Millaista elämä on ainoan aikuisen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mun miehen kanssa kummallakin sisarukset, ei olla juurikaan tekemisissä kummankaan kanssa. Meidän lähipiiri muodostuu ystävistä ja heidän lapsistaan. Nämä lapset viettävät aikaa ja ovat tekemisissä nykyään ihan keskenään, ilman meitä vanhempia. Kaikki nämä lapset ovat täysi-ikäisiä jo. Ei se sisarus sitä onnellista aikuisuutta tee.

Haluaisin itse olla juuri sellainen äiti kuka pitää ovensa avoimena kaikille lapseni ystäville. Meille voisi tulla aina leikkimään ja meidän kanssamme pääsisi huvipuistoihin ja muihin elämyksiin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.

 

Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.

Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.

 

Olet oikeassa eikä välttämättä jää. Meidän tapauksessa hänelle jäisi kolmio Helsingistä kehä I sisältä. Se olisi iso turva aikuisuuteen, velaton asunto.

Aikuisuuteen? Jos nyt oletetaan et ootte saanu lapsen kolmikymppisenä ja elätte 80-vuotiaaks niin se lapsi on jo 50 ku päästätte kylmän pierun ja se saa sen turvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.

 

Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.

Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.

 

Olet oikeassa eikä välttämättä jää. Meidän tapauksessa hänelle jäisi kolmio Helsingistä kehä I sisältä. Se olisi iso turva aikuisuuteen, velaton asunto.

 

Aikuisuuteen? Jos nyt oletetaan et ootte saanu lapsen kolmikymppisenä ja elätte 80-vuotiaaks niin se lapsi on jo 50 ku päästätte kylmän pierun ja se saa sen turvan.

Meillä on myös toinen asunto minkä voimme myydä vähän markkinahintaa alemmalla hinnalla korottomalla velalla. Vastike on pieni. Voi myös asua siellä pelkän vastikkeen hinnalla ilman vuokraa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kaksi lasta. Nuorempi heistä kuoli nuorena. Ainoan elävän lapseni aikuisuuteen kuuluu sisaruksen menetys joka ei koskaan mene ohi.

 

Otan osaa suureen suruun. Kyynel vierähti kuolleen lapsesi muistolle. ap

Kiitos. Minäkin itken häntä joka päivä. Hänen kuolemastaan tulee nyt kymmenen vuotta, ja ensi viikolla hän täyttäisi 36. En tietenkään osaa kuvitella miltä isoveljestä tuntuu menettää pikkusisarus ja muuttua nuorena aikuisena ainoaksi lapseksi, mutta voin luvata että lapsen menettäminen muuttaa äitiyden.

Mulla on yksi lapsi, mutta hänellä on isänsä puolelta nuorempia sisaruksia eli siinä mielessä erilainen tilanne. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta ei suotu mulle sellaista onnea. Mulle erittäin kipeä asia, mutta eihän tätä joidenkin mielestä surra ksoka on kuitenkin yksi lapsi. Kuulemma jos suree, että ei saanut enempää lapsia se tarkoittaa sitä, että ei välitä siitä olemassa olevasta lapsesta eikä rakasta häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut elämässään? 

 

Kyllä moni voi kaivata sisaruksia, kuten minäkin äitinä kaipaan toista lasta ketä ei ole olemassa ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kohdallani ei ole kyse siitä ettenkö pystyisi tulemaan raskaaksi, vaan siitä, että kehoni meni jo ensimmäisestä raskaudesta niin rikki, että se ei kestäisi enää toista raskautta. Toisesta synnytyksestä voisi myös mennä henki eikä palautuminen välttämättä enää olisi riittävää nykyisessä työssä jatkamiseen. Todella vakavista seurauksista siis kyse. En myöskään usko, että selviäisin seuraavasta raskaudesta ilman hirvittävää kuolemanpelkoa enkä halua aiheuttaa tyttärelleni lapsuuden traumaa siitä miten äiti sai kotona paniikkikohtauksia ja pelkäsi kuolevansa. ap

Eli onko vika  nyt aidosti fyysinen vai sun korvien välissä. Kuulostaa kuitenkin siltä, että pelkäät raskautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut elämässään? 

 

Kyllä moni voi kaivata sisaruksia, kuten minäkin äitinä kaipaan toista lasta ketä ei ole olemassa ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kohdallani ei ole kyse siitä ettenkö pystyisi tulemaan raskaaksi, vaan siitä, että kehoni meni jo ensimmäisestä raskaudesta niin rikki, että se ei kestäisi enää toista raskautta. Toisesta synnytyksestä voisi myös mennä henki eikä palautuminen välttämättä enää olisi riittävää nykyisessä työssä jatkamiseen. Todella vakavista seurauksista siis kyse. En myöskään usko, että selviäisin seuraavasta raskaudesta ilman hirvittävää kuolemanpelkoa enkä halua aiheuttaa tyttärelleni lapsuuden traumaa siitä miten äiti sai kotona paniikkikohtauksia ja pelkäsi kuolevansa. ap

 

<

Lainaus ei välttämättä onnistu, mutta vika on aidosti fyysinen. Kuten totesin, en välttämättä pysty edes jatkamaan nykyisessä työssäni enää. Jo nyt tekee vaikeaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi, mutta hänellä on isänsä puolelta nuorempia sisaruksia eli siinä mielessä erilainen tilanne. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta ei suotu mulle sellaista onnea. Mulle erittäin kipeä asia, mutta eihän tätä joidenkin mielestä surra ksoka on kuitenkin yksi lapsi. Kuulemma jos suree, että ei saanut enempää lapsia se tarkoittaa sitä, että ei välitä siitä olemassa olevasta lapsesta eikä rakasta häntä. 

Eikä tarkoita! Sun (ja mun) surulle on ihan nimikin: sekundaarinen lapsettomuus. Ei se vähennä rakkautta siihen olemassa olevaan lapseen tipan tippaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kaksi lasta. Nuorempi heistä kuoli nuorena. Ainoan elävän lapseni aikuisuuteen kuuluu sisaruksen menetys joka ei koskaan mene ohi.

 

Otan osaa suureen suruun. Kyynel vierähti kuolleen lapsesi muistolle. ap

 

Kiitos. Minäkin itken häntä joka päivä. Hänen kuolemastaan tulee nyt kymmenen vuotta, ja ensi viikolla hän täyttäisi 36. En tietenkään osaa kuvitella miltä isoveljestä tuntuu menettää pikkusisarus ja muuttua nuorena aikuisena ainoaksi lapseksi, mutta voin luvata että lapsen menettäminen muuttaa äitiyden.

Jatkan vielä tästä. Tämä on vain yksinäkökulma keskusteluun. Vaikka saisikin useamman lapsen, ei ole mitään takeita siitä että he elävät pidempään kuin vanhempansa. Tunnen perheen jonka ainoa lapsi teki itsemurhan 13-vuotiaana.

Tylyä kyseenalaistaa jonkun syy primääriseen tai sekundääriseen lapsettomuuteen. (Ensimmäistä tai seuraavaa) lapsea toivovalle tällaisesta toiveesta ei luovuta ilman todella raskauttavia syitä. Ei ole tuntemattomalle vänkäämisen paikka.

En tiedä, enkä haluakkaan tietää.

vela M40

Vierailija kirjoitti:

Ei mun poikani ole koskaan asiaa surrut. Hänellä on paljon kavereita ollut aina. Ei hän ole ollut yksinäinen. 

Ei munkaan Jari....🤭

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, enkä haluakkaan tietää.

 

vela M40

Miksi idiootti sitten osallistut tähän keskusteluun? Etkö ymmärrä lukemaasi vai mikä mättää? Otsikossa lukee erittäin selvästi mistä kyse, mutta kun ei. Piti päästä velan kertomaan oma typerä mielipiteensä ja se, että on vela. 

Alunperinkin keksitty juttu kummallisin paniikkikotaamisineen ja itselleen bastailu.  🐖🐖🎀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi, mutta hänellä on isänsä puolelta nuorempia sisaruksia eli siinä mielessä erilainen tilanne. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta ei suotu mulle sellaista onnea. Mulle erittäin kipeä asia, mutta eihän tätä joidenkin mielestä surra ksoka on kuitenkin yksi lapsi. Kuulemma jos suree, että ei saanut enempää lapsia se tarkoittaa sitä, että ei välitä siitä olemassa olevasta lapsesta eikä rakasta häntä. 

Eikä tarkoita! Sun (ja mun) surulle on ihan nimikin: sekundaarinen lapsettomuus. Ei se vähennä rakkautta siihen olemassa olevaan lapseen tipan tippaa. 

Kyllä kuulemma vähentää ja paskaa saat niskaasi, jos tätä asiaa tällä paskapalstalla suret. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun poikani ole koskaan asiaa surrut. Hänellä on paljon kavereita ollut aina. Ei hän ole ollut yksinäinen. 

Ei munkaan Jari....🤭

Tuliko siitä mt alkoholisti ?????

Vierailija kirjoitti:

Elämästä ei koskaan tiedä. Ei tollasia kannata murehtia etukäteen. 

 

Tuo on totta. Hänellä voi olla tiivimmät suhteet vaikka ystäviin kuin mahdollisiin sisaruksiin. Näin yritän itseäni lohdutella yhden lapsen äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi, mutta hänellä on isänsä puolelta nuorempia sisaruksia eli siinä mielessä erilainen tilanne. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta ei suotu mulle sellaista onnea. Mulle erittäin kipeä asia, mutta eihän tätä joidenkin mielestä surra ksoka on kuitenkin yksi lapsi. Kuulemma jos suree, että ei saanut enempää lapsia se tarkoittaa sitä, että ei välitä siitä olemassa olevasta lapsesta eikä rakasta häntä. 

Eikä tarkoita! Sun (ja mun) surulle on ihan nimikin: sekundaarinen lapsettomuus. Ei se vähennä rakkautta siihen olemassa olevaan lapseen tipan tippaa. 

 

Kyllä kuulemma vähentää ja paskaa saat niskaasi, jos tätä asiaa tällä paskapalstalla suret. 

Oletko sä nyt sekundaarista lapsettomuutta sureva henkilö, joka loukkaantuneena saamastaan asiattomasta kommentoinnista toistaa sitä asiattomuutta myös muille? Vai ihan vaan trolli?

Lapsitoiveen toteutumattomuus (ihan lapsimäärästä riippumatta) voi olla hyvin iso elämänkriisi ja suru. Sen väheksyminen on tietämätöntä - ja tiedon saamisen jälkeen raukkamaista. 

Mies on ainokainen ja elämä on kovin raskasta nyt kun kaksi dementoituvaa mutta edelleen kotonaan asuvaa vanhusta yksin hänen huolenaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.

 

Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.

Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.

Ja vaikka olisikin, yleensä (ja toivottavasti) perinnöstä ei ole iloa vielä siinä vaiheessa elämää, kun raha olisi eniten tarpeen, eli aikuisuuden alkupuolella. Useimpien vanhemmat kuolevat vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo saanut omatkin lapsensa aikuisiksi (jolloin rahoista voisi itse asiassa olla enemmän iloa lapsenlapsille, mutta se on ihan toisen keskustelun aihe).