Onko tämä nykyinen sijoitus- ja säästämisvimma osittain mielikuvituksen puutetta rahan käytössä?
Tuntuu että kaikkea mitataan tuotto-odotuksilla ja korkokäyrillä, mutta harvemmin puhutaan siitä, mihin rahaa oikeasti haluttaisiin käyttää elämään, ei vain varmuuteen.
Ennen raha poltettiin taloon, maahan, veneeseen, työkoneisiin tai taitoihin. Nyt se parkkeerataan rahastoihin ja odotetaan sitten joskus-elämää. Onko kyse järkevyydestä vai siitä, ettei uskalleta kuvitella muuta kuin numerot tilillä?
Miten te näette tulevaisuuden: jatkuuko tämä sijoitusvimma vai alkaako raha taas virrata konkreettiseen tekemiseen, omavaraisuuteen, aikaan ja laatuun? Entä jos tulevaisuudessa suurin arvo ei olekaan kertyneessä pääomassa vaan siinä, että osaa tehdä, korjata ja elää vähemmällä?
Kommentit (38)
Itse olen miettinyt ihan samaa. Rahalla ei voi ostaa nuoruutta.
Ei ole syytä kuluttaa esim. käymällä ravintoloissa kun ei ole kumppania.
M42
Elon Musk sanoi että tulevaisuudessa rahalla ei ole enää merkitystä, miksi säästä turhaan.
Erikoista kaiken kaikkiaan. Loppujen lopuksi se on ehkä pieni vähemmistö joka elää kuluttaakseen ja toimii siten kapitalistin odotusten mukaisesti. Eivätkä hekään välttämättä tee sitä sen takia, että hallituksella olisi kivaa. Vähän sama kuin nämä synnytystalkoot, kukaan ei halua tehdä lapsia yksinomaan valtion pelastamisen takia.
Varallisuus antaa vapauksia. Toki en koe eläväni sitten joskus elämää vaan jätän turhaa hankkimatta. En ole esim muuttanut kämpän sisustusta kymmeneen vuoteen, koska en koe siitä olevan mitään hyötyä. Miksi ostaa uusi auto kun käytettynä saa melkein saman.
Ja sitten voi käydä niin, ettet koskaan raaski käyttää säästöjä itseesi, vaan kuolet isot säästöt omistaen. Vaikka ei perillistesi kannalta ole ollut turhaa säästäminen, niin itsesi kannalta on.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt ihan samaa. Rahalla ei voi ostaa nuoruutta.
Nuoruusko on ainoa asia mitä elämässä tarvit?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä kuluttaa esim. käymällä ravintoloissa kun ei ole kumppania.
M42
Minulla tuo taas meni päinvastoin. Nyt on ihana laittaa kotona ruokaa, kun ei tarvitse syödä yksin. Yksin ravintoloissa käyminen ei ollut koskaan ongelma, kävin aika usein.
Kun ikää on niin kuluttaminen kuluttamisen vuoksi ei kiinnosta, ostan vain mitä tarvitsen, ei kiinnosta matkustelu.
Annan lapsille jo nyt rahaa vaikka tulevatkin hyvin toimeen.
Sitä rahaa vaan jää säästöön.
Itselleni säästöt tuovat turvallisuuden tunnetta arkeen, mutta yritän kuitenkin panostaa myös tässä hetkessä elämiseen ja nauttia paremmasta tulotasosta. Koskaan ei tiedä minkä verran elämää on jäljellä ja onko sitten eläkkeellä enää siinä kunnossa, että pystyy rahoista nauttimaan samalla tavalla kuin nuorempana. Aika yleistä tuntuu olevan tuo asenne, että säästetään ja eletään niukkuudessa, eikä koskaan tule sitä hetkeä, että niistä säästöistä nautitaan, kun aina vaan pitää säästää myöhempää käyttöä varten.
"You will own nothing, and you will be happy."
- Globalistit
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt ihan samaa. Rahalla ei voi ostaa nuoruutta.
Sillä voi turvata keski-iän ja vanhuuden, että pystyy edes asumaan mielekkäästi. Ei kaikkea tehdä vain nuorena.
Jokaisen oma valintahan se on, mutta ihmetyttää esimerkiksi kaverit, jotka eivät voi koskaan ostaa itselleen mitään kivaa, koska kaikki on niin kallista. Jos ostan vaikka kahvin ja leivän, niin ollaan aivan äimän käkenä, että KUUS EUROO? SIIS KUUS EUROO? MITEN SÄ VOIT MAKSAA TOLLASIA RYÖSTÖHINTOJA?!
Kaikki pitäisi aina sijoittaa ja säästää. Mistään ei saisi koskaan nauttia, vaan se on kuljettava naama mutrussa kärvistellen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten voi käydä niin, ettet koskaan raaski käyttää säästöjä itseesi, vaan kuolet isot säästöt omistaen. Vaikka ei perillistesi kannalta ole ollut turhaa säästäminen, niin itsesi kannalta on.
Itselleni on tärkeää, että perillisille jää jokin oma turva.
Nyt koulutuspätkää odottavana työttömänä pienistä säästöistä on ollut konkreettisesti hyötyä, että pystyn maksamaan lainat ja vakuutukset.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni säästöt tuovat turvallisuuden tunnetta arkeen, mutta yritän kuitenkin panostaa myös tässä hetkessä elämiseen ja nauttia paremmasta tulotasosta. Koskaan ei tiedä minkä verran elämää on jäljellä ja onko sitten eläkkeellä enää siinä kunnossa, että pystyy rahoista nauttimaan samalla tavalla kuin nuorempana. Aika yleistä tuntuu olevan tuo asenne, että säästetään ja eletään niukkuudessa, eikä koskaan tule sitä hetkeä, että niistä säästöistä nautitaan, kun aina vaan pitää säästää myöhempää käyttöä varten.
Helpottaa raihnaankin vanhuksen elämää kun pääsee lääkäriin (esim. silmäleikkaukseen) ja matkalle joskus.
Olen todella iloinen, että aloitin säästämisen jo vuonna 1997. Säästöillä olen saanut hankituksi omakotitontin, jota vastaan saimme pankista lainaa ja rakensimme talon, joka on jo yli 10 vuotta sitten maksettu velattomaksi. On myös mukavaa kun on rahaa osinkoa tuottavissa osakkeissa, koska aikanaan eläkkeelle jäädessä keskimäärin 1000 euroa / kk osinkotuloja eläkkeen lisäksi mahdollistaa mukavamman elämän ja matkustelun. Vaikka mitään ei täältä mukaan oteta, niin sijoitussalkku jää todennäköisesti perinnöksi lapsille, koska en usko että minun täytyy siihen elämäni aikana kajota.
No, itse kyllä keksisin rahoille paljonkin käyttöä, mutta alallani on yt neuvotteluja ja avoimia työpaikkoja on vain vähän, joten pakko varautua tulevaan.
Ja olen siis tehnyt ihan konkreettisia laskelmia, mitä työttömyys omalla kohdallani tarkoittaisi. Jos ei olisi säästöjä, joutuisi heti luopumaan esim. lasten harrastuksista ja aika pian jos ei työllisty myymään talon. Joten ennemmin nyt säästän ja jos saan rahaa tarpeeksi kasaan maksan asuntolainan pois, jonka jälkeen voi ottaa sitten vähän rennommin.
Näin miehen näkökulmasta sitä massia nyt on oltava. Tyhjätasku ei oikein naisia houkuttele.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten voi käydä niin, ettet koskaan raaski käyttää säästöjä itseesi, vaan kuolet isot säästöt omistaen. Vaikka ei perillistesi kannalta ole ollut turhaa säästäminen, niin itsesi kannalta on.
Minulla ei ole edes tavoitteena enää käyttää säästöjä, vaan pelkästään säästöjen tuottoja. Todennäköisesti tulen kuolemaan isot säästöt omistaen. Mutta ei säästäminen ole silti turhaa ollut, koska niistä on jo nyt ollut minulle paljon iloa, esimerkiksi ne ovat mahdollistaneet hyvän asumisen tason ja mukavia ulkomaanmatkoja. Sitten kun en enää jaksa reissata maailmalla, voin käyttää säästöjen tuottoja kotipalvelujen ostamiseen. Tilaan vaikka kampaajan ja jalkojenhoitajan kotiin, ja ajan taksilla ruokakauppaan.
Miten elän tulevaisuudessa, jos en yhtään varaudu?
Sijoittamisen pääpointti on kasvussa. Usein hitaassa sellaisessa.