Terapeuttini sanoi, että olen machiavellistinen. Onko se

Lapsen KUULUU olla narsistinen. On traumatisoitunut tai muuta häikkää, jos ei ole. Narsisti ei vaan kasva tunnetasolla tuosta eteen päin toisin kuin tavalliset ihmiset. 

Jos psykopaatti on narsisti siksi, että on itsekäs, on jokainen kiero kusipää samalla logiikalla psykopaatti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos psykopaatti on narsisti siksi, että on itsekäs, on jokainen kiero kusipää samalla logiikalla psykopaatti. 

 

 

Sinun logiikallasi: koska nainen on ihminen, niin ihminen on aina myös nainen ;)

Tuossa oli muutenkin aiemmin puhe nimanomaan myös empatiakyvyttömyydestä, ei pelkästä itsekkyydestä.

Mielestäni ns. normaalin empatiakykyisen ihmisen itsekkyys eroaa tavallisesti aika paljonkin empatiakyvyttämän (narsisti / psykopaatti) itsekkyydestä,  sillä tällainen empatiakyvyttömän narsistinen itsekkyys on aina osa laajempaa ja syvempää käytösmallia. Siksi sitä on usein mielekkäämpää ja kuvaavampaa kutsua nimenomaan narsistisuudeksi. 

Kyse on oleellisesti eri asiasta. Psykopaatilla on synnynnäinen aivorakenne, mihin liittyy tietyt muiden kannalta ongelmalliset piirteet. 

Narsistinen persoonallisuushäiriö on nimensä mukaisesti kehityshäiriö persoonan muodostuessa. 

Osa oireista muistuttaa toisiaan, mutta syyt sille ovat erit. 

Toki psykopaatista voi kehittyä myös narsisti, mutta psykopatia muuttaa sen ilmenemistä ei-psykopaateista, koska se aivorakenne... 

Psykopatia on niin paljon pahempi kuin narsismi, että se on psykopaatissa epäoleellinen sivuseikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos psykopaatti on narsisti siksi, että on itsekäs, on jokainen kiero kusipää samalla logiikalla psykopaatti. 

 

 

Sinun logiikallasi: koska nainen on ihminen, niin ihminen on aina myös nainen ;)

 

Tuossa oli muutenkin aiemmin puhe nimanomaan myös empatiakyvyttömyydestä, ei pelkästä itsekkyydestä.

Mielestäni ns. normaalin empatiakykyisen ihmisen itsekkyys eroaa tavallisesti aika paljonkin empatiakyvyttämän (narsisti / psykopaatti) itsekkyydestä,  sillä tällainen empatiakyvyttömän narsistinen itsekkyys on aina osa laajempaa ja syvempää käytösmallia. Siksi sitä on usein mielekkäämpää ja kuvaavampaa kutsua nimenomaan narsistisuudeksi. 

 

Narsisti ei voi feikata empatiakykyä. Hän ei ymmärrä sitä konseptia. 

 

Psykopaatti ymmärtää empatian hyvinkin ja voi käyttää paljon kognitiivista empatiaa. Psykopaatti opiskelee ihmisiä, narsistia ei niin kiinnosta, kunhan on riittävä lähde pitämässä psyyke kasassa. Narsistin psyyke on jatkuvassa romahdusvaarassa. Psykopaatin ei. Psykopaatin romahtaminen on aika epätodennäköistä, koska häneltä puuttuu siihen liittyvät mekanismit. 

 

Ap, saanko kysyä ikääsi? Itse olen 46-vuotias ja mulla on PTSD ja dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Kasvuolosuhteeni olivat hyvin samankaltaiset kuin sinulla, minunkin terapeuttini puhuu kidutuksesta. 

Mietin aikoinaan paljon, että mahdanko olla psykopaatti. Mulla ei nuorempana ollut tunteita. Ei empatiaa, ei omaatuntoa, syyllisyyttä tai surua, muttei myöskään iloa eikä onnea. Vain vihaa, ja sekin vain yhdellä persoonan osallani. 

Tämä osa on ollut myös väkivaltainen ja tehnyt kaikenlaisia temppuja. 

En kuitenkaan ole psykopaatti, koska nykyään mulla on tunteet. Olen oppinut harjoittelun kautta nimeämäänkin niitä. Tämän vihaisen osan kanssa ollaan työstetty syystäkin niin paljon, etten enää aina erota meitä toisistamme, mikä on tavallaan hieman karmivaa, mutta tavallaan hyvä, koska integroitumista on tapahtunut juuri sen persoonan osan kanssa, joka eniten ongelmia on aiheuttanut ja on omiaan aiheuttamaan. Vankilaan tai hautaan kun ei voi laittaa vain yhtä persoonan osaa, heh. 

Esimerkkinä integraatiosta se, että tämä vihainen persoonan osani on jonkunlainen noita ja harjoittaa rituaalimagiaa. Itse olin ennen uskonnollinen ja kävin seurakunnalla ja kavahdin tätä persoonan osani pimeää puolta. Nykyään ymmärrän, että persoonan osallani on pointtinsa ja olen itsekin kokenut tumman magian harjoittamisen turvallisempana kanavana purkaa loputonta vihaa. Tässä ja muutamassa muussakin asiassa olemme nykyään "yhtä".

Lapsiosani koen hyvin tukalana, kuten sinäkin. Kun terapeuttini yrittää hiemankin työstää/puhuttaa sitä, koen vain aggressiota enkä halua. En ole valmis. 

Minullakin oli vuosien ajan epävakaan ph:n diagnoosi, joka sittemmin purettiin. 

En oikein osaa arvioida oman empatiakykyni tasoa tänä päivänä. Olen aika eristäytynyt. Parisuhde mulla on ja muutama ystävä. En halua olla muiden kanssa tekemisissä, koska edelleen pienikin uhan tunne laukaisee tämän vihaisen osan suoranaisen raivohulluuden. Pyrin pysymään "turvassa" niin kauan, kunnes tällekin osalle löytyy luotettava itsehillintä. 

Ei nämä ole helppoja eikä yksioikoisia juttuja. Ei myöskään psykopatian tai narsismin tunnistaminen systeemissä, jossa persoonia on useita. 

Missä ap kuvaa lapsuusolojaan? 

Se ns. Viha/raivo /rajanveto/ oikeudenmukaisuuden vaatija on yleensä ensimmäinen osa, joka nousee helpoiten. Ns kilteilläkin ihmisillä. 

Sillä on energiaa, se ei ole haavoittuvainen, se suojelee. Se pitää elinvoiman käynnissä (vrt romahdus lamaannus) ja on portinvartija. Vasta kun sen mielestä on turvallista, voi kukaan muu edes yrittää tulla. 

Olen kiltti, lempeä ja huolehtiva. Empaattinen. Raivo-osa se itselläkin on käden ulottuvilla, muut eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on oleellisesti eri asiasta. Psykopaatilla on synnynnäinen aivorakenne, mihin liittyy tietyt muiden kannalta ongelmalliset piirteet. 

 

Narsistinen persoonallisuushäiriö on nimensä mukaisesti kehityshäiriö persoonan muodostuessa. 

 

Osa oireista muistuttaa toisiaan, mutta syyt sille ovat erit. 

 

Toki psykopaatista voi kehittyä myös narsisti, mutta psykopatia muuttaa sen ilmenemistä ei-psykopaateista, koska se aivorakenne... 

 

Psykopaatin synnynnäinen poikkeavuus ei käytönnössä mahdollista ei-narsistisen persoonan kehittymistä lapsuudessa, vaikka kasvuolot olisivatkin hyvät. Toki se voi ilmetä osin erillä tavalla kuin pers.häiriönarsistin narsistisuus kokonaisuudessaan, ja kasvuolot voivat myös vaikuttaa merkittävästi psykopaatin käytökseen. 

Narsistisuutta ominaisuutena ei voi kuitenkaan irrottaa psykopatiasta, enkä ymmärrä miksi täällä niin koitetaan jotenkin väkisinkin ja keinotekoisesti tehdä. Huolimatta alan asiantuntijoidenkin näkemyksestä aiheen tiimoilta. 

Mikä siinä on motiivina? Narsismin haitallisuuden vähättely? En kyllä lähtisi ollenkaan vähättelemään narsismia ja sen vakavuutta. 

Narsistisuus psykopaatissa, mm. vääjäämätön ematiakyvyn puute, ei ole myöskään nähdäkseni kyllä mikään mitätön sivuseikka, vaan yksi aivan keskeinen käytöksen ja ongelmallisuuden kulmakivi ja pohjaongelma. Vaikka muitakin on.

Empatianpuute on empatianpuutetta monine kerrannaisvaikutuksineen, oli sitten syy lapsuuden häiriintyneessä kehityksessä, tai onko syy synnynnäinen poikkeama. Tämä on iso yhteinen tekijä niin psykopatiassa kuin narsismissakin. Vaikka olet oikeassa siinä, ja olen täysin samaa mieltä kanssasi, että psykopatiaan kuuluu paljon muutakin, ja eroja narsistiseen pers.häiriöön on.

Psykopatia on myös persoonallisuuhäiriö, vaikka perusta onkin enemmän synnynnäinen ja fyysinen. Vrt. syntyikö ilman kättä vai menettikö sen onnettomuudessa pikkulapsena.

Nämä persoonalisuushäiriöt myös usein esiintyvät yhdessä erilaisin sekoituksin ja variaatioin, eikä psykopatiakaan ole nykytietämyksen mukaan mikään täysin on tai off, vaan liukumaa siinäkin on. 

Asioita voi lokeoida tarkastikin analysointia vasten, mutta kannattaa silti myös muistaa, miten nämä imiöt reaalitodellisuudessa ja ihmisissä ilmenevät ja sekoittuvat.

 

 

Vierailija kirjoitti:

"Kyse on oleellisesti eri asiasta. Psykopaatilla on synnynnäinen aivorakenne, mihin liittyy tietyt muiden kannalta ongelmalliset piirteet. 

 

Narsistinen persoonallisuushäiriö on nimensä mukaisesti kehityshäiriö persoonan muodostuessa. 

 

Osa oireista muistuttaa toisiaan, mutta syyt sille ovat erit. 

 

Toki psykopaatista voi kehittyä myös narsisti, mutta psykopatia muuttaa sen ilmenemistä ei-psykopaateista, koska se aivorakenne... 

 

Psykopatia on niin paljon pahempi kuin narsismi, että se on psykopaatissa epäoleellinen sivuseikka. "

Psykopaatin synnynnäinen poikkeavuus ei käytönnössä mahdollista ei-narsistisen persoonan kehittymistä lapsuudessa, vaikka kasvuolot olisivatkin hyvät. Toki se voi ilmetä osin erillä tavalla kuin pers.häiriönarsistin narsistisuus kokonaisuudessaan, ja kasvuolot voivat myös vaikuttaa merkittävästi psykopaatin käytökseen. 

Narsistisuutta ominaisuutena ei voi kuitenkaan irrottaa psykopatiasta, enkä ymmärrä miksi täällä niin koitetaan jotenkin väkisinkin ja keinotekoisesti tehdä. Huolimatta alan asiantuntijoidenkin näkemyksestä aiheen tiimoilta. 

Mikä siinä on motiivina? Narsismin haitallisuuden vähättely? En kyllä lähtisi ollenkaan vähättelemään narsismia ja sen vakavuutta. 

Narsistisuus psykopaatissa, mm. vääjäämätön ematiakyvyn puute, ei ole myöskään nähdäkseni kyllä mikään mitätön sivuseikka, vaan yksi aivan keskeinen käytöksen ja ongelmallisuuden kulmakivi ja pohjaongelma. Vaikka muitakin on.

Empatianpuute on empatianpuutetta monine kerrannaisvaikutuksineen, oli sitten syy lapsuuden häiriintyneessä kehityksessä, tai onko syy synnynnäinen poikkeama. Tämä on iso yhteinen tekijä niin psykopatiassa kuin narsismissakin. Vaikka olet oikeassa siinä, ja olen täysin samaa mieltä kanssasi, että psykopatiaan kuuluu paljon muutakin, ja eroja narsistiseen pers.häiriöön on.

Psykopatia on myös persoonallisuuhäiriö, vaikka perusta onkin enemmän synnynnäinen ja fyysinen. Vrt. syntyikö ilman kättä vai menettikö sen onnettomuudessa pikkulapsena.

Nämä persoonalisuushäiriöt myös usein esiintyvät yhdessä erilaisin sekoituksin ja variaatioin, eikä psykopatiakaan ole nykytietämyksen mukaan mikään täysin on tai off, vaan liukumaa siinäkin on. 

Asioita voi lokeoida tarkastikin analysointia vasten, mutta kannattaa silti myös muistaa, miten nämä imiöt reaalitodellisuudessa ja ihmisissä ilmenevät ja sekoittuvat.

Vierailija kirjoitti:

^
Ihminen ei ole itse aiheuttanut itselleen varhaislapsuuden kehityksellisiä traumojaan. 

B-klusterin omaavat eivät tutkimusten mukaan itse kärsi lainkaan omasta tilastaan, vaan ovat varsin tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.

Ap

Niinpä. Persoonallisuushäiriö on suojarakenne, joka on usein juuri se, jonka ihminen on luonut siksi, ettei kipu tuntuisi, kun ei sitä pääse pakoonkaan. 

Siksi ne läheiset kärsivät eniten. Vähän kuin alkoholistin kestokänni, jolla pakenee todellisuutta ja muu perhekin alkaa pian haluta paeta todellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, saanko kysyä ikääsi? Itse olen 46-vuotias ja mulla on PTSD ja dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Kasvuolosuhteeni olivat hyvin samankaltaiset kuin sinulla, minunkin terapeuttini puhuu kidutuksesta. 

Mietin aikoinaan paljon, että mahdanko olla psykopaatti. Mulla ei nuorempana ollut tunteita. Ei empatiaa, ei omaatuntoa, syyllisyyttä tai surua, muttei myöskään iloa eikä onnea. Vain vihaa, ja sekin vain yhdellä persoonan osallani. 

Tämä osa on ollut myös väkivaltainen ja tehnyt kaikenlaisia temppuja. 

En kuitenkaan ole psykopaatti, koska nykyään mulla on tunteet. Olen oppinut harjoittelun kautta nimeämäänkin niitä. Tämän vihaisen osan kanssa ollaan työstetty syystäkin niin paljon, etten enää aina erota meitä toisistamme, mikä on tavallaan hieman karmivaa, mutta tavallaan hyvä, koska integroitumista on tapahtunut juuri sen persoonan osan kanssa, joka eniten ongelmia on aiheuttanut ja on omiaan aiheuttamaan. Vankilaan t

Olen 47-vuotias. Minä en raivoa käytännössä koskaan, sillä pidän raivoamista typeränä. Raivon tunteen näyttäminen ulospäin on typerää, eikä siitä ole itselle ainakaan hyötyä, päinvastoin.

Hoidan vihan pois kostamalla. Koston ulottuvuudet ovat sidonnaiset loukkauksen vakavuuteen. Pikkuasiat annan olla. 

Saatan kostaa puolen vuoden tai useiden vuosien kuluttua. Usein koston kohde ei edes muista minua, tai tajua, että minä olen hänelle tapahtuneen asian takana.

En mitenkään aktiivisesti kylve vihassa tai suunnittele kostoa - se vain työstyy jossakin mielen taustalla kuin itsestään ja aktualisoituu kun suunnitelma on valmis ja tilanne oikea.

Ap

Jos sinulle ei ole väliä, syntyikö joku ilman kättä talidomidin vuoksi tai menetti kätensä sirkkeliin lapsena niin kyseessä on kaksi täysin eri ilmiötä, halusit tai et. 

Narsistilla on rakenteellinen kyky olla empaattinen ja joskus harvoin jopa motiivi sitä yrittää. Psykopaatilta nuo puuttuvat. 

Olen sekä psykopaatin että narsistin uhri. Narsistia kestin 5 vuotta, psykopaattia 5 kuukautta ja vain psykopaatista jäi PTSD. 

Narsistille olin sentään jotain. Psykopaatille en yhtään mitään. Silläkin on merkitystä uhrin psyykelle. 

En tajua mitä "iloa" on tuollaisesta kostamisesta. Mutta en olekaan moraaliton tai hullu eikä ole jumalakompleksia. 

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatiksi synnytään. Kaikilla psykopaatille ei kuitenkaan ole sellaisia varhaislapsuuden  kasvuolosuhteita eikä perimää, että heistä kehittyisi narsisti.

Ap

 

 

 

Älä valehtele. Pahuutta se on ja itse valittua. Ei kukaan synny psykopaatiksi.

Pahuus ei kuulu tieteen käsitteistöön. Diagnoosit perustuvat tieteen tuloksiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tajua mitä "iloa" on tuollaisesta kostamisesta. Mutta en olekaan moraaliton tai hullu eikä ole jumalakompleksia. 

Saan rauhan. Olen sinut asioiden ja ihmisten kanssa. Voin sen jälkeen hyvin.

Ap

"Narsisti ei voi feikata empatiakykyä. Hän ei ymmärrä sitä konseptia. 

Psykopaatti ymmärtää empatian hyvinkin ja voi käyttää paljon kognitiivista empatiaa. Psykopaatti opiskelee ihmisiä, narsistia ei niin kiinnosta, kunhan on riittävä lähde pitämässä psyyke kasassa. Narsistin psyyke on jatkuvassa romahdusvaarassa. Psykopaatin ei. Psykopaatin romahtaminen on aika epätodennäköistä, koska häneltä puuttuu siihen liittyvät mekanismit."

Kyllä myös narsisti voi feikata esimerkiksi empatiaa, kuten monia muitakin asioita ja tunteita. Mistä sinulla on sellainen käsitys, ettei hän näin voisi tehdä? Toiset voivat olla tällaisessa taitavampia kuin toiset. 

Vaikka nasisteissakin on hyvin pajon samaa ja yhteneviä toimintamalleja, niin erojakin heissä toki löytyy, esimerkiksi toinen narsisti voi olla hyvinkin älykäs ja laskelmoiva ja taitava maniuloija ja toisen narsistin vaikutusyritykset ovat tökeröitä ja huomataan helpostikin. 

Tuosta narsistin romahdusvaarasta olen osin samoilla linjoilla, vaikka defenssit valheellisen minän ja maailmankuvansa suojamiseen ovatkin heillä usein erittäin vahvat.. ja läheisille hyvin haitalliset..

Psykopaatin kylmä ja vajaa tunnemaailma on sillä tavalla paljon vakaampi, ja antaa vaikkapa laskelmoivuudelle näin varmasti enemmän tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulle ei ole väliä, syntyikö joku ilman kättä talidomidin vuoksi tai menetti kätensä sirkkeliin lapsena niin kyseessä on kaksi täysin eri ilmiötä, halusit tai et. 

 

Narsistilla on rakenteellinen kyky olla empaattinen ja joskus harvoin jopa motiivi sitä yrittää. Psykopaatilta nuo puuttuvat. 

 

Olen sekä psykopaatin että narsistin uhri. Narsistia kestin 5 vuotta, psykopaattia 5 kuukautta ja vain psykopaatista jäi PTSD. 

 

Narsistille olin sentään jotain. Psykopaatille en yhtään mitään. Silläkin on merkitystä uhrin psyykelle. 

Taidat ylestää omat yksittäiset kokemuksesi liian suoraviivaisesti koskemaan kaikkia. Erilaisiakin ja monenlaisia kohtaloita ja kokemuksia löytyy, esim. myös narsistisen suhteen vaikutuksista. PTSD tai monet muut vakavammat ongelmat narsistin jälkeen ei ole mitenkään harvinaisia, ja joskus vaikka henkikin voi huonolla tuurilla lähteä, ja paljon muuta. Jos vaikka henki lähti narsistin käsissä, niin sitä ei korjaa tai omaisia lohduta se, että sinä selvisit kohtuu ehjin nahoin. On ikävää vähätellä tällaista.

Tarkoitukseni ei ole missään mielessä kiistää narsismin ja psykopatian eroavaisuuksia, vaan keskustella molemmista, ja niin näiden eroista kuin yhtäläisyyksistäkin ym, mutta sinulla tuntuu olevan jokin agenda kiistää jotkin selvätkin yhteneväisyydet?

Ja jos kättä (empatiaa) ei ole lapsuuden jälkeen, syystä tai toisesta, niin sillä nyt vain sitten on paljon yhteneväisiä seurauksia jatkossa. Vaikka toki sillä pohjasyylläkin väliä sinänsä tietenkin on, ihan jo hoidonkin kannalta.

Narsistin kyky empatiaan tosiaan on kokonaisuudessaan heikko, vaikka joillakin narsisteilla puhutaan selvästi alentuneesta empatiakyvystä, eli jonkin verran aitoakin empatiaa voi olla.

Terapeuttikin on vain ihminen. Ehkä se projisoi omaa itseään sinuun. Ne on usein aika kuutamolla.

En tarkoittanut, etteikö narsisti ole haitallinen, sairastuttava, traumatisoiva ja vaarallinen. Kyllä on. 

Silti psykopaatin kokeneet sanovat narsistia "helpommaksi". Ja se tyhjyys ja itsestään katoaminen, minkä psykopaatti saa aikaan, on jotain käsittämätöntä. 

Millainen se ap:n kotipersoona sitten tavallisesti on? 

Tunnetko rakkautta puolisoasi ja lapsiasi kohtaan?