Aikuisten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, joten vastaus sille joka ihmetteli miksi en leiki hippaleikkejä tai painileikkejä ja ota spurtteja lapsen kanssa ulkona.

Hippaleikit ja riehumisleikit ei tässä vaiheessa onnistu. Lapsi menee niistä liian ylikierroksille, alkaa riehumaan ja hölmöilemään ja koko homma menee plörinäksi. Menee siis aivan hölmöilyksi koko touhu eikä lapsi enää hallitse omia impulssejaan. Se on jatkuvas tasapainoilua ja lapsen vireystilan säätelyä sen suhteen, mitä tehdään ja millä intensiteetillä. Eihän tätä varmasti ymmärräkään sellaiset vanhemmat, joilla on ns. normaali lapsi.

 

Mitä käytännönseurauksia sillä on, että lapsi menee ylivireystilaan eikä hallitse impulssejaan? Mitä ne riehumiset ja hölmöilyt on? Mulla on adhd ja vähän epäilen, että lapsellanikin saattaisi olla, mutta en ole oikein ikinä huolissani hänen vireystilastaan. Tos

Ja lisäänpä tähän vielä, että ADHD-ihmisillä se ylimääräisen energian purkaminen vasta tärkeää onkin. Jos ei saa purkaa energiaa luvallisella ja rakentavalla tavalla, se purkautuu sitten muuta kautta. Jos lapsi on vielä poika, on tarve sille remuamiselle vielä yleensä tavallista suurempi.

Me käydään lapsen kanssa sellaisessa aikuisen ja lapsen yhteisessä painissa. Siellä saa molemmat liikuntaa. Oma lapseni ei hirveästi halua tehdä niitä varsinaisia harjoituksia siellä, mutta se on ihan ok. Ehkä teille sopisi joku vastaava liikuntakerho?

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, joten vastaus sille joka ihmetteli miksi en leiki hippaleikkejä tai painileikkejä ja ota spurtteja lapsen kanssa ulkona.

Hippaleikit ja riehumisleikit ei tässä vaiheessa onnistu. Lapsi menee niistä liian ylikierroksille, alkaa riehumaan ja hölmöilemään ja koko homma menee plörinäksi. Menee siis aivan hölmöilyksi koko touhu eikä lapsi enää hallitse omia impulssejaan. Se on jatkuvas tasapainoilua ja lapsen vireystilan säätelyä sen suhteen, mitä tehdään ja millä intensiteetillä. Eihän tätä varmasti ymmärräkään sellaiset vanhemmat, joilla on ns. normaali lapsi.

Eli te yritätte estää kaikin mahdollisin keinoin luontaisesti liikkumaan haluavaa lasta purkamasta energiaansa, ettei homma vain menisi "plörinäksi"? No suoraan sanottuna ei ihmekään, että teillä ei onnistu mikään. KYllä kuule ihan "normaalitkin" (aika kauheaa, että jotkut pitävät lastaan epänormaalina) lapset hyppivät seinille, jos eivät pääse välillä riekkumaan.  

Onko joku ammattilainen sanonut teille, että älkää vain antako lapsenne juosta, vai onko tämä ollut ihan ikiomaa päättelyä? 

Vierailija kirjoitti:

Olen lihava. Lihavilla suositellaan liikuntaa. Urheiluvaatteita ei lihaville kuitenkaan löydy. Edes rahalla. 

Lihaville suositellaan hyvin kevyttä liikuntaa mutta usein. Et tarvitse siihen urheilutekstiilejä. Juoksu esim. ei ole sinulle sopivaa, koska satutat nivelesi esim. polvet ja nilkat ja selän ennemmin kuin kehität kuntoa ja sitten jäätkin sinne sohvalle kipuinesi. Kevyt kävely ja mielellään kotona, varsinkin jos sinulla on jo esim. diabetes ja jalkapohjien tuntohäiriöitä (eli kengistä aiheutuvat rakot ja hankaumat voivat aiheuttaa vakavia tulehduksia jopa kuolioita diabeetikolle.)

Eli mahd. usein kevyttä liikuntaa. Jumppakuminauhat ovat salia turvallisempi vaihtoehto. Olisi hyvä jos saisit fysioterapeutin ohjausta liikkeiden oikeaan suorittamiseen ja ryhdin ylläpitoon. Ylimääräinen painava rasvakerros esim. vatsalla voi aiheuttaa ryhtivirheitä. Vesiliikunta olisi myös hyvä vaihtoehto.

Liikunnan ohella suurin Terveysteko olisi jos pystyisit muokkaamaan ruokavaliosi pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan. Jättämään askel askeleelta pois epäterveellisen ja korvaamaan sen terveellisellä. 

Ihmisten ja varsinkin perheellisten ihmisten ajan käyttö ja elämisen järjestelyt ovat sellaiset ettei varsinkaan monilla työssä käyvillä jää ainakaan arkena aikaa harrastaa liikuntaa ja viikonloput menevät kotitöissä ja palautumisessa rankasta työviikosta. Itse en ole koskaan elämäni aikana ollut muuten liikunnallinen paitsi, että työmatkani olen aina kulkenut jalan tai pyörällä ja onneksi olen asunut paikkakunnalla missä ei ole järin pitkä matka mihinkään joten tämä on ollut helposti tehtävissä. Liikuntani lisääntyi huomattavasti eläkkeelle jäädessäni jolloin omasta terveydestä huolehtimisesta tuli muutenkin tärkeä asia. Etätöiden yleistymisen myötä monilta työelämässä olevalta on jäänyt työmatkaliikkuminenkin kokonaan ja se on valitettava asia.

Mikä ihmeen tarve monta kertaa ketjuun vastanneella on pitää taapero koko ajan rauhallisena ja kontrollissa? Anna sen pelleillä ja riekkua. Annat den itse vetää pulkan mäen päälle ja otat vaikka itsellesi toisen. Kertomasi perusteella odotat lapselta hyvää käytöstä koko ajan, mutta et anna hänen olla taapero ja tutustua leikin kautta, kun hän ei osaa niin kuin toivot.

Mulla ja lapsella on ADHD ja luojan kiitos olen saanut lapsena riekkua. Niin saa omakin. Rauhoittumista opetellaan ERIKSEEN!! Ei se ADHD ikinä tule olemaan koko ajan rauhallinen. 

Jos se lapsi ei saa mitään tehdä kun ei osaa tehdä rauhassa, niin kasvatat hänestä todella heikkoitsetuntoista lasta. 

Pihalle riekkumaan, sitten on erikseen tilanteet joissa opetellaan olemaan, esimerkiksi ruokapöydässä ja iltasatuja kuunnellessa.

Lasten liikuntaa vuosia ohjanneenna en ymmärrä mitä tarkoitetaan hippaleikistä ylivireiseksi menevällä lapsella. Kuulostaa siltä, että siellä tulkitaan nyt lasta ihan väärin. Vaikea keksiä parempaa tapaa purkaa energiaa kuin se liikkuminen. 

Liikunta on tutkimusten mukaan ADHD:n tehokkain hoitokeino, että jos sellainen epäily on, niin sitä suuremmalla syyllä lapsi liikkumaan.

Ei ihmiset ennenkään liikkumalla liikkuneet. Liikunta tuli muiden askareiden ohessa. Nyt niistä muista askareista on karsittu liikunta pois, joten ihmiset eivät liiku. Toisin sanoen elämä on tehty sellaiseksi, että arkiliikuntaa ei ole, mistä ennen ihmisten hyvä kunto koostui. 

Esim. Kannoit vedet ja puut sisälle, paimensit elikot laitumelle, putsasit niiden karsinat, pilkoit puut, hait pyörällä kylältä sokeria ja suolaa. Miehet oli tukkimettällä, tekemässä rahaa eivät liikkumassa. Siinä se on, se ennen vanhanen liikunta. Eipä kukaan salilla käynyt tai ajatellut, että nyt lähden lenkille keräämään askeleet. Askeleet tuli arkielämässä itsekseen. 

Nyt kävelet ammulla koneelle ja illasta koneelta pois ja susälle täyttämään astianpesukonetta ja jääkaappia ja pyykkiä viikkaamaan. 

Työpäivän jälkeen ei jää aikaa työmatkat mukaanluettuna. Moni on painostettu ylitöihin tahtomattaan ja ylitöistäkään ei maksella lisiä.

Ei jää aikaa edes palautua töistä henkisesti eikä fyysisesti. 

Pitäisi palauttaa demarien 888 malli.

8 h työtä pitäisi riittää. 

Myös työntekijöitä tarvittaisi lisää, koska minimaalinen väki tekee monen ihmisen työt ja väittäisin että älylaitteilla mitattuna ei enää monelle sovi mikään fyysinen harrastus töiden jälkeen. Etenkin kun kello on jo myöhä, niin liikunta  vaikuttaa heikentävästi yöuniin. 

Työelämä on sairas ja ei anna mahdollisuutta liikunnalliseen elämään.

Toinen hassu fakta on että tupakoimattomuus tekee enemmän taloudellista tappiota yhteiskunnassa. 

Tämä on hassu fakta. Tupakoiva on edullisempi yhteiskunnalle.

Mä kerron. Järjestä sähköshokkeja. Lähtee liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten liikuntaa vuosia ohjanneenna en ymmärrä mitä tarkoitetaan hippaleikistä ylivireiseksi menevällä lapsella. Kuulostaa siltä, että siellä tulkitaan nyt lasta ihan väärin. Vaikea keksiä parempaa tapaa purkaa energiaa kuin se liikkuminen. 

Liikunta on tutkimusten mukaan ADHD:n tehokkain hoitokeino, että jos sellainen epäily on, niin sitä suuremmalla syyllä lapsi liikkumaan.

Kuulostaa myös siltä, että lapselle annetaan kaikessa periksi, jos jaksaa huutaa rattaissa, kun vanhempi juoksee tai kävelee lenkkinsä. Ensin se taapero väsytetään liikunnalla ja sitten on äidin vuoro liikkua. Lapsen kuuluu saada riehua ja purkaa energiaansa. Tai iltaisin ensin annetaan lapselle sitä huomiota ja sitten liikutaan. Minä annoin lapsen kyllä ihan vaan riehua ja sekoilla, kun tein kotijumppaa. Koti oli sillä tavalla turvallinen. Välillä lapsi yritti tehdä minun kanssa niitä liikkeitä. Ehti usein tehdä monen montaa asiaa sillä aikaa, kun tein jonkun puolen tunnin YouTube-jumpan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, joten vastaus sille joka ihmetteli miksi en leiki hippaleikkejä tai painileikkejä ja ota spurtteja lapsen kanssa ulkona.

Hippaleikit ja riehumisleikit ei tässä vaiheessa onnistu. Lapsi menee niistä liian ylikierroksille, alkaa riehumaan ja hölmöilemään ja koko homma menee plörinäksi. Menee siis aivan hölmöilyksi koko touhu eikä lapsi enää hallitse omia impulssejaan. Se on jatkuvas tasapainoilua ja lapsen vireystilan säätelyä sen suhteen, mitä tehdään ja millä intensiteetillä. Eihän tätä varmasti ymmärräkään sellaiset vanhemmat, joilla on ns. normaali lapsi.

Lapsen kanssa voi liikkua monin tavoin. Kannattaa miettiä, että mitkä sopisi sinun lapsen kanssa toteutettaviksi. 

Olet aivan oikeassa ja liikunkin lapsen kanssa päivittäin. Jostain syystä tämä on kääntynyt niin, etten liikkuisi lapsen kanssa ollenkaan, vaikka olen kertonut liikkuvani. Se liikkuminen lapsen kanssa ei vain täytä omaa tarvettani liikunnalle johtuen varmasti siitä, että liikuin ennen hyvin aktiivisesti.  Jonkun mielestä ja näkökulmasta liikun varmasti aivan riittävästi, mutta oma kroppani tarvitsisi enemmän. Ja tilapäinen ongelmahan tämä on, kun lapsi kasvaa ja kehittyy, pystyn tekemään monipuolisempia juttuja lapsen kanssa yhdessä.

Vitsi miten kivaa oli vielä siinä vaiheessa, kun lapsi meni kantorinkassa selässä. Saatoin tehdä pitkiäkin retkiä luonnossa ja lapsesta tuli hyvä lisäpaino retkille. Nyt lapsi ei enää viihdy paikoillaan, vaan haluaa liikkua itse, joten metsäretket rajautuvat sellaisiin reissuihin, joita lapsi jaksaa itse kävellä. Toki kivoja nekin, mutta eivät mene enää niin sanotusti liikunnasta.

Niin, en ole missään vaiheessa sanonut ettei lapsi saa juosta eikä purkaa energiaansa. Mutta näin nämä asiat kääntyvät palstalla, kun ihmiset eivät edes halua ymmärtää vaan tarkoitus on vain aiheuttaa vastakkainasettelua ja riitaa. Kyllä juoksen lapsen kanssa ja lapsi oppi mm. pyöräilemään ilman apupyöriä jo nyt taaperona. Mutta aika turhalta tuntuu kertoa tilanteesta, kun kaikki väännetään ja käännetään ihan miten sattuu. 

Mikähän pointti koko keskustelupalstalla on, kun ihmisiä ei edes kiinnosta keskustelu sen varsinaisessa merkityksessä? Sinuakin kiinnostaa vain haastaa riitaa, väittää toisesta perättömiä asioita, tarkentavien kysymysten sijasta tehdä oletuksia ja keksiä tarinoita päästäsi, joita sitten esität hyvin pilkallisella tavalla. Tämä on se keskustelutyyli mihin ihmiset kykenevät nykyään: halutaan asettua toisen yläpuolelle pilkkaamaan ja ivaamaan ja keksimään asioita aidon dialogin sijasta. Saatko sinä tästä itsellesi jotain hyödyllistä, vai puratko vain ketutuksessa omia höyryjäsi toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kuluu jo niin paljon psyykistä energiaa ettei työpäivän jälkeen (ja vielä jos elää ruuhkavuosiakin) ei jaksa lähteä enää minnekään mikä ei ole pakollista

Tää on kyllä omituinen selitys. Nimenomaan toimistotyöläisenä se fyysinen rasitus töiden jälkeen on ihan mahtavaa tasapainotusta arkeen. Päivän oot käytännössä liikuttamatta kroppaa, ajatusten vilistessä kaiken stressin keskellä. Töiden jälkeen mars ulos lenkille tai salille punttia nostamaan, pääkoppa aivan tyhjänä mistään maallisista asioista ja keskittyen vaan siihen, että se jähmeä kroppa saa liikettä ja hiki nousee pintaan.

Ei mitään toivoa että jaksaminen riittäisi töiden jälkeen johonkin kirjojen lukemiseen tai telkkarin töllöttämiseen, mutta raitis ulkoilma, hiljainen metsäpolku ja tossua toisen eteen niin ettei muuta jaksa miettiäkään, kuin sitä tahdin ylläpitoa.. Ai että se on meditatiivista palautumista kiirearjen keskellä :-)

Itse olen luonnostaan laiska liikkuja. En ole ns. urheilullinen korkeaenerginen "vinttikoira" joka liitää yli peltojen ja nauttii koko solullaan. Olen se ihmismaailman mopsi. Matala energinen ja lihomiseen taipuvainen. Kuntoilen kuitenkin joka päivä tunnin. Se on ollut rutiinia jo 13-vuotiaasta kun aloin lihomaan. Kaikki luulevat että olen hoikka luonnostaan että luonto on suonut minulle tiimalasi vyötärön ja kiinteän takamuksen ja reidet. Höpöä! Olen vain jo teininä päättänyt puhtaan itsekkäästi että se on mun oikeus!

Elämässä pitää valita se oma "hard" se oma "risti". Onko se ankeaa "askeettista" kieltäytymistä "koukuttavista herkuista" lihottavasta ja epäterveellisestä arjessa ja "kiduttamista' itseään kuntoilulla mutta palkaksi saa kauniin upean vartalon ja tietty energiaa vai onko se oma risti se että hemmottelee itseään epäterveellisillä ruuilla ja jää löhöään telkkarin eteen kuntoilun sijaan? Valitseeko nautinnot josta kärsii kun hintana on löysä läski kroppa ja vetämätön olo?

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole missään vaiheessa sanonut ettei lapsi saa juosta eikä purkaa energiaansa. Mutta näin nämä asiat kääntyvät palstalla, kun ihmiset eivät edes halua ymmärtää vaan tarkoitus on vain aiheuttaa vastakkainasettelua ja riitaa. Kyllä juoksen lapsen kanssa ja lapsi oppi mm. pyöräilemään ilman apupyöriä jo nyt taaperona. Mutta aika turhalta tuntuu kertoa tilanteesta, kun kaikki väännetään ja käännetään ihan miten sattuu. 

Mikähän pointti koko keskustelupalstalla on, kun ihmisiä ei edes kiinnosta keskustelu sen varsinaisessa merkityksessä? Sinuakin kiinnostaa vain haastaa riitaa, väittää toisesta perättömiä asioita, tarkentavien kysymysten sijasta tehdä oletuksia ja keksiä tarinoita päästäsi, joita sitten esität hyvin pilkallisella tavalla. Tämä on se keskustelutyyli mihin ihmiset kykenevät nykyään: halutaan asettua toisen yläpuolelle pilkkaamaan ja ivaamaan ja keksimään asioita aidon dialogin sijasta. Saatko sinä tä

 

Paitsi tietenkin tässä: "Hippaleikit ja riehumisleikit ei tässä vaiheessa onnistu. Lapsi menee niistä liian ylikierroksille, alkaa riehumaan ja hölmöilemään ja koko homma menee plörinäksi."

Vastauksena liikuntakerhoihin (lainauksissa häikkää):

Olen etsinyt tämän vuoden puolella just jotain vastaavia liikuntakerhoja. Lapseni ikäiselle ei ole oikein vielä mitään ohjattua toimintaakaan tarjolla. Kysyin eräästä paikasta onko heidän ikärajansa aivan ehdottomia ja tuli tiukka vastaus, että on. Nyt löysin yhden vaihtoehdon, jossa pääsisin yhdessä lapsen kanssa puuhaamaan ja kokeillaan sitä seuraavaksi. Olen samaa mieltä siitä, että lapsen on tärkeää päästä purkamaan energiaa, tiedän sen adhd ihmisenä itsekin. Siksi olenkin lapsen kanssa niin paljon ulkona ja opetin lapsen varhain pyöräilemään, hommasin potkupyörän heti kun vain pysyi omin jaloin pystyssä :D. Omaa liikunnan tarvettani tämä ei vain täytä, aikuisen liikunnasta oli siis kyse tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen luonnostaan laiska liikkuja. En ole ns. urheilullinen korkeaenerginen "vinttikoira" joka liitää yli peltojen ja nauttii koko solullaan. Olen se ihmismaailman mopsi. Matala energinen ja lihomiseen taipuvainen. Kuntoilen kuitenkin joka päivä tunnin. Se on ollut rutiinia jo 13-vuotiaasta kun aloin lihomaan. Kaikki luulevat että olen hoikka luonnostaan että luonto on suonut minulle tiimalasi vyötärön ja kiinteän takamuksen ja reidet. Höpöä! Olen vain jo teininä päättänyt puhtaan itsekkäästi että se on mun oikeus!

Elämässä pitää valita se oma "hard" se oma "risti". Onko se ankeaa "askeettista" kieltäytymistä "koukuttavista herkuista" lihottavasta ja epäterveellisestä arjessa ja "kiduttamista' itseään kuntoilulla mutta palkaksi saa kauniin upean vartalon ja tietty energiaa vai onko se oma risti se että hemmottelee itseään epäterveellisillä ruuilla ja jää löhöään telkkarin eteen kuntoilun sijaan? Valitseeko nautinnot josta kärsii k

Tuo riippuu ihan siitä, miten liikuntaan suhtautuu. Minusta liikkuminen ei ole itseään kiduttamista, mutta roskaruuan syönti on. Minulla on ainakin kamala olo roskaruuan syönnin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen luonnostaan laiska liikkuja. En ole ns. urheilullinen korkeaenerginen "vinttikoira" joka liitää yli peltojen ja nauttii koko solullaan. Olen se ihmismaailman mopsi. Matala energinen ja lihomiseen taipuvainen. Kuntoilen kuitenkin joka päivä tunnin. Se on ollut rutiinia jo 13-vuotiaasta kun aloin lihomaan. Kaikki luulevat että olen hoikka luonnostaan että luonto on suonut minulle tiimalasi vyötärön ja kiinteän takamuksen ja reidet. Höpöä! Olen vain jo teininä päättänyt puhtaan itsekkäästi että se on mun oikeus!

Elämässä pitää valita se oma "hard" se oma "risti". Onko se ankeaa "askeettista" kieltäytymistä "koukuttavista herkuista" lihottavasta ja epäterveellisestä arjessa ja "kiduttamista' itseään kuntoilulla mutta palkaksi saa kauniin upean vartalon ja tietty energiaa vai onko se oma risti se että hemmottelee itseään epäterveellisillä ruuilla ja jää löhöään telkkarin eteen kuntoilun sijaan? Valitseeko nautinnot josta kärsii k

 

Juuri näin. "Liikunnan ilo" ja "motivaatio" ovat usein väärinymmärrettyjä ja ylikorostuneita asioita. Varmaan aika harva saa ainakaan perustreenaamisesta samanlaista iloa ja nautintoa kuin vaikka seksistä, illanistujaisista ja edes hyvän leffan katsomisesta sohvalla herkkujen kanssa. On myöskin aivan turha odotella sellaista motivaatiota, että olisi yht'äkkiä jokin valtava palo lähteä treenaamaan, jos sellaista ei ikinä ole ollut. 

Veikkaisin, että suurin osa saa ilonsa ja motivaationsa tuloksista ja siitä, mitä se treenaaminen mahdollistaa. Minä saan esimerkiksi valtavaa iloa siitä, että jos näen jonkin vuoren seinän, jolta haluaisin laskea alas, minulla riittää kunto kiivetä sille vuorelle. Se ei olisi mahdollista ilman niitä vähemmän mieltä ylentäviä marraskuisia räntälenkkejä. 

Suosittelisin suhtautumaan liikuntaan ja muutenkin terveellisiin elämäntapoihin vähän kuin työntekoon tai vessanpesuun. Ei se aina ole ihan superhauskaa, mutta se on vain asia, joka pitää tehdä, koska se kuuluu aikuisena olemiseen. Toki ne kalenterissa olevat treenit voi skipata siinä missä duunipalaveritkin, mutta siihen pitää sitten olla jokin oikeasti hyvä syy. "Ei huvita" tai "telkkarista tulee Temppareiden uusinnat" eivät ole sellaisia.  

Itse kävelin esim eilen 21563 askelta ja olen kävellyt tässä kuussa jo kohta 100km. M40

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen tarve monta kertaa ketjuun vastanneella on pitää taapero koko ajan rauhallisena ja kontrollissa? Anna sen pelleillä ja riekkua. Annat den itse vetää pulkan mäen päälle ja otat vaikka itsellesi toisen. Kertomasi perusteella odotat lapselta hyvää käytöstä koko ajan, mutta et anna hänen olla taapero ja tutustua leikin kautta, kun hän ei osaa niin kuin toivot.

Mulla ja lapsella on ADHD ja luojan kiitos olen saanut lapsena riekkua. Niin saa omakin. Rauhoittumista opetellaan ERIKSEEN!! Ei se ADHD ikinä tule olemaan koko ajan rauhallinen. 

Jos se lapsi ei saa mitään tehdä kun ei osaa tehdä rauhassa, niin kasvatat hänestä todella heikkoitsetuntoista lasta. 

Pihalle riekkumaan, sitten on erikseen tilanteet joissa opetellaan olemaan, esimerkiksi ruokapöydässä ja iltasatuja kuunnellessa.

Anteeksi mutta missä kohden olen sanonut, että lapsen pitää olla rauhallinen koko ajan eikä saa riekkua ollenkaan? Siinä vaiheessa kun lapsen riekkuminen menee sellaiselle tasolle, että hän satuttaa itsensä sairaalakuntoon, niin kyllä, siihen riekkumisen tasoon pitää kiinnittää huomiota. Se ei taas tarkoita mustavalkoisesti sitä, että sidon lapsen penkkiin kiinni ja vaadin paikallaan oloa, mutta kyllä minun tehtäväni aikuisena on säädellä sitä, ettei lapsen riekkuminen mene sille tasolle, että on vaaraksi itselleen ja muille. Vai mitä sanoisit esimerkiksi siitä, että antaisin lapsen olla ja tehdä mitä vaan leikkipuistossa, hänellä menisi pahasti yli ja satuttaisi sinun lastasi, kun riehuu holtittomasti eikä hallitse enää impulssejaan? Eikö täällä jatkuvasti huudeta senkin perään, että vanhemmat antavat lastensa tehdä mitä vaan eivätkä puutu jos lapsi satuttaa itseään tai muita, niin nyt tässä keskustelussa MINÄ olenkin se pissipää, joka yrittää edes jollain tavalla säädellä sitä, ettei lapsen riehuminen mene vaaralliseksi? Yrittäkää nyt jo päättää, että saako se vanhempi puuttua millään tavalla lapsensa toimintaan vai eikö saa.

Kyllä minä adhd aikuisena tiedän, että lapsi ei tule koskaan olemaan rauhallinen. Minähän sen varsin hyvin ymmärrän, kun miehellä menee hermot siihen lapsen olemiseen ja mies huutaa lapselle ja vaatii rauhallisuutta. Minä en sitä nimenomaan vaadi, vaan pyrin tekemään lapsen kanssa asioita joissa hän pääsee toteuttamaan itseään ilman että satuttaa itseään tai muita.