Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset tykkää vaan miesten huomiosta, eivätkä pariudu?
25.01.2026 |
Itse pariduin jo miehen kanssa kun olin 26v. Ei ole koskaan kiinnostanut vieraiden miesten huomio, vaikka olen nättikin. Ymmärrän että hyvän miehen löytäminen voi kestää vuosiakin, mutta silti!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisi koko sikaa, jos vain makkara kiinnostaa?
Eli sua kiinnostaa vieras makkara? XD itseäni vain tuttu makkara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisi koko sikaa, jos vain makkara kiinnostaa?
Eli sua kiinnostaa vieras makkara? XD itseäni vain tuttu makkara.
Tuttu makkara on varmaankin tylsä makkara. Uuden ihmisen kanssa saatava kiihko on sellaista, joka stimuloi.
En kyllä allekirjoita mitään sika ja makkara -tyyppisiä juttuja noin ylipäätään, eikä kiinnosta sikamiehet tai kenenkään pelkkä makkara.
Se on nähty täällä minun osalta. Kivaahan muutenkin reissat ystäviä,kahvia,ruokaa,juttelua,tanssia muita aktiviteetteja itsellä.
Toisten seura riittää tuomaa iloa elämään.
Ei ole tarkoitus alkaa seurustelemaan,kavereina miehiä,naisia,viihdyn hyvin myös yksin.
Elämää voi elää vaikka millä tavalla. Tietysti ihanaa kun nuoret tekee lapsia ja rakkaus kantaa.
The chase is better than the catch
Vierailija kirjoitti:
The chase is better than the catch
Juu, ite vihasin aina sitä etsintä osuutta. Kai sit vaan ihmisiäkin on erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisi koko sikaa, jos vain makkara kiinnostaa?
Eli sua kiinnostaa vieras makkara? XD itseäni vain tuttu makkara.
Eikö se ryppyynny ajan myötä? Alkaa kammottaa?
Äitini on tämmöinen,e t ei harrasta vakavia ihmisuhteita. Hänel aina menojalka vipattaa ja sit aina puhuu eri miehistä silloin tällöin. Et tapas jarnon, samun tai Petterin siellä ja siellä. Mut jostain syystä (olen hänen tytär) en osaa kuvitella häntä vakavassa parisuhteessa. En tiedä onko tämä väärin/ikävästi sanottu. Voihan se olla myös niin, ettei ole tavannut sitä oikeaa, mut hänen omien sanojensa mukaan "ei jaksa miehiä". :D
Itse olen taas parisuhdeihminen. Mua ei voisi kukaan kuvitella baareissa tai kännissä laivalla. Tykkään rauhallisista koti-illoissa ja kyhnätä kumppanini kanssa. Tykkään romantiikasta ja läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The chase is better than the catch
Juu, ite vihasin aina sitä etsintä osuutta. Kai sit vaan ihmisiäkin on erilaisia
En mäkään mitään etsimistä jaksa tai kiinnosta, kaikki deittiapit yms todella tylsiä eikä kiinnosta.
Livenä pitää mennä bostaileen mestoille ja nautiskella. Sit jos tulee jonkun kanssa jotain niin jännitellä mitä tapahtuu, siistiä jos tulee yllättäviä tilanteita jne.
Nuorena inhosin nimenomaan uuteen ihmiseen tutustumista ja olisin halunnut hypätä suoraan tuttuuteen XDD Nykyään tuo on naurettava ajatuskin. Enkä tutustumisesta vieläkään nauti, vaan jännityksestä ja yllätyksistä.
No jos ei ole löytynyt oikeaa, ei kukaan normaali ihan kenen tahansa kanssa jonka "saisi" ala olemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tämmöinen,e t ei harrasta vakavia ihmisuhteita. Hänel aina menojalka vipattaa ja sit aina puhuu eri miehistä silloin tällöin. Et tapas jarnon, samun tai Petterin siellä ja siellä. Mut jostain syystä (olen hänen tytär) en osaa kuvitella häntä vakavassa parisuhteessa. En tiedä onko tämä väärin/ikävästi sanottu. Voihan se olla myös niin, ettei ole tavannut sitä oikeaa, mut hänen omien sanojensa mukaan "ei jaksa miehiä". :D
Itse olen taas parisuhdeihminen. Mua ei voisi kukaan kuvitella baareissa tai kännissä laivalla. Tykkään rauhallisista koti-illoissa ja kyhnätä kumppanini kanssa. Tykkään romantiikasta ja läheisyydestä.
Kaverini ja äitinsä ovat myös tuollaisia, että kaveri ollut aina vakiintuneessa parisuhteessa ja äitinsä taas ei koskaan.
Hänen äitinsä ei kyllä kännää tai hillu missään sen kummemmin, mutta ei ole ollut koskaan vakiintuneessa parisuhteessa eikä kai oikein haluakaan, vaan kyllästyy nopeasti. Hän on ainoa ihminen, jolla olen nähnyt näitä palstalla puhuttuja kalsarimalli-lentäjä -miehiä. Yleensä paljon nuorempia, mutta joskus myös oman ikäinen. Ja kestää aina alle vuoden.
Mutta se on se, miten hän haluaa elää. Lapselle se on ilmeisesti vähän kiusallista.
Minä tykkään miehistä ja miesten huomiosta, mutta kaikista eniten tykkään hyvästä, vakaasta parisuhteesta ja siitä huomiosta jota saan tällaiselta kumppanilta. Sellaisen löytäminen ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä. Erosin pitkän suhteen jälkeen kun lapsitoiveet eivät kohdanneet. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa, nyt kolmas juttu menossa tapailuasteella.
Ensimmäinen näistä oli aluksi todella ihana mutta myöhemmin paljastui lähes vastakohdaksi tuosta alun kulissista -> ei jatkoon. Vuosi meni kuitenkin siinä kun mies piti kulissia yllä ja sen jälkeen toinen vuosi siihen tajuamiseen että se tosiaan oli vain kulissi eikä sen jälkeen ilmenneitä ongelmia ole mahdollista ratkaista.
Toinen tapaus oli mukava mutta asui kaukana ja hänellä ei ollut ollenkaan kokemusta turvallisista parisuhteista. Itselläni taas oli haavoja tuon edellisen jäljiltä. Päätimme jutun koska kummallakaan ei ollut riittävästi uskallusta muuttaa toiseen maahan kun suhteessa oli kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä.
Nyt olen löytänyt miehen, joka toistaiseksi ainakin vaikuttaa todella lupaavalta ja myös asuu lähellä. Sen enempää ei voi vielä sanoa, mutta ihan mielelläni vakiinnun hänen kanssaan jos yhteinen elämä lähtee sujumaan riittävän mutkattomasti ja tulevaisuuden suunnitelmissa on riittävästi yhteneväisyyttä. Mies on melko hiljattain pitkästä suhteesta eronnut, joten hänen toiveensa voivat olla toisenlaisia - usein ensimmäinen suhde tuollaisen eron jälkeen ei kestä loputtomiin. Jos näin sattuisi käymään niin ero tulee minun toiveistani huolimatta ja aloitan taas etsinnät alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat mukavia ja heidän kanssaan on hauska leikkiä älylyllisiä leikkejä, mutta en kotiin kuitenkaan halua ketään ottaa mukaan, rakastan omaa vapauttani yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tämmöinen,e t ei harrasta vakavia ihmisuhteita. Hänel aina menojalka vipattaa ja sit aina puhuu eri miehistä silloin tällöin. Et tapas jarnon, samun tai Petterin siellä ja siellä. Mut jostain syystä (olen hänen tytär) en osaa kuvitella häntä vakavassa parisuhteessa. En tiedä onko tämä väärin/ikävästi sanottu. Voihan se olla myös niin, ettei ole tavannut sitä oikeaa, mut hänen omien sanojensa mukaan "ei jaksa miehiä". :D
Itse olen taas parisuhdeihminen. Mua ei voisi kukaan kuvitella baareissa tai kännissä laivalla. Tykkään rauhallisista koti-illoissa ja kyhnätä kumppanini kanssa. Tykkään romantiikasta ja läheisyydestä.
Jotkut vaan ei osaa vakiintua. En minäkään, mutta en sitten myöskään tapaile miehiä vaan olen ihan yksin vaan. Kun oon kuitenkin sellainen että kiinnyn ihmisiin tosi vahvasti, niin ei mulle sovi sellainen ihmisten shoppailukaan. Vähän kadehdin niitä naisia, joille se sopii. Kyllähän tällä mun tyylillä jää monet tarpeet täyttymättä.
Traumat? Niitä on helppo saada ihan vaan olemalla tekemisissä miesten kanssa. Niiltä välttyy kun ei ole tekemisissä, ottaa vain pelkän huomion.
Ja myös:
Huvittavaa kun palstamiehet jatkuvasti jankkaa siitä, ettei naisissa ole mitään muuta kiinnostavaa kuin nuoruus ja kauneus. Perustuu siihen, että nainen antaa ja mies saa, nainen on vain nopeasti käytetty hyödyke, joka vaihdetaan pian uuteen, jos miehellä on siihen mahdollisuus. Eli on ALPHA MALE.
Ja sitten SEN varaan jokaisen tavis naisenkin pitäisi turvallisesti laskeutua loppuelämäkseen köllöttelemään miehen viereen. Nuoruus ja kauneus on vain pieni ohikiitävä hetki nykyihmisen elämässä. Nykyään eletään suurin osa elämästä rupsahtaneina.
Se vaatii kumppaniltakin henkistä yhteyttä. Ei vain sitä, että tehdään lapset ja kuollaan pian sen jälkeen yhä suht nuorina ja nätteinä pois kohtaamasta sitä elämän ehtoopuolta. Rumenemista, sairastelua ja seksittömyyttäkin. Ihmisten on pakko nykyaikana löytää henkinen yhteys parisuhteessa, koska se ei enää ole enää vain sitä, että synnytään, synnytetään ja kuollaan.
En erityisesti pidä miesten huomiosta.
Sopiva taso vuorovaikutukselle tuntuu olevan deittiappien selaaminen, ei edes mätsääminen. Sillä profiilissa ei saa olla asiattomuuksia. Välittömästi kun aukeaa yksityiskeskustelu, alkavat asiattomuudet.
Näitä huomiohuo...ria riittää kyllä. Kylmää kuumaa naisia jotka ajattelevat että mies on aina valmis ja kiinnostunut kun vain laittaa viestiä että tuu käymään. Mutta sitten kun mies päättääkin ettei kiinnosta moinen pelleily, koska on fiksumpiakin naisia ja siis vastaan vain ettei tällä kertaa pääse niin kohta suututaan ja ollaan että ei sitten kun ei nähdä kuin jouluna ja juhannuksena. Ei kait mua miehenä kun on paljon kysyntää kokoajan kiinnostaa vähääkään sellainen joka haluais silloin kun itsestä tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisi koko sikaa, jos vain makkara kiinnostaa?
Eli sua kiinnostaa vieras makkara? XD itseäni vain tuttu makkara.
Tuttu makkara on varmaankin tylsä makkara. Uuden ihmisen kanssa saatava kiihko on sellaista, joka stimuloi.
En kyllä allekirjoita mitään sika ja makkara -tyyppisiä juttuja noin ylipäätään, eikä kiinnosta sikamiehet tai kenenkään pelkkä makkara.
Tätä en ymmärrä vähääkään. Nimenomaan toisinpäin. Se tuttu aivan loistava pano, mutta uusi kiihkosta huolimatta aina huono. Tämän takia ei kiinnosta yksikään nainen seksiin
Miksi ottaisi koko sikaa, jos vain makkara kiinnostaa?