Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen ymmärtää minki naiset haluavat nopeasti avioliittoon kun avioliiton myötä miehelle tulee naisen elätys velvollisisuus ja naiset pääsevät nopeammin näyttämään todellisen luonteensa ettei tarvi kauaa esittää ystävällistä ja mukavaa kun avioliiton myötä mies ei käytännössä voi enää jättää naista kun se avioliiton ero tulee aina miehelle todella kalliiksi kaikkien maksujen ja omaisuuden menettämisen myötä kun naiselle on annettava puolet miehen omaisuudesta vaikka nainen ei mitäön ole tehnyt sen omaisuuden eteen. Itse en tunne yhtään ainutta miestä jolle olisi käynyt hyvin avioliiton myötä kun jokainen on päättynyt siihen että nainen löytänyt toisen miehen ja on jättänyt

Ei sinun tarvitse ottaa naista jos noin vanne kivistää.

Palatakseni ap pohdintaan, että mitä sitä sitten miehelle sanoisi.

Minä sanoisin ainakin, että olen asian suhteem tehnyt luopumisen ja surutyön ja nyt häät tuntuisivat naurettavilta. Ja että mua harmittaa, miten isoja pettymyksiä olen joutunut nielemään parisuhteessa ilman, että mies on edes huomannut. Ja varmaan mieskin on joutunut pettymään ja tyytymään minun huomaamattani, kun kerran naimisiinkaan ei ole halunnut. Ja tämä kaikki saa miettimään, onko meillä tarpeeksi tarjottavaa toisillemme lainkaan. Että pitäisikö häiden sijaan suunnitella pariterapia, vai luovuttaa tähän. Häät kumppanin kanssa ei saisi tuntua tältä.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin naimisiin 13 vuoden yhteiselon jälkeen. Olisin halunnut jo tyyliin 10v aiemmin. Ei pidetty erikseen juhlia, ei kiinnostanut enää yhtään sellaisten järjestäminen. 

Ihan mielenkiinnosta, ovatko sitten nämä mielenmuuttajamiehet olleet näreissään kun niitä hääjuhlia ei olekaan järjestetty vaan ehkä menty pienimuotoisesti maistraatissa naimisiin?

Eikö ole hyvä, että ette menneet naimisiin, kun jo 10 vuodessa on rakkaus kadonnut ja katkeruus vallannut mielen. 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin naimisiin 13 vuoden yhteiselon jälkeen. Olisin halunnut jo tyyliin 10v aiemmin. Ei pidetty erikseen juhlia, ei kiinnostanut enää yhtään sellaisten järjestäminen. 

Ihan mielenkiinnosta, ovatko sitten nämä mielenmuuttajamiehet olleet näreissään kun niitä hääjuhlia ei olekaan järjestetty vaan ehkä menty pienimuotoisesti maistraatissa naimisiin?

Tuskin, rahaa säästyy merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Odotti että löytyykö joku parempi. Realisaatio on iskenyt viimein, mies vanhenee ja tahtoo jonkun joka laillisesti velvoitettu huolehtimaan hänestä.

Kun näen jonkun melko vanhan miehen menevän 15-20 vuotta vanhemman naisen kanssa naimisiin, kutsun sitä mielessäni joskus "omaishoitaja-avioliitoksi". 

En toki tiedä toisten ihmisten motiiveista ja elämistä mitään, siksi pitäisi pidättäytyä tuosta ajatuksesta, mutten sille mitään voi. 

Suoraan sanottuna en ymmärrä edes sitä, miksi joku haikailee itselleen omaishoitajaa. Eikö olisi parempi 60+ -ikäisenä jo vaikka tehdä itselleen eutanasia. Ne vanhuuden vuodet on muutenkin pelkkää "elämän parodiaa", kun mikään ei enää toimi kunnolla. Ja iloa saadaan yhdestä kivuttomasta päivästä, eikä muisteta, että nuorena se oli itsestäänselvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap

Miksi on liian myöhäistä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ajatuksesi täysin. Itsekin odotin vuosikausia, kyselin ja suutuin. Menin kuitenkin rakentamaan talon ja perustamaan perheen ilman sormusta. Vasta sitten kun lapset olivat pieniä (pienellä ikäerolla vieläpä), mies päätti kosia. Eipä tuntunut oikein mieltään, pääasia että tuli nimet paperiin. Mies tietenkin halusi isot perinteiset häät. En innostunut. Enkä jaksanut sellaisia ryhtyä suunnittelemaan. Olin "vanha" ja väsynyt pikkulapsiarjesta.

 

Koska teillä ei ole lapsia eikä sanottavasti edes yhteistä omaisuutta, niin mitäpä naimisiinmeno mitään tuossa kohtaa enää muuttaa? Ihan hyvin voi olla ilmankin sormuksia.

Ei heillä ollut lapsia ja yhteistä omaisuutta aikaisemminkaan, kun ap halusi naisimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis AP on : 
katkerana ravannut muiden häissä mutta itse ei ole saanut suutaan aikaisemmin auki; 
Nyt ne omat häät tai .!! 
Nyt sitten ollan katkeria kun ikäkin alkaa jo 4. ja kaikki on miehen vika?! 
Goood luck 🍀

Puhuin asiasta sen miljoona kertaa ja asiasta on yritetty puhua mutta mies ei ikinä oikein antanut mitään vastausta. Tuli ostettua häämekkokin kun mies puhui joskus että ihan just ollaan menossa naimisiin mutta tajusin sitten lopulta että asia ei etene mihinkään eikä miehen kanssa pystynyt käymään asiasta mitään keskustelua. Ap

No sittenhän sulla on mekkokin jo ostettuna.

Joo- o. Tällasta se on. Itse olen myös luopunut tästä haaveesta ja ollut tässä viime vuodet lähinnä lapsen ja ikävän taloustilanteen takia. Arki on helpompaa. Olisin kovasti halunnut toisen lapsen ja mietinkin nyt että voinko uhrata tähän vielä muutaman vuoden ( nyt olen jo auttamatta liian vanha innostumaan mistään tindereistä) toisen lapsen takia. Vai onko minun pakko luopua tuostakin haaveesta ja antaa mahdollisuus sille, että joskus vielä ehkä tapaisin oman ihmiseni. Isoja häitä en kyllä uudenkaan kanssa enää pitäisi. 

Itse onnistuin luopumaan häähaaveista , kun alkoi tuntua siltä että jos mies nyt yllättäen kosisikin, niin enhän mä edes halua hänen kanssa naimisiin! Halusin tosiaan vielä vuosi pari sitten, mutta en enää. Kosinta ei enää korjaisi tilannetta , koska lakkasin haluamasta koko miestä.  En usko minkään romantiikan syttyvän enää tässä , niin monesti eri tavoin torjutuksi olen tullut.  Mietin vaan , että toteutanko oman haaveeni lapsesta kun kuitenkin yksi jo on. Itsekästä joo, mutta eihän mieskään välitä kuin omista jutuistaan. Kohta tosin käy varmaan niin, että alkaa tuntua parikin vuotta tässä lisää vaan ihan mahdottomalta. 

En ymmärrä näitä miehiä, jos kerran yhteen on menty tosissaan ja lapsikin laitetaan alulle niin kai se olisi heille itselleenkin kivempi olla onnellisessa suhteessa. Miksi pilata asiat?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin AP:tä, itsestänikin tuntuisi tosi kurjalta tuollainen, että ei halua mennä naimisiin "ajoissa" tai silloin kun olisi se normaali aika sille. Ja sitten kun toinen on jo luopunut toivosta ja haaveesta, niin sitten alkaakin kiinnostaa.

Sanoisin miehelle itse, että ei käy ja että itsepä et halunnut naimisiin silloin kun olisi ollut sen aika. Miksi sinun pitäisi tehdä kaikki nyt miehen aikataulujen mukaan, jos hänkin vähät välitti ja viittasi kintaalla sinun toiveillesi silloin nuorempana? Sitä saa mitä tilaa.

Joo. Ja sitten 10 vuoden päästä ap voi sitten itse taas ehdotella avioliittoa ja mies katkerana torpata. Ja siitä 10 vuoden päästä mies voi ehdotella avioliittoa.. Ei kuulosta hyvältä suhteelta

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole hyvä, että ette menneet naimisiin, kun jo 10 vuodessa on rakkaus kadonnut ja katkeruus vallannut mielen. 😌

En sanoisi rakkauden kadonneen, mutta niinkuin joku aiemmin kirjoitti, se on laimennut. Ja se on suoraa seurausta siitä että koin miehen valehtelun ja jahkailun eräänlaisena torjumisena. Toki itse valitsin silti olla suhteessa, mutta tietty emotionaalinen läheisyys ja side katkesi kun tajusin olevani miehelle jonkinlainen arjen hyödyke ja ettei miestä kiinnostanut edes puhua koko aiheesta kanssani. Olin alussa niin sitoutunut rakentamaan yhteisen perheen ja tulevaisuuden ja elin uskossa että mies halusi samaa. Jossain kohtaa sitten aloin tehdä asioita itselleni meidän sijaan. Mies tiesi ja näki miten kärsin ja katsoi vain sivusta. Olisi edes sanonut että jos haluat naimisiin niin etsi muualta. Mutta ei kun itsekkäästi halusi pitää eduistaan kiinni. Se rakkauden laimentuminen juontaa juurensa tasan tarkkaan tuohon. Jos mies olisi halunnut mennä naimisiin, olisi meillä nyt yhteistä omaisuutta ja varmaan lapsiakin. Niitä kun en suostunut avioliiton ulkopuolisesti hankkimaan.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis AP on : 
katkerana ravannut muiden häissä mutta itse ei ole saanut suutaan aikaisemmin auki; 
Nyt ne omat häät tai .!! 
Nyt sitten ollan katkeria kun ikäkin alkaa jo 4. ja kaikki on miehen vika?! 
Goood luck 🍀

Puhuin asiasta sen miljoona kertaa ja asiasta on yritetty puhua mutta mies ei ikinä oikein antanut mitään vastausta. Tuli ostettua häämekkokin kun mies puhui joskus että ihan just ollaan menossa naimisiin mutta tajusin sitten lopulta että asia ei etene mihinkään eikä miehen kanssa pystynyt käymään asiasta mitään keskustelua. Ap

Niin, juna meni jo. Aikaikkuna umpeutui. Onko mies nyt tyytymätön. Voi voi. Olisi kosinut kun sua vielä kiinnosti. Miehet vaan on luonnostaan itsekkäitä. 

 

Miksi? Kelpasiko ap:lle häät vaan kun saa kuvista hienoja, kun on nuori ja hehkeä?

Ihan hyvin on ap:lle kelvannut suhde muuten, tuskin hän olisi miehen kanssa, jota ei rakasta. Miksi siis ei halua nyt naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin naimisiin 13 vuoden yhteiselon jälkeen. Olisin halunnut jo tyyliin 10v aiemmin. Ei pidetty erikseen juhlia, ei kiinnostanut enää yhtään sellaisten järjestäminen. 

Ihan mielenkiinnosta, ovatko sitten nämä mielenmuuttajamiehet olleet näreissään kun niitä hääjuhlia ei olekaan järjestetty vaan ehkä menty pienimuotoisesti maistraatissa naimisiin?

Tuskin, rahaa säästyy merkittävästi.

Kyllä tuolla aiemmassa kommentissa jonkun kihlattu ihmetteli, miksei tämä ole järjestellyt niitä häitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

 

Tuollainen nainen joka antaa moisia aikarajoja, kannattaa tosin jättää joka tapauksessa.

 

 

Minusta se kertoo paljon miehen tunteista, jos kieltäytyy naimisiin menosta. Sellainen mies ei ole rakastunut. Sellainen mies on tyytynyt vain olemaan yhdessä. 

Siinä tapauksessa logiikkasi mukaan mies on nyt rakastunut. Ja koska nainen kieltäytyy naimisiinmenosta, nainen ei ole rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se naimisiinmeno ole miehille mikään juttu. Harva mies tajuaa kuinka tärkeää se on naisille. Harvoin siinä mitään ihmeempää on taustalla.

 

M42

 

Miksi sitten kosia ylipäätään? Varsinkin noin myöhään.

Miksi kosinnalla on joku aikaraja? Miten se voi ikinä olla liian myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ärsytyksen. Ollaan seurusteltu 21 vuotta ja asuttu yhdessä 20 vuotta. Pari lastakin on ja asuntolaina. Mies ehdotti joskus 10 vuotta sitten naimisiinmenoa ja sanoin ok, mutta kun kysyin milloin sille sopiva päivä, se olikin vain joku juttu eikä ollut tosissaan. Nyt tuntuisi jo typerältä pitää häät, kun ollaan eletty niin kauan yhdessä.  En usko että enää tämän ikäisenä viitsin mennä kenenkään kanssa naimisiin. Nuorempana olisi ollut hauska pitää kavereille ja sukulaisille juhlat.

Mikset viitsisi? Mitä sun iällä on tekemistä asian kanssa? Yhtä kivat juhlat ne voi sunkin ikäisenä olla kavereille ja perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Joo- o. Tällasta se on. Itse olen myös luopunut tästä haaveesta ja ollut tässä viime vuodet lähinnä lapsen ja ikävän taloustilanteen takia. Arki on helpompaa. Olisin kovasti halunnut toisen lapsen ja mietinkin nyt että voinko uhrata tähän vielä muutaman vuoden ( nyt olen jo auttamatta liian vanha innostumaan mistään tindereistä) toisen lapsen takia. Vai onko minun pakko luopua tuostakin haaveesta ja antaa mahdollisuus sille, että joskus vielä ehkä tapaisin oman ihmiseni. Isoja häitä en kyllä uudenkaan kanssa enää pitäisi. 

Itse onnistuin luopumaan häähaaveista , kun alkoi tuntua siltä että jos mies nyt yllättäen kosisikin, niin enhän mä edes halua hänen kanssa naimisiin! Halusin tosiaan vielä vuosi pari sitten, mutta en enää. Kosinta ei enää korjaisi tilannetta , koska lakkasin haluamasta koko miestä.  En usko minkään romantiikan syttyvän enää tässä , niin monesti eri tavoin torjutuksi olen tullut.  Mietin vaan , e

Tinderistä nyt mitään järkevää tule löytymään. 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään enää tuossa iässä haluaisi, jos ei aiemmin ole kelvannut. Kun ei kerran ole lapsia tai yhteistä omaisuuttakaan. En ole parisuhteessa, mutta minäkin olisin halunnut naimisiin ja naimisiin nuorena. Jos nyt tapaisin jonkun niin ei kyllä kiinnostaisi ruveta mitään häitä järkkäämään enkä varmaan edes haluaisi asua yhdessä. Se juna meni jo. 

Miksi edes seurustella sitten sen miehen kanssa, jos on noin katkera? Miksei etsi itselleen kivaa uutta miestä, jota ei tarvi halveksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitten ilmeisesti outo, mutta mun mielestäni on todellista rakkautta haluta mennä naimisiin monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Silloin on ensihuuma laantunut, on koettu monta vastoinkäymistä ja nähty puolison huonoimmat puolet ja silti halutaan rakastaa aina.

Aivan. Ja turvata toisen elämä toisen mahdollisen kuoleman jälkeen.

Tällöin mennään naimisiin oikeasti rakkaudesta eikä kiimasta.