiin, siihen on vielä hiljaisia päiviä elettävänä. Hemmottelen itseäni maltillisesti kuohujuomalla ja suklaalla, illemmalla savuisella, lähes ikäiselläni tisleellä sekä suolaisilla pikkupurtavilla Chaplin Diktaattoria katsellen, se sopii tähän maailmantilanteeseen ja Chaplin tähän 16.4. päivään.
Hyvää syntymäpäivää!🌷
Kiitos kukkasesta ja onnitteluista. Myös Lampaalle <3.
Onnittelut kyllä mieltä lämmittävät. Edes joitakin ihmisiä, joiden kanssa jakaa tämä päivä. Kai hoksasitte, että myös Chaplin syntyi 16.4. tosin vuonna 1889. Nimesin jo edesmenneen lapseni hänen vaimonsa mukaan, jonkinlaista hengenheimolaisuutta olen Chapliiniin aina kokenut.
Kissa vieköön -keräys oli hyvä idea. Sen toi joku ulkomailta tullessaan. Eläinsuojeluihmiset oli parina päivänä kai vuodessa ostoskärryjen kanssa kauppojen auloissa ja jakoi pieniä lappuja, jossa kerrottii keräyksestä. Halukkaat voi ostaa kissanruokaa ja tarvikkeita kaupasta ja lahjoittaa ne samantien. Mitenköhän pahasti yhdistyksille käy tässä säästöjen maailmassa.