Missä yksinhuoltaja voi enää säästää?

Piparia piti heti antaa,ääliö

Aloittaja, ehkä kannattaa kysyä konkreettisia vinkkejä vaikka chatgpt:ltä, miten saat lapsen syömään paremmin kotiruokaa. Saat ainakin empaattisempaa kohtelua kuin täällä. Minulla on samanikäinen erittäin valikoivasti syövä lapsi, joka ei välttämättä syö päiväkotipäivän aikana mitään muuta kuin näkkäriä. Tunnistan, että helposti sitä äitinä lähtisi sitten ostamaan niitä subeja ja mäkkäreitä, että saisi lapsen syömään edes jotain. Ja riisipiirakoita ja banaaneja sun muuta. Ja jos sulla vielä omien sairastelujen vuoksi jaksaminen on todella niukassa, niin kaikki hyvää tarkoittavat ohjeet "keittelet itse puurot ja soseutat" tuntuu varmasti tosi kuormittavalta.

Mutta lähde tekemään muutosta yksi asia kerrallaan. Laitat vaikka tavoitteeksi että tällä viikolla lapsi on päiväkodissa kolmena päivänä viikosta. Sitä jatkat jonkin aikaa, sitten neljänä päivänä jne. Kun lapsi on poissa, saat itsekin hieman levättyä ja koottua ajatuksia. Kirjoita listaa kotona tehtävistä ruoista, joita lapsi suostuu syömään edes joskus. Minimoi itse oman somen käyttö ja doomscrollaus. Tuijotat vaikka seinää mieluummin ja pohdit, tylsyys pakottaa tekemään muuta. Laita neuvolaan viesti ja pyydä päästä ravitsemusterapeutille lapsen kanssa. 

Teillä menee paljon ruokaan nyt rahaa, mutta siinä on säästön paikka. Todellinen haaste on kuitenkin se, että sinulle pitää nyt saada jaksamista lisää, jotta voit panostaa siihen lapsen kasvatukseen; päiväkotiin viemiseen ja syömisiin. Säännöllisiin rutiineihin. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten otin vielä riskin ja kestän teiltä narsistista arvostelua. Tekee varmaan hyvää mielenterveydelle. Kannattais ajatella mitä sanoo. Ehkä sen takia jään mieluummin yksin kun kestän narsisteja itsekkäitä ihmisiä... En olis ees elossa jos mulla ei olis mun rakasta lasta. Se on syy miksi elää ja nousta sängystä. Muita syitä ei ole. Jos menetän lapsen niin kuolen siihen. Itsemurha ollut monesti ennen lasta lähellä... Olen siis itsekin erityisherkkä ja otan asiat ja muiden sanomiset tosi raskaasti ja joo tuntuu etten ole minkään arvoinen ja pohjasakkaa. Kiitos! 

Tuo ei ole mitään erityisherkkyyttä. Sinulla on varmaan traumaperäinen stressihäiriö ja ehkä myös epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä ei olisi ihme kokemustesi jälkeen. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön on nykyisin tehokasta hoitoakin saatavilla: dialektinen käyttäytymisterapia. Sopii yleensäkin tunnesäätelyn ongelmiin, vähentää impulsiivisuutta ja itsetuhoisuutta. Ota asiasta selvää, lapsesi takia!

- hirveä liuta sairauksia,mutta silti pitänyt geenejä levittää

- oletettavasti jo valmiiksi muiden elätettävä, mutta silti pitänyt hankkia lisää elätettäviä

- oliko 4 narsistimiestä ollut?

- narsistiäitikin

- ei tajua laittaa miestä maksamaan

- mitä vielä

Eikö yhtään liiku päässä mitään? Mahtaisiko vika olla sinussa jos kerta toisensa perään teet aina vain huonoja valintoja ja näet vikaa kaikissa muissa? 

Ap saa eläkkeensaajana vääjäämättä just himpan vajaa 2t kuussa elarien ja lapsilisän kanssa eikä aikuisena naisena muka pysty elättämään itseään ja yhtä pientä lasta sillä. On se ihmeellistä koska meillä joskus on asuttu ennen 2 henkeen 2 sikuista ihmistä vajaa 1 .5t/kk aivan tyytyväisinä valittamatta ennen kun olen asunut jonkun jo edesmenneen kanssa. Ymmärtäisin Ap:n "ei tule toimeen" itkun mikäli kyseessä olisi jokin +-17-19v typerän nuoren tavoin käyttäytyvä kaikki törsäävä rättivelkoihin ajatunut typerä nuori tyttö, mutta nelikymppiseltä aikuisen naisen suhteen mahdoton ajatus. Ainakin jollei ruuveja puutu reilusti. Silloin välitystili käyttöön tai edunvalvontaan jollei muu auta.

Kaurahiutaleet astiaan. Hurautat pari kierrosta sauvasekoittimella/blenderillä. Lisää vesi ja mikroon. Jos ap ei tätä jaksa tehdä, niin mikään ei auta. Emme ole neuvoneet mitään kanapaistia, joka aloitetaan kanan nylkemisellä. Haloo. 

Ja missä on lapsen etu (lastensuojelu), jos äiti on niin uupunut, että ei jaksa viedä päiväkotiin eikä osaa ruokkia lastaan muulla kuin subilla, joka todennäköisesti on woltattu? Joo, lapsi pysyy hengissä, mutta muuten ei ehkä timanttista vanhemmuutta. Nykyaikana kaikkia pitää ymmärtää ja oma napa on tärkein eikä mitään saisi sanoa. Mutta keskustelupalstoilla sanotaan.  Ihan lapsen edun vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap saa eläkkeensaajana vääjäämättä just himpan vajaa 2t kuussa elarien ja lapsilisän kanssa eikä aikuisena naisena muka pysty elättämään itseään ja yhtä pientä lasta sillä. On se ihmeellistä koska meillä joskus on asuttu ennen 2 henkeen 2 sikuista ihmistä vajaa 1 .5t/kk aivan tyytyväisinä valittamatta ennen kun olen asunut jonkun jo edesmenneen kanssa. Ymmärtäisin Ap:n "ei tule toimeen" itkun mikäli kyseessä olisi jokin +-17-19v typerän nuoren tavoin käyttäytyvä kaikki törsäävä rättivelkoihin ajatunut typerä nuori tyttö, mutta nelikymppiseltä aikuisen naisen suhteen mahdoton ajatus. Ainakin jollei ruuveja puutu reilusti. Silloin välitystili käyttöön tai edunvalvontaan jollei muu auta.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Ja ilmeisesti myöskään omena ei ole kauaksi puusta pudonnut.

Ja näitä me muut sitten elätämme. 

Toivottavasti päiväkoti tekee lasun. 

Vierailija kirjoitti:

Ap SAA elatustukea ( min n.190e/kk) sekä LAPSILISÄÄ oletettavasti yh-korotuksella (n. 170e/kk) sekä lapsi on PÄIVÄKODISSA. Ei vaan mainitse näitä aloituksessa. 

 

Mielestäni valmisruoka ja etenkin valmispuuro on hölmöä tuossa tilanteessa. Mannapuuroa tai vispipuuroa voi tehdä itsekin, jos kaurapuuro ei käy. Toki kaurasuurimot voi tosiaan soseuttaa sauvasekoittimella, kuten joku jo ehdotti. Pikkuhiljaa lapsi tottuu uusiin makuihin ja koostumuksiin. Aistiherkyydet ei tarkoita, että kaikkea tulisi välttää. Niihin vaan pitää totutella kauemmin. Valitettavasti tuli myös olo, että ap siirtää omia tuntemuksiaan lapseen ja että jaksaminen on todella heikkoa. 

 

JMuutto halvempaan helpottaisi tilannetta sekä esimerkiksi pyörällä kulkeminen vaikka sinne päiväkotiin.

 

Monilla töissäkäyvilläkin on yli 40-vuotiaina (kuten mainitsit olevasi) vaikka mitä kremppaa ja diagnooseja. Niiden kanssa vaan ele

Ei ole samaa tahkoamista kaikilla. Ongelmia ja vaikeuksia on kaikilla, mutta ei se niin mene, että yhtä vaikeaa on jokaisen elämä. 

Töissäkäyviä vaivaa samat sairaudet kuin sinua mutta eläkkeelle ei pääse. On vaan jaksettava töissä. Mielestäni sairautesi eivät estä työtä, muutkin yhtä sairaat ovat töissä.