Lue keskustelun säännöt.
Ketä kiinnostaa Virpi Hämeen-Anttilan diagnoosit?
31.01.2026 |
Vmp taas hesarissa. Yksi uhriutuja taas kertoo diagnooseistaan ja "lieventää stigmaa". On ollut niin vaikea elämä professorina kun kaikki kiinnostaa ja kirjoja tulee kirjoitettua. Nämä vievät resurssin meidän psykiatrisen työn niukoista resursseista vaikka yksityisellä käykin. Tiedän, koska ikinä ei julkiselle tuollaisia oteta ja jos yhtään välitetään diagnostisista kriteereistä niin eivät täyty. Mutta rahalla saa juuri ne oikeat diagnoosit että pääsee lehteen. Vmp oikeasti.
Kommentit (85)
Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa, jos ihminen hankkii jonkun diagnoosin.
Ongelma sen sijaan on, että niistä tehdään juttuja lehteen ja sosiaaliseen mediaan. Identiteetiltään hauraat nuoret sitten omaksuvat diagnoosit identiteetikseen. Tämä vahvistaa eetosta, ettei kykene tai pysty mihinkään. Eläketilastot sen mukaiset. Juurihan uutisoitiin, että nuoret hakevat työkyvyttömyyseläkkeitä, vaikkeivät ole koskaan työtä nähneetkään.
Pitäisi oikeasti käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko tässä menty vähän yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologina lievästi sanottuna ottaa päähän tämä ilmiö. Pitäisi olla sen verran fiksu ihminen js kykenevä kriittiseen ajatteluun että näkisi sen mitä tuubaa, tulkintaa ja lääkeyhtiöiden lobbausta mämä f-diagnoosit on.
Et olekaan neurologi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että minullekin tulisi nippu diagnooseja jos oikein pengottaisiin. Olen kuitenkin sätkinyt työelämässä jo reilun 30 vuotta. Eläke lähestyy. Haluan vain sinne, muulla ei väliä. Ymmärrän että jos on pahoja vaikeuksia niin apu on paikallaan, mutta kyllä nykyään nuoret myös heittäytyvät liian helposti uhreiksi.
Mitä jos ei tulisikaan tai tulisi ihan erityyppinen diagnoosi, mitä olit kuvitellut? Työelämässä joutuu sätkimään, itsellenikin ollut välillä helvettiä, välillä siedettävämpää. Lähdin muutama vuosi sitten opiskelemaan uudelleen (amk) enkä pysynytkään mukana nopeatempoisissa ja reaktiivisissa tilanteissa, joissa tapahtui monta asiaa yhtä aikaa. No, päädyin tutkimuksiin, kun en pystynyt keskittymään ja väsyin, mikä pahensi asiaa lisää. Päädyin tutkimuksiin, vaikka oikeasti minun olisi pitänyt keskeyttää koko p*ska. Minusta löytyi autismin piirteitä, mutta ei diagnoosiin asti. Sen sijaan löytyi kehityksellinen häiriö, josta minulla ei ollut mitään käsitystä. Ei voi itse itseään diagnosoida, kun ei voi oikeasti hypätä itsensä ulkopuolelle ja olla joku muu. Koska häiriöstä huolimatta olin pärjännyt hyvin elämässä, koulussa jne minulle tarjottiin vain jotain yksityisen palveluntuottajan maksullista terapiaa, johon en opiskelijabudjetilla lähtenyt. Eikä sitä tarjonnut palveluntuottaja myöskään vakuuttanut jutellessani hänen kanssaan puhelimessa. Valmistuin ja olen jatkanut sätkimistäni työelämässä niinikään eläkettä odotellen. Tieto kehityksellisestä häiriöstäni on lähinnä auttanut minua ymmärtämään sitä, miten muut näkevät minut, ei tarkalleen, mutta jotenkin tajuan, että olemuksessani/eleissäni on jokin itselleni kuollut kulma, jonka muut rekisteröivät.
Suurin pulma ylidiagnosoinnissa on se, että ne todelliset tapaukset hukkuvat massaan. Pienellä osalla kun on selkeitä häiriöitä, niin he joutuvat jakamaan tukiresurssit sen massan kanssa, jonka "AD/HD" tuntuu paranevan kuin itsestään, kunhan vanhemmat keksivät ettei 13-vuotiaalle ole terveellistä valvoa joka ilta klo 23 asti tiktokkia tuntitolkulla selaten ja aamupalaksi olisi hyvä nauttia jotain muuta kuin kaksi energiajuomatölkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja koin saman ikäluokan edustajana myötähäpeää. Minullakin on diagnosoitu ADHD ja autismin kirjoa, mutta yleensä ne iän myötä lieventyvät. Se, että elämässään hyvin suorittanut tyyppi tutkii ja ihmettelee itseään, on vähän sama kuin astuisi kaapista ulos helpotus, into ja ymmärrys saavat julistamaan uutisensa koko maailmalle.
Olemme hänen kanssaan ikäluokkamme kasvatuksen ja etenkin tyttöjen roolin vankeja, varsinkin jos on ollut niin kiltti kuin hän. Minä en ollut. Päätin jo 16-vuotiaana ryhtyä selvittämään käytöstäni ja ongelmiani, vaikka siihen aikaan ei vielä tiedetty nepsyistä yhtään mitään. Kesti 40 vuotta ennen kuin sain selityksen, mutta sitä ennen tein jo paljon työtä itseni kanssa. On olemassa tiettyjä oppimisen ja itsensä ymmärtämisen kaavoja, joten ihan sen pohjalta ihmettelen, ettei Hämeen-Anttila ilmeisesti ole koskaan pysähtynyt miettimään itseään. Oletan puolison kuoleman kääntäneen
No sinä olet niitä, joilla on vaativa persoonallisuus siinä liitteenä. Myös empatian kanssa on niin ja näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tiedät että diagnoosikriteerit eivät täyty? Kannattaa ilmoittaa Valviraan niin lääkäriltä lähtee luvat.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jaakko hänelle sukua?
No ei kun oli aviomies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa, jos ihminen hankkii jonkun diagnoosin.
Ongelma sen sijaan on, että niistä tehdään juttuja lehteen ja sosiaaliseen mediaan. Identiteetiltään hauraat nuoret sitten omaksuvat diagnoosit identiteetikseen. Tämä vahvistaa eetosta, ettei kykene tai pysty mihinkään. Eläketilastot sen mukaiset. Juurihan uutisoitiin, että nuoret hakevat työkyvyttömyyseläkkeitä, vaikkeivät ole koskaan työtä nähneetkään.
Pitäisi oikeasti käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko tässä menty vähän yli.
Tällä logiikalla pitäisi lopettaa varmaan koko media, some mukaan lukien. Identiteetiltäön hauraat nuoret voivat omaksua mistä tahansa mitä vaan. Tosin vähän epäilen, että Virpi Hämeen-Anttila olisi henkilö, josta nuoret lukevat tai hesari media, jota nuoret ahkerasti seuraavat.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei ole mitään ongelmaa, jos ihminen hankkii jonkun diagnoosin.
Ongelma sen sijaan on, että niistä tehdään juttuja lehteen ja sosiaaliseen mediaan. Identiteetiltään hauraat nuoret sitten omaksuvat diagnoosit identiteetikseen. Tämä vahvistaa eetosta, ettei kykene tai pysty mihinkään. Eläketilastot sen mukaiset. Juurihan uutisoitiin, että nuoret hakevat työkyvyttömyyseläkkeitä, vaikkeivät ole koskaan työtä nähneetkään.
Pitäisi oikeasti käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko tässä menty vähän yli.
On noissa diagnooseissa se ongelma, jos mennään niiden taakse, eikä suostuta ne kilpenä ottamaan vastuuta ja kasvamaan aikuisiksi. Kuten menemään töihin. Tosin työelämäkin on muuttunut niin, että kengän kuva tulee helposti takapuoleen. Ennen sai olla vaikka täysi alkoholisti ja silti sai hyvin pitkään vakanssinsa pitää. Oltiin ymmärtäväisiä. Diagnoosit ovat tavallaan vastareaktio siihen, eli suojelevat egoa nykymaailman jopa julmalta työelämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme huomionhakusta touhua että jaksaa hakee diagnoosin tuolla iällä. Naurattaa jotenkin. Ja sit keksitään että otetaan yhteyttä hesariin että se kirjottaa minusta. Minusta ja minun elämästä. Ihmisillä on niin kauhea tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja saada huomiota vaikka toinen jalka on jo haudassa.
Älytöntä
Näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa alkaa olla näitä tällasia uutisia, minä sitå minulla tätä. Aivan sama mulle! Luin kuitenkin jutun, koska lapsellanaöi samat diagnoosit. Tässä jutussa kyllä kävi mielessä, että toivottavasti ei ole kyse alkavasta muistisiraudesta kun adhdsta kun noin unohtelee asioita......
Siis jos ihmisestä tehdään juttu lehteen, niin eiköhän silloin puhuta juuri hänestä? Olisi melko omituista, jos hän alkaisikin puhua jostain toisesta. Ilmeisesti haastattelun käsite on sinulle vieras? Vai olet vasta hiljattain alkanut lukea niitä, sillä haastattelut ovat kyllä noudattaneet tätä periaatetta aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa alkaa olla näitä tällasia uutisia, minä sitå minulla tätä. Aivan sama mulle! Luin kuitenkin jutun, koska lapsellanaöi samat diagnoosit. Tässä jutussa kyllä kävi mielessä, että toivottavasti ei ole kyse alkavasta muistisiraudesta kun adhdsta kun noin unohtelee asioita......
Siis jos ihmisestä tehdään juttu lehteen, niin eiköhän silloin puhuta juuri hänestä? Olisi melko omituista, jos hän alkaisikin puhua jostain toisesta. Ilmeisesti haastattelun käsite on sinulle vieras? Vai olet vasta hiljattain alkanut lukea niitä, sillä haastattelut ovat kyllä noudattaneet tätä periaatetta aina.
Kyse oli varmaan siitä, että jutun ja haastattelun anti on köykäinen. Kukapa meistä ei olisi joskus unohtanut kotiavaintaan? Tai muuten unohdellut asioita. Ihan normaalia. Miksi siitä pitää kuuluttaa kaikelle kansalle lehdessä ja pitää erikoisuutena? Pelkän huomionhaun takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
"Hei psykiatri, oon vähän miettiny et kun nämä mun diagnoosit on nykyään aika mainstreamia, niin löytyskö sieltä jotain vähän omaperäisempää tai raflaavampaa? Lukijat diggais enemmän"
Onnela-sarjassa Mette meni psykiatrille hakemaan adhd-diagnoosia, se kun on niin trendikäs, mutta saikin diagnoosin persoonallisuushäiriöstä.
Se oli käsikirjoitettua fiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa alkaa olla näitä tällasia uutisia, minä sitå minulla tätä. Aivan sama mulle! Luin kuitenkin jutun, koska lapsellanaöi samat diagnoosit. Tässä jutussa kyllä kävi mielessä, että toivottavasti ei ole kyse alkavasta muistisiraudesta kun adhdsta kun noin unohtelee asioita......
Siis jos ihmisestä tehdään juttu lehteen, niin eiköhän silloin puhuta juuri hänestä? Olisi melko omituista, jos hän alkaisikin puhua jostain toisesta. Ilmeisesti haastattelun käsite on sinulle vieras? Vai olet vasta hiljattain alkanut lukea niitä, sillä haastattelut ovat kyllä noudattaneet tätä periaatetta aina.
Kyse oli varmaan siitä, että jutun ja haastattelun anti on köykäinen. Kukapa meistä ei olisi joskus unohtanut kotiavaintaan? Tai muuten unohdellut asioita. Ihan normaalia. Miksi
Ja olin siis eri vastaaja, kuin jolle vastasit.
Hörönsurus: Ei kannata luulla, että on maailman napa, vaikka nyt olisikin ollut100% varmuudella sellaisen intensiivisen gang stalkingin kohde!
Ei kannata luulla niin paljon. Ihan höperöitä väitteitä luulojen pohjalta ei kannata väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minua ilmeisesti kiinnosti, kun luin jutun. Muutenkin olen aina lukenut molempien haastatteluita, myös miehen. Heillä on sanottavaa ja molemmat erikoisia.
Ps. Ei hän uhriutunut.
Jaakolla ei ole ollut sanottavaa enää vuosiin. Paitsi ehkä kirjojensa kautta.
Jaakko H-A oli opettajana eräässä Englannin yliopistossa kun menehtyi. Mihin perustui väittämä, ettei ollut sanottavaa? Tutkimustensa lisäksi?
Siis piti olla hörönaurua. On tuo simmu ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa alkaa olla näitä tällasia uutisia, minä sitå minulla tätä. Aivan sama mulle! Luin kuitenkin jutun, koska lapsellanaöi samat diagnoosit. Tässä jutussa kyllä kävi mielessä, että toivottavasti ei ole kyse alkavasta muistisiraudesta kun adhdsta kun noin unohtelee asioita......
Siis jos ihmisestä tehdään juttu lehteen, niin eiköhän silloin puhuta juuri hänestä? Olisi melko omituista, jos hän alkaisikin puhua jostain toisesta. Ilmeisesti haastattelun käsite on sinulle vieras? Vai olet vasta hiljattain alkanut lukea niitä, sillä haastattelut ovat kyllä noudattaneet tätä periaatetta aina.
Kyse oli varmaan siitä, että jutun ja haastattelun anti on köykäinen. Kukapa meistä ei olisi joskus unohtanut kotiavaintaan? Tai muuten unohdellut asioita. Ihan normaalia. Miksi
Miksi miksi miksi... ei kai siinä nyt väitettykään, että avainten unohtelu olisi jokin uniikki piirre. Tai koko oireilu ylipäätään. Ehkäpä koet jutun köykäiseksi siksi, että et oikeastaan ymmärrä, mistä siinä puhutaan ja tunnistat lähinnä itsellesi tuttuja detaljeja kuten avainten unohtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minua ilmeisesti kiinnosti, kun luin jutun. Muutenkin olen aina lukenut molempien haastatteluita, myös miehen. Heillä on sanottavaa ja molemmat erikoisia.
Ps. Ei hän uhriutunut.
Jaakolla ei ole ollut sanottavaa enää vuosiin. Paitsi ehkä kirjojensa kautta.Jaakko H-A oli opettajana eräässä Englannin yliopistossa kun menehtyi. Mihin perustui väittämä, ettei ollut sanottavaa? Tutkimustensa lisäksi?
Äly hoi, pitääkö sinulle selittää vitsi? Mullan alla makaava ei paljon pukahtele. Paitsi ehkä kirjojensa kautta, mikä mainittiin.
-eri
Ihme huomionhakusta touhua että jaksaa hakee diagnoosin tuolla iällä. Naurattaa jotenkin. Ja sit keksitään että otetaan yhteyttä hesariin että se kirjottaa minusta. Minusta ja minun elämästä. Ihmisillä on niin kauhea tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja saada huomiota vaikka toinen jalka on jo haudassa.
Älytöntä