Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nelikymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.
16.01.2026 |
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa.
Kommentit (47)
Lähde ulkomaille ja jätä paßka Suomen taskse 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yleisesti kukaan saavuta mitään erityistä. :D miksi pitäisi? Kunhan tekee asioita joista tykkää.
Esimerkiksi, jos on haaveillut perheestä, eikä sitten saakaan lapsia, niin se on suuri suru.
Onhan sinulla aikaa vielä vaikka mihin! Minä sain suurinpiirtein kaiken, puolison, jälkikasvua, omakotitalon ja hyväpalkkaisen työn jossa olin hyvä. Elin niin terveellisesti ja esimerkillisesti kuin osasin, ja juuri kun ajattelin että nyt on kaikki hyvin ja järjestyksessä, minulla todettiin aggressiivinen syöpä. Nelikymppiset vasta juhlittu. Aika paljon voisin tuosta antaa pois jos joku voisi vain luvata minulle aikaa elää, vaikka sitten "huonompaa" elämää. Nyt mietin miksi edes ponnistelin. Vaikka minkä saisi, yhdessä hetkessä sen voi myös menettää...
En ole mitään ihmeellistä saavuttanut. Töissä olen aina käynyt. Enkä ole halunnut, että elämästä tulee suorittamista.
Nyt minulla on sisäinen rauha, aikuiset lapset, omannäköinen koti ja energiaa pitää itsestä huolta.
Olen 50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa.
Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.
N44
tuossa järjestyksessä?
Ihan sama missä järjestyksessä.
N44
Kun nyt saisi edes jotain. sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta...
Ei kuulosta ihan terveeltä.
Ei niin. Iloitse lapsestasi, mutta hanki oma elämä.
Lapseni elämä on myös minun elämääni.
Alue: Aihe vapaa
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.