Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lähes kolmikymppisenä naisena niin onnellinen että tajusin jättää perheen hankkimatta
15.01.2026 |
Ihanaa, kun kaikki tulot menevät itseen. Harrastan montaa asiaa, en todellakaan haluaisi luopua yhdestäkään kurssista. Voin koska tahansa lähteä ulkomaille ja olen täysin vapaa muuttamaan vaikka Kanadaan huomenna jos haluan. Ihanaa, kun ei ole seksiä ruinaavaa ukkoa joka halveksii minua ja pitää minua vähä-älyisenä seksileluna jonka ainoa tehtävä on porsia poikia hänen sukuunsa. Ja turha jankuttaa miten ei kaikki ja miten mitäs valitsit. Siinähän se pointti on. Ei tarvitse arvailla kuka vetää nyrkillä ja kuka ei, kun ei ota miestä ollenkaan.
Elän elämääni vain itselleni ja nauttien älyllisistä haasteista. Paljon parempaa elämää kuin miehen alamaisena eläminen ja ilmaisen työn tekeminen yhteiskunnalle, jonka jälkeen kaikki vihaavat ja syrjivät sinua vain enemmän. Yksikään maa ei arvosta perinteisiä perhenaisia, vaan tuottavaa työtä. Ihanaa päästä irti tuosta naisvihan kierteestä.
Kommentit (55)
Kuulostaa tylsältä ja yksinäiseltä ap:n elämä. Minä halusin ison perheen, onnekseni sain. Miehen kanssa on edelleen kivaa, lapsetkin alkavat olla jo isoja. Vapautta ja omaa aikaa on niin paljon kuin kaipaan. Rahaa on paljon enemmän, kun on hyvin tienaava puoliso jakamassa kulut. Yksinäinen vanhuus ei houkuta myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä nuorehkoja egoisteja kyllä riittää, ja kunhan vähän kasvavat ja niitä sitten näkee esim. 5 vuoden kuluttua niin onkin todella ihanaa kun on kaksi lasta ja oikea oma perhe, kuten aikuisella pitääkin olla.
Ap, palataan asiaan kun olet 45, biologinen kello tikittää viime hetkiä ja alat miettiä, mitä olet jäänyt paitsi.
Olet siis alhaisesti koulutettu tai jopa kouluttautumaton eukko.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en tule koskaan katumaan sitä, että tein ne pienet ihmiset, jotka rakastavat minua ehdoitta ja joille juuri minä olen korvaamaton.
Minä, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruksillani on onneksi lapsia, joten geenini onneksi periytyy vaikka itselläni niitä ei ole.
Epätodennäköistä, mutta mahdollista on että sisaresi lapset ovat saaneet juuri ne geenit jotka ovat sinulla ja sisarellasi erilaiset.
Puolet vanhemman geeneistä siirtyy lapselle, joten puolet jää siirtymättä. Vaikka olisi useampia lapsia, niin on epätodennäköistä, että jokaikinen geenisi siirtyy edes yhteen lapsista, joten osa ihmisen geeneistä ei siirry minnekään.
Joskus tämän tyyppiset ajatukset ovat vakuuttelua itselle ja muille asiasta jonka suhteen on ollut epäröivä. Jää vähän auki tämän keskustelunavauksen perimmäinen motiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvä, että olet löytänyt juttusi! Ja jos olet "lähes kolmikymppinen", niin ei ehkä voi vielä sanoa, että "tajusit jättää perheen hankkimatta" :D
40+ voit jo sanoa sitten noin, jos silloinkin jatkuu.
Tämä, ihan nauratti 😅
Yleensä ne, jotka kehuvat olevansa onnellisia, ovat niitä kaikkein onnettomimpia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies halveksisi sinua? Outo käsitys.
Sen ymmärrän ettei lapsia halua, en minäkään ole ikinä halunnut.
ÄLÄ VALEHTELE
Olet paskoja aloituksia tehtaileva palstahäirikkö. Kirjoitustyyli paljastaa armottomasti. Vaikka aihe olisi mikä, niin aina sieltä lemuaa tuttu paskan haju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen kannattaa miettiä mikä itselle sitä tärkeintä elämässä, mitkä ne omat arvot ovat. Ja tehdä valintoja, jotka ovat omien arvojen mukaisia.
Minulle tärkeää oli toteuttaa itseä, haastaa työssä hyödyntämään aivojani mahdollisimman paljon. Opiskelin tohtoriksi asti ja tein hyvin mielekkään ja antoisan työuran, jossa sai haastaa rajojaan, asua ja käydä useissa maissa ja palkkakin oli hyvä. Mutta tuon lisäksi minulle oli aina selvää, että haluan perheen. Sain kaksi lasta joista huolehdimme mieheni kanssa yhdessä.
Nyt kun olen eläkkeellä olen tyytyväinen urasta, mutta läheiset ihmiset ovat ne, joista olen iloinen ja onnellinen. Mieheni ilman muuta, sekä lapset ja pienet lapsenlapset, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä, mutta myös vielä elossa oleva vanha äitini ja eläkkeelle siirtyvät sisarukseni heidän perheineen, he muodostavat perheeni.
Eli mieti vakavasti arvosi ja tee niiden mukaisia valintoja, ainakin minä voin olla tyytyväinen arvojeni mukaisista valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvä, että olet löytänyt juttusi! Ja jos olet "lähes kolmikymppinen", niin ei ehkä voi vielä sanoa, että "tajusit jättää perheen hankkimatta" :D
40+ voit jo sanoa sitten noin, jos silloinkin jatkuu.
Taas tätä mieli muuttuu -tyyppistä lässytystä. Voisit osoittaa kunnioitusta toisten ihmisten päätöksiä kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tylsältä ja yksinäiseltä ap:n elämä. Minä halusin ison perheen, onnekseni sain. Miehen kanssa on edelleen kivaa, lapsetkin alkavat olla jo isoja. Vapautta ja omaa aikaa on niin paljon kuin kaipaan. Rahaa on paljon enemmän, kun on hyvin tienaava puoliso jakamassa kulut. Yksinäinen vanhuus ei houkuta myöskään.
Minä-minä-minä Se on sinun elämäsi, joka kuulostaa ankealta, kun on noin vahva validaation tarve
Ja päätit tulla tänne kertomaan ton asian tuntemattomille ihmisille. Ihmisille joille sun elämänvalinnat on täysin yhdentekeviä.
Ei taida tänään olla kurssia, kun olet trollaillut taas koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne, jotka kehuvat olevansa onnellisia, ovat niitä kaikkein onnettomimpia. :)
Jep. Täällähän onkin taas pino turhautuneita äippyleitä kehumassa miten on niin ihanaa, kun on se oma perhe
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en tule koskaan katumaan sitä, että tein ne pienet ihmiset, jotka rakastavat minua ehdoitta ja joille juuri minä olen korvaamaton
-Kuulostaa aika narsistisen itsekkäältä
Ihan luonnollista biologiaa, että pentujen kiintymys emoonsa elää ihan omissa sfääreissään, kuten myös emon kiintymys pentuihinsa. Ei mitään tarvetta demonisoida tätä faktaa.
Minullakaan ei ole lapsia, enkä usko niitä haluavani. Täytän pian 34, joten kiirehän siinä tulisikin ja inhoan kiirettä :D Sen sijaan, ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on nyt pari vuotta ollut sellainen ajatus, että parisuhteen haluan. Tuntuu, että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. Olisi parasta jos kumppani olisi samalla paras ystävä. Ihminen, johon voi luottaa 110% ja silti elämän suurin seikkailu. En tiedä, jääkö vain haaveeksi mutta suhtaudun elämään niin, että se oma tyyppi voi ihan milloin vain tulla vastaan. Pitää pitää vain silmät auki ja sydän avoinna :) Täällä mä oon ja otan sut avosylin vastaan kun tavataan <3 N33
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole lapsia, enkä usko niitä haluavani. Täytän pian 34, joten kiirehän siinä tulisikin ja inhoan kiirettä :D Sen sijaan, ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on nyt pari vuotta ollut sellainen ajatus, että parisuhteen haluan. Tuntuu, että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. Olisi parasta jos kumppani olisi samalla paras ystävä. Ihminen, johon voi luottaa 110% ja silti elämän suurin seikkailu. En tiedä, jääkö vain haaveeksi mutta suhtaudun elämään niin, että se oma tyyppi voi ihan milloin vain tulla vastaan. Pitää pitää vain silmät auki ja sydän avoinna :) Täällä mä oon ja otan sut avosylin vastaan kun tavataan <3 N33
Mun kumppani on mun paras ystävä. Tää on ihan parasta. Kyllä säkin löydät!
Alue: Aihe vapaa
Hienoa että on aikaa ja rahaa lähteä millon vaan ulkomaille. Monilla ei ole rahaa vaikka olis aikaa tai on rahaa mut ei vaikka töiden takia aikaa. Tai lemmikin takia.