Onko tämä nykyinen sijoitus- ja säästämisvimma osittain mielikuvituksen puutetta rahan käytössä?
Tuntuu että kaikkea mitataan tuotto-odotuksilla ja korkokäyrillä, mutta harvemmin puhutaan siitä, mihin rahaa oikeasti haluttaisiin käyttää elämään, ei vain varmuuteen.
Ennen raha poltettiin taloon, maahan, veneeseen, työkoneisiin tai taitoihin. Nyt se parkkeerataan rahastoihin ja odotetaan sitten joskus-elämää. Onko kyse järkevyydestä vai siitä, ettei uskalleta kuvitella muuta kuin numerot tilillä?
Miten te näette tulevaisuuden: jatkuuko tämä sijoitusvimma vai alkaako raha taas virrata konkreettiseen tekemiseen, omavaraisuuteen, aikaan ja laatuun? Entä jos tulevaisuudessa suurin arvo ei olekaan kertyneessä pääomassa vaan siinä, että osaa tehdä, korjata ja elää vähemmällä?
Itse säästän koska haluan että elintasoni säilyy samana koko elämän ajan. Palkka on ollut noin 2000€ kk ja tuleva eläke (yel) 1100€kk olen pitkään elänyt 1500€ kk. Toivon että sama tasaisuus säilyy loppu asti enkä halua mitään tukia nostaa.