Lue keskustelun säännöt.
En osaa surra äitini kuolemaa
16.01.2026 |
Äitini kuoli jouluaattona. Suru ja ikävä on valtava. Voin käsisydämellä sanoa, että äitini oli maailman paras äiti.
Kuolema ei ollut mikään helpottava kokemus. Oli brutaalia nähdä kuollut äitini ja pää ei uskonut ettei hän enää hengitä. Sain näköhäiriöitä joissa äitini rinta kohoili ja hän hengitti.
En osaa surra. Tunnen vain vihaa ja katkeruutta hänen poismenostaan. Pelkään tulevia hautajaisia että romahdan,
Kommentit (26)
Olipa sekavaa settiä. Ensin kirjoitat että suru on valtava ja sitten väität ettet osaa surra. Kaikki tuo mitä kirjoitat on sinun suruasi.
Toisaalta: eikö äitisi olisi saanut kuolla? Olisiko hänen pitänyt elää vain sinun takiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru tulee myöhemmin kun ensin on käsitelty tuska ja muut musertavat tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia tunteita tulee. Mun äiti 91v ja joskus mietin mitenhän koen hänen kuoleman.
Tunteita tulee ja menee, mutta kuolema on hyväksyttävä.
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Suru tulee myöhemmin kun ensin on käsitelty tuska ja muut musertavat tunteet.
Tuska ja muut musertavat tunteet sisältyvät suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on suruprosessia.
Voimia toivotellen.
Vierailija kirjoitti:
Olipa sekavaa settiä. Ensin kirjoitat että suru on valtava ja sitten väität ettet osaa surra. Kaikki tuo mitä kirjoitat on sinun suruasi.
Toisaalta: eikö äitisi olisi saanut kuolla? Olisiko hänen pitänyt elää vain sinun takiasi?
Älä viitsi päteä tuolla tavalla toisen vaikeassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on normaalia. Siitä on vasta niin lyhyt aika. Itse olin sekaisin kuukausia, eikä ajatus kulkenut kunnolla. Voimia ja halauksia sinulle tähän vaikeaan ajanjaksoon. <3
En usko että surisin Äitini kuolemaa. Kauhee ilkimys joka määräsi kaiken ja jäkätti kaikesta. Kun oltiin lapsia niin kohteli meitä kuin vierasta sikaa eli huusi ja hakkasi joka päivä. Isäni joi itsensä kuoliaaksi kun ei jaksanut enää ja nyt veljeni tekee samaa. Sitten on kaiketi mun vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on prosessi. Sun tunteet on luonnollisia ja suruun kuuluu monenlaiset tunteet. Kun äitini kuoli - hän oli tosi rakas mulle - se surun syvyys yllätti. Kovasti voimia ja osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Hänhän kirjoittaa että hänellä on jo tunteita. Ne kaikki kuuluvat asiaan.
Älä toivota voimia. Voimien toivottaminen on haistattelua. Et sinä kuitenkaan hänelle niitä voimia anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Hänhän kirjoittaa että hänellä on jo tunteita. Ne kaikki kuuluvat asiaan.
Älä toivota voimia. Voimien toivottaminen on haistattelua. Et sinä kuitenkaan hänelle niitä voimia anna.
Ei ole haistattelua. Olen itse kokenut läheisen poismenon ja ymmärrän, että siinä tarvitaan voimia.
Anonyymilla keskustelupalstalla etenkin on tajuttava, että sanat ovat tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Hänhän kirjoittaa että hänellä on jo tunteita. Ne kaikki kuuluvat asiaan.
Älä toivota voimia. Voimien toivottaminen on haistattelua. Et sinä kuitenkaan hänelle niitä voimia anna.
Sinä olet yksiselitteisen törkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suruprosessia.
Voimia toivotellen.
Et sinäkään näköjään ole oppinut ettei suru ole mikään prosessi. Äläkä toivottele voimia jos et voi niitä hänelle antaa etkä edes tiedä mistä hän niitä saa ja mihin hän niitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Hänhän kirjoittaa että hänellä on jo tunteita. Ne kaikki kuuluvat asiaan.
Älä toivota voimia. Voimien toivottaminen on haistattelua. Et sinä kuitenkaan hänelle niitä voimia anna.
Ei ole haistattelua. Olen itse kokenut läheisen poismenon ja ymmärrän, että siinä tarvitaan voimia.
Anonyymilla keskustelupalstalla etenkin on tajuttava, että sanat ovat tekoja.
Se on pahimman luokan haistattelua. Oletko miettinyt mistä hän niitä voimia ammentaa? Sinustako? Ja mihin hän tarvitsee voimia? Suremiseenko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suruprosessia.
Voimia toivotellen.
Et sinäkään näköjään ole oppinut ettei suru ole mikään prosessi. Äläkä toivottele voimia jos et voi niitä hänelle antaa etkä edes tiedä mistä hän niitä saa ja mihin hän niitä tarvitsee.
Läheisen kuoleman sureminen nimenomaan on nimenomaan prosessi. Olen sen kokenut ja niin moni muukin. Sinä olet trolli, joka luo vihaa ketjuun ihmisille, jotka eivät voi ap,lle antaa myötätuntoa muuten kuin sanojensa kautta.
Häivy,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet tulevat, kun on niiden aika. Ei tuolle prosessille ole sääntöjä. Pahoitteluni tilanteesta ja voimia!
Hänhän kirjoittaa että hänellä on jo tunteita. Ne kaikki kuuluvat asiaan.
Älä toivota voimia. Voimien toivottaminen on haistattelua. Et sinä kuitenkaan hänelle niitä voimia anna.
Sinä olet yksiselitteisen törkeä.
Sinä taas et ymmärrä surusta mitään, joten sinun ei kannata osallistua tähänkään keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suruprosessia.
Voimia toivotellen.
Et sinäkään näköjään ole oppinut ettei suru ole mikään prosessi. Äläkä toivottele voimia jos et voi niitä hänelle antaa etkä edes tiedä mistä hän niitä saa ja mihin hän niitä tarvitsee.
Palstalla on näköjään uusi hullu - surunvalittelijoiden haukkuja.
Kaikenlaisia tunteita tulee. Mun äiti 91v ja joskus mietin mitenhän koen hänen kuoleman.