Miksi te nuoret ette enää perusta perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla vaimo ja äiti enemmän kuin mitään. Mutta minä EN suostu sen lisäksi vielä olemaan mies ja isä, joka käy töissä ja elättää perheensä ja sitten vielä kotona hoitaa äidin ja naisen työt. 

Odotan, kunnes löydän miehen joka haluaa astua siihen miehiseen rooliinsa perheen elättäjänä. Eli miehellä on oltava tarpeeksi rahaa, sillä tässä maailmassa rahalla on todellakin väliä.

Elinkustannukset ovat korkealla, joten miehellä tulee olla hyvä palkka ja vakaa työpaikka, sekä säästöjä pahan päivän varalle. Hänen tulee myös olla aktiivinen, kyvykäs, ahkera ja vastuuntuntoinen mies työssään, jolla on kyky selviytyä haasteista, eikä hämmenny pienistä vastoinkäymisistä. Sillä jos mies vaikka menettää työpaikkansa, voin luottaa miehen kyvykkyyteen uuden työn hankkimisessa, ja siihen asti selviämme hänen säästöillä.

No, ei se ilmaista ollut 21 vuotta sittenkään, samat speksit tuntui rouvalla olevan jo silloin.

 

 

 

Mukava kuulla! Antaa toivoa tulevaan, että kyllä jostain vielä löytyy se mies joka on kunnollista aviomiesmateriaalia! 

Ei ole koskaan tullut äidinvaistoa tai vauvakuumetta tai mitään intoa perheellistyä. Olen jo yli kolmekymppinen nainen. Parisuhteessa olen ja yhden raskaudenkeskeytyksen tein nuorempana, kun ehkäisy petti. En kadu päätöksiäni, päinvastoin olen vain iloinen että tässä maailmantilassa ja omassa taloudellisessa epävarmuudessani en ole kaiken päälle vielä vanhempi. Ei ole vakituista työtä, pankki ei anna asuntolainaa, työsuhteen jatkuvuus on alati epävarmaa, ei ole turvaverkkoja minulle joka hoidan itse lapsuudenperheeni turvaverkon asemaa... Kertakaikkiaan en keksi syytä tai motivaatiota miksi juuri minun pitäisi vielä pullauttaa vauva ja alkaa hoitamaan sitäkin työsarkaa. 

Tässä keskustelussa unohdetaan ettei kaikilla ola eväitä ja edellytyksiä hankkia lapsia. Oli ne sitten taloudellisia, aikaa tai energiaa ja tahtoa olla hyvä vanhempi. Omassa suvussa on paljon periytyviä sairauksia ja kärsin itekin autoimmuunisairaudesta joka aiheuttaa kipua melkein joka päivä. Enpä haluaisi ehdointahdoin hankkia lapsia näillä seteillä. Omat vanhempani sen sijaan lisääntyivät kuin liukuhihnalta vaikka ei ollut terveyttä, rahaa tai isällä edes halua olla isä kuin sellaisessa hyvin perinteisessä roolissa jossa isä käy töissä ja kuskasi harrastuksiin. Kaikki hoiva ja kasvatustyö oli äitini harteilla. Lapsuus oli stressaava ja vanhempieni olisi todellakin pitänyt tiedostaa resurssit ja realiteetit paremmin sen sijaan että lapsia hankittiin niin paljon kuin meitä siunaantui. Meistä ei kaikista edes tullut veronmaksajia vaan saamapuolen tapauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset kelpuuttavat suhteisiin vain pitkiä, komeita ja menestyneitä miehiä. Kaltaiseni kunnoliset, kiltit ja hyvät miehet hylätään yksinäisyyteen.

Ei pidä paikkaansa. Mulla on kunollinen, kiltti ja hyvä mies jonka nappasin itselleni. Hän on myös itseäni pidempi (ei mikään saavutus), menestyy työssään ja komeanakin minä tuota lurjusta pidän <3

Ihan aikuisten oikeasti, sun itsesäälissä vellominen ne naiset karkottaa. Prismatestiä kehään, niin näät millaiset perunanaamat siellä ostaa vauvanvaippoja. 

Koska maailma on muuttunut eikä lastenteko ole mikään oletus. On ehkä maailman suurin työ ja vastuu kasvattaa tasapainoinen ihminen, näemme nytkin ihmisten traumojen ja mielenterveysongelmien määrästä että tämä kasvattaminen ei moneltakaan ole onnistunut. Miksi suhtaudumme lapsiin kuin he olisivat jotain esineitä joita nyt vaan pitää tehdä, vaikka vanhuuden turvaksi ?

On hyvä olla realisti mutta ei vaipua liialliseen synkkyyteen. Itse olen onnellinen yhden teinin äiti mutta enempää en lapsia tänne tee sillä tämä maailma on mielestäni eräänlainen helvetti. Painotan vielä että oma elämäni on ihanaa mutta tämä maailma on huono paikka jossa liian moni kärsii jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kelpuuttavat suhteisiin vain pitkiä, komeita ja menestyneitä miehiä. Kaltaiseni kunnoliset, kiltit ja hyvät miehet hylätään yksinäisyyteen.

 

 

Älä höpötä. Mene Prismaan mikä tahansa arkipäivä klo 17 ja katsele perheitä. Suurin osa perheenisistä ovat ihan perus pullukoita. 

Prismassa käy vain syrjäytyneet ja muut köyhät, mene cittariin joulun alla niin kaikki pariskunnat on laihoja, hyvännäköisiä ja rikkaita.

Tämä on ehkä paras vastaus prismatestiin mitä olen kuullut, mutta ikävä kyllä me samat Prisma-kävijät ( = tarkkailun alla olevat pariskunnat) käydään välillä myös Cittarissa ja vaikka kuinka haluaisin niin ei tuo vatsamakkara sillä pienene että ostetaan miehen kanssa samaa ruokaa kalliimmalla :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea löytää siedettävää naista. Naisisissa on niin pajon ääripäitä nykyään: narkti ja päihdeongelmaiset ja sitten on menestyjät. Sellaisia uhriutujia kuten 50-luvun tuotokset olivat ei enää ole. 

Miksi haluat uhriutujan? 

 

Varmaan tarkoitti uhrautujaa, joka uhrasi oman terveytensä ja elämänsä passaakseen miestään ja kakaroitaan. Vanhempana sitten märisee elämätöntä elämäänsä.

Äitini oli tällainen. Jostain kumman syystä ei perheen perustaminen kiinnosta. Sitä nyt ihmettelee, kun ei tule lapsenlapsia. Kumma homma joo, kun lapsena sai aina kuulla miten kamalaa hänen elämä oli. Silti teki lisää lapsia, vaikka ehkäisy oli kaikille saataville. Kai saa siitä uhriutumisesta sitten jotain tyydytystä. Itseä ei moinen kiinnosta yhtään.

Ei oo koskaan tullut sitä vauvakuumetta. Ystäväni tiesi jo 15-vuotiaana haluavansa lapsia tietyn verran ja nopeasti. Minä en vielä näin 33-vuotianaakaan ole koskaan kokenut tarvetta hankkia lapsia.

Minusta elämässä on ihan tarpeeksi kaikkea pahaa ja vaihannäköä ilman lapsiakin. En kestä enkä halua sitä lapsiperhestressiä. Nuorenakin jo ajattelin, että jos olisin mies niin voisinkin lapsia hankkia, koska minimipanostuksella voi vaan mennä mukana ja se riittää. Tämä yhteiskunta ja maailma myös vihaa lapsia, tulevaisuutta ja luontoa, joten en näe miksi tänne tarvittaisiin lapsia lisää. Eutanasia vaan lailliseksi niin lähden täältä ajallaan itsekin pois. 

En myöskään pidä vastuusta tai eritteistä, ja raskausvatsat ällöttävät minua. Saan niistä yökkimisoireita. Minulla on myös nuorena ollut masennustaustaa, pelkäisin raskauden jälkeistä masennusta. Minulla on ollu myös paljon kehonkuvaongelmia, enkä usko että raskaus auttaisi tässäkään yhtään. Olen myös vegaani, enkä totta puhuen jaksaisi tapella ihmisten kanssa siitä, voiko lapseni elää hyvää elämää olemalla vegaani. Äidin rooli on aina performatiivinen ja kaikkien arvostelun alla, hyi olkoon.

Lisäksi sukupolveni työelämä ja tulevaisuus näyttää aika ankealta. Ollaan kiinni subscription palveluissa ja kaikki kallistuu jatkuvasti, palkat ei liiku mihinkään, vakipaikat on kiven alla, koulutuksella ei ole mitään väliä kun ei se vaikuta, sodan uhkaa tarjolla jne. Hyvä kun itse jaksaa, miten sitten lapsen kanssa jaksaisi.

Naaraat eivät ole nykyään vaivan arvoisia.

Pitäisi lähteä siitä, että ne pysyy uskollisina. Ei onnistu suomalaiselta naaraalta

Tähän helvetin syöpäiseen demarikommariutopiaan ei tarvita yhtään vero-orjaa tuolle kommaripaskasakille.

Siitä päästään vastaan sitten lopullisesti eroon kunhan saadaan kaikkien lamojen äiti aikaiseksi. Vasta sen jälkeen kun demarikyrvistä on päästy eroon ja verot puoleen, voi edes harkita kakaroita. Ei sekuntiakaan aikaisemmin.

Oma syyni kolmekymppisenä naisena asiaan on se, etten ole onnistunut löytämään tähän ikään mennessä vielä tervettä parisuhdetta joka perustuisi oikeasti tasavertaiseen rakkauteen eikä esim. läheisriippuvuuteen tai tavan vuoksi yhdessäolemiseen, mikä on kulttuurissamme mielestäni iso tabu. Kerran olen ollut niin rakastunut että olisin teoriassa voinut harkita elämässäni täyskäännöstä ja kaikkea sellaista perinteistä mitä lapsen tekemiseen kuuluu, mutta kyseinen mies oli ihan keskenkasvuinen kakara itsekin eikä olisi ollut hypoteettista lasta kohtaan reilua synnyttää häntä sellaiseen tilanteeseen. Tunteet eivät kuitenkaan katso aina tuollaisia asioita, enkä parikymppisenä ihastuessani edes miettinyt asiaa sen kannalta olisiko hänestä hyväksi isäksi. Mietin ainoastaan sitä poikaystävän roolia, ja siinäkin joustin tosi tärkeistä asioista. Sen suhteen jälkeen olen lisäksi havahtunut siihen, kuinka paljon kolme- ja nelikymppisissä miehissä on näitä ehkä sitten joskus perhe -miehiä. Ei ole mitään järkeä haaveilla perheestä sellaisten miesten kanssa, jotka ovat jo pitkällä aikuisuudessa eivätkä ole varmoja haluavatko sitoutua edes parisuhteeseen ilman lasta. Monelle jo lemmikkinä sitoutumisena kauhistus. Kun en sitten naisena halua laittaa itseäni vapaaehtoisesti tuollaiseen ansaan ja uhrata oman äitini tavoin kaikkea omaa jaksamistani miehen eteen, olen monen mielestä varmasti itsekäs. Kun naisenhan nyt vain kuuluisi olla sellainen uhrautuva, joka ei mieti asioita sen kannalta onko se mitenkään reilua tai tasavertaista. Omasta mielestäni olen realisti ja tästedes miesten kanssa vastaan sillä samalla itsekkyyden tasolla, jolla hekin pelaavat. 

Tämä on tietysti vaan yksi syy todella monista, mutta on ihan selvää että nykynaiset ovat koko ajan enemmän tietoisia siitä miten entisaikaan monet naiset ovat lähinnä sosiaalisesta paineesta tehneet lapsia huonojenkin miesten kanssa. Jos epäkypsään luonteeseen lisää vielä taloudelliset vaikeudet tai muita haasteita, niin pitää olla ihan älytön vauvakuume tai sitten vähän hölmö että menee silti sen perheen perustamaan. Ennen ei ollut mahdollisuutta miettiä, mitä sinä itse naisena omalla elämälläsi haluat. Hyviä, turvallisia, terveet elämäntavat omaavia ja lisäksi sitoutumishaluisia miehiä nyt vain ei ole joka kulmalla. Tai minussa on jotakin vikaa, kun en ihastu heihin ja vedän puoleeni lähinnä niitä joista paljastuu emotionaalisesti teinin tasolle jääneitä.

Tähän maailmaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Sanoin 18v tyttärelle, että haluan jo mummoksi 👍

 

N43

Tuo tyttö tänne niin hoidetaan asia kuntoon. Vaari66

Saatan vielä hankkia lapsia joku päivä, mutta moni asia nykymaailmassa ei innosta. Esimerkiksi, millaiseen Suomeen synnyttäisin lapseni? Suomen valtio aktiivisesti kurjistaa ihmisten elämiä, syytää rahaa turhaan, usein vahingolliseenkin, paskaan. Talous sakkaa. Moraalit  ja ilmapiiri on rappiolla. Mikä pahinta, valtio aktiivisesti vaihtaa kantaväestöä kehitysmaiden liikaväestöön, eikä hidastumisen merkkejä näy. Miksi toisin lapsen tähän maahan vain, jotta tästä tulee vero-orja, joka rahoittaa kehitysmaalaisen enemmistön ja suomalaisia vihaavan eliitin toinen toistaan sairaammat projektit? 

Vierailija kirjoitti:

Naaraat eivät ole nykyään vaivan arvoisia.

Pitäisi lähteä siitä, että ne pysyy uskollisina. Ei onnistu suomalaiselta naaraalta

Mikäs testosteronia uhkuva uros se siellä ruudun takana istuu? Hop hop ulkomailta hakemaan itsellesi naarasta, jos kerta kotimaan tarjonta on sinulle niin heikkolaatuista. Vai olisiko niin, ettei siellä ulkomaillakaan ole kaltaisellesi sonnille mitään tarjottavaa? Ei ole häpeä myöntää, jos ne "naaraat" ei ylipäätään kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän maailmaan lapsia?

 

Joo ei me muihin ulottuvuuksiin lähdetä lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Saatan vielä hankkia lapsia joku päivä, mutta moni asia nykymaailmassa ei innosta. Esimerkiksi, millaiseen Suomeen synnyttäisin lapseni? Suomen valtio aktiivisesti kurjistaa ihmisten elämiä, syytää rahaa turhaan, usein vahingolliseenkin, paskaan. Talous sakkaa. Moraalit  ja ilmapiiri on rappiolla. Mikä pahinta, valtio aktiivisesti vaihtaa kantaväestöä kehitysmaiden liikaväestöön, eikä hidastumisen merkkejä näy. Miksi toisin lapsen tähän maahan vain, jotta tästä tulee vero-orja, joka rahoittaa kehitysmaalaisen enemmistön ja suomalaisia vihaavan eliitin toinen toistaan sairaammat projektit? 

Rys sän propagandaa jälleen kerran. Älkää uskoko tähän paskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinun sukupolvesi perusti perheet, rakensi talot ja osti autot ihan normipalkalla. Pääsi kokoaikaiseen vakkariduuniin kävelemällä sisään ja jäi/ jää eläkkeelle hyvissä voimissa nauttimaan jäljellä olevista vuosistaan. 

 

Nykysukupolvi asuu pätkäduuneillaan vuokralla ja työttömänä jossain narkkinaapurissa vuokraluukussa julkisen liikenteen oikkujen varassa ja stressaa itsensä tärviölle. Töitä ei riitä kaikille ja tekoäly tulee viemään lähivuosien aikana lisää työpaikkoja. Työttömyyteen liittyviä tukia leikataan jatkuvasti. Ruokajono kasvaa ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tulevaisuus näyttää synkältä ja aiheuttaa huolta, lapsia ei vaan uskalleta hankkia. Ne pitää myös elättää pahimmillaan siinä narkkinaapurissa. Ne jotka ovat töissä painavat töitä kahden-kolmen edestä jotta firma tekee voittoa tai kunta säästää hlöstökuluissa. Työssäkäyvä ei jaksa tehdä yhtään mitään työn lisäksi.

Tämä kertaa sata! Itse en jaksa työn lisäksi mitään muuta. Laitan paukut sinne, ettei tule kenkää, kun jollakin pitää elää. Säännöllisesti kengitään yyteissä ulos ne, jotka eivät suoriudu toivotulla tavalla. Syyksi keksitään taloudelliset ja tuotannolliset syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä ajatus on kotoisin, että perhettä ei voi perustaa ennenkuin on omakotitalo, kaksi autoa ja molemmilla vähintään 10v työelämää takana?

Ei ennen tuollaisia mietitty. Lapsi tehtiin vaikka kerrostalo kaksioon ja sitten muutaman vuoden päästä muutettiin isompaan. Ei lapsi siitä traumatisoidu jos elää kerros- tai rivitalossa! Maailman lapsista pieni murto-osa elää isossa omakotitalossa. 

Eiköhän se ole ihan nämä nykyelämän realiteetit, mitkä asettaa sen tason. Ei aina ole varaa edes kolmion tai 4h + k vuokraan, puhumattakaan siitä että saisi ostettua asunnon sieltä missä omat työt tai muut sitoumukset on. Vakituisia työsuhteita on vaikea saada, hyvä jos saa edes jonkun määräaikaisen työn millä kerryttää osaamista. Tai vaikka olet töissä, niin riittääkö palkka siitä elämiseen lapsen kanssa? Ihan naurettavan naivia kuvitella, että jokaisen perheellistyvän urapolku on kuin juna joka puksuttaa kohti parempia aikoja. Ennen varmaan oli enemmän näin, kyllähän omatkin vanhempani tekivät lapsen vuokra-asuntoon ysärillä ja ostivat sitten lamassa oman asunnon, minkä ihme kyllä saivat jopa maksettua kun työt ei lähteneet alta. Aika monelle perheelle kävi toisin...

Miksi synnyttäisin lapsen, kun ei sitä saa tässä maassa itse kasvattaa? Kiireellä patistetaan takaisin töihin ja pieni vuoden ikäinen lapsi pitäisi sitten luovuttaa aliresursoituun, sisäilmaongelmaiseen ja stressaavaan laitokseen muiden kasvatettavaksi. Laitostumaan vaan mahdollisimman aikaisin, että siihen tottuu, kun sitä se loppuelämä sitten on. Päivähoito, esikoulu, koulu, lisää koulua, työpaikalle seuraavaksi odottelemaan eläkkeelle pääsyä (vihdoin omaa aikaa ja saa vain nauttia elämästä), jota ei enää tule, koska eläkejärjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

Ei mitään järjen hiventä. Itsekin on yrittänyt vain pärjätä ja selviytyä jotenkin tästä elämästä. Miksi ihmeessä laittaisin lapseni kärsimään samasta? En ikinä. Niin paljon rakastan syntymättömiä lapsiani.