Ateismikeskustelussa unohdetaan usein että on kolmenlaisen koulukunnan ateisteja ja yksikään heistä ei ole samaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

On hyödyllisempää uskoa vaikka Jumalaa ei olisi kuin olla uskomatta vaikka Jumala olisikin. 

Eli kannattaa teeskennellä uskovaista koska se vanha ukko taivaassa ei näe huijauksesi läpi. Ja te ihmettelette miksi uskovaisia ei kunnioiteta.

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montakos uskontoa maailmassa onkaan? Ja kaikilla eri jumala tai jumalat, muita ei hyväksytä olevan olemassa.

Jaa että kaikilla eri? Oletko ollut uskonnon tunnilla hereillä??

 Edes Raamatussa ei ole yhtä Jumalaa kuvattuna. Ei jos se lukee niin kuin se on kirjoitettu. Siellä on monta erilaista, eri moraalia noudattavaa jumalaa saman nimen alla. Lisäksi siellä sanotaan selvästi, että muita jumalia on olemassa. Raamattuun uskovan on tunnustettava monien jumalien olemassa olo, vaikka israelilaisille on vain yksi, jota heidän tulee palvoa.

Eri

Ensimmäinen kymmenestä käskystä on tämä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Tuo usko yhteen Jumalaan on hyvin tärkeä asia hengellisen kehityksen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Länkytilänkyti.

Jumalia ei ole olemassa, ei myöskään maahisia, keijukaisia ja peikkoja.

EIköhän kasveta aikuisiksi.lopeteta sotiminen ja oteta tiede ainoaksi ohjenuoraksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ateismi ei ole paljon mitään. Nämä jenkeistä tuodut määritelmät eivät toimi Suomessa. Vain 11% suomalaisista pitää uskontoa tärkeänä elämässään. Ylivoimainen valtaosa suomalaisista on ateisteja. Ateisti on vain ihminen joka ei usko jumaliin, ja miksi uskoisi? Ei hän usko yksisarvisiin ja saunatonttuihinkaan. 

 

Suomalainen ateisti ei koskaan ajattele ateismiaan ellei eksy vauvalehden hihhulikeskusteluihin. Hän on a-teisti samalla tavalla kuin hän on a-joulupukki-isti, ja kumpikaan ei millään tavalla määrittele häntä.

Todellako suomalainen ateisti ei koskaan ajattele ateismiaan ellei eksy vauvalehden hihhulikeskusteluihin? Onpa hyvä sitten, että täällä on hihhulikeskusteluja. Olemme ensisijaisesti hengellisiä olentoja ja hengellisyyden laiminlyönti ei kannata. 

Vierailija kirjoitti:

On hyödyllisempää uskoa vaikka Jumalaa ei olisi kuin olla uskomatta vaikka Jumala olisikin. 

Kuinka voi uskoa varmuuden vuoksi, vaikka ei usko Jumalaa olevan?

Olisi kuin Sinuhen orja Kaptah, joka uhraa kaikille jumalille varmuuden vuoksi?

Niin, mihin Jumalaan ja mihin versioon pitää uskoa, jos uskoo varmuusen vuoksi?

Katoliset, ortodoksit, luterilaiset, erilaiset protestanttisuuden karismaattiset suunnat...

 Jehovantodistajat, mormonit,  seitsemännen päivän adventistit, vanhoillislestadiolaiset... kaikilla on ainoa, oikea tie pelastukseen.

Miten siis henkilö, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, voisi vain varmuuden vuoksi "uskoa"?

T: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyödyllisempää uskoa vaikka Jumalaa ei olisi kuin olla uskomatta vaikka Jumala olisikin. 

Eli kannattaa teeskennellä uskovaista koska se vanha ukko taivaassa ei näe huijauksesi läpi. Ja te ihmettelette miksi uskovaisia ei kunnioiteta.

Eri

Pelastava usko ei ole sitä, että uskottelee itselleen (tai yrittää uskotella Jumalalle) jotain. Pelastava usko on sitä, että uskoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika eli uskoo, mitä hän sanoo, eli noudattaa tai pyrkii noudattamaan hänen opetuksiaan. 

Kymmenestä käskystäkin on olemassa ties kuinka monta käännöstä. Käännöksien käännöksiä ei pidä lukea kirjaimellisesti. Tärkeämpää on saada teksti nostattamaan hengellisen inspiraation lukijassaan. Rukouksen kanssa sama juttu, sisällön pitää nostattaa tunnetta. Muuten se on tyhjää sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Jos alkaa uskottelemaan itselleen jotain, niin valehtelee itselleen. Kukas se olikaan valheen isä? Itselleen rehellinen ei voi valita mitään ns. uskomisen hyötyjä. Hän ei ala uskottelemaan itselleen mitään. Itselleen rehellisenä pysyminen on välttämätöntä, jos haluaa oikeasti seurata Jeesusta.

Vierailija kirjoitti:

Jumalia ei ole olemassa, ei myöskään maahisia, keijukaisia ja peikkoja.

 

EIköhän kasveta aikuisiksi.lopeteta sotiminen ja oteta tiede ainoaksi ohjenuoraksi.

Minä tiedän, että Jumala on olemassa. En usko, en luule, en valehtele, vaan minä tiedän. 

Kirjoituksen alkuperäinen yritys luokitella ateistit kolmeen koulukuntaan on valitettavasti sekä terminologisesti virheellinen että loogisesti sekava. Ensinnäkin perinteinen filosofinen ja teologinen diskurssi erottaa ateismin, agnostismin ja teismin hyvin selkeästi: ateisti kieltää jumaluuden olemassaolon, agnostikko pidättäytyy tietämisen kannalta, ja teisti puolestaan myöntää uskon Jumalaan. Tekstin ehdottama jaottelu erityisesti teistinen ateisti on itsessään loogisesti mahdoton yhdistelmä termejä, mikä herättää perustellusti kysymyksen kirjoittajan käsitteellisestä tarkkuudesta ja filosofisesta lukutaidosta.

Toiseksi, esitetty määritelmä agnostinen ateisti ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon millään lailla on epäinformatiivinen ja ristiriitainen. Klassinen agnostikko ei väitä tietävänsä, mutta se ei tee hänen kantansa ottamattomuutta filosofisesti merkityksettömäksi; tekstin muotoilu sen sijaan häivyttää olennaisen epistemologisen eron ateismin ja agnostismin välillä. Tällainen epäselvyys viittaa siihen, että kirjoittaja joko ei ole perehtynyt perusteellisesti käsitteisiin tai ei kykene erittelemään niiden välisiä loogisia suhteita.

Kolmanneksi, johtopäätös Jumala on silti olemassa riippumatta siitä, miten hänen olemassaoloonsa otetaan kantaa on täysin perusteeton ja epistemologisesti naiivi. Premissien ja väitteen välillä ei ole minkäänlaista loogista siltaa; kyseessä on enemmän henkilökohtainen uskonnollinen väite kuin akateemisesti perusteltu johtopäätös. Filosofinen diskurssi vaatii selkeästi eroteltuja premissejä, jotka johtavat seuraamukseen, eikä pelkkä termien mielivaltainen yhdistely luo validia argumenttia.

Lopuksi, tekstin koko rakenne; sekavat määritelmät, ristiriitaiset yhdistelmät ja loppupäätelmän perusteeton universaali väite antaa vaikutelman, että kirjoittaja on kenties yrittänyt akateemisen retoriikan kaavaa ilman todellista käsitteellistä varmuutta. Tällainen kirjoitustyyli johtaa väistämättä siihen, että lukija joutuu epäilemään argumentin pätevyyttä ja rivien välistä myös kirjoittajan loogisen tarkkuuden tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenestä käskystäkin on olemassa ties kuinka monta käännöstä. Käännöksien käännöksiä ei pidä lukea kirjaimellisesti. Tärkeämpää on saada teksti nostattamaan hengellisen inspiraation lukijassaan. Rukouksen kanssa sama juttu, sisällön pitää nostattaa tunnetta. Muuten se on tyhjää sisältöä.

Olen pahoillani, mutta olet käsittänyt väärin. Tuollainen hengellinen inspiraatio ja vahvat tunnekokemukset ovat täysin merkityksettömiä pelastuksen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenestä käskystäkin on olemassa ties kuinka monta käännöstä. Käännöksien käännöksiä ei pidä lukea kirjaimellisesti. Tärkeämpää on saada teksti nostattamaan hengellisen inspiraation lukijassaan. Rukouksen kanssa sama juttu, sisällön pitää nostattaa tunnetta. Muuten se on tyhjää sisältöä.

Olen pahoillani, mutta olet käsittänyt väärin. Tuollainen hengellinen inspiraatio ja vahvat tunnekokemukset ovat täysin merkityksettömiä pelastuksen kannalta. 

Kuppi ei voi koskaan vuotaa yli jos se ei täyty aluksi. Millä sen täyttää ellei hengellisellä inspiraatiolla? Aktiivinen ateismi on reikä kupin pohjassa, kaikki hyvä valuu ulos. Millä sen reiän tukkii ellei hengellisellä inspiraatiolla? Kun kuppi vuotaa yli, yrittääkö varastoida sitä itseensä vai jakaako sitä kaikille muille ja miten? Hengellinen inspiraatio ohjaa tuotokset mille milloinkin inspiraatio suo. Jos pelastus on mansikka, miten olisi kermavaahtoa sen päälle. Ei ole merkityksetön ero. Suklaakakkukin maistuu puulta jos syö sitä joka päivä. Ehkä löpisen taas sekavia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenestä käskystäkin on olemassa ties kuinka monta käännöstä. Käännöksien käännöksiä ei pidä lukea kirjaimellisesti. Tärkeämpää on saada teksti nostattamaan hengellisen inspiraation lukijassaan. Rukouksen kanssa sama juttu, sisällön pitää nostattaa tunnetta. Muuten se on tyhjää sisältöä.

Olen pahoillani, mutta olet käsittänyt väärin. Tuollainen hengellinen inspiraatio ja vahvat tunnekokemukset ovat täysin merkityksettömiä pelastuksen kannalta. 

Kuppi ei voi koskaan vuotaa yli jos se ei täyty aluksi. Millä sen täyttää ellei hengellisellä inspiraatiolla? Aktiivinen ateismi on reikä kupin pohjassa, kaikki hyvä valuu ulos. Millä sen reiän tukkii ellei hengellisellä inspiraatiolla? Kun kuppi vuotaa yli, yrittääkö varastoida sitä itseensä vai jakaako sitä kaikille muille ja mit

Jep, löpiset sekavia. 

Vierailija kirjoitti:

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Uskominen ei ole mikään päätös. Jos se on päätös, kyseessä on vain teeskentely. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyödyllisempää uskoa vaikka Jumalaa ei olisi kuin olla uskomatta vaikka Jumala olisikin. 

 

Kuinka voi uskoa varmuuden vuoksi, vaikka ei usko Jumalaa olevan?

 

Olisi kuin Sinuhen orja Kaptah, joka uhraa kaikille jumalille varmuuden vuoksi?

 

Niin, mihin Jumalaan ja mihin versioon pitää uskoa, jos uskoo varmuusen vuoksi?

Katoliset, ortodoksit, luterilaiset, erilaiset protestanttisuuden karismaattiset suunnat...

 Jehovantodistajat, mormonit,  seitsemännen päivän adventistit, vanhoillislestadiolaiset... kaikilla on ainoa, oikea tie pelastukseen.

 

Miten siis henkilö, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, voisi vain varmuuden vuoksi "uskoa"?

 

T: nimim. Assburger

Kaptah oli tosiaan juuri tällainen kyyninen vilunkiville, jota täällä suositellaan elämänohjeeksi. Ole uskovinasi jumalaan tai jumaliin ja täydestä menee kuin väärä raha. Pascals Wager, en tiedä mikä on suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Uskominen ei ole mikään päätös. Jos se on päätös, kyseessä on vain teeskentely.&nbsp

Eri

Pelastava usko on sitä, että uskoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika eli uskoo, mitä hän sanoo, eli noudattaa tai pyrkii noudattamaan hänen opetuksiaan. Kuka tahansa voi milloin tahansa tehdä sen päätöksen, että alkaa pyrkiä Jeesuksen opetusten noudattamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyödyllisempää uskoa vaikka Jumalaa ei olisi kuin olla uskomatta vaikka Jumala olisikin. 

 

Kuinka voi uskoa varmuuden vuoksi, vaikka ei usko Jumalaa olevan?

 

Olisi kuin Sinuhen orja Kaptah, joka uhraa kaikille jumalille varmuuden vuoksi?

 

Niin, mihin Jumalaan ja mihin versioon pitää uskoa, jos uskoo varmuusen vuoksi?

Katoliset, ortodoksit, luterilaiset, erilaiset protestanttisuuden karismaattiset suunnat...

 Jehovantodistajat, mormonit,  seitsemännen päivän adventistit, vanhoillislestadiolaiset... kaikilla on ainoa, oikea tie pelastukseen.

 

Miten siis henkilö, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, voisi vain varmuuden vuoksi "uskoa"?

 

T: nimim. Assburger

On aivan valtava määrä eri koulukuntia ihme rituaaleineen. Parasta on vain tutustua suoraan mitä Jeesus teki ja sanoi ja tulkita itse. Valitsemalla jonkin koulukunnan, joudut nielemään kyseisen koulukunnan tulkinnat ja kaanonit. Ja ne eri tulkinnat ovat eri eri väännöksiä Jeesuksen sanojen ja tekojen merkityksistä. Sen ei tarvitsisi olla noin monimutkaista. Noihin piireihin eksyy tosi pajon kirjanoppineita mitkä mätkivät toisiaan otteilla raamatunluvuista ja jakeista ja repivät silmät toistensa päistä. Ei niin! Jos puhtaalta pöydältä pitäisi aloittaa, aloittaisin Tuomaan Evankeliumista: varhaisimmista löydetyistä Jeesuksen sanomista. Sisältää pelkästään Jeesuksen sanomia ajalta ennen kuin mitään seurakuntia oli alkanut syntymäänkään. Jo pelkästään tuosta teoksesta voi ammentaa pitkään ja pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muotoilen jo kertomani näkemyksen toisella tavalla:

Negatiivinen uskomus, eli uskomus että Jumalaa ei ole, on yhtä lailla uskomista vaativa tila. Uskomalla että Jumalaa ei ole, poissulkee ne hyödyt mitkä olisivat saatavissa jos uskoo positiivisesti.

Uskomisen hyödyt eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos uskot.

Uskomattomuuden haitat eivät ole riippuvaisia o n k o Jumala olemassa, ne ovat saatavilla jos et usko.

Ei uskominenkaan mitään pilvilinnoissa liitämistä ole mutta kuten sanonta sanoo, itken mieluummin Ferrarissa kuin ruuhkabussissa. Kun itkun aika tulee, osaan luonnostaan valita Ferrarin kyytiin astumisen. Asiaa ei tarvitse miettiä. Minäkin kyyhötin ruuhkabussissa pitkään ja luulin että Ferrareita ei ole olemassa tai ne ovat snobeille.

Uskominen ei ole mikään päätös. Jos se on päätös, kyseessä on vain teeskentely.&nbsp

Tiedän että maapallo on pyöreä mutta minun ei tarvitse päättää sitä. En usko että kukaan pyöreään maahankaan uskova päättää asiasta tai teeskentelee että se on niin vaan tietää sen vatsanpohjallaan. En ole tullut tänne olemaan oikeassa vaan jakamaan näkökulmia. Tosi moni tuntuu suuttuvankin, anteeksi, ei ole tarkoitus suututtaa vaan herättää ajatuksia :)