Lue keskustelun säännöt.
Ketä kiinnostaa Virpi Hämeen-Anttilan diagnoosit?
31.01.2026 |
Vmp taas hesarissa. Yksi uhriutuja taas kertoo diagnooseistaan ja "lieventää stigmaa". On ollut niin vaikea elämä professorina kun kaikki kiinnostaa ja kirjoja tulee kirjoitettua. Nämä vievät resurssin meidän psykiatrisen työn niukoista resursseista vaikka yksityisellä käykin. Tiedän, koska ikinä ei julkiselle tuollaisia oteta ja jos yhtään välitetään diagnostisista kriteereistä niin eivät täyty. Mutta rahalla saa juuri ne oikeat diagnoosit että pääsee lehteen. Vmp oikeasti.
Kommentit (85)
Eikö Ruotsissa ole perustettu jo purkupoliklinikka näille diagnooselle? Ihmiset haluavat niistä eroon. Vaikea nähdä miksei vastaava kehitys olisi edessä Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylläpä nyt persuja taas ahdistaa, olisi ilmeisesti pitänyt klonkulta lupa että saa haastatella.. persuthan vihasi kuin kuolemaa hänen miestään, johtuen miehen kiinnostuksesta lähi-itään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
En ole lukenut vielä, mutta muistan että Virpi on ollut aikoinaan jopa 130kg . Miten sai painon alas , en tiedä. Ehkä on sen paljastanut jossain.
Hänen laajasta tuotannostaan löytyy myös kirja nimeltä Paino. Olen lukenut sen mielenkiinnolla, hän kertoo mistä alkoi nuorella iällä kamppailu painonhallinnan kanssa. Kuvitus on muuten hänen itsensä tekemä. Kannattaa lukea.
Tästä diagnoosien julkisuusilmiöstä ja yksityislääkäreiden tutkimuksista on haittaa
- julkisella sektorilla on valtava psykiatripula osin koska psykiatrit ovat tekemässä helppoa rahaa tällaisten "potilaiden" kanssa
- diagnostiset kriteerit vesittyvät kun sekä oireet ettö niistä tuleva "merkittävä haitta" tulkitaan ihan eri tavoin eri palveluissa
-em syystä mm kela ei enää juuri myönnä kuntoutuksia autismiin (koska siis dg kokenut inflaation)
- kun häiriö tulkitaan yhä herkemmin, tapahtuu ihmisten lokerointi yhä vahvemmin. Tämä ei vähennä stigmaa erilaisuudesta vaan lisää sitä
- dg lisää ilmiltä jossa ihminen passivoituu"en voi mitään oireille koska sairaus"
- näiden juttujen jälkeen yhä useampi alkaa epäillä "minullakin on tämä" ja kierre syvenee. Mt-palvelut ovat sellaisessa paineessa että tällaisia ihmisiä sinne ei tarvittaisi (pitäisi hoitaa vähän eri asioita kuin etsiä "itseymmärrystä" eläköityneille professoreille)
- psykiatrisen diagnostiikan ongelmia ei lainkaan tuoda esiin. Diagnoosit eivät selitä vaikeuksia tai oireita vaan ainoastaan kuvailevat ne.
Vierailija kirjoitti:
https://www.studocu.com/fi/document/jyvaskylan-ammattikorkeakoulu/diva-…
Siitä voi katsoa kuinka "tieteellisellä" haastattelulla näitä diagnooseja tehdään. Jos lunkki ei toimi niin googlaa Diva 2.0 lomake. Onko yhtään tulkinnanvaraa kysymyksissä...
Ja siis itse teen. Ja tätä samaa on kaikki muukin psykiatrinen diagnostiikka. Mitään valideja tutkimusmentelmiä ei ole olemassa koska häiriöt eivät ole valideja.
Mutta tätä on varmaan vaikea ymmärtää tämän psykokulttuurin keskellä ja näitä lehtijuttuja lukiessa.
Taidat olla aika paska työssäsi. Toisaalta neuropsykiatrit näitä diagnosoi eikä psykologit. Ja ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap oot jäänyt elämässäsi vaille?
Vierailija kirjoitti:
Sanoin nuorille, että oma itse ei voi olla koko maailma ja on suuntauduttava omasta itsestä kohti maailmaa. Kysyn tätä mun terapeutilta, vastasi yksi nuori. Mitä lie terapeutti sanonut, palkastaanhan on kyse. En voi mitään sille, että kokonainen artikkeli omassa itsessä pyörien on minusta nolo.
Yh-äidillä ei edes olisi aikaa ja mahdollisuuksia tällaiseen itsekeskeisyyteen. Huomio on hyvin organisoidun arjen pyörittämisessä.
Mistäs sinä tiedät muitten ajat ja mahdollisuudet? Onhan se kumma, kun pitää muiden vaikeuksiakin jo kadehtia. Helpointa varmasti jättää lehtijutut lukematta.
Tunnistan sen, että koulussa hyvin pärjäävien tyttöjen ongelmia ei noteerata. Kun koulukin menee hyvin. Ja koska ne ongelmat haittaavat ihmistä itseään ja lähipiiriä, mutta eivät muuta yhteiskuntaa. Sitten kun on joku poika, joka on autovaras-sekakäyttäjä, niin pistetään pajakoulut ja vankeinhoito kalliilla rahalla, koska ongelmat tulevat muidenkin silmille. Sinällään järkevää yhteiskunnan kannalta, mutta se on jo paksua, etteivät ne hiljaiset saisi edes ääneen puhua, että heilläkin on jotain ongelmia.
Tuo mainitsemasi on kyllä yh-arjen ja yleisemminkin lapsiperhearjen ehdoton hyvä puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sama juttu. Joku kysyy "ketä muka kiinnostaa" ja hetkeä myöhemmin aloitus saa liekki-emojin :D
Vierailija kirjoitti:
Tästä diagnoosien julkisuusilmiöstä ja yksityislääkäreiden tutkimuksista on haittaa
- julkisella sektorilla on valtava psykiatripula osin koska psykiatrit ovat tekemässä helppoa rahaa tällaisten "potilaiden" kanssa
- diagnostiset kriteerit vesittyvät kun sekä oireet ettö niistä tuleva "merkittävä haitta" tulkitaan ihan eri tavoin eri palveluissa
-em syystä mm kela ei enää juuri myönnä kuntoutuksia autismiin (koska siis dg kokenut inflaation)
- kun häiriö tulkitaan yhä herkemmin, tapahtuu ihmisten lokerointi yhä vahvemmin. Tämä ei vähennä stigmaa erilaisuudesta vaan lisää sitä
- dg lisää ilmiltä jossa ihminen passivoituu"en voi mitään oireille koska sairaus"
- näiden juttujen jälkeen yhä useampi alkaa epäillä "minullakin on tämä" ja kierre syvenee. Mt-palvelut ovat sellaisessa paineessa että tällaisia ihmisiä sinne ei tarvittaisi (pitäisi hoitaa vähän eri asioita kuin etsiä "itseymmärrystä"
Ahdistaa niin, että muut ihmiset "saavat" diagnooseja. Kyvyttömyys sietää erilaisuutta on syvällä suomalaisessa DNA:ssa. Pitäisiköhän tälle kyvyttömyydelle perustaa oma diagnoosiluokituksensa, koska aika useinhan se vaikuttaa melko neuroottiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin huonoja kokemuksia parista adhd-diagnoosin saaneesta tyypistä että olen kyllä aika valmis dumaamaan kaikki sen diagnoosin saaneet. Sori siitä. Ei vaan jaksa. Pohja se on minunkin säkissäni.
Jos ADHD on ihmisellä oikeasti (ja on hyvin haastava diagnosoitava nykyajassa) se aiheuttaa yleensä vakavia ongelmia eikä kukaan vähääkään neurotyypillinen jaksa sitä impulsiivisuutta ynnä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin nuorille, että oma itse ei voi olla koko maailma ja on suuntauduttava omasta itsestä kohti maailmaa. Kysyn tätä mun terapeutilta, vastasi yksi nuori. Mitä lie terapeutti sanonut, palkastaanhan on kyse. En voi mitään sille, että kokonainen artikkeli omassa itsessä pyörien on minusta nolo.
Yh-äidillä ei edes olisi aikaa ja mahdollisuuksia tällaiseen itsekeskeisyyteen. Huomio on hyvin organisoidun arjen pyörittämisessä.
Eli jos yh-äidille puhkeaa vaikka MS-tauti, ei hänellä ole aikaa eikä mahdollisuuksia sellaiseen itsekeskeisyyteen että kävisi lääkärissä, saisi diagnoosin ja lääkkeet? Kun se huomio on organisoidun arjen pyörittämisessä?
Kaikenlaiset pölvästit tännekin kirjoittelevat analyysejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
Kyllä se näin vaan tuppaa olemaan. Luulisin myös että nykyään on hyvin härskiä ylidiagnosointia. Mennään yksityiselle ja sanellaan minkä diagnoosin uskoo itsellään olevan. Ja sitten lääkärit, 400 euroa tunti, kirjoittavat sen diagnoosin. Ja sitten kaikki on hyvin. Vai onko? Minusta tuntuu että usein ei ole. Ei tule valaistumista, ei tule onnea. Ennen pitkää aletaan rutkuttaa jostakin uudesta oireesta tai muusta. Ja lähdetään samaan ralliin mukaan. Loputon kierre. Sen sijaan että joku sanoisi suoraan että lopeta se paskan jauhaminen ja keskity. Sulla mitään
ole. Keksit sen päästäsi. Kestä elämä äläkä kuvittele että kaikki asiat voidaan ratkoa ulkopuolelta. Perkele.
Juuri näin. Kun ihminen ei halua henkisesti kasvaa, niin sitä vastausta haetaan itsen ulkopuolelta, tässä tapauksessa kirjoista ja lääketieteestä.
Sama henkilö jossain aiemmassa haastattelussa kertoi, että juoksi kuulemma puolisonsa kanssa ympäri kirjakirpparien kojuja maanisesti kahmien sylitäysiä kirjoja. Korson kotinsa niin täynnä, että joutuivat ostamaan samoja kirjoja, vaikka tiesivät heillä olevan ne jo, mutta eivät löytäneet tai päässeet käsiksi aiemmin ostettuihin. Tällainen pari oli hiljattain myös jenkkien hoardaus-ohjelmassa. Koti oli hoardattu täyteen kirjoja ja suorastaan vaarallinen kirjapinojen vuoksi. Toinen pariskunnasta todella ylipainoinen eli se sopii kuvaan myös.
Olen samaa mieltä, että mitään uutta tällainen itsekeskeisyys kirjainyhdistelmädiagnooseineen ei keskusteluun tuo.
Ja hoardauksen syy on turvattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Eikö Ruotsissa ole perustettu jo purkupoliklinikka näille diagnooselle? Ihmiset haluavat niistä eroon. Vaikea nähdä miksei vastaava kehitys olisi edessä Suomessakin.
😅 Kyllä nykyaika on sitten niin s a a t a n a n typerää. Psykiatriselle huuhaalle (lääkkeiden myynnille) annettiin valta ohjata koko yhteiskuntaa ja katsokaa mihin on tultu. Ihmisyyden ihanne on niin kapea ja vaatimukset niin järjettömiä että n. 90% porukasta kokee olevansa jotenkin psyykkisesti viallinen/erilainen/erikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Ruotsissa ole perustettu jo purkupoliklinikka näille diagnooselle? Ihmiset haluavat niistä eroon. Vaikea nähdä miksei vastaava kehitys olisi edessä Suomessakin.
😅 Kyllä nykyaika on sitten niin s a a t a n a n typerää. Psykiatriselle huuhaalle (lääkkeiden myynnille) annettiin valta ohjata koko yhteiskuntaa ja katsokaa mihin on tultu. Ihmisyyden ihanne on niin kapea ja vaatimukset niin järjettömiä että n. 90% porukasta kokee olevansa jotenkin psyykkisesti viallinen/erilainen/erikoinen.
TÄMÄ!
Ruotsissa on myös adhd-klinikoita joista 100% tutkituista saa diagnoosin. Sellaista tutkimusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Ruotsissa ole perustettu jo purkupoliklinikka näille diagnooselle? Ihmiset haluavat niistä eroon. Vaikea nähdä miksei vastaava kehitys olisi edessä Suomessakin.
😅 Kyllä nykyaika on sitten niin s a a t a n a n typerää. Psykiatriselle huuhaalle (lääkkeiden myynnille) annettiin valta ohjata koko yhteiskuntaa ja katsokaa mihin on tultu. Ihmisyyden ihanne on niin kapea ja vaatimukset niin järjettömiä että n. 90% porukasta kokee olevansa jotenkin psyykkisesti viallinen/erilainen/erikoinen.
Ylipäätään haastavaa, jos ihmiset alkavat jäsentää minuuttaan luokitusten kautta, jotka on kehitetty ammattilaisille apuvälineiksi.
Mutta psykiatrian historia on täynnä trendejä. On dementia praecox, hysteria jne. Depressiokin alkoi trendinä, sitten tulivat ahdistuneisuushäiriöt ja nepsyt. Nepsy-ilmiö kyllä osoittaa laatumisen merkkejä esim. länsinaapurissa. Seuraava trendi on varmasti jokin muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.studocu.com/fi/document/jyvaskylan-ammattikorkeakoulu/diva-…
Siitä voi katsoa kuinka "tieteellisellä" haastattelulla näitä diagnooseja tehdään. Jos lunkki ei toimi niin googlaa Diva 2.0 lomake. Onko yhtään tulkinnanvaraa kysymyksissä...
Ja siis itse teen. Ja tätä samaa on kaikki muukin psykiatrinen diagnostiikka. Mitään valideja tutkimusmentelmiä ei ole olemassa koska häiriöt eivät ole valideja.
Mutta tätä on varmaan vaikea ymmärtää tämän psykokulttuurin keskellä ja näitä lehtijuttuja lukiessa.
Taidat olla aika paska työssäsi. Toisaalta neuropsykiatrit näitä diagnosoi eikä psykologit. Ja ihan syystä.
Ja siinä taas yksi joka hyökkää ja raivostuu sekunnissa nollasta sataan, kun kokee koko identiteettinsa olevan uhattuna (kun nykysysteemiä kritisoidaan.) Yritä katsoa peiliin ja miettiä osaatko esim. käyttäytyä kuten vastuullinen aikuinen ihminen muita ihmisiä kohtaan. -eri
Liikaa alkaa olla näitä tällasia uutisia, minä sitå minulla tätä. Aivan sama mulle! Luin kuitenkin jutun, koska lapsellanaöi samat diagnoosit. Tässä jutussa kyllä kävi mielessä, että toivottavasti ei ole kyse alkavasta muistisiraudesta kun adhdsta kun noin unohtelee asioita......
Nää tyypit on joskus vähän raskaita lähipiirilleen varsinkin, jos ovat sitä sorttia, että touhotuksellaan dominoivat ympäristöä. Saattavat vaikuttaa jopa narsistisilta, mutta siitä ei ole kyse.