Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.
16.01.2026 |
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa.
Kommentit (96)
Itse olen elänyt ihan normaalia elämää 46 vuotta ja ainoa saavutus on tyytyväisyys omaan elämään. Ulkopuolisen näkökulmasta en ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele erityinen saavutus.
Onhan tässä lueteltu näitä jo monta sivua. Esimerkiksi hyväpalkkainen, kiinnostava työura, lapset, hyvä parisuhde, taloudellisesti vakaat olosuhteet jne. Kaikki ei halua välttämättä ihan samoja asioita, mutta aika yleisesti nämä on ihmisille tärkeitä.
Jos et ole tehnyt pahaakaan, ihan hyvä lopputulos on. Ei tämä elämä mikään aikaansaantikilpailu ole.
Vierailija kirjoitti:
Merkittävyys on kovin suhteellinen käsitys. Tärkeintä kai on useimmille oma elämä, toissijainen ulkoinen menestys. Jos pystyy hankkimaan ammatin, työllistyy, saa puolison ja perheen, pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä.
Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajaksi tai maailmanluokan taiteilijaksi on harvalla mahdollisuuksia. Eikä ihmisen onnellisuus ole useinkaan rahasta tai maineesta kiinni, varsinkin jos ura vaatii kaiken ja vielä lisääkin.
No entäpä ne kaikki, joilla ei ole ammattia, työtä, puolisoa eikä perhettä? Saavatko he olla tyytymättömiä elämäänsä? Miten tyytyväinen itse olisit?
Vierailija kirjoitti:
Olen 68v ja tunnen että olen elänyt turhaan. Olen valmis kuolemaan. Toivon että lähden suorilta jaloista että ei tarvitse kitua vaivoissa.
Taidat olla masentunut. Mene lääkäriin mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen elänyt ihan normaalia elämää 46 vuotta ja ainoa saavutus on tyytyväisyys omaan elämään. Ulkopuolisen näkökulmasta en ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi.
No sehän on se pääasia.
Vierailija kirjoitti:
En voi mennä v. 2027 lukion riemu-YO-tapahtumaan (50 v YO-tutkinnosta), koska minusta ei tullut mitään, vaikka olin luokan paras. Toiset ovat nyt lääketieteen tohtoreita, tavallisia emerituslääkäreitä ja tai hyvistä asemista eläköityneitä tutkijoita, journalisteja, pankinjohtajia, myyntipäälliköitä tai joitain ylihoitajia ja 10 lapsenlapsen isoäitejä, joilla on puhelin täynnä lastensa kuvia. Minä olen vain eläkkeellä oleva opettaja ja pahainen maisteri. Tein 40 vuoden "työuran" mutta alalta, jota ei arvosteta enää nykyisin ja jolle pääsee kuka tahansa C:n papereilla. Minulla ei ole mitään erityistaitoja eikä mitään kehumista itsestäni. Olen ihan toope.
Olisit tehnyt lapset etkä 40 vuoden työ uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eli rakastava puoliso ei ole 1?"
Johan hän sanoi, että järjestys on ihan se ja sama.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Luulin, että kysyit missä järjestyksessä haluaisin näiden tapahtuvan. Olisit sanonut, että kyse oli tärkeysjärjestyksestä, en osaa lukea ajatuksia.
N44
Järjestyksiä on monenlaisia. Tietenkin jos ei omaa mitään logiikkaa niin ei mikään ihme että elämä on vaikeaa. Edelleen se vastaus uupuu mutta kaikki me tiedämme mikä se 1. on.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole tehnyt pahaakaan, ihan hyvä lopputulos on. Ei tämä elämä mikään aikaansaantikilpailu ole.
Tässä on kai useimmilla kyse siitä, tuntuuko oma elämä merkitykselliseltä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eli rakastava puoliso ei ole 1?"
Johan hän sanoi, että järjestys on ihan se ja sama.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Luulin, että kysyit missä järjestyksessä haluaisin näiden tapahtuvan. Olisit sanonut, että kyse oli tärkeysjärjestyksestä, en osaa lukea ajatuksia.
N44
Järjestyksiä on monenlaisia. Tietenkin jos ei omaa mitään logiikkaa niin ei mikään ihme että elämä on vaikeaa. Edelleen se vastaus uupuu mutta kaikki me tiedämme mikä se 1. on.
Ihme höpötystä.
Itse olen ikuinen lopettaja. Erittäin lupaava urheilu-ura loppui kun alkoi kiinnostamaan muut asiat, musiikkiura loppui kun olin laiska, yliopisto-opinnot keskeytyivät kun oli saamaton, työelämässä ei ole kovinkaan paljoa kiinnostanut, raha-asiat päin peetä ym ym ym.
Yhden lapsen olen saanut, ja tämän kanssa meni miten meni, nyt lapsi on jo aikuinen.
Ikää 54 vuotta, olen eronnut, asun vuokralla ja velkaa on vaikka kuinka paljon. Silti elän nyt tyyntä vaihetta elämässä ja olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minäkään suuria saavuttanut, mutten ole havitellutkaan. Olen ollut ehkä onnekas, kun on aina ollut työ ja toimeentulo, millä ylläpitänyt taviselämääni. Olen perheetön ja minulle riittää, että selviydyn päivästä toiseen. Vähäiset saavutukseni ovat vain itselleni merkityksellisiä, ei muille tuuletettavaa.
Elämähän on vain tilapäinen olotila, ohitse pikemmin kuin huomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eli rakastava puoliso ei ole 1?"
Johan hän sanoi, että järjestys on ihan se ja sama.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Luulin, että kysyit missä järjestyksessä haluaisin näiden tapahtuvan. Olisit sanonut, että kyse oli tärkeysjärjestyksestä, en osaa lukea ajatuksia.
N44
Järjestyksiä on monenlaisia. Tietenkin jos ei omaa mitään logiikkaa niin ei mikään ihme että elämä on vaikeaa. Edelleen se vastaus uupuu mutta kaikki me tiedämme mikä se 1. on.
Ihme höpötystä.
Eli hän pitää puolisoa yhtä tärkeänä kuin vaurautta. siksi hän on jäänyt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeastiko näin moni vanhempi on sitä mieltä että omat lapset eivät ole "mitään erityistä"?
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko näin moni vanhempi on sitä mieltä että omat lapset eivät ole "mitään erityistä"?
On kyllä ristiriitaisia signaaleja kun samaan aikaan lapsettomalle säksätetään, että hänen elämästään puuttuu kaikki merkitys.
97 % ihmiskunnasta ei saavuta elämässään mitään erityistä. He vain elävät elämänsä pois.