Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.
16.01.2026 |
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa.
Kommentit (96)
Toivon, että jokainen näkisi sen oman elämänsä erityisyyden. On hienoa, että jotkut tekevät elämässä suuria asioita, jotka koskettavat satoja. Hienoa heille. Mutta suurin osa meistä kahdeksasta miljardista ihmisoliosta elää sitä erityistä elämäänsä vähemmän näkyvästi. Ja siinä ei ole mitään vikaa.
Toivon, että jokainen osaisi nähdä ja arvostaa niitä kauniita ja merkityksellisiä asioita joita on jo siinä omassa elämässä, ja osaa ja varsinkin uskaltaa kohdistaa energiansa ja huomionsa tavoitellakseen lisää merkityksellisiä kokemuksia tämän lyhyen elämänsä aikana. Häpeä pois! Uskaltakaa olla juuri sellaisia kuin olette ilman pelkoa siitä mitä mahdolliset muut ajattelevat. Teidän, meidän, elämä! Meidän oma kokemus! Nauttikaamme tästä omituisesta ja haastavasta matkasta , liian nopeasti se on jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sitten olisi, mitä olisit halunnut "saavuttaa"? Eikö sulle kelpaa ihan tavallinen mukava elämä? Harrastuksia on niin monenlaisia, niistä senkun valitsee itselleen sopivaa.
Mä ainakin olisin halunnut taloudellisen vakauden, työuran, oman kodin ja rakastavan puolison. En saavuttanut noista mitään.
N44
Aika surullista, ettet saanut noista mitään. Minäkään en löytänyt rakastavaa puolisoa, mutta muuten on kaikki hyvin ja se auttaa kestämään rakkaudettoman elämän.
Vierailija kirjoitti:
"eli rakastava puoliso ei ole 1?"
Johan hän sanoi, että järjestys on ihan se ja sama.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se. Minuakin hävettää, kun olen aina jokin ihme väliinputoaja. Siis ihan oikeasti hävettää niin paljon, että en halua edes kertoa itsestäni ja taustastani kenellekään vapaaehtoisesti. Toivon aina, ettei kukaan kysy ikääni ja koulutustani. Olen opiskellut ja tehnyt töitä, mutta nuoremmat menevät ohi. Minä vain junnaan paikoillani.
Me milleniaalit olemme häviäjä sukupolvi. Ootas kun pääsemme eläke iän kynnykselle ja tulee vastaan kysymys mistä saadaan eläke ja hoito tuki? tulee rikos aalto kun vankilassa saa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ketä varten tässä saavutetaan yhtään mitään?
Itselläni ei ole työuraa eikä mitään muutakaan mainitsemisen arvoista takanani. Mutta olen elänyt elämäni suuren rakkauden kanssa yli 20 vuotta yhdessä suht terveenä- sitä jos mitä pidän tärkeänä asiana itselleni. Olemme myös kasvattaneet lapsemme veroja maksavaksi rivikansalaiseksi, ehkä sekin on ihan hyvä saavutus?
toi on juuri se korkein saavutus mistä juuri tässä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
36 vuotiaana väittelin tohtoriksi, 39 vuotiaana menin naimisiin. Tohtorin ja myöhemmin professorin titteleistä olen yhä ylpeä, avioliitosta en pahemmin, eroonhan se päätyi.
Mutta kai tässä on kaikki saavutettu mitä voi.
Menin liian myöhään parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole mitään ihmeellistä saavuttanut. Töissä olen aina käynyt. Enkä ole halunnut, että elämästä tulee suorittamista.
Nyt minulla on sisäinen rauha, aikuiset lapset, omannäköinen koti ja energiaa pitää itsestä huolta.
Olen 50v
Eli kaikki saavutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvästi ihan eri käsitykset siitä, mikä on erityistä ja mikä ihan itsestään selvää. Osa ilmoittaa ettei ole saavuttanut mitään ja sitten luettelee että on lapset, loistokas ura, omakotitalo ja hyvä parisuhde. Aika kiittämättömältä tuo kuulostaa tälleen tahattomasti lapsettomana ja työttömänä.
Jobin tarina kertoo juuri tästä. Tekisi monelle hyvää menettää kaikki terveyttä myöten ja joutua taka hikilän lähiön yksiöön miettimään miten pärjätä yhdellä pussilakanalla.
Minulla, vähän reilu nelikymppisellä on samat tunnelmat. Pärjäsin koulussa aina hyvin, sain erinomaisen yo-todistuksen, pääsin opiskelemaan, ja tykkäsin alastani ja opiskelusta. Valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana. Mutta sitten en saanut vakituista työpaikkaa, ei ollut suhteita tai verkostoja, ja nyt olen ollut pitkään työttömänä. Ei perhettä, ei omistusasuntoa tai taloa, ei autoa, rahat aina vähissä, ja terveyskään ei ole enää oikein hyvä. Tuolla rännässä talsiessani taas ajattelin, että voikohan tästä vielä nousta, vai jatkuuko tämä aina vain, ja onko minun elämänkaareni jo kääntynyt lopullisesti alamäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittykää Pauseai:n toimintaan. Voitte pelastaa maailman.
En voi mennä v. 2027 lukion riemu-YO-tapahtumaan (50 v YO-tutkinnosta), koska minusta ei tullut mitään, vaikka olin luokan paras. Toiset ovat nyt lääketieteen tohtoreita, tavallisia emerituslääkäreitä ja tai hyvistä asemista eläköityneitä tutkijoita, journalisteja, pankinjohtajia, myyntipäälliköitä tai joitain ylihoitajia ja 10 lapsenlapsen isoäitejä, joilla on puhelin täynnä lastensa kuvia. Minä olen vain eläkkeellä oleva opettaja ja pahainen maisteri. Tein 40 vuoden "työuran" mutta alalta, jota ei arvosteta enää nykyisin ja jolle pääsee kuka tahansa C:n papereilla. Minulla ei ole mitään erityistaitoja eikä mitään kehumista itsestäni. Olen ihan toope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi saavuttaa jotain erityistä? Eikö riitä että elää tehden asioita joista saa iloa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi saavuttaa jotain erityistä? Eikö riitä että elää tehden asioita joista saa iloa?
Moni kuitenkin tässäkin ketjussa on toivonut että olisi saanut edes oman asunnon tai perheen tai kohtuullisen hyvän työn joka olisi turvannut toimeentulon. Nuo olisivat riittäneet jo saavutuksiksi. Työttömänä, yksinäisenä ja rahattomana on vaikea elää elämäänsä kovin suuresti iloiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi mennä v. 2027 lukion riemu-YO-tapahtumaan (50 v YO-tutkinnosta), koska minusta ei tullut mitään, vaikka olin luokan paras. Toiset ovat nyt lääketieteen tohtoreita, tavallisia emerituslääkäreitä ja tai hyvistä asemista eläköityneitä tutkijoita, journalisteja, pankinjohtajia, myyntipäälliköitä tai joitain ylihoitajia ja 10 lapsenlapsen isoäitejä, joilla on puhelin täynnä lastensa kuvia. Minä olen vain eläkkeellä oleva opettaja ja pahainen maisteri. Tein 40 vuoden "työuran" mutta alalta, jota ei arvosteta enää nykyisin ja jolle pääsee kuka tahansa C:n papereilla. Minulla ei ole mitään erityistaitoja eikä mitään kehumista itsestäni. Olen ihan toope.
Mulla olisi ensi kesänä vanhojen opiskelukavereiden kanssa tapaaminen mutta en taida mennä, vaikka olisi sinänsä kiva nähdä ihmisiä joista osaa en ole nähnyt lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Muut ovat päässeet uralla ja elämässä eteenpäin mutta minusta ei tullut mitään. Ei viitsi epäonnistumistaan mennä esittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla yleistä, että ihminen odottaa elämässään tapahtuvan jotain suurta ja merkittävää. Keskiverto tavallinen elämä on melkein jokaisen osana, ja ehkä hyvä niin.
Kaipaisin keskiverto elämää eli työpaikkaa, puolisoa, omakotitaloa, autoa ja lapsia.
M39Ei kannata jäädä jumittamaan tuohon työttömyyteen. Nyt kaikki peliin, niin voit löytää jonkun samoista asioista haaveilevan (työttömän?) naisen. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin.
Hah mitä settiä
Ihan kuin joku työtön 39v incel kelpaisi kenellekään
Kyllä mulle kelpaisi työtön mies. Ei se nykytilanne ole välttämättä loppuelämää leimaava asia. Pääasia, että on ylipäätään kiinnostunut asioista ja on pyrkimystä päästä töihin. Kaikille voi sattua huonoja elämäntilanteita ja pitkän suhteen aikana voi jäädä työttömäksi eikä silloinkaan jätetä toista. Eri asia on sitten, jos henkilö ei ikinä ole tehnyt mitään eikä aikomustakaan ole.
Jos yhtään ketään helpottaa niin ite oon 34v nainen ja oon ollu jotain 10v työkyvyttömyyseläkkeellä. Diagnooseina masennus, vakava sos.tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Oon mää peräti peruskoulun saanu käytyä 👍
Kuolemaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään ketään helpottaa niin ite oon 34v nainen ja oon ollu jotain 10v työkyvyttömyyseläkkeellä. Diagnooseina masennus, vakava sos.tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Oon mää peräti peruskoulun saanu käytyä 👍
Kuolemaa odotellessa.
annatko pillua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eli rakastava puoliso ei ole 1?"
Johan hän sanoi, että järjestys on ihan se ja sama.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Luulin, että kysyit missä järjestyksessä haluaisin näiden tapahtuvan. Olisit sanonut, että kyse oli tärkeysjärjestyksestä, en osaa lukea ajatuksia.
N44
Minä olisin kyllä saanut puolison, lapset, uran ja omakotitalon mutta en huolinut. Minulla on hyvin spesifi tavoite ja jos se ei toteudu niin voin hyvin hypätä mereen. Mutta en luovuta ennenkuin on varmaa ettei se toteudu.