Olen nelikymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.

nykyään riistokapitalismin vuoksi elämä on sellaista, että eipä keskivertokansalaiselle - ainakaan yksinasuvalle mitään  paljoa jääkään käteen. Ihan  sama miten paljon opiskelet tai mitä teet. Kyllä siitä verottaja ja yleinen hintataso pitää huolen.Onhan se kiva, että ihmisten perustarpeista kuten asumisesta on tehty sijoitustoimintaa ja yksityisterveysfirmatkin vetää ihan jumalattomia hintoja peruspalveluista. Julkiselta ei saa käytännössä kunnollista hammashoitoa, vaikka on vuosi 2025. 

Merkittävyys on kovin suhteellinen käsitys. Tärkeintä kai on useimmille oma elämä, toissijainen ulkoinen menestys. Jos pystyy hankkimaan ammatin, työllistyy,  saa puolison ja perheen, pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä. 

Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajaksi tai maailmanluokan taiteilijaksi on harvalla mahdollisuuksia. Eikä ihmisen onnellisuus ole useinkaan rahasta tai maineesta kiinni, varsinkin jos ura vaatii kaiken ja vielä lisääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa. 

Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.

N44

Suurin osa ei elämässä saavuta.

Vierailija kirjoitti:

Samat sanat. Tässä juuri koitan asiaa hyväksyä. Koville ottaa, kun oma arvo ja oikeutus olla edes olemassa on lapsesta saakka ollut kiinni tekemisessä ja saavutuksissa. Nyt olen polttanut itseni niin loppuun, että tuskin toivun enää edes suhtkoht tavalliseksi ihmiseksi normaaliin elämään.

Etköhän sinä siitä toivu ihan normaaliksi ihmiseksi. Kuulostat sellaiselta, että kyllä toivot. Opettelet vaan ottamaan hieman rennommin ,olemaan itsellesi armollinen ja ottamaan tilaa hyvällä omallatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa. 

Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.

N44

Suurin osa ei elämässä saavuta.

Eihän neljä kymppinen ole mikään myöhäinen. Nyt alat vaan ryhdistäytyä.  kyllä  pärjää omillaan. Ei kaikki ole luukulla.

Sellaista se. Minuakin hävettää, kun olen aina jokin ihme väliinputoaja. Siis ihan oikeasti hävettää niin paljon, että en halua edes kertoa itsestäni ja taustastani kenellekään vapaaehtoisesti. Toivon aina, ettei kukaan kysy ikääni ja koulutustani. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, mutta nuoremmat menevät ohi. Minä vain junnaan paikoillani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa. 

Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.

N44

Suurin osa ei elämässä saavuta.

Mitään noista? Väitän että suurin osa saavuttaa ainakin osan. 

Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta... 

Vierailija kirjoitti:

Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta... 

Ei kuulosta ihan terveeltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta... 

 

Ei kuulosta ihan terveeltä. 

Ok. No, ei sille varmaan mitään voi. Mutta lapsi on terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla yleistä, että ihminen odottaa elämässään tapahtuvan jotain suurta ja merkittävää.  Keskiverto tavallinen elämä on melkein jokaisen osana, ja ehkä hyvä niin. 

 

Kaipaisin keskiverto elämää eli työpaikkaa, puolisoa, omakotitaloa, autoa ja lapsia.
M39

Ei kannata jäädä jumittamaan tuohon työttömyyteen. Nyt kaikki peliin, niin voit löytää jonkun samoista asioista haaveilevan (työttömän?) naisen. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin. 

 

Hah mitä settiä

Ihan kuin joku työtön 39v incel kelpaisi kenellekään 

Hah, jos on ulkomuodoltaan hyvä ja mukava luonteeltaan, niin kelpaa monelle naiselle. Eli siitä vaan laihduttamaan/kuntoilemaan, parturiin, vaatekauppaan ja lukemaan oppaita liittyen empatiaan. 

Eli jos et nyt aivan neliraajahalvaantunut ole, niin paljon on tehtävissä! Jos et viitsi, niin sitten se on peiliinkatsomisen paikka. Keski-vaikeasti tai lievemmin masentuneille tiedoksi,  että liikunta ja kasvisvoittoinen ruokavalio edistää hyvää oloa.

Itse huomaan yhä useammin ajattelevani, että vaikka kuilemaani on toivon mukaan vielä aikaa  en tiedä tarkkaa kuolinhetkeäni kun en kuulu niihin av:n kirjoittajiin, jotka ovat valinbeet niin sairautensa kuin varallisuutensa määrän siinä kuin ulkoiden olemuksensa,.

Mutta, mutta yhtä kaikki yhä useammin ajattelen, että voisi olla hyvin vapauttavaa, jos voisin kuolla jättämättä jälkeeni oikeastaan yhtään mitään.

Ymmärrän kyllä, että joku saattaisi haluta, että jättäisin vaikka mökkini tai asuntoni tai vaikka pankkitalletukseni ja arvopaperini mutta miksi? Miksi luovuttaisi ja antaisi niitä mahd.  jo elinaikanai pois?

Sen verran voisin jättää, että hautaamisestani ja perunkirjoituksesta aihautuvista kuluista ei koituisi kenellekään kuluja. Ja esim uskotut miehet perunkirjoituksennosalta saisivat hyvän palkkion, siltä varalta, että joutuisivat mahd selvittämään perikuntaani kuuluville, että miksi he eivät saisikaan mitään, jos olisivat erehtyneetbluulemaan, että perisivät jälkeeni jotain 

Vierailija kirjoitti:

Ei yleisesti kukaan saavuta mitään erityistä. :D miksi pitäisi? Kunhan tekee asioita joista tykkää.

No aika monet haluavat lapsia, puolison, vakituisen työpaikan, hyvän koulutuksen (vähintään AMK), oman kodin jne. Monelle varmasti tavallisia, ehkä jopa itsestäänselviä, asioita. Kaikille ei ole. Ja siis noita mainitsemiani ihmiset usein luettelevat saavutuksinaan.

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään ole mitään saavuttanut. Yritän sinnitellä ja ajatella että vielä on elämää jäljellä ja ehkä sitä ehtii jotain vielä tekemään. Olen samanikäinen. Aikamoinen kriisi menossa tällä hetkellä itselläni. 

Täällä toinen samaa ikäluokkaa oleva. Sinnittelyä on elämä ja ainakin itse kärsin vielä 90-luvun laman seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä haluaisit saavuttaa? Ei kai ne asiat nyt itsestään tule. Itse olen kehittynyt taitavaksi piirtäjäksi kun olen harjoitellut vuosia, minulle se on iso saavutus.

Ap kertoi yrittäneensä eli hän ei odota asioiden tapahtuvan itsestään. Ei se pelkkä yrittäminen nyt aina vaan riitä.

Ketä varten tässä saavutetaan yhtään mitään? 

Itselläni ei ole työuraa eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista takanani. Mutta olen elänyt elämäni suuren rakkauden kanssa yli 20 vuotta yhdessä suht terveenä- sitä jos mitä pidän tärkeänä asiana itselleni. Olemme myös kasvattaneet lapsemme veroja maksavaksi rivikansalaiseksi, ehkä sekin on ihan hyvä saavutus? 

Sama. En pysty edes kuvittelemaan, miten vaikeaa nuorilla ja nuorilla aikuisilla on. Pitäisi olla supersomejulkkis tai rikas, vähintään ylempää keskiluokkaa ja mitä kaikkea. En ihmettele, että monet valitsevat rikollisuuden, koska kokevat etteivät pärjää yhteiskunnassa. Ennen siihen pärjäämiseen riitti vähempikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain ihan hirveällä taistelulla yhden lapsen. Se on kyllä parasta, koska aina voi elää tavallaan lapsen kautta... 

 

Ei kuulosta ihan terveeltä. 

Ei niin. Iloitse lapsestasi, mutta hanki oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ketä varten tässä saavutetaan yhtään mitään? 

 

Itselläni ei ole työuraa eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista takanani. Mutta olen elänyt elämäni suuren rakkauden kanssa yli 20 vuotta yhdessä suht terveenä- sitä jos mitä pidän tärkeänä asiana itselleni. Olemme myös kasvattaneet lapsemme veroja maksavaksi rivikansalaiseksi, ehkä sekin on ihan hyvä saavutus? 

Olet onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Ketä varten tässä saavutetaan yhtään mitään? 

 

Itselläni ei ole työuraa eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista takanani. Mutta olen elänyt elämäni suuren rakkauden kanssa yli 20 vuotta yhdessä suht terveenä- sitä jos mitä pidän tärkeänä asiana itselleni. Olemme myös kasvattaneet lapsemme veroja maksavaksi rivikansalaiseksi, ehkä sekin on ihan hyvä saavutus? 

Niin eli olet saavuttanut aika paljonkin kaikkea erityistä.