Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä on ainoan aikuisen lapsen kanssa?
22.01.2026 |
Lapsemme saattaa jäädä ainoaksi lapseksi, vaikka olisimme toivoneet hänelle sisaruksia. Lapseni on hyvin sosiaalinen ja hän tulee melko varmasti suremaan sisaruksettomuutta. Koen äitinä pettäneeni hänet ja vieneeni häneltä mahdollisuuden myös mahdolliseen seuraavaan sukupolveen. Hän ei saa koskaan olla täti, hänen mahdollisella lapsellaan (mikäli hän lapsia toivoo ja saa) ei tule koskaan olemaan enoja eikä tätejä, ei äidin puolen serkkuja, ei ketään kenen kanssa jakaa muistoja juuri meidän perheessä elämisestä.
Tämä on meille ja erityisesti minulle todella surullinen asia. Uskon, että lapsuus ilman sisarusta voi vielä olla hyvä, mutta miltä näyttää aikuisuus? Sääliikö lapseni tulevaisuudessa meitä, haluaako tulla pyhiksi meille möllöttämään vain kolmistaan? Olisin kaivannut enemmän ääntä ja elämää, mutta olen niin kiitollinen jo tästä yhdestä ihmeestä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi, mutta hänellä on isänsä puolelta nuorempia sisaruksia eli siinä mielessä erilainen tilanne. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta ei suotu mulle sellaista onnea. Mulle erittäin kipeä asia, mutta eihän tätä joidenkin mielestä surra ksoka on kuitenkin yksi lapsi. Kuulemma jos suree, että ei saanut enempää lapsia se tarkoittaa sitä, että ei välitä siitä olemassa olevasta lapsesta eikä rakasta häntä.
Eikä tarkoita! Sun (ja mun) surulle on ihan nimikin: sekundaarinen lapsettomuus. Ei se vähennä rakkautta siihen olemassa olevaan lapseen tipan tippaa.
Kyllä kuulemma vähentää ja paskaa saat niskaasi, jos tätä asiaa tällä paskapalstalla suret.
Oletko sä nyt seku
Anteeksi mitä????? Mä kerroin nyt sitä paskaa mitä olen täällä saanut osakseni, kun olen surrut etten saanut kuin yhden lapsen ja sä tulet siihen vielä lisää aukomaan päätäsi!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.
Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.
Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.
Ja vaikka olisikin, yleensä (ja toivottavasti) perinnöstä ei ole iloa vielä siinä vaiheessa elämää, kun raha olisi eniten tarpeen, eli aikuisuuden alkupuolella. Useimpien vanhemmat kuolevat vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo saanut omatkin lapsensa aikuisiksi (jolloin rahoista voisi itse asiassa olla enemmän iloa lapsenlapsille, mutta se on ihan toisen keskustelun aihe).
Perintöä voi myös siirtää ennakkoon pieninä verottomina lahjoina pitkin elämää tai juuri antaa lapsen asua ilman vuokraa asunnossa mikäli sellainen on. Mitä vähemmän lapsia, sitä enemmän tietysti on varaa siirtää, jos on. En kuitenkaan tämän takia tietenkään jättäisi lapsia hankkimatta, mutta yksi näkökulma tämäkin.
Yksilapsisia perheitä on vaikka kuinka paljon. Omakin perhe. Kyllä se yksi lapsi varmasti jossain vaiheessa myös kärsii siitä, että hän on ainut lapsi, mutta ei kai niitä sisaruksia nyt voi pelkästään sen mukaan tehdä tähän maailmaan. Ei se nyt sentään mikään pahin asia maailmassa ole, jos ei ole sisaruksia.
Vanhemmilta yhden kasvatus voi kyllä vaatia enempi, kun yhden kanssa tarvii enempi esim. leikkiä, koska leikkikaveri puuttuu. Myös siitä huolehtiminen voi olla haasteellista, ettei se lapsi koe alemmuutta tms. sen takia, että hän on ainut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ainokainen ja elämä on kovin raskasta nyt kun kaksi dementoituvaa mutta edelleen kotonaan asuvaa vanhusta yksin hänen huolenaan.
No aika usein ne vanhukset jää kumminkin yhden lapsen harteille. Sitten kun se yksi hoitaa asiat, niin muut kitisee, että väärin hoidettu. Tai jos useampi hoitaa, niin siitä tulee kumminkin jotain riitaa, tai perinnöstä viimeistään. Silloin saattaa käydä mielessä, että nämä asiat hoituisi helpommin, kun olisi ainoa lapsi eikä olisi muita siinä säätämässä. Ne aiemmin niin tärkeät sisarussuhteet voivat katketa jopa kokonaan. On näitä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Yksilapsisia perheitä on vaikka kuinka paljon. Omakin perhe. Kyllä se yksi lapsi varmasti jossain vaiheessa myös kärsii siitä, että hän on ainut lapsi, mutta ei kai niitä sisaruksia nyt voi pelkästään sen mukaan tehdä tähän maailmaan. Ei se nyt sentään mikään pahin asia maailmassa ole, jos ei ole sisaruksia.
Vanhemmilta yhden kasvatus voi kyllä vaatia enempi, kun yhden kanssa tarvii enempi esim. leikkiä, koska leikkikaveri puuttuu. Myös siitä huolehtiminen voi olla haasteellista, ettei se lapsi koe alemmuutta tms. sen takia, että hän on ainut lapsi.
Mitä tarkoitat sillä, että lapsi kokisi alemmuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa lapsi saa jakamattoman huomion ja kaiken, mitä on mahdollista saada (eikä mitään isoveljeltä jääneitä). Itse olen ainoa lapsi ja oma lapsi on myös. Toki sukulaisia on enää hyvin pieni määrä yhteisiin juhliin, moni on täältä jo poistunut, eikä tuo tilanne tietysti lapsella paljon sen parempi. Ehkä löytää puolisoksi jonkun isosukuisen ja omista juhlista tulee väkirikkaammat.
Aikuinen poikani jo 40 vuotias, ei perhettä, sitä suren. Ei olla oikein edes tekemisissä kun pakollisissa asioissa, kadun että en tehnyt enempää lapsia, oisin kyllä saanut. No menneitä ei pidä muistella, vaan elää tätä päivää.