Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö isäsi hautajaisiin,jos ette ole olleet missään tekemisissä...
Kommentit (88)
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Siellä on vielä tuntemattomia sukulaisiakin liuta joten eipä kiinnosta mennä tekemään mitään spektaakkelia. Tosielämä ei kuitenkaan ole mikään kauniit ja rohkeat jossa otetaan kadonneet lampaat ilolla vastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuitenkin menisin. Saisi sitten päätöksen sillekin elämäni luvulle. Vaikka olisi millainen lurjus niin ei se sieltä arkusta enää pomppaa.
Voihan myös AP olla se lurjus jota isä ei ole halunnut nähdä.
Voi olla. Isä on kuitenkin kuollut, ja asiaa katsotaan AP:n näkökulmasta. Isän mielipide on tässä niin sanotusti irrelevantti.
Sain viime kuussa selville, että isäni jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä aikuisiälläni, oli kuollut. Kieltäydyin perinnöstä (josta olisi muutenkin ollut vain hankaluuksia) ja se siitä. Hänet luultavasti haudattiin viranomaisten toimesta tai sitten ehkä jossain oli joku sukulainen, joka asian hoiti.
Kuten yläpuolella joku jo kirjoittikin en itsekään nähnyt hautajaisilla mitään arvoa asioiden käsittelyn suhteen tai muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Varmasti on. Mutta jotain voi konkretisoitua omassa päässä, kun näkee sen arkun siinä edessään. Ei jää niin sanotusti kummittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt. Itselleni täysin vieras ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Varmasti on. Mutta jotain voi konkretisoitua omassa päässä, kun näkee sen arkun siinä edessään. Ei jää niin sanotusti kummittelemaan.
Aika dramaattinen tulkinta. Miksi ventovieras menisi kuokkimaan toisten, lähisuvun suruun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Siellä on vielä tuntemattomia sukulaisiakin liuta joten eipä kiinnosta mennä tekemään mitään spektaakkelia. Tosielämä ei kuitenkaan ole mikään kauniit ja rohkeat jossa otetaan kadonneet lampaat ilolla vastaan
No tämä onkin sitten ihan toinen asia.
Kuka sen spektaakkelin tekisi, sinä vai sukulaiset? Ja oletko varma, että siitä tulee spektaakkeli? Kuka jaksaa olla kaunainen 30 vuotta, ja kenellä on pokkaa tehdä asiasta numero hautajaisissa?
Itse tietysti sukulaisesi tunnet, mutta oletko aivan varma heidän reaktioistaan? Ehkä joku siellä sinua kaipaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Siellä on vielä tuntemattomia sukulaisiakin liuta joten eipä kiinnosta mennä tekemään mitään spektaakkelia. Tosielämä ei kuitenkaan ole mikään kauniit ja rohkeat jossa otetaan kadonneet lampaat ilolla vastaan
No tämä onkin sitten ihan toinen asia.
Kuka sen spektaakkelin tekisi, sinä vai sukulaiset? Ja oletko varma, että siitä tulee spektaakkeli? Kuka jaksaa olla kaunainen 30 vuotta, ja kenellä on pokkaa tehdä asiasta numero hautajaisissa?
Itse tietysti sukulaisesi tunnet, mutta oletko aivan varma heidän reaktioistaan? Ehkä joku
Siis miten niin tunnen sukulaiseni jos en ole isän tai hänen puolensa kanssa ollut tekemisissä ikinä? Mistä minä heidät tuntisin? Ja änkisin heidän suruunsa kun hyvästelevät omaistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Varmasti on. Mutta jotain voi konkretisoitua omassa päässä, kun näkee sen arkun siinä edessään. Ei jää niin sanotusti kummittelemaan.
Aika dramaattinen tulkinta. Miksi ventovieras menisi kuokkimaan toisten, lähisuvun suruun?
Mikä ventovieras? Oma lapsi, vaikka ei läheinen. Jotain aika voimakkaita tunteita tässä on pelissä, eihän ap muuten edes pohtisi koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ventovieras? Oma lapsi, vaikka ei läheinen. Jotain aika voimakkaita tunteita tässä on pelissä, eihän ap muuten edes pohtisi koko asiaa.
-> Jos ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin niin onhan sitä pakostakin ventovieras.
Kuinka usein palstallakin on saanut lukea hautajaisten jälkeen löydetyistä sisaruksista, kuinka usein ne mielellään otetaan vastaan jakamaan omaisuutta, hautajaisiin jne? Miten naiivi tuo yksi vastaaja on että isä joka ei ole ikinä ollut missään tekemisissä olisi jotenkin rakas sille lapselleen, jonka teknisesti on siittänyt mutta ei ole huolehtinut koskaan?
Niin sitten pitäisi mennä sinne "oikean perheen" surua katsomaan kun he hyvästelevät omaistaan, sitä jonka kanssa olivat väleissä ja tekemisissä oikeasti.
Isän hylkäämän lapsen pitäisi sinne änkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten niin tunnen sukulaiseni jos en ole isän tai hänen puolensa kanssa ollut tekemisissä ikinä? Mistä minä heidät tuntisin? Ja änkisin heidän suruunsa kun hyvästelevät omaistaan?
No jos et heitä tunne, niin miksi kuvittelet että aiheutat spektaakkelin? Hautajaisiin saa mennä, ne ovat julkinen tilaisuus. Sinne tulee vaikka mitä kumminkaimaa, naapuria ja rotarykerhon äijää. Ei sinun ole pakko änkeä heidän suruunsa, ihan voit noudattaa käytöstapoja.
Mutta olet selvästi päättänyt, että ei, joten turha tästä lienee sitten keskustella. Sinä et aio mennä ja se on ihan hyvä. Menit tai et, ihan samahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin tunnen sukulaiseni jos en ole isän tai hänen puolensa kanssa ollut tekemisissä ikinä? Mistä minä heidät tuntisin? Ja änkisin heidän suruunsa kun hyvästelevät omaistaan?
No jos et heitä tunne, niin miksi kuvittelet että aiheutat spektaakkelin? Hautajaisiin saa mennä, ne ovat julkinen tilaisuus. Sinne tulee vaikka mitä kumminkaimaa, naapuria ja rotarykerhon äijää. Ei sinun ole pakko änkeä heidän suruunsa, ihan voit noudattaa käytöstapoja.
Mutta olet selvästi päättänyt, että ei, joten turha tästä lienee sitten keskustella. Sinä et aio mennä ja se on ihan hyvä. Menit tai et, ihan samahan se on.
Kirjoitin jo aikaisemmin että tuskin saisin edes kutsua hautajaisiin, ei isän sukulaiset tiedä osoitettani edes. Olemassaoloni tietää. Eli ainoa mistä tietäisin isän menehtymisestä olisi pakollinen kutsu perunkirjoituksiin. Kirjoitin että isä asuu 600 km päässä, en ole ollut koskaan tekemisissä hänen tai sukulaistensa kanssa, isovanhemmat jo kuolleet. Tätejä tai setiä en tiedä edes nimeltä. Että sinne menisin heidän kanssaan viettämään ventovieraan hautajaisia? Miksi tekisin niin jos vaikka kutsun saisinkin?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein palstallakin on saanut lukea hautajaisten jälkeen löydetyistä sisaruksista, kuinka usein ne mielellään otetaan vastaan jakamaan omaisuutta, hautajaisiin jne? Miten naiivi tuo yksi vastaaja on että isä joka ei ole ikinä ollut missään tekemisissä olisi jotenkin rakas sille lapselleen, jonka teknisesti on siittänyt mutta ei ole huolehtinut koskaan?
Niin sitten pitäisi mennä sinne "oikean perheen" surua katsomaan kun he hyvästelevät omaistaan, sitä jonka kanssa olivat väleissä ja tekemisissä oikeasti.
Isän hylkäämän lapsen pitäisi sinne änkeä?
Väittikö joku, että isä olisi rakas, tai että lapsi on hylätty?
Jos nyt oletetaan, että isä on hylännyt lapsensa, niin siihen liittyy aina lapsen puolella se hylätyksi tulemisen kokemus. Ei välttämättä mitään rakkautta tai kunnioitusta vaan se ikävä fiilis. Lisäksi monella ilman isää kasvaneella on ikuinen isän kaipuu. Ihmiset sitten yrittävät käsitellä näitä eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein palstallakin on saanut lukea hautajaisten jälkeen löydetyistä sisaruksista, kuinka usein ne mielellään otetaan vastaan jakamaan omaisuutta, hautajaisiin jne? Miten naiivi tuo yksi vastaaja on että isä joka ei ole ikinä ollut missään tekemisissä olisi jotenkin rakas sille lapselleen, jonka teknisesti on siittänyt mutta ei ole huolehtinut koskaan?
Niin sitten pitäisi mennä sinne "oikean perheen" surua katsomaan kun he hyvästelevät omaistaan, sitä jonka kanssa olivat väleissä ja tekemisissä oikeasti.
Isän hylkäämän lapsen pitäisi sinne änkeä?
Väittikö joku, että isä olisi rakas, tai että lapsi on hylätty?
Jos nyt oletetaan, että isä on hylännyt lapsensa, niin siihen liittyy aina lapsen puolella se hylätyksi tulemisen kokemus. Ei välttämättä mitään rakkautta tai kunnioitusta vaan se ikävä fiilis. Lisäksi monella ilman isää kasvaneella
Voin kuule kokemuksesta kertoa että se ihminen on käytännössä nobody. Ei ole sellaista käsitettä edes kuin "isä" niin mitä ne hautajaiset antaisivat? Jos on elänyt 30 vuotta ilman isää, voi varmasti elää seuraavat 30 vuottakin ilman että sitä aktiivisesti miettisi tai se näyttelisi yhtään minkäänlaista roolia elämässä onko se hylkääjä elossa vai ei.
Olen päättänyt etten mene.Vieras ihminen minulle.Olin pieni lapsi kun hylkäsi.Muut vastaukset eivät ole minun.t.ap
Ainanki perunkirjoituksiin hakeen rahat pois...
t. perintöä odotellessa. N45
Siellä voi olla jotain lesken asumisoikeutta tai jopa metsää, osuutta maatilasta tms ellei ole osannut testamentata niitä jo muille perijöille (2 velipuolta) niin aika tylsä tilanne kaiken kaikkiaan