Harkitsen tosissani tahallaan liukastumista ja itseni satuttamista

Miten olisi työkyvyttömyyseläke masennuksen avulla. Valitat vaan kun on niin vaikeaa, ahdistaa ja tulevaisuus on vaikea. Tätä jatkat vuoden niin sitten käsiin napsahtaa eläkepaperit.

Ja pyhällä hengelläkö te "ota loparit" kommentoijat eläisitte?

Mä toivoin entisessä työssäni jääväni auton alle ja katkaisevani jalkani. 

Sen sijaan lähdin opiskelemaan, mutta se ei valitettavasti poikinut parempaa työtä, joten lopulta otin loparit karensseineen ja muutin toiselle puolelle Suomea. 

Eipä sekään mieltä ylentävää ollut lojua kortistossa tukia nostellen, mutta jossain vaiheessa sain jotain työtä ja vaihdoin alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen toisin, ja olen iloinen kehon luut terveenä työpaikalla. Mikä sinua oikein vaivaa?

Hänellä on todennäköisesti paha vitutus. 

Vitutus olisi ihanaa, minä olen loppu. Loppu ja loputtoman surullinen ja ahdistunut. Itken ja vellon ja on sydänoireitakin.

Ap

Eikö noilla oireilla saa jo kunnon sairaslomankin, näin alkuun...

Kaatumisessa on ongelmana, että saattaa olla lopullistakin.

Kaveri aikoinaan halusi välttää intin. Vetivät toisen kaverin kanssa päät sekasin ja tää toinen sai houkuteltua toisen lyömään rautakangella jalan paskaksi.

Loppu tulos sääri murusina, intistä tuli vapautus. Mission complete.

Se toipuminen ja leikkauksia leikkauksien perään ja jatkuvat kivut oli liikaa... dokas muutaman vuoden ja ajo sittemmin rekkaapäin. Kuoli pois.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi työkyvyttömyyseläke masennuksen avulla. Valitat vaan kun on niin vaikeaa, ahdistaa ja tulevaisuus on vaikea. Tätä jatkat vuoden niin sitten käsiin napsahtaa eläkepaperit.

Tuskinpa on noin simppeliä. Ja sen vuodenko ravaisin töistä jossain valittamassa oloani ua sitten ehkä tulisi jkkin ratkaisu? Enpä usko. Ja minulla ollut tällainen olotila jo vuosia, nyt vain viimeisen vuoden ajan satanut niin paljon lisää paskaa niskaan ja nimenomaan työn saralla, että ihmettelen ylipäätään toimintakykyäni. Velvollisuudentunne ymv vissiin moottorina.

Ap

Liukastuin 10 vuotta sitten suoraan alaselälle. Kahteen kuukauteen ei pystynyt selkää taivuttamaan kivutta (jo pelkkä istuminen tuotti tuskaa) ja vieläkin ajottain vihottelee. 0/5 ei kannata.

Mäkin olen välillä toivonut kaatuvani ja murtavani käden tai jalan, että ei tarvitsisi pitkään aikaan mennä töihin. Mielummin käden koska olisi helpompi kuitenkin kulkea kaupassa jne. 

No mulla todettiin juuri keskivaikea masennus ja nyt olen alkuun ainakin muutaman viikon sairauslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko saikkua, ja takaisin töihin, vaikka murtuneisiin luihin vielä vähän sattuukin. Ei pieni kipu työntekoa estä.

Nykyään työpaikoilla myös usein käytössä korvaavan työn malli, joten sairaslomaa et saa välttämättä ollenkaan. 

Ymmärrän. Minä toivon useammin kuumetta, jotta saisin muutaman päivän vapaata. Olen hyvin harmistunut työhöni. 

Vierailija kirjoitti:

Varo ettet lyö päätä, mun kaverille tuli aivovamma kun liukastui :/

Sillä pääsisi eläkkeellekin jo, eikä nykyajan karmeus niin haittaisi jos ei ymmärrä enää ihan kaikkea. Tuijottaisi vain jotain salkkareita ja olla möllöttäisi.

Tiedän ihmisiä jotka telovat itseään sairaalakuntoon jotta pääsevät eläkkeelle. Toiset pääsevät mutta syy on psyykkinen. 

Liukastuin 18v sitten ja satutin polveni. Tehtiin hoitovirhe eikä parantunut,myöhemmin leikattiin mutta sekin epäonnistui. Polvi on menetetty enkä pysty enää liikkumaan normaalisti. Pari kylkiluuta meni onnettomuudessa pari vuotta sitten ja vasta kivuliasta olikin,kuukausia. Vieläkin tuntuu ikävästi. Nämä vaivat jäävät loppuelämäksi. Ap ei ole varmaan ikinä satuttanut itseään kunnolla kun toivoo elämää hankaloittavia tapaturmia. Ei niitä kaatumisia pysty kontrolloimaan miten siinä käy.

Hae mt saikkua. Saat helposti kuukausia.

Älä nyt itseäsi satuta, otat piilevät näyttelijän lahjasi käyttöön kun menet lääkäriin valittamaan oletettuasi (keksimääsi) vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen toisin, ja olen iloinen kehon luut terveenä työpaikalla. Mikä sinua oikein vaivaa?

Olet silleen tosi empaattinenn.

Oli aivan samanlaisia ajatuksia, sanoin itseni irti ja nyt karenssi menossa. Töitä olen hakenut aktiivisesti ja ollut jo muutamassa haastattelussa. Toiveikkaalla mielellä ainakin toistaiseksi vaikka talous on tiukalla, kun ansiosidonnainen alkaa niin vähän helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt itseäsi satuta, otat piilevät näyttelijän lahjasi käyttöön kun menet lääkäriin valittamaan oletettuasi (keksimääsi) vaivaa.

Näin. Ei kannata oikeasti terveyttään vaarantaa, riittää, jos kehtaa mennä valittamaan ahdistus masentaa en saa nukuttua kaikki pelottaa kaikki ahdistaa en vaan pysty menemään töihin alkaa hirveä ahdistus ja sydämentykytys, saikun lähestyä loppupuolta kerrot, että et saa nukuttua enää lainkaan kun pelottaa työhönpaluu jne. Sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mielummin myönnä ettet jaksa? Työterv lääkärille aika, ja kortit pöydälle.

Saisiko tuoreita kokemuksia, mitä tästä seuraa?

Mun kokemus om 2 viikon saikku, jonka jälkeen odottaa sun kahden viikon tekemättömät työt sekä työterveyspalaveri mikä on ahdistava ja nöyryyttävä.

Ja seuraavien yt:n aikaan olet ensimmäinen lähtijä listalla.

Ihan on lääkäristä kiinni miten käy, jotkut ja aika monetkin heistä on niin kallellaan työnantajan suuntaan, että viis veisaavat työntekijän voinnista, töihin vaan.

Työkaverillani kävi hyvä tsäkå, hän sai suoraan 2kk sairausloman, palaa töihin maaiskuussa, ehkä. Ja syynä tosiaan burnis.

Irtisanoudu vaan hyvissä ajoin ennen terveytesi menettämistä. Itsesi telomista en suosittele, koska lopputulos on arvaamaton ja voi johtaa vaikka pysyvään vammautumiseen ja työkyvyttömyyteen. Itse liukastuin pyörällä ja lensin katuun: mursin jalkani pahasti monesta kohtaa ja nyt monta leikkausta myöhemmin kärsin edelleen kovista luu- ja hermokivuista. Jalkaan joudutaan laittamaan vielä tekonivel, mutta on selvää ettei siitä tule koskaan normaalisti toimivaa ja kivutonta raajaa.