Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita ahdistaa seksin loppuminen iän myötä?
27.01.2026 |
Olen naimisissa oleva liki 50-vuotias nainen. Avioliitto voi hyvin ja seksiä on meille molemmille juuri sopivan paljon. Nyt kun tuo 50-vuotta lähestyy, huomaan ajattelavani paljon ikääntymistä ja nimenomaan siltä kantilta, että montako vuotta tässä vielä on jäljellä sellaista aikaa, jolloin seksi kuuluu vielä elämään. Panikoin ajatusta, että kun vaihdevuodet lyövät kunnolla päälle, loppuu myös itseltä halut ja sitä myöten seksielämä. Minulle itselle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja koko ajan enenevissä määrin mietin, että onko jäljellä hyvää seksielämää vuosi, viisi, kymmenen vai viisitoista. Ajatus seksin loppumisesta pelottaa ja ahdistaa. Järjen tasolla kyllä tajuan, että se seksi on vain osa parisuhdetta ja josssain vaiheessa se todennäköisesti hiipuu ja että parisuhteessa on paljon muutakin hyvää ja kannattelevaa, mutta nyt minulla on järjetön pelko, että paljonko aikaa on jäljellä ja mietin, että kuinka monta vuotta on jo takana aviomiehen kanssa, että ollaanko tajuttu ottaa kaikki ilo irti menneistä vuosista.
Oletan, että ajatukset johtuvat tuosta rajapyykistä, joka on tulossa parin vuoden sisällä. Ystävillä ja tuttavilla on ollut paljon ajatuksia tässä vaiheessa elämän loppumisesta eli siis ovat alkaneet pohtimaan omaa kuolevaisuutta. Minulla ei ajatukset vielä ole tähän menneet ja tiedä meneekö ollenkaan, mutta tämä seksin loppuminen on mielessä koko ajan.
Eli onko muilla vastaavia ajatuksia? Varmaan usealla vaihdevuosi-iän läpikäynneillä tai siinä juuri olevilla on myös kokemuksia, että mitä seksielämälle tapahtuu?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin varsin viriili mies ja pelkäsin kykyjen menetystä. Erosin noin nelikymppisenä ja sen jälkeen oli pari parisuhdetta, joissa minä eikä toinen osapuoli ollut vakavissaan. Sitten kävi niin että vähän ennen kuin täytin 50, ensin hävisivät halut ja sitten kyvyt. Mitä nyt lievää aamujäykkyyttä on silloin tällöin, mutta luulen että seksiin en enää kykenisi. Tämä kävi aikaisemmin kuin olin kuvitellut, mutta hyvä näin. Siirtyminen seksinjälkeiseen elämään kävi ihan luontevasti. Toki tilanne olisi eri jos eläisin parisuhteessa jossa toisen osapuolen halut olisivat tallella. Haluton nainen voi heittäytyä lahnaksi jyystön ajaksi, mutta mieheltä se ei onnistu, ainakaan heteroseksissä.
Mies voi tyydyttää naisen sormella tai suulla.
Minulle se ei kävisi, tarvitsen kunnon panoa. En voi myöskään sietää mitään leluja. N 69v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin varsin viriili mies ja pelkäsin kykyjen menetystä. Erosin noin nelikymppisenä ja sen jälkeen oli pari parisuhdetta, joissa minä eikä toinen osapuoli ollut vakavissaan. Sitten kävi niin että vähän ennen kuin täytin 50, ensin hävisivät halut ja sitten kyvyt. Mitä nyt lievää aamujäykkyyttä on silloin tällöin, mutta luulen että seksiin en enää kykenisi. Tämä kävi aikaisemmin kuin olin kuvitellut, mutta hyvä näin. Siirtyminen seksinjälkeiseen elämään kävi ihan luontevasti. Toki tilanne olisi eri jos eläisin parisuhteessa jossa toisen osapuolen halut olisivat tallella. Haluton nainen voi heittäytyä lahnaksi jyystön ajaksi, mutta mieheltä se ei onnistu, ainakaan heteroseksissä.
Mies voi tyydyttää naisen sormella tai suulla.
Minulle se ei kävisi,
Ei helvetti. Seitsemänkymppisten pano.
Vierailija kirjoitti:
Seksin loppuminen helpotus, helpotus, HEL-PO-TUS!! Aikansa kutakin.
Tämä juurikin. Läheisyyttä ja rakkautta riittää, lisääntymiseen tarkoitettu toiminta oli hauskaa nuorena toki, huolineen kaikkineen, mutta onneksi meille molemmille sopii antaa näiltä osin keholle jo ikärauha.
Ihmiset ovat erilaisia, onneksi puolisoksi sattui näiltä osin toiveiltaan ja mieltymyksiltään samankaltainen. Liikuntaa ja vaikkapa ihan vain kotitöitä harrastamme yhdessä, monimuotoisesti, siitä saa fyysistä hyvää oloa mikäli se tässä on se juttu. Perhe tuo iloa monin tavoin ja ystäviäkin on sopivasti tullut elämän varrelta. Henkisesti olemme aina olleet samalla aallonpituudella, sen merkitys on korostunut iän myötä ja tuntuu äärimmäisen arvokkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin varsin viriili mies ja pelkäsin kykyjen menetystä. Erosin noin nelikymppisenä ja sen jälkeen oli pari parisuhdetta, joissa minä eikä toinen osapuoli ollut vakavissaan. Sitten kävi niin että vähän ennen kuin täytin 50, ensin hävisivät halut ja sitten kyvyt. Mitä nyt lievää aamujäykkyyttä on silloin tällöin, mutta luulen että seksiin en enää kykenisi. Tämä kävi aikaisemmin kuin olin kuvitellut, mutta hyvä näin. Siirtyminen seksinjälkeiseen elämään kävi ihan luontevasti. Toki tilanne olisi eri jos eläisin parisuhteessa jossa toisen osapuolen halut olisivat tallella. Haluton nainen voi heittäytyä lahnaksi jyystön ajaksi, mutta mieheltä se ei onnistu, ainakaan heteroseksissä.
Mies voi tyydyttää naisen sormella tai suulla.
Tämä pitää paikkansa ja olen luullakseni melko hyvä siinä. Jos olisin parisuhteessa, tekisin varmaan niin. Nyt ei motiivia seksuaaliseen kanssakäymiseen enää ole ja olen (lähes) aseksuaali. Tämä on minulle ihan ok, en kaipaa tunnetta siitä että minulta puuttuu jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Ainakin kun lukee tätä vitjaa. Onko mun ikäisellä miehellä jo kaikki ohi? Tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Mieli ja keho kaipaa, mutta toinen puolisko hakusessa. Vielä haluaisin kokea viettelykset ja huuman, sen kihelmöivän tunteen uudestaan ja uudestaan...
M59
Täällä sinua jonkin verran nuorempi mies. Miksi tuollaista pitäisi kaivata? Suurelle osalle miehistä seksuaalivietti on kuitenkin enemmänkin riesa ja häiriötekijä suuren osan lisääntymisikää. Se aiheuttaa turhautumista ja saa tekemään huonoja ja kalliita päätöksiä. En kuitenkaan kadu sitä että aikanaan hankin lapsia. Nyt vietit ovat lähes sammuneet ja en jää niitä kaipaamaan.
30 vuotiaan miehen seksihaluttomuus ei ole normaalia. Joskin valitettavasti nykypäivänä jo aika yleistä, jopa nuoremmissa. Mutta se ei tee asiasta tervettä.