Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?

Boomerit on kyllä kasvattajina olleet ihan oma lukunsa. Onneksi omien lasten kohdalla on voinut tehdä parempia valintoja.

Ennen vanhaan ei ollut lasuja ja siksi perheiden ei tarvinnut noudattaa turvallisen tilan periaatteita kasvatustyössään. Lapsia saatettiin komentaa ja rangaista hyvinkin kovasti.

Vähän epäilen. Opiskeluaikojen jälkeen olin vielä vähän aikaa kaveriporukassa, jossa meitä oli 6 naista ja jokaisella oli vaikea äitisuhde. Nyt työelämässä enimmäkseen sama homma. Lonkalta tiedän yhden naisen, jolla on hyvä äitisuhde. Eli suhde on jotain 1/9

Pahimpia on ne naiset, jotka ei myönnä itselleen miten turvaton äitisuhde on ollut ja sitten tuhoaa kaiken ympäriltään kun levittää sitä mystistä pahaa oloa, joka on aina jonkun muun vika. Niinhän se silloin lapsena olikin äidin ja isän vika, mutta ei se meidän muiden ole jos se paha olo edelleen jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Boomerit on kyllä kasvattajina olleet ihan oma lukunsa. Onneksi omien lasten kohdalla on voinut tehdä parempia valintoja.

Minun äitini ei ole boomeri vaan ennen sotia syntynyt, mutta hänelläkään ei ollut minkäänlaista äidinvaistoa eikä hoivaviettiä. Ei hoitanut omia lapsiaan, ei välittänyt lastenlapsistaan eikä omasta dementoineesta äidistään ja syöpäsairaasta isästäni. Nyt on vanha ja sairas ja yksin ja ihmettelee miksi kukaan ei välitä hänestä. Vaatii kyllä hoitoa ja helvetisti huomiota.

No aika moni keski-ikäinenkin on kyllä kasvattajana sellainen, ettei niille voi puhua. Olen jutellut useamman 99-04 syntyneen ihmisen kanssa tästä, kun heillä on sellainen olo että äiti on emotionaalisesti etäinen, tehnyt vaan töitä ja pakoillut perhettä, ei osaa kohdata lapsia OIKEASTI jne. Rahalla vain rakastavat ja keskittyvät itseensä ja lapsilta vaatimiseen.

Viimeksi 2006 syntynyt pillitti äitinsä kauheutta, se äiti oli ihan puhunutkin aivan kamalia asioita lapselleen.

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan ei ollut lasuja ja siksi perheiden ei tarvinnut noudattaa turvallisen tilan periaatteita kasvatustyössään. Lapsia saatettiin komentaa ja rangaista hyvinkin kovasti.

Ei aiheesta annettu komentaminen ketään tuhoa. Epäoikeudenmukaisuus hajottaa mieltä ja moraalitajua, esim lasten jakaminen suosikkiin ja syylliseen. Sanotaan että vaikka suosikilla on lapsena mukavampaa niin todennäköisempi pärjääjä on sittenkin päähänpotkittu lapsi jos ei luovuta ja löytää oman tonttinsa. Hänethän tyypillisesti häädetäänkin kotoaan "sietämättömänä".

Vierailija kirjoitti:

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

Silti niillä 2010-luvulla syntyneilläkin riittää virheitä tekeviä ja suorastaan huonojakin äitejä (ja isejä).

Ei pidä tuudittautua mihinkään valheelliseen uskoon siitä, että ennen oltiin jotenkin kamalia, kun taas nykyään automaattisesti parempia. Toisaalta turha myöskään liikaa pelätä olevansa huono äiti, ja varsinkin vääriin asioihin ei tarvitse liikaa keskittyä. Parhaansa tekee useimmat, ja on tehneet ennenkin.

Vaikea auttaa vanhaa ihmistä joka on itse aikanaan jättänyt lapsensa heitteille ja koettaa nyt käydä kauppaa saadakseen tästä hoitajan. Voidakseen edelleen käyttää tätä välineenä välttää itsensä kohtaamista.

Sydäntäsärkeviä kohtaloita. Toiset heräävät aivan liian myöhään tekemiinsä valintoihin. Jotakin olisi aivan varmasti voitu tehdä toisin. Tai sitten on ihan oikeasti niitä onnettomia joiden elämä etenee kuin junanraidetta pitkin kohti etenevää epätoivoa. Millään et näitä pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

 

Silti niillä 2010-luvulla syntyneilläkin riittää virheitä tekeviä ja suorastaan huonojakin äitejä (ja isejä).

Ei pidä tuudittautua mihinkään valheelliseen uskoon siitä, että ennen oltiin jotenkin kamalia, kun taas nykyään automaattisesti parempia. Toisaalta turha myöskään liikaa pelätä olevansa huono äiti, ja varsinkin vääriin asioihin ei tarvitse liikaa keskittyä. Parhaansa tekee useimmat, ja on tehneet ennenkin.

Ei nämä jotka lapsiaan pahoinpitelevät epäile sekuntiakaan tekemisiään. Sama ominaisuus saa heidät myös esiintymään normaaleina, itsevarmoina ja kyvykkäinä. Onkin ympäristön varassa nähdäänkö tämän kunniallisen kulissin taakse jos lapsi oireilee selittämättömästi esim masennuksella.

Mä olen vasta keski-ikäisenä tajunnut miten harvinaista on että on onnellinen lapsuus ja turvalliset rakastavat vanhemmat ja ehjä koti.  Olen etuoikeutettu ja kiitos että mulla on ollut näin. 

Mutsi on ihan huippuäiti ja isoäiti edelleen,  nyt 78v

N55

Kyllä mulla on ollut. Hölmöä kuvitella, että kaikilla on samalla tavalla kuin sulla. Mä täytän tänä 47 ja mun äiti täyttää 66.

Äitini syntyi v 27 ja minä ainokainen v 60 kahdeksan km jälkeen. Menettämisen pelko ja sota jätti toki jälkensä häneen mutta hän rakasti kuin leijonaemo. Harmi että menetin hänet jo 32v sitten. Minulla oli ihana lapsuus

Äiti on. Isä olikin sitten ihan eri juttu. Poikana olisi ollut ihan kiva kuulla isältä muutakin kuin hintiksi haukkumista. (Harrastin nyrkkeilyä ja muitakin "miehisiä" lajeja)

Mulla on aivan ihana äiti! Turvallinen ja huolehtivainen (mä syntynyt 1970 luvulla ja äiti 1940 luvulla). Ainoa missä olisi voinut tehdä toisin oli se, että olisi jättänyt juopon miehen, mutta ei siihen aikaan erottu pienessä maalaispitäjässä. Ei isäkään mikään väkivaltainen ollut, mutta ryyppäsi joka vkl.

Vierailija kirjoitti:

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

Miksi juuri nyt on ennätysmäärä lapsia sijoituksessa ja lasun asiakkaina?

Otetaan huomioon että täällä samat naiset viettävät aikaansa netissä valittaen ja syytellen äitejään.   Elämä on pielessä, terapiat  ei autta n eet, lapset jotain erityislapsia tai teinit kaupungilla  jaloista pois rahatukun kanssa.

Monet keski-ikäiset ovat jo aikuistuneet ja huolehtivat lapsistaan netissä roikkumisen sijasta 

399

On kellään. Olen -79 syntynyt, ja muistan miten meitä oli kolmen tytön kaveriporukka opiskeluaikoina. Yksi meistä sanoi: "Siis äiti on mun paras kaveri, onhan teilläkin niin?" Minä ja se kolmas tyttö katsoimme toisiamme mykistyneinä... 

Sitten tiedän YHDEN tämän ikäluokan naisen, joka on niin kiinni äidissään että edes hänen pyhiä lapsiaan ei saanut koskaan hoitaa kukaan muu kuin naisen äiti. Kertooko se sitten hyvästä äitisuhteesta, mene tiedä. 

Edelleen yksi tuttu insinöörimies kerran kun juttelin hänen vaimonsa kanssa ja tämä vaimo kertoi äidistään ja minä sanoin että omani oli kanssa hankala, niin tämä mies sanoi: "Onko KENELLÄKÄÄN naisella ollut normaali äiti?" 

Mikään naissukupuolen yleinen vika tämä ei ole, koska esim. oma äitini suorastaan palvoo oman äitinsä muistoa ja isänsä vielä enemmän. Mallia kasvatukseen ei heistä kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Boomerit on kyllä kasvattajina olleet ihan oma lukunsa. Onneksi omien lasten kohdalla on voinut tehdä parempia valintoja.

Millaisia kuvittelet heidän vanhempiensa olleen, sodasta tulleiden.

Sopisiko kenties sanat "oma lukunsa" kuvaamaan myös heitä. 

Ovatko he enää "oma lukunsa",  jos he eivät kuitenkaan uniikkeja sukupolven edustajia olleet.