Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
14.01.2026 |
Suomalaisten liikkuminen on vähentynyt ja paikallaanolo lisääntynyt, mikä aiheuttaa yli 3 miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Toki autolla ja skuutilla liikutaan paljonkin paikasta toiseen, mutta se ei kohota kuntoa. Sen sijaan liikkuminen omin fyysisin avuin on laskenut räjähdysmäisesti, ja nykyään olla löllötetään ja ahmitaan sipsejä, suklaata ja muuta roskaruokaa. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä: lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt, ja päivittäiset askeleet vähenevät kouluiän aikana, kiitos aikuisten tyrkyttämän kehopositiivisuusaatteen. Liikkumattomuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste, joka lisää tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä.
Keskeiset havainnot suomalaisten liikkumisesta:
Vähenevä trendi: Päivittäiset askeleet ovat vähentyneet keskimäärin 400 askeleella neljän vuoden takaiseen verrattuna.
Paikallaanolo: Suuri osa valveillaoloajasta kuluu istuen tai maaten ja sipsejä ja suklaata ahmien tai Hesessä tai Mäkkärissä istuen.
Tekosyyt: Nykyään yhä useampi vetoaa kehopositiivisuusaatteeseen, jonka mukaan lihavuus on itse ihanuus ja ylevyys.
Suositukset eivät täyty: Vain noin puolet suomalaisista liikkuu terveyssuositusten mukaisesti.
Ikäryhmittäiset erot: Liikkuminen vähenee tasaisesti läpi kouluiän ja edelleen eläkeiässä. Lukiolaisten askeleet ovat vähemmän kuin 65-vuotiailla.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät toimi, joten vastaus sille joka ihmetteli miksi en leiki hippaleikkejä tai painileikkejä ja ota spurtteja lapsen kanssa ulkona.
Hippaleikit ja riehumisleikit ei tässä vaiheessa onnistu. Lapsi menee niistä liian ylikierroksille, alkaa riehumaan ja hölmöilemään ja koko homma menee plörinäksi. Menee siis aivan hölmöilyksi koko touhu eikä lapsi enää hallitse omia impulssejaan. Se on jatkuvas tasapainoilua ja lapsen vireystilan säätelyä sen suhteen, mitä tehdään ja millä intensiteetillä. Eihän tätä varmasti ymmärräkään sellaiset vanhemmat, joilla on ns. normaali lapsi.
Lapsen kanssa voi liikkua monin tavoin. Kannattaa miettiä, että mitkä sopisi sinun lapsen kanssa toteutettaviksi.
Olet aivan oikeassa ja liikunkin lapsen kanssa päivittäin. Jostain syystä tämä
Ymmärrän sinua. Ei se lapsen kanssa liikkuminen ole sama asia. Se vastaa sitä arkiliikuntaa ainakin omalla kohdalla. Vanhempana haluan olla läsnä sen lapsen elämässä, enkä aina töissä tai omissa menoissa. Siksi olen laittanut toistaiseksi syrjään omat tarpeet ja teen sen minimin mihin nyt pystyn. Lasten kanssa harrastukset on valittu niin, että aikuinenkin osallistuu niihin aktiivisesti ja onhan sellainen 20 kg painavan lapsen nostelu hyvää treeniä muttei täytä raskaan liikunnan tarvetta. Mutta peruskunto on lasten kanssa parempi kuin koskaan ennen.
Yritin käydä juoksemassa, koska se olisi helppo toteuttaa milloin vain, eikä vie kuin 20 minuuttia päivästä. Mutta valitettavasti se sai polven vanhan rasitusvamman taas vihoittelemaan ja oli pakko lopettaa, kunnes polvi kestää taas käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
On tutkittu fakta, että kävelylenkit ja muu kevyt arkiliikunta ei paranna kuntoa. Rapakuntoisen kunto toki nousee ensimmäiset viikot ja kuukaudet, mutta hänelläkin vain tuon erittäin lyhyen ajan.
Liikkuminen on tietysti parempi kuin istuminen, mutta koittakaa ymmärtää miksi treenit ovat eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
Tuo sairastelu on kyllä yksi vihoviimeinen asia. Kun yhdestä taudista on parannuttu, niin seuraava on jo ovella.
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
No tämä. Vielä lapsen vauvavuotena pystyin esimerkiksi vetämään vakiona sen noin 100 km viikossa rullilla. Siihen lisänä salitreeni ja muu arkiliikunta vauvan kanssa. Ennen lasta liikuin tyyliin joka päivä, tanssia, ratsastusta, voimanostoa, uintia, matkoja pyörällä, juosten, rullaluistimilla, pitkiä vaelluksia ja kaikkea muuta mahdollista. Ei se pulkkamäkeily ja lapsen kanssa ulkoilu nyt vain millään ole sama asia, vaikka täyttääkin lapsen liikunnan tarpeen, mutta minä en koe liikkuvani. Jonkun mielestä liikun varmasti aktiivisesti, kun olen lapsen kanssa paljon ulkona. Minulle tämä ei ole liikuntaa eikä tästä tässä vaiheessa saa liikuntaa tekemälläkään. Mutta ei kun homma väännetään siihen, että itseasiassa sidon lapsen sisälle kotiin, en tee sen kanssa yhtään mitään, kiellän juoksemasta ja vaikka mitä muuta. Vaikka kyse oli siitä, että lapsen kanssa puuhailu ei ole liikuntaa minulle ja sitä oikeaa liikuntaa en nyt tässä elämänvaiheessa pysty tekemään. Kiitos että ainakin kaksi henkilöä ymmärsi pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoilun kustannukset tappiin, niin alkaa kävely ja pyöräily kiinnostaa.
Tanssi auttaa kaikkeen. Kaikenikäisillä. Pienellä riehujalla ja lyllerötädillä maadoittava asia. Hyvä musiikki ja liike. Ilon avaimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tanssi auttaa kaikkeen. Kaikenikäisillä. Pienellä riehujalla ja lyllerötädillä maadoittava asia. Hyvä musiikki ja liike. Ilon avaimet.
Olen aina vihannut tanssimista sydämeni pohjasta. Mut tuutko mun kans salille niin vedetään 140kg maasta? Ei oo muuten ihan sama kuin heilutella kilon puntteja kotona taaperoa väistellen.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että kävelylenkit ja muu kevyt arkiliikunta ei paranna kuntoa. Rapakuntoisen kunto toki nousee ensimmäiset viikot ja kuukaudet, mutta hänelläkin vain tuon erittäin lyhyen ajan.
Liikkuminen on tietysti parempi kuin istuminen, mutta koittakaa ymmärtää miksi treenit ovat eri asia.
Kyllä väitän, että arkiliikkujat ovat sohvalla löhöäviin verraten paremmassa kunnossa. Sitäpaitsi kävely ja pitkäkestoinen kevytkin liike polttaa rasvaa sekä lisää kestävyyskuntoa toisin kuin muutama punttiveto salilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että kävelylenkit ja muu kevyt arkiliikunta ei paranna kuntoa. Rapakuntoisen kunto toki nousee ensimmäiset viikot ja kuukaudet, mutta hänelläkin vain tuon erittäin lyhyen ajan.
Liikkuminen on tietysti parempi kuin istuminen, mutta koittakaa ymmärtää miksi treenit ovat eri asia.
Saisinko linkin tutkimuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät tosiaan toimi. Lapsen toinen vanhempi on kotona ja raivoaa ja huutaa lapselle, koska hänen hermonsa ei kestä lapsen vireystilan säätelyä, lapsen härväämistä ja ohjaamista. Eli minä olen ja teen lapsen kanssa, koska en halua lapsen saavan osakseen jatkuvaa huutamista ja sättimistä. Olen varmaan sen sata kertaa käynyt saman keskustelun miehen kanssa siitä, että huutaminen ei auta, sättiminen ei auta, lapsen jatkuva moittiminen ei auta, mutta kun toisen pää ei kestä niin se ei kestä.
Miksi helvetissä olet tuollaisen hullun miehen kanssa?
Koska ymmärrän, ettei mies tahallaan ole tuollainen, vaan hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä lasta. Miehellä ei ole adhd:ta, hän ei ymmärrä ettei lapsi ole tahallaan rauhaton. Ei ymmärrä sitä, että lapsi ei ole samanlainen kuin lapset miehen ed
Miehesi on lapsesi vanhempi. Hän on vastuussa siitä, että voi olla lapsensa elämässä läsnä. Nyt annat miehen luistaa velvollisuudestaan koska hän ei muka ymmärrä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että kävelylenkit ja muu kevyt arkiliikunta ei paranna kuntoa. Rapakuntoisen kunto toki nousee ensimmäiset viikot ja kuukaudet, mutta hänelläkin vain tuon erittäin lyhyen ajan.
Liikkuminen on tietysti parempi kuin istuminen, mutta koittakaa ymmärtää miksi treenit ovat eri asia.
Kyllä väitän, että arkiliikkujat ovat sohvalla löhöäviin verraten paremmassa kunnossa. Sitäpaitsi kävely ja pitkäkestoinen kevytkin liike polttaa rasvaa sekä lisää kestävyyskuntoa toisin kuin muutama punttiveto salilla.
Kävely ei lisää kestävyyskuntoa tietyn pisteen yli, koska kestävyyskunnon kehitys vaatii aina rasitusta. Kävely tai lapsen kanssa ulkona seisoskelu ei rasita eikä siten kehitä kuntoa. Toki sen priorisoin kun lapset olivat pieniä. Joskus pystyi jotain kyykkyjä tekemään hiekkalaatikon reunalla, mutta aika usein hommat lasten kanssa keskeytyivät.
Lihasmassan määrä muuten korreloi tehokkaamman aineenvaihdunnan kanssa, vähentää vammojen riskiä, parantaa syövästä paranemisen todennäköisyyttä ja vähentää vanhuuden liikkumisvaivoja. Joten menepä puntille siitä sen ainaisen tallustelun sijaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
Kaikki on suhteellista. Eksä oli aikoinaan kalliokiipeilemässä kaksi viikkoa ennen esikoisen syntymään ja kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ne naapurit tuumaisivat, jos hommaisin kotiin penkkipunnerruspenkin ja voimanostotangon penkkiä ja vaikka maastavetoa varten? Kerta hyvin voi vaikka kotona treenata omatekoisella salilla lasten kanssa! Taapero viskoisi painoja seiniin ja lattiaan ja työntäisi maastavedon aikana varmaansa painojen alle, mutta siinähän se oppii kun pyörii mukana. Hupsista sinne alakertaan, yläpuolelle ja viereisiin asuntoihin, mut kai te ymmärrätte että siinähän ne lapset oppii samalla ja eikös kuntosali kotona nyt ole oikein passeli juttu? Ja sitten vaan pihahommiin tuohon talonyhtiön pihalle, kun näin se av mamma ohjeisti netissä. Mitä väliä sillä on, että huoltoyhtiö hoitaa hallituksen päätöksellä kaikki pihatyöt? Siitä vaan mukaan! Ai niin, mutta kirjoittaja taisi puhua omakotitalossa asumisesta ja eikös kaikki Suomessa asukin omakotitaloissa? Eikö muka? Kuka muka asuu kerrostalossa, varsinkaan lapsiperhe, häh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
Kaikki on suhteellista. Eksä oli aikoinaan kalliokiipeilemässä kaksi viikkoa ennen esikoisen syntymään ja kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.
Niin, vauvavuonna monen on helpompi löytää aikaa liikkumiselle, kuin ruuhkavuosina. Meillä esim. vauvat nukkuivat vauvavuonna 3-5 tuntia päivässä.
Toiset myös tekevät arvovalinnan olla kotoa säännöllisesti pois oman harrastuksen parissa pikkulapsivuodetkin. Ei ole oikeaa eikä väärää, mutta moni myös priorisoi lapsen liikkumisen omansa edelle.
Kävelemällä paranee kävelykunto. Juoksukunto paranee juoksemalla. Ei treenaaminen mitään rakettitiedettä ole.
T. Mukava valkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin harrastus ennen äitiyttä on ollut vaikkapa vuorikiipeily tai ringette, niin voitteko hyväksyä ettei hän ei saa samanlaista liikkumisen nautintoa itselleen lapsen kanssa ulkona tallustelusta.
Ja ensimmäinen tätiliini ehti jo vetää painonkin mukaan keskusteluun, lol.
Nostanpa vielä pikkulapsivuosilta senkin havainnon, että siihen kuuluu usein paljon sairastelua puolin ja toisin, mikä myös jarruttaa nimenomaan säännöllistä liikkumista organisoitujen, usein maksullisten harrastusten osalta.
Kaikki on suhteellista. Eksä oli aikoinaan kalliokiipeilemässä kaksi viikkoa ennen esikoisen syntymään ja kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.
Niin, vauvavuonna monen on helpompi löytää aikaa liikkumiselle, kuin ruuhkavuosina. Meillä esim. vauvat nukkuivat vauvavuonna 3-5 tuntia päivässä.<
Vauvavuonna todellakin on helpompaa liikkua (monesti, ei aina jos on refluksilapsi tms.). Lapsi nukkui kolmen tunnin pätkissä päiväunia, käytin alkuun monena päivänä kaikki nuo päiväuniajat kävelemällä vaunujen kanssa ulkona. Jossain vaiheessa uskaltauduin salille niin, että lapsi nukkui vaunuissa päiväunia ulkopuolella, itkuhälytin vaan mukana. Salilla pystyi käymään vaikka joka päivä. Ei onnistu enää. Tämäkin vaihe menee ohi, lapsi kasvaa ja kehittyy ja kohta pystyn kunnolla liikkumaan lapsen kanssa yhdessä. Jostain kumman syystä lapsilukuni taitaa jäädä yhteen..
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne naapurit tuumaisivat, jos hommaisin kotiin penkkipunnerruspenkin ja voimanostotangon penkkiä ja vaikka maastavetoa varten? Kerta hyvin voi vaikka kotona treenata omatekoisella salilla lasten kanssa! Taapero viskoisi painoja seiniin ja lattiaan ja työntäisi maastavedon aikana varmaansa painojen alle, mutta siinähän se oppii kun pyörii mukana. Hupsista sinne alakertaan, yläpuolelle ja viereisiin asuntoihin, mut kai te ymmärrätte että siinähän ne lapset oppii samalla ja eikös kuntosali kotona nyt ole oikein passeli juttu? Ja sitten vaan pihahommiin tuohon talonyhtiön pihalle, kun näin se av mamma ohjeisti netissä. Mitä väliä sillä on, että huoltoyhtiö hoitaa hallituksen päätöksellä kaikki pihatyöt? Siitä vaan mukaan! Ai niin, mutta kirjoittaja taisi puhua omakotitalossa asumisesta ja eikös kaikki Suomessa asukin omakotitaloissa? Eikö muka? Kuka muka asuu kerrostalossa, varsinkaan lapsiperhe, häh?
On muuten vahva taapero tai heikko mutsi, jos taaperokin pystyy heittelemään niitä painoja ympäri seiniä. Niillä painoilla tehtyinä mavetkaan ei varmaan kolisisi turhan paljoa.
Ja, jos ongelmasi on, että kun et pääse tekemään pihatöitä, niin eikös sinulla pitäisi olla sitten enemmän aikaa kaikkeen muuhun?
Ja, jos ongelmasi on, että kun et pääse tekemään pihatöitä, niin eikös sinulla pitäisi olla sitten enemmän aikaa kaikkeen muuhun?
Ehtikö jo unohtua se lapsen kanssa ulkoilu? Kiviä ja käpyjä ihmetellään minuuttikaupalla, siinä ei aikuiselle hiki ehdi tulla mutta aikaa kuluu...
Adhd aikuisena vastaan kyllä, että monille adhd aikuisille liikunta nimenomaan tuo mielihyvän tunnetta ja auttaa elämään adhd:n kanssa. Itseni kohdalla se tarkoittaa oikeasti kunnon liikuntaa, ei mitään kävelyä. Tyyliin rullaluistimilla 30-40 kilsan lenkki per päivä. Tai kävely painorepun kanssa on riittävän raskasta niin, että siitä saa hyvän olon tunnetta.