Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö isäsi hautajaisiin,jos ette ole olleet missään tekemisissä...
Kommentit (88)
Menisin. Jonkinlainen päätös asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miksi menisin tuntemattoman miehen hautajaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Varmasti on. Mutta jotain voi konkretisoitua omassa päässä, kun näkee sen arkun siinä edessään. Ei jää niin sanotusti kummittelemaan.
Aika dramaattinen tulkinta. Miksi ventovieras menisi kuokkimaan toisten, lähisuvun suruun?
Ei ole läheisempää sukulaissuhdetta kuin lapsi ja vanhempi. Joten ap ei olisi ventovieras kuokkija, vaan lähisukulainen hänkin vaikka henkistä etäisyyttä olisikin 30 vuotta. Sivuhuomautuksena vain.
Ei ole läheisempää sukulaissuhdetta kuin lapsi ja vanhempi. Joten ap ei olisi ventovieras kuokkija, vaan lähisukulainen hänkin vaikka henkistä etäisyyttä olisikin 30 vuotta. Sivuhuomautuksena vain.
-> Voi hyvänen aika. Ole itse vanhempasi jo lapsena hylkäämä ja tule sitten vasta kertomaan sivuhuomautuksiasi. Ihminen jonka kanssa ei ole tekemisissä, ei ole läheinen.
Kyll täytys mennä sitäkin "mahdollista" isä vainaata kurkkaamaan perintökillinkien toivossa, neljältätoista olen saanutkin toki vaimot on uhannut tap..aa??
-Äitee oli hyvin iloluontoinen immeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuten usko siihen, että hautajaiset toimisi jotenkin "riittinä sulkea se luku elämästään" tai keinona päästä elämässä eteenpäin. Kyllä ne paskat muistot edelleen jää. Uskon, että asioiden käsittelyyn on ihan muut väylät kuin hautajaiset.
Siellä on vielä tuntemattomia sukulaisiakin liuta joten eipä kiinnosta mennä tekemään mitään spektaakkelia. Tosielämä ei kuitenkaan ole mikään kauniit ja rohkeat jossa otetaan kadonneet lampaat ilolla vastaan
No tämä onkin sitten ihan toinen asia.
Kuka sen spektaakkelin tekisi, sinä vai sukulaiset? Ja oletko varma, että siitä tulee spektaakkeli? Kuka jaksaa olla kaunainen 30 vuotta, ja kenellä on pokkaa tehdä asiasta numero hautajaisissa?
Itse tietysti sukulaisesi tunnet, mutta oletko aivan varma heidän reaktioistaan? Ehkä joku
Jos olisi v-mäisiä sukulaisia menisin varmasti näyttämään, että mulla on pokkaa näyttää naamani hautajaisissa ja hyvin on mennyt ilman tätä miestä, joka on nyt kuollut.
Kävisin vain kirkkotilaisuuden enkä jäisi seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mennyt. Joskus olen miettinyt, teinkö väärin, mutta mieleen nousee aina isän käytös minua ja äitiä kohtaan.
Onneksi äitini huolehti minusta eikä antanut olla isäni kanssa koskaan tekemisissä!
En mennyt mutta perintö sain 300000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole läheisempää sukulaissuhdetta kuin lapsi ja vanhempi. Joten ap ei olisi ventovieras kuokkija, vaan lähisukulainen hänkin vaikka henkistä etäisyyttä olisikin 30 vuotta. Sivuhuomautuksena vain.
-> Voi hyvänen aika. Ole itse vanhempasi jo lapsena hylkäämä ja tule sitten vasta kertomaan sivuhuomautuksiasi. Ihminen jonka kanssa ei ole tekemisissä, ei ole läheinen.
Hyvänen aika itsellesi.
Menisin, koska yleensä hautajaisissa kerrotaan kuolleesta muistoja. Olisi tosi mielenkiintoista tietää minkälainen mies minut on siittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain yksi isä, verisukulainen. Siellä se ajatus isästä takaraivossa jyllää, tunsi häntä tai ei. Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa, mikä on aivan totta, vaikka miten haluaisi asian kieltää. Omat juuret ja perimä, niillä on merkitystä. Menisin hautajaisiin, ilman vihaa ja kaunan tunteita. Kuulemaan, katsomaan. Se auttaa ymmärtämään, aina jollain tasolla.
Riippuu ihan syystä/tilanteesta. Menin isoäitini hautajaisiin isäni takia vaikka isoäiti halveksi minua sydämensä pohjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Historia ja kokemuksia on kovin monenlaisia.
Yksi ystäväni meni ihan vain varmistaakseen, että se XXXXXXX on todellakin vihdoin vainaa ja matkalla kuoppaansa. Toinen meni, kun kukaan muu ei mennyt. Kummankin vainajien elämäntyyli - julmuus läheisiä kohtaan karkotti jälkikasvun kauaksi. Viimeinen kohtaaminen tapahtui kummallakin sitten eri syistä.
Tutki tunteitasi, kadutko jos et mene, vaikuttaako jonkun toisen mielipide ratkaisuusi vai onko se täysin omasi?
Entäpä jos annat itsellesi mahdollisuuden mennä, ehkä saat vastauksia menneisyyden arvoituksiisi, ainahan sieltä voi lähteä pois, takarivistä milloin tahansa.
Kumpaa katuisit enemmän: kotiinjäämistä vai menemistä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain yksi isä, verisukulainen. Siellä se ajatus isästä takaraivossa jyllää, tunsi häntä tai ei. Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa, mikä on aivan totta, vaikka miten haluaisi asian kieltää. Omat juuret ja perimä, niillä on merkitystä. Menisin hautajaisiin, ilman vihaa ja kaunan tunteita. Kuulemaan, katsomaan. Se auttaa ymmärtämään, aina jollain tasolla.
Etkö tajua ettei aina tällainen kauan kadoksissa ollut perijätär ole tervetullut sukuun, juuriin, perimään?
Vierailija kirjoitti:
Isä kuoli jo 1998 oltiin tekemisissä ja menin hautajaisiin
Vastaako tämä mielestäsi kysymykseen miten hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Menisin. Jonkinlainen päätös asialle.
Näin. Menisin kyllä, ainakin siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuteen varmaan en, jollei siellä ole tuttuja ihmisiä,
Miksi menisin kun sekään ei tule minun hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole läheisempää sukulaissuhdetta kuin lapsi ja vanhempi. Joten ap ei olisi ventovieras kuokkija, vaan lähisukulainen hänkin vaikka henkistä etäisyyttä olisikin 30 vuotta. Sivuhuomautuksena vain.
-> Voi hyvänen aika. Ole itse vanhempasi jo lapsena hylkäämä ja tule sitten vasta kertomaan sivuhuomautuksiasi. Ihminen jonka kanssa ei ole tekemisissä, ei ole läheinen.
En nyt lukenut niin tarkkaan, mutta voihan se olla muukin syy kuten vieraannuttaminen, mielenterveysongelma, tms.
Suurempi ongelma on perunkirjoitukset jos olet tunnustettu lapsi ja sinullakin omia perijöitä jo.