Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?

Joillakin on, itselläni valitettavasti ei. Emotionaalisesti epävakaa tapaus, jolla oli lapsen tunnesäätelytaidot. Sellainen oli mun äiti. Ei myöskään suojellut väkivaltaiselta isältä. Katsoi mykkänä vierestä, kun lapset sai nyrkistä.

Ei olla tekemisissä, koska en usko hänen koskaan muuttuvan, vaikka hänen epävakaudestaan kärsii koko perhe vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on, itselläni valitettavasti ei. Emotionaalisesti epävakaa tapaus, jolla oli lapsen tunnesäätelytaidot. Sellainen oli mun äiti. Ei myöskään suojellut väkivaltaiselta isältä. Katsoi mykkänä vierestä, kun lapset sai nyrkistä.

Ei olla tekemisissä, koska en usko hänen koskaan muuttuvan, vaikka hänen epävakaudestaan kärsii koko perhe vieläkin.

En puolustele äitiäsi, mutta muista syyttää myös isääsi. Jos hän löi, niin hän oli siihen syypää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan äitisuhteeni erityisen lämpöinen. Olemme kohteliaan etäisiä.

T. 60 luvulla syntynyt

 

Sama täällä. Äiti on edelleen pilkallinen ja todella halveksuva. Ei huvita keskustella muusta kuin säästä ja ruoasta. Näillä mennään loppuun asti. Olen se ei toivottu lapsi ja se on minulle aina osoitettu.

 

 

Onko isälläsi osuutta asiaan?

 

Perheessä kaikilla on osuutta asiaan. 

Minulla oli onni syntyä perheeseen, jossa sekä isä että äiti olivat ihania ja ymmärtäväisiä. En voisi toivoa parempaa lähtökohtaa elämälle. 

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on. Mutta teillä itkuisilla, ahistuneilla naisilla jotka kipuilette ja oireilette ettekä saa unta kun kuuluu masentaa ja kuuluu olla tRaUmoJa, niin teillä ei todellakaan ole. 

Sanonpahan vaan, että on olemassa sellainenkin hyvin yleinen äitityyppi, jolle oma  pojat ovat palvonnan kohteita ja heitä ihaillaan ja kehutaan. Pojat liihottavat maailmalla, töissään, lomareissuilla, perheensä kanssa ym täysin ilman syyllistämistä ja äiti on ikionnellinen saadessaan pieniä murusia huomiosta joskus ja jouluna. Suhde poikiin on arvostava ja rajoja kunnioitetaan.

Saman perheen tyttäriltä sen sijaan osataan vaatia ja syyllistäminen ja moittiminen on loputonta. Mikään ei riitä. Tytär tai tyttäret käyttävät loputtomasti aikaa, voimia, rahaa ja emotionaalista kapasiteettiaan näihin äiteihin ja saavat palkinnoksi pelkkää valitusta, että enempään olisi pitänyt pystyä ja rajatonta puuttumista omiin asioihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli onni syntyä perheeseen, jossa sekä isä että äiti olivat ihania ja ymmärtäväisiä. En voisi toivoa parempaa lähtökohtaa elämälle. 

Olet saanut lottovoiton heti syntyessä. Kuvittele esim äiti joka voi ns hyvin vain kun syntipukkilapsi voi huonosti = narsistinen äiti.

On, minulla. Minulla oli myös turvallienn isä.

Minun äitini on aina ollut hyvin lämmin ja rakastava, vaikka menetti omat vanhempansa varhain. Rakkaus lapsiin on ollut niin valtava, katseestakin sen on aina nähnyt. 60-70 -luvun ajan ongelmille ei hänkään tiettykään voinut mitään. Nykyään 90-vuotiaana vanhainkodissa dementoituneena. Jollain tunnemuistilla ilmeisesti jotenkin muistaa minut ja vietämme mukavia kahvihetkiä. Hyväluontoisena on pärjännyt hyvin hoitokodissa, kun hoitajat tykkäävät helposta hoidokista. Edes 20 vuoden Alzheimer ei ole pystynyt nitistämään meidän äitiä. 

Kuinka turvallinen sun isäsi on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on, itselläni valitettavasti ei. Emotionaalisesti epävakaa tapaus, jolla oli lapsen tunnesäätelytaidot. Sellainen oli mun äiti. Ei myöskään suojellut väkivaltaiselta isältä. Katsoi mykkänä vierestä, kun lapset sai nyrkistä.

Ei olla tekemisissä, koska en usko hänen koskaan muuttuvan, vaikka hänen epävakaudestaan kärsii koko perhe vieläkin.

Meillä oli lapsuuden kodissa ihan samanlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minunkaan äitisuhteeni erityisen lämpöinen. Olemme kohteliaan etäisiä.

T. 60 luvulla syntynyt

 

Sama täällä. Äiti on edelleen pilkallinen ja todella halveksuva. Ei huvita keskustella muusta kuin säästä ja ruoasta. Näillä mennään loppuun asti. Olen se ei toivottu lapsi ja se on minulle aina osoitettu.

 

 

Onko isälläsi osuutta asiaan?

Perheessä kaikilla on osuutta asiaan. 

 

Isä oli etäinen, ei tehnyt kotona mitään. Jos jotain kysyi, käski kysymään äidiltä.

Kumma, että keski-ikäiset ihmiset jaksavat päivästä toiseen moittia täällä vanhempiaan, varsinkin juuri äitejä.

Eikö teillä ole omat perheet huollettavana?

Eipä kai. Häpeällä ja syyllistämällä kasvatettu sukupolvi oppi piilottamaan huolellisesti oman minänsä. Kulissien ylläpito ja avun pyytämättä jättäminen on nyt purkautunut nuorisissa joka ei enää suostu siihen että näytellään täydellistä perhettä.

Meidänkin muori lulee että kaikilla meni hyvin. Ensimmäiset kulissien pudottajat saivat syyttelyä ja pa--anjauhantaa kuten pätemistä ja arvostelua aikaan. Nyt on muorikin hiljentynyt kun melkein kellään ei enää mene hyvin. Huonoista asioista ei puhu edelleenkään kuin juoruilen ja hyvillä kehuskelee. Eipä tuolle halua avautua kukaan. Luulee vielä olevansa avulias ja ymmärtäväinen ihminen mutta henkinen painostus alkaa heti kun joku ei toimi mielensä mukaan. Ja juoruilu.

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että keski-ikäiset ihmiset jaksavat päivästä toiseen moittia täällä vanhempiaan, varsinkin juuri äitejä.

 

Eikö teillä ole omat perheet huollettavana?

Siksi juuri. Jos näitä asioita ei yhtään pohdi jatkaa kotoa opittua mallia ka tuhoaa omat lapsensa. Aina ei ymmärrä mikä on normaalia jos ei asiaa edes mieti asiaa.

 Kuka sinä olet miten olet pärjännyt lastesi mielestä? Omasta mielestäsi varmaan loistavasti? 

Ei kaikissa perheissä keski'-ikäisillä mene huonosti.  Täällä kirjoittavat he joilla on huonosti,  liitto, työ, lapset .  Kenenkä muun  syy kuin äidin. Ei kai nyt aikuinen voi omaa elämäänsä muovata mieleisekseen.  

En olisi voinut parempaa äitiä toivoa kuin omani. Ikävä kyllä menetin hänet pari vuotta sitten, hän oli silloin 87v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, että keski-ikäiset ihmiset jaksavat päivästä toiseen moittia täällä vanhempiaan, varsinkin juuri äitejä.

 

Eikö teillä ole omat perheet huollettavana?

 

Siksi juuri. Jos näitä asioita ei yhtään pohdi jatkaa kotoa opittua mallia ka tuhoaa omat lapsensa. Aina ei ymmärrä mikä on normaalia jos ei asiaa edes mieti asiaa.

 Kuka sinä olet miten olet pärjännyt lastesi mielestä? Omasta mielestäsi varmaan loistavasti? 

Olen eri ihminen jolta kysyt.  Olen boomeri, 15 v lähdin lapsuudenkodista töihin.  Välit vanhempiin oli hyvät mutta välimatkaa eikä niiltä rahaa ja neuvoja saanut. Ei kuritettu lapsena.

Lapseni kasvatin itselleni vieraassa ympäristössä,  uudessa kerrostalolähiössä.  Lapseni miettivät minustA mitä miettivät, läksivät yo-lakin jälkeen yliopistokaupunkeihin ja sinne jäivät.  Yksi sanoi että nyt kun omat lapset on jo nuoria aikuisia ymmärtää paremmin miksi kotona oli rajoja  ja sääntöjä.  Siitä ovat kiittäneet että luettiin paljon ja raittiutta vaalittiin.