Onko tämä nykyinen sijoitus- ja säästämisvimma osittain mielikuvituksen puutetta rahan käytössä?
Tuntuu että kaikkea mitataan tuotto-odotuksilla ja korkokäyrillä, mutta harvemmin puhutaan siitä, mihin rahaa oikeasti haluttaisiin käyttää elämään, ei vain varmuuteen.
Ennen raha poltettiin taloon, maahan, veneeseen, työkoneisiin tai taitoihin. Nyt se parkkeerataan rahastoihin ja odotetaan sitten joskus-elämää. Onko kyse järkevyydestä vai siitä, ettei uskalleta kuvitella muuta kuin numerot tilillä?
Miten te näette tulevaisuuden: jatkuuko tämä sijoitusvimma vai alkaako raha taas virrata konkreettiseen tekemiseen, omavaraisuuteen, aikaan ja laatuun? Entä jos tulevaisuudessa suurin arvo ei olekaan kertyneessä pääomassa vaan siinä, että osaa tehdä, korjata ja elää vähemmällä?
Kommentit (38)
1.5 lakkaa suomalaisilta työttömyyskorvaus ja moni ei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Siksi moni säästää ettei heti joudu kadunkulmaan kerjäämään.
Säästöt hassataan etelän lämmössä. 10 kuukautta kärvistellään ja kaksi kuukautta juhlitaan railakkaasti. Ulkomailla vaan kaikki on halvempaa, eikä suomen verottaja pääse kahmaisemaan kulutuksesta leijonaosaa itselleen.
Minun pitäisi saada rahani tuhlatuksi lähivuosina, koska minulla ei ole perillisiä, mutta kun minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen, niin minun ei tarvitse ostaa paljon mitään. Ostin kyllä tänään vaatteen, joka on maksanut alun perin 90 euroa, mutta nyt se maksoi vain 35 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli kova säästämään, oli jo oppinut sen taidon nuoruudessa. Hän se vasta osasi säästä, rahaa tavara ja vaikka mitä. Mitään hän ei koskaan tehnyt paitsi säästi ja eli niukasti. Koko ajan hän hoki että säästäminen takaa turvallisen vanhuuden. Vaikka loppupelissä ne rahat takasivat meille paremman elämän. Olisin kyllä toivonut että mummo olisi käyttänyt osan omaisuudesta itseensä. Näen että liiallinen säästäminen on sairaus.
Tuo oli mummon valinta, mitä kukaan on määräämään mistä se mummo tulee onnelliseksi.
Mummo tykkäsi säästää perillisilleen ja oli siitä onnellinen.
Jotkut taas nauttivat tuhlaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi saada rahani tuhlatuksi lähivuosina, koska minulla ei ole perillisiä, mutta kun minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen, niin minun ei tarvitse ostaa paljon mitään. Ostin kyllä tänään vaatteen, joka on maksanut alun perin 90 euroa, mutta nyt se maksoi vain 35 euroa.
Minä lahjoittaminen sinun sijassasi syöpäsäätiölle.
Omavaraisuuden tavoittelu on parasta rahankäyttöä.
Ap hyvä, ennen sillä maalla oli arvoa paremman elämän tuottajana. Nyt saman tekee rahasto eikä edes tarvitse viljellä mitään, ihan riittää, kun korkoa kasvaa korolle.
Ei ihminen ja elämänsä ole muuttunut, tuotto-odotukset vain ovat siirtyneet konkreettisesta puurtamisesta muualle. Maan arvokaan ei enää ole millään tavalla pysyvä asia, koska tahansa omakotitonttisi voidaan lunastaa raakamaan hinnalla junaradan takia.
Kaikki eivät halua kuluttaa, aika monella on jo kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin. Siksi nyt sijoitetaan, jotta 20 vuoden kuluttua ei tarvitse kuristua huonossa hoivakodissa, vaan on varaa parempaan.
Vierailija kirjoitti:
1.5 lakkaa suomalaisilta työttömyyskorvaus ja moni ei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Siksi moni säästää ettei heti joudu kadunkulmaan kerjäämään.
Mitä helvettiä
Vierailija kirjoitti:
Maan arvokaan ei enää ole millään tavalla pysyvä asia, koska tahansa omakotitonttisi voidaan lunastaa raakamaan hinnalla junaradan takia.
Millon tämä asia on ollu muka toisin
Säästäminen ei ollut mistään pois, kaikkea mitä tarvitsee, on saatu. Vaikka vain 50 e/kk, kahdessa vuodessa yli tonni. Lievittää mahdollisia paniikkikohtauksia sekin raha.
Säästän koska haluan asua omakotitalossa ja lähellä luontoa. Se tekee minut kaikkein onnellisimmaksu. Kaikkia ei kiinnosta shoppailu, matkustelu, festarit tai ravintolat.
Nautin enemmän luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Mielummin siivoaisin maatilalla lantaa kuin lähtisin viiden tähden ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maan arvokaan ei enää ole millään tavalla pysyvä asia, koska tahansa omakotitonttisi voidaan lunastaa raakamaan hinnalla junaradan takia.
Millon tämä asia on ollu muka toisin
Esimerkiksi 1900-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1.5 lakkaa suomalaisilta työttömyyskorvaus ja moni ei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Siksi moni säästää ettei heti joudu kadunkulmaan kerjäämään.
Mitä helvettiä
Yleistuki korvaa työmarkkinatuen ja Kelan työttömyyspäivärahan. Ehdot ovat tiukat, yleistuki on tarveharkintainen. Ansiosidonnaiset säilyvät ennallaan nyt tässä vaiheessa, mutta nekin on suunniteltu liitettäväksi yleistukeen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi saada rahani tuhlatuksi lähivuosina, koska minulla ei ole perillisiä, mutta kun minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen, niin minun ei tarvitse ostaa paljon mitään. Ostin kyllä tänään vaatteen, joka on maksanut alun perin 90 euroa, mutta nyt se maksoi vain 35 euroa.
Muuttaisin loppuvuosiksi hotelliin asumaan, kaikilla palveluilla. Jos on paljon rahaa tuhlattavana, ottaisin sviitin.
Vierailija kirjoitti:
1.5 lakkaa suomalaisilta työttömyyskorvaus ja moni ei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Siksi moni säästää ettei heti joudu kadunkulmaan kerjäämään.
Ei lakkaa. Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki vaan muuttuvat yleistuki-nimiseksi tueksi. Toimeentulotuen ehdot eivät koske sitä. Myöskään omaisuus tai säästöt tai puolison tulot eivät sitä pienennä. Ainoastaan, jos omaisuudesta saa tuloja esim vuokratuloja, ne vaikuttavat siihen.
Miksi pitäisi kuluttaa? Ostan sen mitä ihan oikeasti tarviin ja joskus sitä mitä haluan. Enkä sijoita mihinkään kiinteään omaisuuteen enkä sen enempää rahastoihin. Säästöt olen laittanut piirongin laatikkoon eikä ne näy pankkitilillä. Ja on helppoa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Säästän koska haluan asua omakotitalossa ja lähellä luontoa. Se tekee minut kaikkein onnellisimmaksu. Kaikkia ei kiinnosta shoppailu, matkustelu, festarit tai ravintolat.
Nautin enemmän luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Mielummin siivoaisin maatilalla lantaa kuin lähtisin viiden tähden ravintolaan syömään.
Mä taas päinvastoin, tykkään syödä ravintolassa, rakastan matkustamista jne. Näin me ollaan erilaisia ja hyvä niin.
Mummoni oli kova säästämään, oli jo oppinut sen taidon nuoruudessa. Hän se vasta osasi säästä, rahaa tavara ja vaikka mitä. Mitään hän ei koskaan tehnyt paitsi säästi ja eli niukasti. Koko ajan hän hoki että säästäminen takaa turvallisen vanhuuden. Vaikka loppupelissä ne rahat takasivat meille paremman elämän. Olisin kyllä toivonut että mummo olisi käyttänyt osan omaisuudesta itseensä. Näen että liiallinen säästäminen on sairaus.