Miksi te nuoret ette enää perusta perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Jos äidilleni olisi tapahtunut vahinko tänään, en olisi syntynyt. Vielä 60-luvulla joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset naiset joutuivat turvautumaan laittomiin abortteihin. Eikä 60-luvusta nyt niin pitkä aika ja meillä on vielä elossa paljon naisia, jotka ovat tämänkin asian joutuneet pitämään sisällään. 

- vahinko vuodelta -67

Ei kukaan "joutunut" tekemään laittomia abortteja, Suomessa oli jo 60-luvulla toimiva neuvolaverkosto ja mahdollisuus synnyttää sairaalassa. Ja jos raskaus vaaransi terveyden niin silloin sai abortin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole töitä, ei rahaa, ei omakotitaloa, ei saa itseelekään ruokaa, ei vaatetta, ei harrastuksia, suurtyöttömyys. Ei ole lapselle mitään annettavaa. Hyvinvointiyhteiskunta on ajettu orpapurran toimesta alas: Ei pääse lääkäriin, eläkeikä notettu edelliseen päivään kuolemasta jne. En todellakaan halua lasta tällaiseen maailmaan. Lisäksi ihmiset ovat muuttuneet tosi ilkeiksi ja epäempaattisiksi, on paljon peukkuymnarkkeleita jne. Ei mitään nähtävää. Paitsi niitä hankeen heittäviä päihdeukkoja, mutta en halua lapseni näkevän sellaista. Olisi saanut teidänkin ikäpolvelta monelta saanut jäädä lapset tekemättä. Mutta olitte niin itsekkäitä, että lapsi oli tehtävä. 

Hitto mikä itkuvirsi. Voitko laittaa ittes riippumaan sitte niin ei tarvi kärsiä täällä enää?

No ite oon tehnyt. Tosin en oo nuori, mutta kaksi lasta meillä on vaimon kanssa.

Se miksi tein lapsia kiteytyy oikeastaan siihen, että löysin kumppanin joka halusi kanssani lapsia. Muuten en olisi niitä koskaan tehnyt. Ellen nyt sukusoluja olisi luovuttanut. Siihenkin on kyselty kauttarantain halukkuutta. Ja toki itsekkin sellaiseen voi aktiivisesti hakeutua. 

Mutta kaiken takana on nainen. Sopiva nainen joka halusi lapsia. Naisen keho, Naisen päätös. Koska muuten en olisi lisääntynyt. Nyt teen kaikkeni että lapsillani olisi hyvät oltavat ja noista kasvaisi kunnon ihmisiä. Ja tunnen ajoittain voimattomuutta  kun tajuan että ei ole minun käsissäni kaikki asiat. Ja että koko ajan ei voi tehdä kaikkeaan ilman että homma nitkahtaa mahdottomuuteensa. Ei tän pitäs olla rakettitiedettä. 

Työtä, unettomuutta, huolta ja varmaan tuhansia vaihdettuja vaippoja ja menetettyjä eläkertymiä myöhemmin voin todeta, että on tää siistiä. :D Vaikka kotityötkin on lisääntynyt exponentiaalisesti siihen nähden mitä tekisin yksin yksiössä. Ja kaikki wilmasekoilut yms, Ja muistamiset ja hukkuneet kurahanskat. Kuuluu asiaan. 

Tää 70-luvulla syntynyt ei perustanut perhettä, kun ei uskaltanut. Lama, pätkätyöt ja ei-sopivat kumppaniehdokkaat olivat oma cocktailini nuoruusvuosilta. 

Varmaan nykyisillä perheenperustamisikäisillä on samoja ongelmia. Tarvittaisiin taloudellista ja henkistä vakautta, eikä yhteiskunta siltä osin ole nyt ainakaan ysäri-nollaria kummempi.

Elämässä ei ole mitään lupauksia siitä, että kaikki tulee menemään hyvin. Kuka tahansa voi ainakin teoriassa sairastua koska vaan, jäädä auton alle tai mitä ikinä. Tästä huolimatta, erittäin harva ihminen katuu lasten hankkimista. 

En saanut tätä lainattua muulla tavalla. Sanonpahan vaan että oman lapsen katuminen on sellainen tabu, että vaikka muutamat aiheesta puhuvat niin uskon että hiljaa mielessään moni ajattelee ettei olisi lasta tehnyt jos olisi tiennyt mihin joutuu. Ja lapsen rakastaminen, se tunneside mikä on jo syntynyt, voi olla olemassa samaan aikaan kun näitä katumuksen tunteita pitää sisällään. Itseäni ärsyttää juurikin se, että ensin kehotetaan hankkimaan lapsia, sanotaan että elämä kantaa jne. jne. ja sitten kun ei kannakkaan, niin sanotaan että eihän kukaan luvannut että kaikki menee hyvin. No voi helevata, ei tosiaan luvannut, mutta silloin kun lapsia ei vielä ollut niin kyllä vaan oli ulkopuolisilla kova luottamus siihen että elämäni paranee kertaheitolla ja kaikki järjestyy, vaikka kuinka epäröin. Kun paska iskee tuulettimeen, niin sitten siitäkin vähän syytellään että mitäs läksit.

Vierailija kirjoitti:

Tää 70-luvulla syntynyt ei perustanut perhettä, kun ei uskaltanut. Lama, pätkätyöt ja ei-sopivat kumppaniehdokkaat olivat oma cocktailini nuoruusvuosilta. 

Varmaan nykyisillä perheenperustamisikäisillä on samoja ongelmia. Tarvittaisiin taloudellista ja henkistä vakautta, eikä yhteiskunta siltä osin ole nyt ainakaan ysäri-nollaria kummempi.

Tää ei selitys ei käy järkeen ku romanit ei käy töissä mut ne saa silti paljo lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää 70-luvulla syntynyt ei perustanut perhettä, kun ei uskaltanut. Lama, pätkätyöt ja ei-sopivat kumppaniehdokkaat olivat oma cocktailini nuoruusvuosilta. 

Varmaan nykyisillä perheenperustamisikäisillä on samoja ongelmia. Tarvittaisiin taloudellista ja henkistä vakautta, eikä yhteiskunta siltä osin ole nyt ainakaan ysäri-nollaria kummempi.

 

Tää ei selitys ei käy järkeen ku romanit ei käy töissä mut ne saa silti paljo lapsia

Me käymme töissä ja maksamme että heillä on varaa lisääntyä.  Joko valkenee vastaus AP:n kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

En aikoinaan perustanut perhettä, koska näin ympärilläni niin vähän onnellisia parisuhteita.

 

Viisain päätös ikinä.

 

Harva mies on perhekeskeinen.

Tämä. Ei riitä että tykkää lapsista ja leikittää niitä silloin kun on kotona. Ei se riittäisi äidillekään.

Mitä olen äidiksi tulleita naisia seurannut, niin moni nainen tuskastuu perhekeskeiseen mieheen kun haluaa tehdä omat metatyönsä tavallaan. Ja mies vaan sotkee. Sitten tulee näitä päivityksiä että on helpompi kun saa tehdä kaikki ite. Kun mies tekee väärin. Ei kovin... Osallistavaa? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen äidiksi tulleita naisia seurannut, niin moni nainen tuskastuu perhekeskeiseen mieheen kun haluaa tehdä omat metatyönsä tavallaan. Ja mies vaan sotkee. Sitten tulee näitä päivityksiä että on helpompi kun saa tehdä kaikki ite. Kun mies tekee väärin. Ei kovin... Osallistavaa? 

Miesten osa on maksaa.  Naisille parempaa että miehet maksavat kollektiivisesti valtion muodossa kuin että se mies olisi kotona maksamassa.  Vieläkö ihmetyttää vastaus AP:n kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa.

Suomessa sossuperhe saa tukia saman verran kuin keskituloinen palkkaa joten rahan puute ei ole mikään syy olla hankkimatta lapsia.

Niin, molemmat esimerkeistäsi saavat rahaa LIIAN VÄHÄN. Joka on todellakin erittäin hyvä syy olla hankkimatta lapsia niiden muiden hyvien syiden lisäksi, joista yksikään ei ole itsekkyys ja halu pitkittää nuoruusikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla vaimo ja äiti enemmän kuin mitään. Mutta minä EN suostu sen lisäksi vielä olemaan mies ja isä, joka käy töissä ja elättää perheensä ja sitten vielä kotona hoitaa äidin ja naisen työt. 

Odotan, kunnes löydän miehen joka haluaa astua siihen miehiseen rooliinsa perheen elättäjänä. Eli miehellä on oltava tarpeeksi rahaa, sillä tässä maailmassa rahalla on todellakin väliä.

Elinkustannukset ovat korkealla, joten miehellä tulee olla hyvä palkka ja vakaa työpaikka, sekä säästöjä pahan päivän varalle. Hänen tulee myös olla aktiivinen, kyvykäs, ahkera ja vastuuntuntoinen mies työssään, jolla on kyky selviytyä haasteista, eikä hämmenny pienistä vastoinkäymisistä. Sillä jos mies vaikka menettää työpaikkansa, voin luottaa miehen kyvykkyyteen uuden työn hankkimisessa, ja siihen asti selviämme hänen säästöillä.

 

Feminismi on jo vuosikymmeniä muokannut yhteiskuntaa sellaiseksi ettei tuollaisia miehiä ole olemassa.

Jos perinteisiä naisiakin on olemanssa - niin on myös miehiä. Molempia vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kyllä molempia on. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla menee vuodet opiskellessa, ulkomaan vaihdoissa jne.

Vaatimukset nuoremmille polville ovat kyllä kohtuuttomat. Samanaikaisesti pitäisi opiskella vähintään se yksi korkeakoulututkinto tavoiteajassa, käydä ulkomaanvaihdossa hankkimassa kansainvälistä osaamista, käydä töissä opintojen ohessa, hankkia puoliso ja lapsia ja maksaa eläkeläisten oleskelu. Kaikki tämä suurtyöttömyyden vallitessa, kun opintoaikoja on lyhennetty ja hyvinvointivaltio ajettu alas. Käsittämätöntä, miten voi jollekin olla vielä epäselvää miksei lapsia synny? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naisia ei enää perheen perustaminen kiinnosta, vaan matkustaminen ja viinin lipitys.

 

Se ei ole vain naisten syy. Kyse on oireesta, lieveilmiöstä. Miehetkin hukkaavat parhaat ikävuotensa tietokoneen ääreellä nettiseksiä tuijottaen, vaikka pitäisi olla kasvokkain tapaamassa vastakkaisen sukupuolen edustajia ja kehittää itseään fyysisesti/henkisesti urheillen, lukien jne. Molemmat sukupuolet ovat hukassa, vastuulliset roolit kuten isä ja äiti ovat ihan vieraita ja eletään samassa pisteessä kuin 18-20-vuotiaina omassa yksiössä pelaten ja sarjoja tuijottaen. 

 

Valkoista syntyvyyttä se ei missään nimessä paranna, että valkoiset hakevat tummempia puolisoita ja näin syntyy juureton, identiteetiön sekaroituinen sukupolvi erilaisine terveysongelmineen. Se ei ole vaihtoehto.

Näillä tummaihoisilla on tutkitusti alhainen älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisia ei enää perheen perustaminen kiinnosta, vaan matkustaminen ja viinin lipitys.

Siis täähän on tiettyyn ikään saakka ihan ok, nuoria ollaan vain kerran ja sitten sitä kadutaan koko loppuelämä, jos se jää viettämättä.

Monesta naisesta vaan puhutaan 30-35 vuotiaana "naisena joka ei tee lapsia tai perusta perhettä", vaikka hän olisi sen vielä muutaman vuoden kuluttua tekemässä.

Mä sain lapsia vasta kun mies oli siihen valmis. Piti siis odottaa 40-vuotiaaksi.

Vatsanpohjassa muljahtaa ajatuskin lastentekemisestä. Kauhea stressi ja vastuu. Viihdyn omalla mukavuusalueella.

A) ei tähän sairaaseen ja vääristyneeseen maailmaan halua lapsia tuoda

B) maapallolla on nyt jo liikaa ihmisiä

C) en halua pistää elämästäni vuosia ja vuosia lasten hoitamiseen, haluan nähdä maailmaa (kannattaa reissata kun vielä voi suht vapaasti ja se on vielä edullista, on terve ja jaksaa. Lasten kanssa reissaaminen tarkoittaa jotain turisti olut teneriffaa)

Miesten on helppo haluta ja vonkua lapsia. Naiselle vaan älyttömän huono diili. Jo kuukautiset on karseat, en pysty kuvittelemaan millaista kidutusta synnytys tai keisarinleikkauksesta toipuminen olisi. Ajatus raskausmahasta on kammottava ja siitä mihin se päättyy eli oman kehon silpoutumiseen, kun asukki tulee sieltä väkivalloin ulos. Imetyskään ei kiinnosta, en halua että rintoihini kukaan koskee. Fyysisten kidutuksien päälle vielä valvominen ja loppuelämän huoli lapsesta ja oma keho iäksi ruhjoutunut. Rahaakin pitäisi olla ja taito kasvattaa ja rakastaa lastaan. Kun ei ole edes mitään takuuta millainen lapsi tulee, voi olla vaikka vaikeasti vammainen tai sairastua/joutua onnettomuuteen tai olla väkivaltainen ei ollenkaan mukava ihminen. Ihmettelen, että suurin osa naisista tuohon rääkkiin edelleen lähtee, kipuhelvetin kautta elämänmittaiselle epävarmuuksien taipaleelle.

Tarvitsen naista tarpeitteni tyydyttämiseen en mihinkään extra työsavottaan