Ota perheeseesi huostaanotettu lapsi, ryhdy sijaisvanhemaksi!!!!!

sosiaalityöntekijät tukevat henkisesti ja taloudellisesti sijaisvanhemmmutta:)



- ei heitä tarvitse pelätä

heiluu veitsien kanssa, viiltelee ja uhkaillee.

Ala-asteikäinen. Piti pelossa naapureitakin.



Toki perheen aikuisilla voi olla jotain vakavasti pielessä että lapsesta tulee tällainen hirviö. Toinen vaihtoehto on että, voivat olla sellaisia joiden kanssa kotona ei pärjätä ja sitten nakataan muiden kiusaksi.

Kaikki ei tue ollenkaan. On vaan joku tietty kaava mielessä ja niin mennään, vaikka läpi kiven. Aina tietty epäluulo kaikkia kohtaan yms. Tämä sosiaalipuoli voi todella olla rasite. Annetaan ymmärtää tuesta, mutta oikeasti sitä ei tarpeen tulleen saa lainkaan. Kertoi siskoni, joka on ollut sijaisvanhempana.

Vain sijaisperheitä ja -vanhempia. Se lapsi ei ole kenenkään sijainen, mutta sijaisperhe on sille lapselle oman perheen sijainen.

Siis jos joku ongelma-nuori tulis meille, niin miten siihen mun omat lapset reagoisi?. Varsinkin nyt kun toinen lapsistani lähestyy murrosikää, ottaisiko mallia?

Ja se kaikki aika, minkä tälläinen erikoistapaus veisi, sehän olisi mun omilta lapsilta pois.

Ei musta siihen yksinkertaisesti olisi. Kaikki kunnia kuitenkin niille jotka ovat valmiita kotiinsa vieraan lapsen ottamaan ja vastuun hänen hoidostaan.

Meillä on kans mietitty sijaislapsiasiaa ja kuten arvata saattaa, niin minäkin tunnen paljon huostaanotettuja lapsia. Tällä hetkellä olen kyllä kääntymässä siihen näkökulmaan että jaksaisin kyllä sijoitetun lapsen ja hänen ongelmiensa tukemisen, mutta valitettavasti se yhteyden pitäminen moniongelmaisiin ja vastahakoisiin vanhempiin tuntuu ainakin nyt liian työläältä - jotenkin tuntuu, että eikö se voisi olla vähän enemmän siloiteltu se tie sijaisperheeksi ryhtyville, vaikka sosiaalitoimen taholta, että sijaisperhe ei saisi kaikkia biologisten vanhempien ongelmia ja vastustusta vielä lapsien ongelmien lisäksi. Joku puskuri voisi siis olla vaikka tuossa sosiaalitoimen taholta? Vai mitä tuumaa sijaisperheenä toimineet? Joillekin biovanhemmille kun sijaisvanhemmat ovat kuin vastustajia, vaikka oikeasti järjellä ajatellen sijaisvanhemmat nimenomaan haluavat lapsen parasta eli varmaan ihan sitä samaa mitä biovanhemmatkin.



Tällä hetkellä tuntuu, että meille saattaa joku päivä tulla tukilapsi - tukilapsen vanhemmat kun ovat varmasti aidosti iloisia siitä, että heidän lapsestaan joku välittää ja helpottaa heidän perheen arkea.



Nostan hattua kaikille sijaisperheinä toimiville. Täytyy myöntää että yhden 13-vuotiaan kohtalo minua niin syvästi kosketti että ehdin jo miettiä moneen kertaan, että olisiko meistäkin sittenkin sijaisperheeksi. Onneksi lopulta teinille löytyi paikka pitkän väliaikaisratkaisun jälkeen, valitettavasti vaan kaukaa kaikista aikaisemmista kuvioista ja ystävistä, kun täällä pääkaupunkiseudulla sijaisperhettä ei tämmöiselle 13-vuotiaalle juuri löydy.

Onko kellään tällaisesta kokemusta? Olen nähnyt ilmoituksia esim. Hesarissa viime kesänä, että etsitään lapsille lomanviettopaikkoja perheissä, mieluiten maaseudulla. Viime kesänä ainakin oli huutava pula lomapaikoista. Onko joku harkinnut lomalapsen ottamista tai onko jollain ollut, kokemuksia?!

Voisiko joku selittää minulle miksi loukkaantua siitä että toinen rukoilee kärsivän puolesta? Mitä pahaa siinä on?



Otatteko yhtälailla pultteja siitä jos joku lapsenne sairastuttua sanoo toivovansa tämän paranemista tai pitävänsä peukkuja lapsen puolesta?

Vierailija:

Voisiko joku selittää minulle miksi loukkaantua siitä että toinen rukoilee kärsivän puolesta? Mitä pahaa siinä on?

Otatteko yhtälailla pultteja siitä jos joku lapsenne sairastuttua sanoo toivovansa tämän paranemista tai pitävänsä peukkuja lapsen puolesta?

joku rukoilee puolestaan. Ihan turhaa itsensä nostattamista ruveta tuollaisia lupauksia antamaan ja olla niin auttavinaan. Voi yhtälailla myöntää ettei nyt pysty tai jaksa auttaa ja sillä hyvä. Minun lapseni puolesta ei kenenkään tarvitse rukoilla ja varmasti vedän herneet nenuun jos tuollaisella hetkellä joku tulee jostain rukouksesta lässyttämään.

ei 24 mutta saamaa mieltä kanssaan

Onko mielestäsi sitten lapselle jotain iloa siitä että joku on hänestä huolissaan ja toivoo hänen paranevan? Eikö näin ollen kannattaisi jättää kaikki pahoittelut ja paranemisen toivottelut kokonaan pois kun ei niistä ole sairaalle mitään konkreettista hyötyä?



Kysymys kuuluikin että loukkaannutko yhtälailla jos lapsesi sairastuttua joku läheisesi esittää osanottonsa tilanteeseen, toivottaa teille voimia ja sanoo toivovansa sydämestään lapsenne parantuvan?



65

niin ei kun uuteen perheeseen. Et taida ihan ymmärtää, mitä sellainen tekee lapselle? Ei häntä voi palauttaa sen enempää kuin adoptoituakaan, lapsihan hänkin on, vain lakipykälissä eroa.



Tiedän lapsia, jotka ovat olleet jopa kolmessa eri perheessä, vauvasta alkaen:( Turha kai sanoakaan, että heillä on tunne-elämä aivan rikki.



Tiedän myös tapauksia, joissa lapsen on ollut todellinen pakko muuttaa perheestä pois, mutta se on ollut todella harvinainen ja erikoinen tilanne.



Joten pelätkää mieluummin, ja ottakaa sijaislapsi harkintaan vasta, kun se pelko on tukevasti voitettu!



Se on antoisaa, mutta kyllä se verottaakin helvetisti voimavaroja. Auttamisenhalun täytyy perustua faktoihin, ei mihinkään söpöihin päiväunelmiin.

voisin sanoa, että niiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. ovat hymyileviä jumalia, joiden mailman katsomus on vääristynyt.

Vierailija:

voisin sanoa, että niiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. ovat hymyileviä jumalia, joiden mailman katsomus on vääristynyt.