Vauvalla todettiin kampurajalka :( Kohtalotovereita?

Tuttavaperheeseen syntyi aikoinaan kampurajalkainen poikavauva. Ovat saaneet monenlaista apua ja tukea ja nyt jo aikuinen lapsi voi hyvin ja on löytänyt paikkansa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeseen syntyi aikoinaan kampurajalkainen poikavauva. Ovat saaneet monenlaista apua ja tukea ja nyt jo aikuinen lapsi voi hyvin ja on löytänyt paikkansa maailmassa.

Kiitos, tätä lueskelinkin että kunhan jalka on korjattu niin elämä jatkuu yleensä melko normaalina. Tuo alku siinä vaan mietityttää ja harmittaa. Paljon tulee sairaalareissuja ja tuntuu harmilliselta että lapsi joutuu jonnekin viisivuotiaaksi pitämään niitä tankokenkiä öisin. Olisipa tähänkin joku helpompi ratkaisu. Kaikki kyllä järjestyy aikanaan mutta mieli on nyt aika matalalla.

Se ei ole KEHITYSvamma. Lapsesi siis syntynee valmiina täysin normaaliin henkiseen kehitykseen.

Onnea matkaan koko perheelle!

Kehitysvamma tarkoittaa, että henkilön älyllisessä kehityksessä on häiriö, niin että hänen älykkyytensä on 70 tai alle kun normaali älykkyysosamäärä on jotain 90-115. Kampurajalka on lapsen jalassa ja se saadaan nykyään kyllä hoidettua eikä se ole todellakaan kehitysvamma, koska se ei vaikuta ihmisen älykkyyteen mitenkään. Liikuntavamma, autismi, epämuodostuma tai vaikka sokeus ei ole kehitysvammoja, koska ne eivät vaikuta älyyn millään lailla sillä ne voivat olla yhtä hyvin syvästi kehitysvammaisella kuin huippuälykkäällä. T: lievästi kehitysvammainen.

Kiitos tarkennuksesta. Ajattelin mielessäni lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyvää vammaa enkä ajatellut onko se fyysinen vai psyykkinen joten termi oli väärä. Mutta millä sitä sitten kutsutaankin niin tämä asia vaivaa nyt aika paljon, toivotaan että helpottaa ajan kanssa. Pääasia että lapsi on muuten terve joten tuo saadaan kyllä korjattua. Onko kokemuksia jakaa tästä vanhemmilla? t: ap

En ole äiti, mutta haluan ap sanoa sinulle, että toivottavasti löydät onnea ja iloa loppuraskauteesi. Saat lapsen, se on ihana lahja. Meillä ihmisillä on tapana takertua ongelmiin tai negatiivisiin ajatuksiin. Toivon sinulle luottamusta tulevaisuuteen. Lääketiede on kehittynyt ja kehittyy, tulet saamaan tarvitsemasi apua. Älä murehdi liikaa.

Pojalla 22 v sitten molemmissa jaloissa kampurat. Toinen jalka leikattiin.

Aiheutti minussa (isä) suurta huolta ja unettomia öitä.

Kukaan ei ole huomannut, ennen kuin on kerrottu. Luistelusta ei oikein pitänyt, mutta muuten ei mitään.

Armeija käyty (ja AUK) vaikka oli b-mies.

Huoli pois, kyllä se hyvin menee!

Pikkuveljellä oli kampurajalka. Leikattiin pienenä ja ei mitään ongelmia sen jälkeen. Normaalia elämää viettänyt.

Helppo sanoa, mutta älä huolehdi liikaa etukäteen. Meidän kuopuksella oli jalkaterä kääntynyt vinoon kohdussa. Parani säännöllisellä hieronnalla (ohjeet synnäriltä) muutamassa kuukaudessa, eikä ole ikinä vaivannut mitenkään.

Bystander täällä kiittää kun kerrankin on kannustavia ja lämpimiä kommentteja, paitsi tuo yksi, jonka voi jättää omaan arvoonsa. Tsemppiä vanhemmille!

Kampurajalka tai -jalat voi johtua joko väärästä asennosta kohdussa tai jokin esim. napanuora painaa jalkaa. Se on asentovirhe ja Suomessa se voidaan korjata täysin. Tuolloin siihen ei liity kehitysvammaa vaan lapsi on normaali.

Joskus kampura voi olla myös merkkinä siitä, että lapsella on kehitysvamma. Siksi täytyy seurata myös muita merkkejä onko niitä ja onko lapsi kehitysvammainen. Lääkäreillä on keinot siihen.

Meillä oli sattuneesta syystä monia ultria, osa itse maksettuja pitkin raskautta eikä kampuraa huomattu kertaakaan. En tiedä miksi. Molemmissa jaloissa löytyi kampura heti synnytyksen jälkeen. Aivot kuvattiin jo synnärillä, jotka normaalit.

Kahden vuoden hoito ja sen jälkeen oli vuosia ortopedikontrollikäynti kerran vuodessa. Täysin parantuneet jalat. Ei edes muisteta koko asiaa. Älykäs ja terve lapsi, joka oli koko ajan ikätoverejaan kehitystä edellä. Koskaan ei ollut parannuttuaan mitään ongelmaa jalkojen suhteen ja yleensä noin onkin.

Alku oli pelottavaa kun tieto tuli yllättäen heti synnytyksen jälkeen eikä oltu ikinä kuultukaan moisesta ja hoito vaati kyllä enemmän vaivaa kuin että asentovirhettä ei olisi ollut.

Jalkoja joutui hoitamaan tarkkaan, jotta ei olisi tullut haavaumia ja toki pukeminen oli välillä hankalaa. Öisin välillä rauhatonta. Kolinaa oli joka päivä tankokenkien takia, mutta lapsi tottui niihin sekä sopeutui ja oppi niiden kanssa liikkumaan. Toki se tuntui alussa raskaalta katsoa mihin vauva joutui tottumaan.

Siitä kyllä selviää ja Suomessa hyvä hoito. Ei ole ylipääsemätön asia ja paranee hyvin. Oikeasti se on vain asia joka vaatii vain enemmän vaivaa niin kauan kuin hoito on kesken.

Meillä oli kanssa. Ihana tyttö hyvillä sosiaalisilla taidoilla ja älykkyydellä tuli hänestä. Jalat vaati alussa paljon vaivaa, mutta sitten kaikki hyvin eikä ole haitannut. :)

Ainoa missä näkyy vaiva enää nykyään: nilkat väsyvät luistelusta aika nopeasti ja siitä ei sitten tykkääkään. Harrastaa ratsastusta ja hiihtoa. Ne sujuu hienosti, kuten monet muutkin lajit.

Älä stressaa. Sulle tulee sun maailmasi ihanin lapsi, eikä meistä kukaan virheetön tai ongelmaton elämässä muutenkaan oo! :)

"Ennuste on nykyhoidolla erinomainen. Sekä kosmeettinen että toiminnallinen tulos on tavallisesti hyvä, eikä ulkopuolinen henkilö useinkaan tunnista hoidettua kampurajalkaa."

Yleensä hoidettavissa leikkauksella hyvin tuloksin. Ja vaikka jäisi pysyvää haittaa, niin kasvata lapsi uskomaan itseensä, hän on yhtä hyvä ja kyvykäs kuin kuka tahansa lapsi, eikä hänellä ole mitään esteitä menestyä elämässä. Positiivinen asenne on se mitä tarvitaan.

Vesselille voi aikanaan hankkia automaattivaihteisen auton. Siinä ei haittaa vaikka toinen jalka onkin nysä!

Hyvin se menee, vaikka nyt harmittaa. Haitta on fyysinen ja korjattavissa. Jos henkinen, vaikeampaa olisi edessä. Sä saat ihanan lapsosen.

Kuunnelkaa Juicen Erkki Twistaa Karu kohtalo kampurajalalle