Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.
16.01.2026 |
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa.
Kommentit (96)
Lähde ulkomaille ja jätä paßka Suomen taskse 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yleisesti kukaan saavuta mitään erityistä. :D miksi pitäisi? Kunhan tekee asioita joista tykkää.
Esimerkiksi, jos on haaveillut perheestä, eikä sitten saakaan lapsia, niin se on suuri suru.
Onhan sinulla aikaa vielä vaikka mihin! Minä sain suurinpiirtein kaiken, puolison, jälkikasvua, omakotitalon ja hyväpalkkaisen työn jossa olin hyvä. Elin niin terveellisesti ja esimerkillisesti kuin osasin, ja juuri kun ajattelin että nyt on kaikki hyvin ja järjestyksessä, minulla todettiin aggressiivinen syöpä. Nelikymppiset vasta juhlittu. Aika paljon voisin tuosta antaa pois jos joku voisi vain luvata minulle aikaa elää, vaikka sitten "huonompaa" elämää. Nyt mietin miksi edes ponnistelin. Vaikka minkä saisi, yhdessä hetkessä sen voi myös menettää...
En ole mitään ihmeellistä saavuttanut. Töissä olen aina käynyt. Enkä ole halunnut, että elämästä tulee suorittamista.
Nyt minulla on sisäinen rauha, aikuiset lapset, omannäköinen koti ja energiaa pitää itsestä huolta.
Olen 50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa.
Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.
N44
tuossa järjestyksessä?
Ihan sama missä järjestyksessä.
N44
Kun nyt saisi edes jotain. sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta...
Ei kuulosta ihan terveeltä.
Ei niin. Iloitse lapsestasi, mutta hanki oma elämä.
Lapseni elämä on myös minun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta...
Ei kuulosta ihan terveeltä.
Ei niin. Iloitse lapsestasi, mutta hanki oma elämä.
Lapsi on tietenkin osa sitä omaa elämää! Vai kenen elämää se on, kun MINÄ hoidan, huolehdin ja kasvatan sitä lasta?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.
Olen ollut useamman projektin kautta parissa maassa saavuttamassa muutamalle sadalle ihmiselle vakituisen työn.
Tittelikin löytyy, mutta niillä pullistelemalla kerrot vaan, ettei sulla ole kokemusta ja referenssejä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla aikaa vielä vaikka mihin! Minä sain suurinpiirtein kaiken, puolison, jälkikasvua, omakotitalon ja hyväpalkkaisen työn jossa olin hyvä. Elin niin terveellisesti ja esimerkillisesti kuin osasin, ja juuri kun ajattelin että nyt on kaikki hyvin ja järjestyksessä, minulla todettiin aggressiivinen syöpä. Nelikymppiset vasta juhlittu. Aika paljon voisin tuosta antaa pois jos joku voisi vain luvata minulle aikaa elää, vaikka sitten "huonompaa" elämää. Nyt mietin miksi edes ponnistelin. Vaikka minkä saisi, yhdessä hetkessä sen voi myös menettää...
Olisiko sulla siis parempi mieli, jos et olisi saavuttanut näistä mitään ja olisit silti sairastunut syöpään? En ymmärrä kommenttisi pointtia. Eihän "huono elämä" millään tavalla suojaa syövältä ja muilta vastoinkäymisiltä, mutta sinä esität asian niin kuin jokainen voisi valita näistä vain toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkittävyys on kovin suhteellinen käsitys. Tärkeintä kai on useimmille oma elämä, toissijainen ulkoinen menestys. Jos pystyy hankkimaan ammatin, työllistyy, saa puolison ja perheen, pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä.
Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajaksi tai maailmanluokan taiteilijaksi on harvalla mahdollisuuksia. Eikä ihmisen onnellisuus ole useinkaan rahasta tai maineesta kiinni, varsinkin jos ura vaatii kaiken ja vielä lisääkin.
Pörssiyhtiöiden toimareilla vaikuttais olevan ihan helvetin kliffaa tänäpäivänä. Maailmanluokan staroilla ei ehkä niinkään. Vaikuttavt aika ahdistuneilta. Mut joo onnellisuuden tavoittelu tappaa onnellisuuden. Rauhallisen ja stabiilin elämän missä on välillä ehkä räikeämpää vivahdetta kun saa elää niin avot!
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se. Minuakin hävettää, kun olen aina jokin ihme väliinputoaja. Siis ihan oikeasti hävettää niin paljon, että en halua edes kertoa itsestäni ja taustastani kenellekään vapaaehtoisesti. Toivon aina, ettei kukaan kysy ikääni ja koulutustani. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, mutta nuoremmat menevät ohi. Minä vain junnaan paikoillani.
Just tämä myös itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se. Minuakin hävettää, kun olen aina jokin ihme väliinputoaja. Siis ihan oikeasti hävettää niin paljon, että en halua edes kertoa itsestäni ja taustastani kenellekään vapaaehtoisesti. Toivon aina, ettei kukaan kysy ikääni ja koulutustani. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, mutta nuoremmat menevät ohi. Minä vain junnaan paikoillani.
Just tämä myös itsellä.
Myös mulla! Hävettää kertoa kuinka paljon olen opiskellut ja silti päätynyt "ei mihinkään". Sekin tuntuu tosi inhottavalta, kun kerron koulutuksestani ja jotkut toteavat "oho, ei olis uskonut". Ilmeisesti vaikutan aivottomalta ja kouluttamattomalta.
News: suurin osa ihmisistä ei saavuta elämässään mitään merkittävää. Ei siinä ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.
onko sinulla tohtorin lakki??
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa.
Olen eri, mutta olisi kivaa, että olisi taloudellisesti mahdollista asua kaksiossa tai edes saunallisessa yksiössä. Jotenkin tämä vuokrayksiössä asuminen vielä lähes nelikymppisenä tuntuu "nololta", kun kaikki kaverit asuvat omistusasunnoissa isoissa taloissa tai kämpissä. En ikinä halua tänne ketään vieraita, koska hävettää oma köyhyys ja pieni asunto, kun on lähes 20 vuotta ollut samassa työpaikassa, palkan pysyessä lähes samana ja lähes joka vuosi lomautettuna kausityöstä johtuen. Ja kunnon niin saamaton ja köyhä, niin ei ole varaa opiskella muutakaan ammattia enkä oikeastaan haluaisi tehdä mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
En ole mitään ihmeellistä saavuttanut. Töissä olen aina käynyt. Enkä ole halunnut, että elämästä tulee suorittamista.
Nyt minulla on sisäinen rauha, aikuiset lapset, omannäköinen koti ja energiaa pitää itsestä huolta.
Olen 50v
Eli mm. lapset eivät ole sinulle mitään erityistä? Tietävätkö he tämän?
Ihmisillä on selvästi ihan eri käsitykset siitä, mikä on erityistä ja mikä ihan itsestään selvää. Osa ilmoittaa ettei ole saavuttanut mitään ja sitten luettelee että on lapset, loistokas ura, omakotitalo ja hyvä parisuhde. Aika kiittämättömältä tuo kuulostaa tälleen tahattomasti lapsettomana ja työttömänä.
Olen 68v ja tunnen että olen elänyt turhaan. Olen valmis kuolemaan. Toivon että lähden suorilta jaloista että ei tarvitse kitua vaivoissa.
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.