Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Keksinpä koleaan päivään puuhan, jossa ei palele, eli irronneen maalin raaputtelun ulkorakennelmista.  Tarkoitus aloittaa maalaustyöt sitten sään lämmettyä. 

Kevät toi, kevät toi maalarin...  Tätä laulettiin usein työpaikan illan istujaisissa ja pikkujouluissakin joskus.  Monet Junnu Vainion kappaleet olivat varsinkin vanhempien työntekijöiden suosikkeja.  Kiva muistella niitä yhteislauluhetkiä.  Lämminhenkisiä puheitakin pidettiin ja naiset pyyhkivät silmiään.  Ei taida nykyään olla tällaisia tunnelmia työpaikan tilaisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamukuume 38,1 huh huh. Lavitsapäivä.

Mulla vatsatauti jo toista päivää. Kouristeli koko yön enkä nukkunut ollenkaan. Mä vietän vessassa tämänkin päivän.

Voi meitä. Yritetään toipua. Tsemppiä, höpönassu

Älä nassuttele mua, en tykkää. Omat saa puhua mulle noin, ei muut. 

Muistakaa taas kunnioittaa pyydettyjä rajoja. Kaikki eivät pidä samoista asioista. 

Kunnioittakaa myös kohteliaita käytöstapoja ja keskustelun sääntöjä.

”Minäkin olen kokenut avioeron ja sen jälkeisen tuskan, mutta olen myös käsitellyt eroni erilaisissa vertaistukiryhmissä ja terapiassa, joten minun ei tarvitse purkaa tai oksentaa omia kovia kokemuksiani vihapuheena satunnaisille treffikumppaneille. Ehdottaisinkin, että ennen kun lähdetään parisuhdemarkkinoille etsimään uutta suhdetta, vanha pöytä menneestä suhteesta pitäisi ensin pyyhkiä niin puhtaaksi, että menneisyys ei varjostaisi tulevaisuutta tai nykyisyyttä. Moni hyvätkin kasvu- ja kehitysmahdollisuudet omistava uusi suhteenalku kun kaatuu siihen, että toinen osapuoli raahaa menneisyyden vihaansa tai katkeruuttaan mukanaan käsittelemättömänä kuormittamaan uuden suhteen alkua.”

Tämä kertoo että ihminen ei ole narsisti. Siis että hakee apua, liittyy vertaisryhmiin, työstää ja käsittelee, myös oman osansa ja roolinsa. Väistämättä tulee mieleen että jos joku vielä monien vuosien jälkeen kärsii erosta ja exästä niin omaa vähintään narsistisia piirteitä kun ei ole hankkinut ammattiapua (narsisti ei yleensä hae koska syythän on muualla kuin hänessä itsessään). Sääliä haetaan silloin usein mutta samalla paljastuu katkeruus ja exän syyttely. Varokaa näitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

”Minäkin olen kokenut avioeron ja sen jälkeisen tuskan, mutta olen myös käsitellyt eroni erilaisissa vertaistukiryhmissä ja terapiassa, joten minun ei tarvitse purkaa tai oksentaa omia kovia kokemuksiani vihapuheena satunnaisille treffikumppaneille. Ehdottaisinkin, että ennen kun lähdetään parisuhdemarkkinoille etsimään uutta suhdetta, vanha pöytä menneestä suhteesta pitäisi ensin pyyhkiä niin puhtaaksi, että menneisyys ei varjostaisi tulevaisuutta tai nykyisyyttä. Moni hyvätkin kasvu- ja kehitysmahdollisuudet omistava uusi suhteenalku kun kaatuu siihen, että toinen osapuoli raahaa menneisyyden vihaansa tai katkeruuttaan mukanaan käsittelemättömänä kuormittamaan uuden suhteen alkua.”

Tämä kertoo että ihminen ei ole narsisti. Siis että hakee apua, liittyy vertaisryhmiin, työstää ja käsittelee, myös oman osansa ja roolinsa. Väistämättä tulee mieleen että jos joku vielä monien vuosien jälkeen kärsii erosta ja exästä niin omaa vähintään narsistisia piirteitä kun ei ole hankkinut ammattiapua (narsisti ei yleensä hae koska syythän on muualla kuin hänessä itsessään). Sääliä haetaan silloin usein mutta samalla paljastuu katkeruus ja exän syyttely. Varokaa näitä ihmisiä.

Narsisti on yleensä se jättävä osapuoli joka ei osaa keskustella ja rikkoo toisen jolle jää jotain hampaankoloon välittämättä toisen tunteista jättäen hänet tuohon menneisyyden varjoon. Jos kaikki osaisivat keskustella eronsa läpi, ei terapeutteja tarvita. Mutta koska noita narsisteja on jotka ei osaa puhua asioita läpi, niiden sijalle täytyy välillä palkata terapeutti joka ei silti saa noita käsittelemättömiä asioita koska ei ole se toinen osapuoli joka osaisi totuuden kertoa missä oli vika.

Vierailija kirjoitti:

Voitteko lopettaa ihmisten seksitapojen sheimaamisen? Jokainen tekee makkarissa mitä tykkää ja siihen on ulkopuolisten turha huudella ja tuo homoksi haukkuminen on täysin infantiilia ja vanha juttu.

👍

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Ihminen, jolla on useampi tällainen läheinen, on ehkä taipuvainen tähän auttajan rooliin ja ehkä jotkut miehet/naiset oikeasti yrittävät keinotella sillä enemmän valtaa itselleen parisuhteessa. Toki jotkut ovat oikeasti avun tarpeessa ja sen arvoisiakin. Tätä miestä ei välttämättä ahdistanut olleskaan, mutta siitä narusta yritti vetää. Neuvosi on hyvä, mutta jos kuitenkin oletetaan että kirjoittaja todella tunnisti, ettei mikään ollut todella vialla vaan todellisuudessa vain hänen joustavuuttaan testaillaan, niin ehkä loppuratkaisu oli kuitenkin oikea.

Nyt tulee haastetta lisää. Kävin tekemässä lippalakkitestin, jälleen iltiksen sivuilla. Nyt ei mennyt suoritukseni ihan putkeen, mutta aika hyvin kuitenkin. Harmittelin, kun kyllähän pitäisi tunnistaa, kenelle lippalakit ja muut päähineet kuuluvat. Mänkäähän kokkeilemaan työkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Ihminen, jolla on useampi tällainen läheinen, on ehkä taipuvainen tähän auttajan rooliin ja ehkä jotkut miehet/naiset oikeasti yrittävät keinotella sillä enemmän valtaa itselleen parisuhteessa. Toki jotkut ovat oikeasti avun tarpeessa ja sen arvoisiakin. Tätä miestä ei välttämättä ahdistanut olleskaan, mutta siitä narusta yritti vetää. Neuvosi on hyvä, mutta jos kuitenkin oletetaan että kirjoittaja todella tunnisti, ettei mikään ollut todella vialla vaan todellisuudessa vain hänen joustavuuttaan testaillaan, niin ehkä loppuratkaisu oli kuitenkin oikea.

Rikkinäistä ihmistä ei voi kumppani korjata, olen itsekin sitä yrittänyt. Jos on kyse pelkästä itsetunnosta, voikin käydä niin että kun se on saatu nostettua ylös niin korjaaja jätetäänkin sitten kuin nalli kalliolle, kun uusi maailma avautuu.

Olipa ihanan rauhallinen ja kaunis pääsiäisen aika vaikka olikin sateista ja viileää.

Jos tuntee halua auttaa ja pelastaa ongelmallinen kumppani, kannattaa miettiä, voisiko taustalla olla oma läheisriippuvuus. Terveeseen itsetuntoon kuuluu myös kyky irrottautua vahingollisista ihmissuhteista ja mennä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa ihanan rauhallinen ja kaunis pääsiäisen aika vaikka olikin sateista ja viileää.

Täälläkin noin. Ensi viikonlopulle ennustettu aurinkoista +15 C säätä. Kevät etenee harppaukdin.

Hyvää yötä, hyssykät

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntee halua auttaa ja pelastaa ongelmallinen kumppani, kannattaa miettiä, voisiko taustalla olla oma läheisriippuvuus. Terveeseen itsetuntoon kuuluu myös kyky irrottautua vahingollisista ihmissuhteista ja mennä eteenpäin. 

Jep.

Hyvvee yötä.

Huomenta. Kovaa tuulta ulkona ja viileetä mutta aurinko paistaa välillä.

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Kiva aina kuulla Lampaan eläimistä. Hyvää päivää sinne ja kaikille muillekin.

Nyt on pääsiäinen lusittu ja ollaan taas back in business. 

Luin pääsiäisenä Heidi Köngäksen kirjan Dora, Dora. Se kertoo varusteluministeri Albert Speerin matkasta Lappiin. Dora ei ole nainen, ei henkilö, vaan jotain muuta.  Köngäs kuvaa matkaa seurueen eri henkilöiden näkemänä. Tärkeäksi nousee Speerin kuvaukset hänen ja Hitlerin suhteesta. Miten paljon mukana on Köngäksen omia päätelmiä suhteen intiimiyttä lähentelevistä arvioista, jää arvoitukseksi. Jotain taikaa Speerissä kyllä on, koska Yrsa Steniuskin on kirjoittanut hänestä. Kirjan nimi taisi olla Elämäni mies. Köngäksen kieli on sujuvaa ja selkeää, mistä voi varmaan kiittää toimittajataustaa. Kaikki turha on karsittu pois. Kannatti lukea, jätti ajattelemaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Luuleekohan, että näytelmä on häntä varten keksitty? Flunssa pikkuhiljaa helpottaa, kahvikin maistuu jo.

Onkos vatsatautipotilas toipunut?