Miksi te otitte naimisiinmennessänne miehen sukunimen?
Tuntuu jotenkin nykymaailmassa niin vanhanaikaiselta, jopa hassulta tavalta.
Kommentit (145)
Minulle oman nimen pitäminen ei ollut mikään elintärkeä periaatekysymys. Yhteinen nimi ovessa luo enemmän me-henkeä kuin neljä erilaista nimeä...
ja äidillä voi olla lapsia kolmellakin sukunimellä...
jos vanhempasi eivät olleet naimisissa. Sinulla on siis isoisäsi sukunimi.
tilan/talon nimi ja se periytyy suvussa myös naiselle. Minulla esim. tyttönimi on sellainen, ei ole miehillä periytynyt aina, vaan välissä on ollut naisia, joiden mies on naimisiin mennessään ottanut vaimonsa sukunimen.
Hyvin, hyvin tavallinen käytäntö.
Vierailija:
Ja mitä tuo tarkoittaa, että " lasten ja perheen kannalta" on parempi, että kaikilla on sama sukunimi? Ai millä tavalla parempi?
Huomaavat, että kaikilla muilla perheillä on sama sukunimi, mutta äidillä ja isällä onkin eri sukunimi. Kyllä se voi aiheuttaa hämmennystä.
Vanha sukunimilaki oli voimassa vain 1930-luvulta 1980-luvulle. Esim. omassa suvussani paljon pidempi perinne oli nimen ottaminen talon mukaan, näissä sukupolvissa löytyy myös niitä tapauksia, joissa mies tuli uutena taloon ja otti siis vaimon suvussa kulkeneen nimen.
Meilläkin mies muutti minun asuntooni ja meillä perheen sukunimenä minun nimeni. No ei tässä asiassa tosin perinne ratkaissut ;)
Vierailija:
Huomaavat, että kaikilla muilla perheillä on sama sukunimi, mutta äidillä ja isällä onkin eri sukunimi. Kyllä se voi aiheuttaa hämmennystä.
ja millä vuosikymmenellä jos lapset tuollaisen huomaavat? Nykyään on niin yleistä, että vanhemmilla on eri sukunimi, etten usko lasten pitävän sitä ollenkaan kummallisena, toisin kuin me vanhemmat.
mennyttä. Ei ole enää ollut käytäntönä moniin kymmeniin vuosiin. Mummoni (93 v) isoäidillä oli tämä tilanne, kun isoon taloon tuli vävy.
vain muutama perhe, joilla kaikilla sama sukunimi. Yleisin malli on se, mikä meilläkin on - molemmilla omat sukunimet ja lapsilla äidin nimi. Puhumattakaan sitten nykykoululuokista, joilla on näiden perinneäitien lapsia... Ja kotiovessa neljä nimeä: äidin uusi kaksiosainen, hänen kahden liiton lapsensa isiensä nimillä ja nykyinen mies.
Meistähän tuli perhe, haluan kaikilla olevan samanimi.
Yhtähyvin oltais voitu ottaa minun sukunimi, vaan ite halusin miehen nimen.
Mulla on itelläki aika harvinainen sukunimi, vaan miehen nimi oli paljon hienompi;)
ei se ole silloin _isän_ nimi, kuten väitit. Minullakin se on isälleni tullut äidiltä eli on siis isoäitini nimi.
Hämmästelen edelleen, että tätä perinnettä naiset eivät näytä haluavan edes muuttaa. Monet perustelevat, että perheellä pitää olla sama nimi eli että mies on kieltäytynyt ottamasta naisen nimeä. Jos mies kieltäytyisi tiskaamasta, niin tällä palstalla kehotettaisiin heti hakemaan avioeroa.
Moni näyttää myös menevän sen seikan taakse, että miehen sukunimi olisi ollut parempi. laittakaapa nimi-parit esiin, niin me valitsemme teille yhteisen sukunimen!
Miksi toisten parien yhteinen sukunimi on sinusta niin kouhauttavaa? Koetko itse niin suurta epävarmuutta tasavertaisuudestasi miehiin nähden?
Minulla tämä ei tullut edes mieleen kun otin ihan vapaaehtoisesti mieheni sukunimen.
typeryyttä... Vapaaehtoista alistumista.
Ketjussa ei muistaakseni ole montaa (onko yhtäkään?), joka olisi painostettu sukunimen vaihtoon.
vapaaehtoista alistumista. Minusta se on hämmästyttävä ilmiö.
Ja tosi typerä, koska puolet liitoista päättyy eroon ja sitten saadaankin niitä tosi sekavia uusioperheviritelmiä, joissa on aina vähintään 3 - 4 sukunimeä...
Tyttönimelläni minulla oli kymmeniä kaimoja, sain väärää postia, yöllisiä puhelinsoittoja (jouduin vaihtamaan numeroni salaiseksi sen takia). Nyt on ihanaa olla uniikki, ei tule sekaannuksia! Minusta on myös kiva että meillä on kaikilla sama nimi mutta jos tyttönimeni olisi ollut minulle jotenkin erityisen tärkeä niin olisin pitänyt sen, ei siinäkään mitään ongelmia olisi ollut. Minusta on outoa että jotkut saava väännettyä tästä niin ison jutun, kyse on kuitenkin vain nimestä. Minusta on mukavaa että on vapaus valita, molemmilla osapuolilla.
Kannattaa lukea hieman tarkemmin tilastoja.
Huvittavaa, että otit erot puheeksi. Minusta yhteisen sukunimen ottaminen vaan vahvistaa muodollisetsi pyrkimystä myös yhteiseen elämään.
Vapaaehtoista alistumista, mitä se on? Onko sekin alistumista jos muuttaa miehen asuntoon? Alistuuko mieskin vapaaehtoisesti jos hän ottaa naisen sukunimen?
Voi tätä vouhkausta. Voittehan te tahoillanen elää perheenä eri nimien alla ja vaikka eri osoitteissa. Turha repiä pelihousujaan (tai hamettaan, ettei tasa-arvon näkökulma unohdu ja ettemme alistu kieleemme vakiintuneisiin miesvaltaisiin ilmaisuihin) muiden nimivalinnoista.
Mitähän tilastoja sinä olet lukenut?
Ei kai siinä sen kummempaa perustetta tarvitse olla.