Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö isäsi hautajaisiin,jos ette ole olleet missään tekemisissä...
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Sinun pitää kai miettiä, kumpaa vaihtoehtoa katuisit enemmän. Kuuntele VAIN itseäsi.
Ehkä kuitenkin menisin. Saisi sitten päätöksen sillekin elämäni luvulle. Vaikka olisi millainen lurjus niin ei se sieltä arkusta enää pomppaa.
Vierailija kirjoitti:
En, enkä tule menemäänkään.
En mäkään...kuulemma on vielä hengissä jossakin päin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt. Joskus olen miettinyt, teinkö väärin, mutta mieleen nousee aina isän käytös minua ja äitiä kohtaan.
En.käyn ohikulkumatkalla tarpeillani hautamuistomerkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin, jos ajattelisin, että se on mulle hyväksi.
Anteeksianto, sovitus yms. Ja, ettei myöhemmin kaduttaisi.
Jos taas ei ole anteeksiantoa tai katumuksen tunteesta edes uhkaa, niin sitten en menisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin. Ei se minulle enää mitään mahda ja konkretisoituisi hänen lähtönsä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuitenkin menisin. Saisi sitten päätöksen sillekin elämäni luvulle. Vaikka olisi millainen lurjus niin ei se sieltä arkusta enää pomppaa.
Voihan myös AP olla se lurjus jota isä ei ole halunnut nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt, en myöskään tiedä minne hänet on haudattu. Tai siis tiedän kyllä hautausmaan, mutta en paikkaa
Menisin. Jos suhde isään on ollut ongelmallinen, niin hautajaisiin osallistuminen voi auttaa siinä, että voi tavallaan jättää tämän suhteen taakse ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin #3. Jos haluat jättää lopulliset jäähyväiset niin kyllä muuten ei.
En oikeasti osaa sanoa kumpiko niistä on se parempi tapa - mennä vai olla menemättä. Oman isän uurnanlaskussa ei ollut muita kuin minä (hänen poikansa). Jälkeenpäin kuulin, et muutama hänen baaritutuistaan, työkavereistaan olisi halunnut "jättää jäähyväväiset". En tuota tiennyt enkä heitä nähnyt, niin se jäi. No, tarjosin sitten heille baarissa muutaman, "isän muistoksi". Vähän aikaa muisteltiin ja sen jälkeen alkoivat puhumaan omia juttujaan.
Menin sekä perunkirjoitukseen että hautajaisiin. Isä jätti äidin, veljeni ja minut kun veli oli vuoden ja minä 3 v. Sen jälkeen kuulin hänestä seuraavan kerran kun olin 42 v. Siitä on kuutisen vuotta. Isä kuoli reilu vuosi sitten.
Tuskin mua edes kutsutaan kuin pakollisiin perunkirjoituksiin. Mitähän perinnön kanssa sitten tekisi kun ei mulla ole mitään osaa eikä arpaa mitä siellä 600 km päässä on. Jos kieltäydyn, menee aikuiselle lapselleni kai kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mua edes kutsutaan kuin pakollisiin perunkirjoituksiin. Mitähän perinnön kanssa sitten tekisi kun ei mulla ole mitään osaa eikä arpaa mitä siellä 600 km päässä on. Jos kieltäydyn, menee aikuiselle lapselleni kai kuitenkin?
Menee sinun lapsillesi.
Isä kuoli jo 1998 oltiin tekemisissä ja menin hautajaisiin
En.