Lue keskustelun säännöt.
Monenako päivänä viikossa lapsellasi on harrastus?
Jos vaikka neljä tai viisi, oletko miettinyt, onko se fiksua?
Kommentit (234)
Teini-iköiset lapset. Toisella 6 päivänä ja toisella 5 päivänä. Haluavat itse treenata tämän verran ja koen, että se on fiksua, koska se on heille mielekästä puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastamisesta on myös tullut lapsillakin meriitti: mitä enemmän, sitä enemmän voi kehuskella niillä ja tuntea olevansa hyväksytty ja aktiivinen. Monesti harrastus menee koulun edelle, mikä ei ole hyvä asenne. Kaikki ei kuitenkaan halua harrastaa (mikäli harrastaminen nähdään säännöllisenä, maksullisena toimintana), ja tätäkin on pidetty esim. kouluissa ongelmana
Koulu on itse se ongelma. Mitä kukaan tekee niillä kaikella tiedolla, mitä ne lapset ei edes muista parin vuoden päästä? Ihan liian isoja kouluja joissa kiusaamista huumeita vapea pahoja tapoja opitaan. Opettajien asenne voi olla lapsia kohtaan todella ylimielinen Ja kylmä. Sossut antaa papereita joilla lapset voi ilmiantaa omat vanhemmat lastensuojelurikkomuksista, jos on vaikka huutanut tai pölyt pyyhkimättä. Terveydenhuolto on jonkun terv.hoitajan käsissä, jonka asenteesta riippuu lapsen perussairauksien havaitseminen.
Kolmena päivänä ja yksi on aina pelipäivä. Joukkuelaji, jossa vanhemmilta vaaditaan talkoohenkeä, 80% ei osallistu lainkaan. 20% tekee loppujen työt. Se korpeaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti lasten harrastamisesta on tullut kilpaurheilua niin jääkiekossa kuin jalkapallossa.
JA ÄLYTTÖMÄN KALLISTA.
Mulla oli taitoluistelu- ja myöhemmin ringetteharkkoja 6-vuotiaasta asti 3-4 kertaa viikossa ja viikonloppuisin kisoja/pelejä. Yläasteella sain lopettaa.
Inhoan ajatusta tavoitteellisesta harjoittelusta vielä melkein nelikymppisenä. Rakastan luonnossa liikkumista, mutta noista lapsuuden harrastuksiin roudauksista, harrastuksista yhdessä koulun/läksyjen kanssa on jäljellä pelkästään katkeruutta ja muisto stressaantuneesta äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaluokkalainen pelaa jalkapalloa 2x viikossa ja soitintreenit 1x viikossa. Koululla on kässäkerho kerran viikossa johon osallistuu.
Aika paljon omaan makuun, mutta lapsi tykkää noista kaikista, eikä vielä ainakaan ymmärrä käsitettä tavoitteellisuus. Muutamalla samasta joukkueesta tuo jalkkis tuntuu menevän kaiken edelle(esim koulun/ruoka-aikojen tms), mutta meille puhtaasti harrastus jossa lapsella on tosi kivaa kavereiden kanssa. Ja ip kerhossa on harrastuspäivinä lyhyemmän aikaa.
Jos lapsella olisi koulussa hankaluuksia niin karsisin harrastusmäärän yhteen, mutta ainakin tällä hetkellä tämä on hyvä. Ja tuo kässäkerho on aika vaikea edes mieltää harrastukseksi kun on ip kerhon aikaan koulun tiloissa niin lapsi olisi siellä muutenkin.
Miksi on näin kielteinen näkemys harrastamisesta? Eihän kaikki harrastaminen vanhempien kilpa-asetelmaa ole, voihan nuori siitä nauttiakin. Itsellä jo aikuiset lapset ja toinen harrasti aikoinaan 4-5 kertaa viikossa, harrastusporukka oli tosi tiivis ja yhä ovat hyviä ystäviä. Meni harrastukseen ystävän kutsumana aikoinaan ja piti kovasti ja harrastus toi myöhemmin nuorelle aikuiselle myös valmennustyön ja nyt opiskelee myös vähän samalla alalla. Toinen lapseni ei harrastanut mitään ja sekin oli ihan yhtä hyvä asia meille, ei missään tapauksessa tarvitse jos ei halua. Oikein fiksuja nuoria aikuisia molemmat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole halunnut harrastaa niin miksi ei vaan ole sanonut vanhemmille että ei halua? Miksi on kehitetty tuollainen trauma? Itse lopetin kun en tykännyt, sanoin sen vanhemmille ja kyllä ne ymmärsivät. Luin mieluiten kirjoja ja liikuin luonnossa nuorena.
Eskarilla kahtena päivänä viikossa, 11-vuotiaalla kolmena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 16 vuotias tyttö se paneskelee joka päivä useammankin eri miehen kanssa ja se on liikaa noin nuorellekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtenäkään päivänä maksullista harrastusta. Pelaavat koulun kentällä jääkiekkoa ja jalkapalloa.
Minun lapsuudessa ja nuoruudessa oli erittäin tavallista ettå jääkiekon harrastamiseen riitti jäädytetty ulkokaukalo tai jääkenttä, hokkarit, maila, kiekko ja mukavia urheiluhenkisiä kavereita. Ei kukaan meistä suunnitellut mitään ammattiurheilijan uraa vaan se koulunkäynti oli tärkeämpää tulevaisuuden kannalta. Se ei ollut vanhempien varallisuuskysymys ja vaikka olen ollut aina liikunnallinen, en olisi edes halunnut aikatauluttaa omaa vapaa-aikaa vain yhden harrastuksen takia. Kesällä pelattiin samassa hengessä jalkapalloa vaihtelevin porukoin jollain koulun lähelle olevalla hiekkakentällä.
Urheiluharrastusten ohella voi myös harrastaa monenlaisten kirjojen lukemista ja musiikin kuuntelua kunnollisilla laitteilla. En ole koskaan ollut järjestö- ja yhdistysihmisiä riippumatta siitä miten kauan olen jotain asiaa harrastanut. Minusta harrastamisessa on ennen kaikkea kyse omasta mielenkiinnosta eikä tavoitteena ole hankkia jotain erityisiä meriittejä. Tosin levymessuilla ja levykaupoissa on mukava tavata samanhenkisiä ihmisiä, joilla on yhtä lailla perustietoa vaikkapa rockmusiikista kuin itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden, vielä. Ensi syksynä siirtyy lastentanssista balettiin ja tuolloin tunteja tulee toinen lisää. Ikä 5v.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole halunnut harrastaa niin miksi ei vaan ole sanonut vanhemmille että ei halua? Miksi on kehitetty tuollainen trauma? Itse lopetin kun en tykännyt, sanoin sen vanhemmille ja kyllä ne ymmärsivät. Luin mieluiten kirjoja ja liikuin luonnossa nuorena.
Kaikkien vanhemmat eivät ehkä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla se vasta meriitti onkin. Leuhkitaan kilpaa, että montako viikonloppua seisotaan jäähallissa vuoden aikana.
Veetäkö moukka sulle kuuluu....😝😝😝😝😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 ja kaksi joka päivä
En ole miettinyt onko fiksua.
Olette idiootteja koko perhe.
Sinähän idioootti olit kun menit halpaan...🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Meidän 16 vuotias tyttö se paneskelee joka päivä useammankin eri miehen kanssa ja se on liikaa noin nuorellekin.
No ei todella ole !!! Antaa palaa 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole halunnut harrastaa niin miksi ei vaan ole sanonut vanhemmille että ei halua? Miksi on kehitetty tuollainen trauma? Itse lopetin kun en tykännyt, sanoin sen vanhemmille ja kyllä ne ymmärsivät. Luin mieluiten kirjoja ja liikuin luonnossa nuorena.
Kaikkien vanhemmat eivät ehkä ymmärrä.
Mä olin kiltti lapsi. Koska olin hiljainen niin se oli hyvä. Olin kiusattu 'outona' niin koulussa kuin harrastuksissa. Ihan tosissani lapsena en uskaltaut/halunnut sanoa mitään vanhemmille, kun jostain syystä luulin, että ne ei ymmärtäisi/uskoisi tai suuttuisivat. Äidille tuli täytenä yllätyksenä, kun sekä minä että sisarukseni kysyimme häneltä eikö hän oikeasti huomannut, että mitään oli vialla. Lapsen iästä toki riippuen vieritän kyllä vastuun vanhemmalle huomata tällaiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Harrastamisesta on myös tullut lapsillakin meriitti: mitä enemmän, sitä enemmän voi kehuskella niillä ja tuntea olevansa hyväksytty ja aktiivinen. Monesti harrastus menee koulun edelle, mikä ei ole hyvä asenne. Kaikki ei kuitenkaan halua harrastaa (mikäli harrastaminen nähdään säännöllisenä, maksullisena toimintana), ja tätäkin on pidetty esim. kouluissa ongelmana
Jos lapsi ei halua harrastaa mitään niin asenteessa on kyllä pahasti jotain vialla. Ilmaisia harrastuksia on vaikka kuinka paljon, mutta jos nekään eivät kiinnosta niin tuleehan siitä mieleen, että on nepsy tm. Voi olla myös, että vanhempi kieltää harrastukset, joten sekin voi olla syynä harrastemattomuuteen ja ei anna hyvää kuvaa perheestä.
7 päivänä viikossa pelaa netissä pelejä ja chattailee jossain anime chatissa
Olette idiootteja koko perhe.