Haluaisin/pitäisi mennä opiskelemaan, mies himmailee
Olen töissä alalla, josta on todennäköisesti poistumassa paljon työpaikkoja lähivuosina. Mielestäni olisi fiksua lähteä opiskelemaan jotain muuta nyt. Mieheni on eri mieltä. Hän ei halua osallistua taloudellisesti enempää (vaikka se olisi mahdollista) eikä myöskään lasten kuljetuksiin ja hoitoon enempää, jos jatkaisin töitä ja opiskelisin iltaisin. Kysyin, miten asia sitten hoidetaan, kun työpaikkani häviää, mutta näin ei kuulemma käy. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (31)
llman muuta uhraat lastesi ainoan lapsuuden opiskelemalla kuvitteellisen uhan vuoksi. Lapsilla on paljon parempi olla isän kanssa, jota ei kiinnosta.
Ilmoitin harkitsevani jatko-opiskeluja. Mies luuli kiristävänsä avioerolla. Pelkäsi, että koulutukseni ja palkkani nousisivat yli hänen. Hain eron hänen puolestaan. Nyt valittaa, että menetti palkkani ja on siksi köyhä.
Sinun on pidettävä kiinni merkittävästi elämääsi liittyvistä haaveista ja tavoitteistaisi. Olisi hyvä käydä perusteellinen keskustelu puolison kanssa. Lukuisat miksi-kysymykset ovat hyödyksi.
Arvostan suuresti äitiäni, joka opiskeli aikuisiällä työnsä ohessa. Häneltä omaksumani tunnollisuus ja peräksiantamattomuus ovat auttaneet minuakin omassa elämässäni. Veikkaanpa, että sinunkaan lapsesi, tuskin miehesikään, ei mene opintojesi takia rikki, vaikka välillä voi olla vähän raskaampaakin. Työnantajatkin arvostavat ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tähän maailmanaikaan itse pitäisin työpaikasta kiinni kynsin ja hampain, varsinkin jos tykkää itse työstä ja itse firmasta. Vasta irtisanomisen jälkeen työttömänä ollessa etsisin muita koulutuksia ja työttömät voivat hakea työkkärin ammattikursseille. Monesti niistä saa suoraan työpaikan.
Niihin on vaan kova tunku eikä paikkoja ole montaa.
Työaikaan vähänkin tiiviimmin opiskelevat ovat myös työnantajan riesa. Olen ollut monessa työpaikassa toimistotöissä, joissa työntekijä käy iltalukiota tms. Joka ikinen heistä on käyttänyt työaikaansa koulutehtäviin sillä hartaudella, että omat työnsä ovat kasautuneet ja juuri ne on hoidettu miten kuten. Monesti sitten on tarvittu muita työntekijöitä työsuman selvittelyyn ja virheiden korjailuun.
Vierailija kirjoitti:
llman muuta uhraat lastesi ainoan lapsuuden opiskelemalla kuvitteellisen uhan vuoksi. Lapsilla on paljon parempi olla isän kanssa, jota ei kiinnosta.
Olisko ap:n ainoan oman tulevaisuuden uhraaminen sinun mielestäsi parempi vaihtoehto?
Ei äidin opiskelu on lapsuuden uhraamista. Minun nyt aikuiset lapseni voivat sen todistaa. Ihan hyvä lapsuus heillä oli, mutta isä oli kyllä yllättävän aktiivinen huoltaja.
Ei kannata olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka ei tuo unelmiasi ja tavoitteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka ei tuo unelmiasi ja tavoitteitasi.
Onko se unelmien torppaamista, että on realisti?? - Ei opiskelu, ei ainakaan naisten opiskelu kannata vanhempana (25 vuotiaana) , jos vaihtoehtona on olla töissä!
No tuossa sinun systeemissä ei sinkullekaan jää juuri aikaa kotihommille, saati sitten perheelliselle. Ainoa homma olisi löytää joku esim. avoimen yliopiston peruskurssi, joka sitoo itsenäisen opiskelun lisäksi max yhden illan viikossa.