Menisitkö isäsi hautajaisiin,jos ette ole olleet missään tekemisissä...

Enpä usko, että menen, kun aika koittaa. En tiedä kuka ne hautajaiset järjestää. Tuskin me lapset ainakaan.

En mennyt, eikä kutsuttu. En edes tiedä minne se on haudattu. Kuolinilmoituksen sain viranomaisilta.

En menisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään kaunaa ihmistä kohtaan jota en tunne.Ylipäänsä tunteita ei ole vierasta kohtaan.Sen tiedän,että olen ainoa lapsi.

Olen myös ajatellut luopua perinnöstä,jos mitään edes on tulossa.(muuta kuin velkaa)

T.ap

Etkö ole tekemisissä tämän puolen suvun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään kaunaa ihmistä kohtaan jota en tunne.Ylipäänsä tunteita ei ole vierasta kohtaan.Sen tiedän,että olen ainoa lapsi.

Olen myös ajatellut luopua perinnöstä,jos mitään edes on tulossa.(muuta kuin velkaa)

T.ap

Etkö ole tekemisissä tämän puolen suvun kanssa?

En missään.

 

En mene, en tunne ketään sukulaisiakaan isän puolelta. Perintö kelpaa kyllä, isä aikanaan joi mun rahat kun olin alaikäinen. Ne on kasvaneet jo korkoakin 40 vuotta.

Menisin.

Vierailija kirjoitti:

En mene, en tunne ketään sukulaisiakaan isän puolelta. Perintö kelpaa kyllä, isä aikanaan joi mun rahat kun olin alaikäinen. Ne on kasvaneet jo korkoakin 40 vuotta.

Ei juopolta mitään perintöä jää. Ainakaan siltä, jonka siemenestä mitä sain alkuni (ei ansaitse tulla kutsutuksi isäksi). Pesä pitänee hakea konkurssiin. Viimeksi, kun hänestä jotain kuulin, niin oli ulosotossa ja asui jossain varastontapaisessa.

Säälittää sen ihmisen kohtalo. Oli niin kyvytön käsittelemään omia traumojaan, että veti vessasta alas oman elämänsä ja samalla perheensä elämät. Mutta ei säälitä niin paljoa, että kiinnostaisi sen kuoppaamista mennä katsomaan. Koko elämä ei olisi ollut yhtä vastatuulta ilman sitä ihmisrauskaa ja hänen aiheuttamia tuhoja.

Ihmisiä me ollaan kaikki. Anteeksanto

voisi olla paikallaan, tässäkin tapauksessa. 

Mä en enää kutsu häntä siksi, se on mun siittäjä. Hän hylkäsi meidät kun olin 12v. Löysi paremman perheen mihin liittyä. 

Nyt olen 40v, perunkirjoituksissa sitten näkee kuinka monen puolisisaruksen kanssa jaetaan pikkupotti. Hän oli sellainen pettäjä, että voi olla monen monta tyyppiä siellä sitten. Me oltiin alkuperäinen perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään kaunaa ihmistä kohtaan jota en tunne.Ylipäänsä tunteita ei ole vierasta kohtaan.Sen tiedän,että olen ainoa lapsi.

Olen myös ajatellut luopua perinnöstä,jos mitään edes on tulossa.(muuta kuin velkaa)

T.ap

Etkö ole tekemisissä tämän puolen suvun kanssa?

 

Meidät hylkäs koko suku kun vanhemmat erosi. T. Eri

Lapsena koetut erotraumat kovasti pinnalla täällä. Ne olisi syytä hoitaa alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena koetut erotraumat kovasti pinnalla täällä. Ne olisi syytä hoitaa alta pois.

 

Jaa miten?

 

Sanoisin ettei tarvitse tulla niin tipahtaa sekin sydämeltä pois. En ollut juoppo tai väkivaltainen mutta vahinko sattui. Tekemisissä en ole ollut eikä mitään katkeruutta varmaan kummaltakaan suunnalta. Ihminen tekee aina omat valintansa ja varsinkaan kuoleman jälkeen se edesmennyt ei ainakaan mieti enää mitään.

Isäni jätti perheensä kun olin 3. Näin parikolme kertaa tämän jälkeen hänet, kunnes kuoli ollessani 20. Arvatkaapa kuka joutui järkkäämään toisella paikkakunnalla hautajaisensa ja perunkirjoitukset  🤷🏻 tämä tapahtui kasarilla ennen nettiä.

Täällä ei vastaajat tajua että koko elämänsä isättä eläneelle koko käsite "isä" on aivan yhtä kaukainen asia kuin vaikka Päiväntasaajalla elävälle käsite "lumi" - sitä vaan ei ole koskaan muodostunut jonkinlaisen teoriakäsitteen lisäksi oikeasti käytännöksi. Ei ole kokemusta siitä mitä on kun isä ottaa syliin, ei ole kokemusta siitä että isä huolehtii että pääset teininä turvallisesti kotiin, ei ole kokemusta siitä että on isä joka opettaa sinulle ajoluvalla ajokortit. Mistään sellaisesta ei ole minkäänlaista kokemusta omassa elämässä. Ei ole mitään mitä osaisi ikävöidä, vain sitä vaille jäämistä voi surra. Niin mitä siihen auttaa että menee pitämään jotain teatteria hautausmaalle ja hyvästelemään tätä hunsvonttia kuin se olisi ollut jokin tärkeäkin ihminen elämässään?

Tähän ei liity minkäänlainen kauna vaan se että tuota ihmistä ei kerta kaikkiaan ollut mitenkään omassa elämässä olemassa koskaan.

Niin todella törkeää täällä joidenkin väittää että kyllä isän ja lapsen ihmissuhde on läheisin suhde mitä koskaan voi olla ja ties mitä potaskaa. Ihminen joka ei saanut edes elatusmaksujaan hoidettua niin tälle sitten pitäisi dramaattisesti antaa anteeksi ja haudalla itkeä perään. Siellä niiden sen vainajan oikeiden omaisten keskellä, sinne sinun pitäisi näiden vastaajien mielestä mennä pitämään tätä teatteria?

Isäkai ei tulla pelkästään siementä kylvämällä. Siihen tarvitaan muutakin. Joten ei minulla ole isää. Olisin pärjännyt paremmin elämässä ilman minkäänlaista läsnäoloa tuolta siementäjältä. Kamala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Isäkai ei tulla pelkästään siementä kylvämällä. Siihen tarvitaan muutakin. Joten ei minulla ole isää. Olisin pärjännyt paremmin elämässä ilman minkäänlaista läsnäoloa tuolta siementäjältä. Kamala ihminen.

Sama kun joku täällä väittäisi vaikka raiskauksen tuloksena syntyneen lapsen olevan jotain velkaa isälleen ja läheinen tälle. Verisukua ja miten se meni...

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei vastaajat tajua että koko elämänsä isättä eläneelle koko käsite "isä" on aivan yhtä kaukainen asia kuin vaikka Päiväntasaajalla elävälle käsite "lumi" - sitä vaan ei ole koskaan muodostunut jonkinlaisen teoriakäsitteen lisäksi oikeasti käytännöksi. Ei ole kokemusta siitä mitä on kun isä ottaa syliin, ei ole kokemusta siitä että isä huolehtii että pääset teininä turvallisesti kotiin, ei ole kokemusta siitä että on isä joka opettaa sinulle ajoluvalla ajokortit. Mistään sellaisesta ei ole minkäänlaista kokemusta omassa elämässä. Ei ole mitään mitä osaisi ikävöidä, vain sitä vaille jäämistä voi surra. Niin mitä siihen auttaa että menee pitämään jotain teatteria hautausmaalle ja hyvästelemään tätä hunsvonttia kuin se olisi ollut jokin tärkeäkin ihminen elämässään?

Tähän ei liity minkäänlainen kauna vaan se että tuota ihmistä ei kerta kaikkiaan ollut mitenkään omassa elämässä olemassa koskaan.

Luulen että ymmärtävät. Eivät ne lapsetta eläneet isätkään sen kummemmassa asemassa ole. Ainoa mitä näissä asioissa mietin että jos itse olisin elänyt isättä niin minua lähinnä kiinnostaisi nähdä millainen hän on ja taas isänä millainen lapsestani tuli. Se tietenkin kannattaa toteuttaa kun kumpikin on elossa. Noin muutoin sillä ei ole merkitystä meneekö kukaan kenenkään hautajaisiin.