Oletteko perinnönjaossa jotenkin huomioineet sen, että yksi sisaruksista on ottanut ison hoitovastuun vanhemmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on perinnönsaajien kesken täysi vapaus sopia asiasta niin, että (1) perintö jaetaan perintökaaren ja mahdollisen testamentin mukaisesti ja sitten (2) laiskat perinnönsaajat lahjoittavat sovitun summan ahkeralle perinnönsaajalle kiitoksena mummin hoidosta. Huomaa, että veroteknisesti tämä ei enää ole perintö vaan lahja. 

 

Eri asia, kuinka moni tällaiseen suostuu...

Perintö voidaan sopia jaettavaksi epätasaisesti.

Edellytyksenä on, että kaikki perilliset hyväksyvät epätasaisen jaon, ja sopimus kirjataan laillisesti.

On varmistettava, ettei sopimus loukkaa lakiosaa, eikä esimerkiksi alaikäisen oikeuksia.

Noin voi tehdä, mutta jos perintöosuuksien arvoista poiketaan merkittävästi, voi joutua maksamaan lahjaveroa perintöosuuden ylimenevästä osasta.

Huomiomme  vanhempiemme kuoltua sisarussarjastamme sen, joka kantoi suurimman vastuun.  Annoimme kohtuullisen suuren summan, mielellämme. Välimme ovat läheiset, yritimme auttaa kyllä  vanhempiemme asioissa jokainen mahdollisuuksiemme mukaan. 

Jos vanhemmatantavat heitä hoitavalle lapselle rahaa, muut voi perinnönjaossa väittää sen olleen ennakkoperintöä ja saada summan vähennettyä sisaruksen perinnöstä.

Järkevintä on tehdä testamentti, jossa asia huomioidaan.

Ei, ihan se on ollut vapaaehtoista, se uhriutuminen. Apen kuoltua sanoi että joku muu saa hoitaa suvun viimeisen sitä sukupolvea olevan, mutta kukas se siellä taas onkaan etunenässä hyöräämässä.

Isäni on maksanut veljelleni ja hänen lapselleen paitsi heidän kulujaan myös palkkiota. Tämä on minulle aivan OK, koska he asuvat puolen kilometrin päässä isästäni ja hoitavat asioitaan liki viikoittain. Minulla on matkaa isäni luokse 450 km, mutta toki neuvon esimerkiksi juridisissa asioissa puhelimessa. Perintö jaetaan sitten lain mukaan, kun aika on. Tasapuolisesti on toki jo maksanut ennakkoperintöä lapsillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on huomioitu jo vanhempien ollessa vielä aktiivisia ja terveitä. Yksi sisaruksista sai suuren ennakkoperinnön. Se velvoittaa. Ei ole tarvinnut huomauttaa asiasta. Kaikki on hoitunut hyvin.

Ennakkoperintö otetaan huomioon lopullisessa perinnönjaossa, joten se ei palkitse lopulta ollenkaan.

Typeryksiä on maailma täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on huomioitu jo vanhempien ollessa vielä aktiivisia ja terveitä. Yksi sisaruksista sai suuren ennakkoperinnön. Se velvoittaa. Ei ole tarvinnut huomauttaa asiasta. Kaikki on hoitunut hyvin.

Ennakkoperintö otetaan huomioon lopullisessa perinnönjaossa, joten se ei palkitse lopulta ollenkaan.

 

Typeryksiä on maailma täynnä.

Ennakkoperinnössä voittaa tietenkin sen verran, että sen saa käyttöön heti.

Ne auttajat on usein lempilapsia ja välttämättä muiden apu ei kelpaa. Siten vähän ongelmallista jakaa perintö auttamisen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei huomioitu. Hoidin äitiä, veljeni ei. Perintö jaettiin silti 50/50. Ja kyllä, vituttaa.

Minun suvussa tädin kuoltua perintö yritettiin jakaa niin, että äitiä hoitanut olisi saanu isomman osan. Perukirja tehtiin niillä summilla, mutta se ei kelvannut verottajalle. Perintö piti jakaa lain mukaan. Sitä en tiedä maksoivatko perilliset erikseen äitiä hoitaneelle jonkun summan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei huomioitu. Hoidin äitiä, veljeni ei. Perintö jaettiin silti 50/50. Ja kyllä, vituttaa.

 

Minun suvussa tädin kuoltua perintö yritettiin jakaa niin, että äitiä hoitanut olisi saanu isomman osan. Perukirja tehtiin niillä summilla, mutta se ei kelvannut verottajalle. Perintö piti jakaa lain mukaan. Sitä en tiedä maksoivatko perilliset erikseen äitiä hoitaneelle jonkun summan.

Perukirja pitää tehdä testamentin ja perintökaaren mukaan. Ositus tehdään sen jälkeen ja osituksen saa tehdä niin kuin haluaa kunhan kaikki perilliset suostuvat kaikkeen.

Sisareni on jo vanhempieni eläessä repinyt kaiken taloudellisen hyödyn heistä. Haluaa myös määrätä kaiken vanhempien hoitoon liittyvän, ilmeisesti oman etunsa mukaisesti. Ei sinne väliin mahdu.

Eiköhän hoida itselleen isomman perinnönkin.

Ulospäin saattaa näyttää että hoitaa vanhempiamme hyvinkin, taustalla kuitenkin aina tämä oma hyöty.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei huomioitu. Hoidin äitiä, veljeni ei. Perintö jaettiin silti 50/50. Ja kyllä, vituttaa.

Perinnönjako on mennyt aivan oikein, kun on mennyt 50/50. 

Auttoiko vanhemmat nuorta kun hän olisi tarvinnut taloudellista apua? Auttaako lapsi vanhaa, kun voimasuhteet kääntyy? Näitä kannattaa vanhempienkin miettiä aikanaan. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Sisareni on jo vanhempieni eläessä repinyt kaiken taloudellisen hyödyn heistä. Haluaa myös määrätä kaiken vanhempien hoitoon liittyvän, ilmeisesti oman etunsa mukaisesti. Ei sinne väliin mahdu.

Eiköhän hoida itselleen isomman perinnönkin.

Ulospäin saattaa näyttää että hoitaa vanhempiamme hyvinkin, taustalla kuitenkin aina tämä oma hyöty.

Tuttua on. Ja on ollut välienhämmentäjä jo vuosi kaudet muutenkin. Napanuora ei ole koskaan katkennut vanhempiin. 

Teimme, kuten isä vainaa neuvoi , että se, joka meistä eniten hoitaa häntä myös merkitsee hoitotunnit, kilometrit ja muut kulut "ruutuvihkoon" . Korvaus perinnöstö maksetaan sen mukaan. Lisäksi me myös jokainen annoimme oman lahjamme sisaruksellemme kiitoksena.
En käsitä, mikä tässä on niin vaikeaa? Jos ihmiset ovat järkeviä, ennakoivat ja opetettu käytöstavoille ei pitäisi jäädä uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei huomioitu. Hoidin äitiä, veljeni ei. Perintö jaettiin silti 50/50. Ja kyllä, vituttaa.

 

Minun suvussa tädin kuoltua perintö yritettiin jakaa niin, että äitiä hoitanut olisi saanu isomman osan. Perukirja tehtiin niillä summilla, mutta se ei kelvannut verottajalle. Perintö piti jakaa lain mukaan. Sitä en tiedä maksoivatko perilliset erikseen äitiä hoitaneelle jonkun summan.

Perukirja pitää tehdä testamentin ja perintökaaren mukaan. Ositus tehdään sen jälkeen ja osituksen saa tehdä niin kuin haluaa kunhan kaikki perilliset suostuvat kaikkeen.

Verottaja verottaa kumminkin perukirjan mukaan. Veroseuraamus jää vaikka antaisi omasta perinnöstään lahjana mummia hoitaneelle.

Meillä ainakin miehen puolelta on veljensä edunvalvoja äidilleen.Hän kyllä on jo kupannut äitiään jollain lailla koko valvontansa aikana.Kävi syömässä siellä viikolla kun anoppi oli vielä kunnossa ja toi vielä työkaveriaankin mukanaan.On tyhjentänyt kaapeista mitä on löytänyt mitkä vähänkin on rahan arvoisia.Kauppa ostokset ovat aika korkeat  viikon syömisissä vanhukselle joka syö kuin lintu.Että ei kyllä tarvitse mitään ylimääräistä jos sitä rutisee.Kaikki muutkin sisarukset käyvät joka viikko äidillään häntä auttamassa.

Kyllä, hoitovastuun ottanut sai irtaimiston

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi voi huomioida tätä sisarusta taloudellisesti vaikka sen hoitamisen aikana, eikä muuttaa perintöä sen mukaan. Perintö on perintö, ei palkka hoitotyöstä.

Toki perintöä saa väännellä melkeinpä miten haluaa, mutta se on yhtä alhaista kuin lakimiesten sotkeminen perheriitoihin muutenkin. Jos haluaa elää kuin rotta ja varmistaa että muutkin sen tietävät niin siitä vaan. Suosittelisin kuitenkin jättämään tuollaiset asiat sikseen ja keskittymään muihin asioihin. Jos haluaa käydä oikeutta niin ei sisarusten, vaimon, lasten äidin, tai vanhempien kanssa. Tuo on alhaista ja erittäin rumaa. Nämä perhesuhteet ovat pyhiä.

Tämä taloudellinen huomioiminen kannattaa sitten tehdä käteistä rahaa käyttämällä tai muuten niin, että niistä ei jää jälkiä. Muuten jos joku heittäytyy hankalaksi ja pystyy vaikkapa tilisiirtojen kautta osoittamaan rahansiirrot, ne voidaan tulkita ennakkoperinnöksi joka pienentää sitä summaa, jonka tämä hoitaja varsinaisessa perinnönjaossa saa.

Vierailija kirjoitti:

En ollut osallisena, mutta tiedän tapauksen jossa muut sisarukset luopuivat perintöosastaan yhden sisaruksen hyväksi. En tiedä miten se juridisesti tapahtui. Perittävää ei tosin ollut kuin pieni talo.

Perinnöstä voi luopua, jolloin perintö menee niille, kenelle menisi jos luopuva henkilö olisi itse kuollut. Luopumalla välttää myös perintöveron ja kaikki lailliset vaatimukset, mitä asiaan liittyy. Esim. iäkkäiden sisarusten kohdalla, jos kuolleella ei ole lapsia tai puolisoa, tämä on järkevää, kun perintö menee suoraa alemmalle polvelle eikä sisarukselle, joka itsekin jo 90-v.