Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja

Onpa kauhea tilanne! Jälkiabortti olisi varmaan paras ratkaisu, mutta eihän se ole mahdollista. 

Vanhemman pitää ostaa neuvot yksityiseltä erikoisosaajalta itse ja harkita. Pitää lapsi kotona. Ymmärtää lasta.

Kyl mä sanon että vanha kunnon selkäsauna, aresti ja pelilaitteet pois auttaisi. Jos lyö niin kädet ilmastointi teipillä yhteen kunnes lakkaa lyömästä. Jos lyö sisarusta, niin kakara kiinni ja sisarus mäiskii. "Uhmakkuushäiriö"...siis mitä hemmettiä? Meillä yritti yksi lapsista töniä ja läpsiä 10v iässä. Pistin heti homman poikki, rajasin tiukasti ja tein selväksi että tässä talossa ei ketään kohtaan käytetä väkivaltaa. Pidin myös kerran väkisin kiinni. Vaihetta kesti 3kk, jonka jälkeen oli luulot pois ja nokkimisjärjestys ja talon säännöt selvät. Kukaan ei siis tarvi ilmastointi teippiä jos alusta asti pistetään todella tiukka raja. Tollaselle kakaralle joka on jo päässyt hyppimään silmille noin pahasti ja silitellään päätä "diagnoosin" varjossa ei valitettavasti taida enää toimia kevyemmät keinot.

Hyvä että on poissa kotoa. Äitinä toimit oikein. Ammattilaiset voivat rajoittaa ja tähän ei muuta keinoa ole. Lapsen pitää kokea se kun tulee "seinä vastaan". Kotona tämä harvemmin onnistuuko koska vanhemmat on peloteltu että mitään ei saa tehdä. Vaatii tiukan suhtautumisen. 

Tilanne on sijoituksessa vain huonompi just sen takia, että siellä ei voida ottaa puhelinta pois jne. Kyllä minullakin oli välillä lapsen kanssa hankalaa, mutta en antanut periksi. Jos ei olisi antanut puhelinta, olisin perunut viikkorahat, kieltänyt jonkin tulevan tekemisen... lisännyt uhkauksia niin kauan, että saan sen puhelimen. Ja tuossa iässähän lapset keksivät vastauhkauksia, mutta vastasin siihen vielä isommalla vastauhkauksella. Joskus tuli soitettua jollekin toiselle perheenjäsenelle ja pyydettyä keskustelemaan lapsen kanssa myös. Tietysti mukaan kuului homman perustelu, kuten (esim.) miksi on käytävä nukkumaan ja puhelimen pois ottamisen tarkoitus on varmistaa, ettei sitä käytetä enää salaa "nukkumaanmenon" jälkeen. Joskus lapsi uhkasi lastensuojeluilmoituksella, koska "kiusaan" häntä ja olen "v*n hirveä *mmä" tms. Haukkumiseen puuttuminen on asia erikseen, mutta tuollaisiin uhkailuihin sanoin, että senkus teet vain, ja joudut vielä hirveämpiin vaikeuksiin, ehkä johonkin lastenkotiin, jossa kukaan ei välitä oikeasti. Ja saat lastensuojelulapsen leiman. Tämä lapsi saa kohta maisterinpaperit, valmistunee 5 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyl mä sanon että vanha kunnon selkäsauna, aresti ja pelilaitteet pois auttaisi. Jos lyö niin kädet ilmastointi teipillä yhteen kunnes lakkaa lyömästä. Jos lyö sisarusta, niin kakara kiinni ja sisarus mäiskii. "Uhmakkuushäiriö"...siis mitä hemmettiä? Meillä yritti yksi lapsista töniä ja läpsiä 10v iässä. Pistin heti homman poikki, rajasin tiukasti ja tein selväksi että tässä talossa ei ketään kohtaan käytetä väkivaltaa. Pidin myös kerran väkisin kiinni. Vaihetta kesti 3kk, jonka jälkeen oli luulot pois ja nokkimisjärjestys ja talon säännöt selvät. Kukaan ei siis tarvi ilmastointi teippiä jos alusta asti pistetään todella tiukka raja. Tollaselle kakaralle joka on jo päässyt hyppimään silmille noin pahasti ja silitellään päätä "diagnoosin" varjossa ei valitettavasti taida enää toimia kevyemmät keinot.

Kuulepas ei noihin tapauksiin auta selkäsauna, olen ollut päiväkodissa töissä jossa samantyyppinen lapsi löi sumeilematta aikuista kuin aikuista kun suuttui. TIukat rajat eivät toimi jos lapsella on vamma tai häiriö joka aiheuttaa käytöksen. Ovat arvaamattomia, väkivaltaisia eivätkä välitä säännöistä. Luultavasti geeneissä nuo tekijät ja myöhemmin heistä voi tulla rikollisia, valitettavasti. 

Aloittaja ei sinulta suostumusta edes kysytä.

0/5

Tsemppiä aapeelle! Vaikea tilanne ja ikävää, että olet joutunut turvaamaan oman ja sisarusten elämänlaadun toisen lapsen sijoituksella. Varmasti todella raskasta äitinä joutua tekemään tuo päätös ja luovuttamaan oma rakas lapsi muiden hoiviin.

Mutta ihan varmasti päätös ollut oikea, tuo ei todellakaan kuullosta pelkältä adhd.ltä, vaan kysymys paljon vaikeammasta luonnehäiriöstä.

Moniin asioihin kasvatus vaikuttaa, mutta on myös sairauksia, joihin ei parhainkaan kasvatus vaikuta tai  sitä paranna.

Selkeästi aapeen lapsen pitäisi päästä täysin valvottuun psykiatriseen hoitoon ja arviointiin ja mahdollisesti jopa lääkityksen piiriin.

Täällä moni tuntuu ihmettelevän, että eikö 11 vuotiasta saada kuriin ja esim puhelin pois. Ei kaikki 11v ole pieniä ruipeloita, vaan jo fyysistä kokoa ja voimaa voi olla enemmän kuin omalla äidillä. Ja tuollaiset raivonpurkaukset voivat olla täysin pitelemättömiä ja äiti tuskin haluaa käyttää "väkivaltaa" lastaan kohden, jos yrittää pitää toista väkisin aloillaan.

Toivittavasti aapee saa kunnon apua ja lapsi oikeaa hoitoa ja sijoituspaikan.

Pitänee myös muistaa, että sisarus tarvitsee apua myös, koska hänellekin tilanne on ollut varmasti traumatisoivaa, elää pelossa ja väkivallassa ja sen jälkeen sisaruksen lähtö.

Lapsi tarvitsee hoitoa, ei pelkkä sijoitus riitä. 

Ehkä laitos halusi kuulla myös sinun mielipiteesi miten haluat lapsen kanssa toimittavan. Mieti jos eivät olisivat kysyneet, moni olisi helisemässä että sijoituspaikka ei kysy vanhempien mielipidettä. 

Selkeästi aapeen lapsen pitäisi päästä täysin valvottuun psykiatriseen hoitoon ja arviointiin ja mahdollisesti jopa lääkityksen piiriin.

Suomessa ainoa paikka tähän on lastenkoti. Psykiatria ei tarjoa tällaista paikkaa. 

Ap olet minun silmissäni sankari äiti. Teit vaikean ratkaisun ja pelastit muut lapsesi yhden lapsen terrorilta. Moni traumatisoituu sairaaksi kun vanhemmat eivät tee tuota ratkaisua vaan antavat yhden lapsen tuhota muiden lasten elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman pitää ostaa neuvot yksityiseltä erikoisosaajalta itse ja harkita. Pitää lapsi kotona. Ymmärtää lasta.

Jos lapsi vaarantaa sisarustensa terveyden niin se on jokaisen vastuullisen vanhemman ainoa mahdollinen ratkaisu laittaa lapsi muualle hoitoon. Olisi niiden muiden lasten heitteleille jättö antaa yhden tuhota sisarustensa lapsuus

Vierailija kirjoitti:

Ap olet minun silmissäni sankari äiti. Teit vaikean ratkaisun ja pelastit muut lapsesi yhden lapsen terrorilta. Moni traumatisoituu sairaaksi kun vanhemmat eivät tee tuota ratkaisua vaan antavat yhden lapsen tuhota muiden lasten elämä.

Olet oikeassa. Voi tosin olla jännät paikat tuon pojan kanssa, tai ylipäätään mahdotonta rakentaa mitään järkevää suhdetta sijoituksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman pitää ostaa neuvot yksityiseltä erikoisosaajalta itse ja harkita. Pitää lapsi kotona. Ymmärtää lasta.

Ymmärtämällä sitä lasta tuo tilanne on syntynyt. Ehdottamat rajat ja ankarat rangaistukset heti taaperosta lähtien olisivat voineet muuttaa asian.

Sinä olet siis yksi niistä jotka uhraavat ne sisarukset yhtä luonnevikaista ymmärtämällä. Olet huono vanhempi. Älä neuvo muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olet minun silmissäni sankari äiti. Teit vaikean ratkaisun ja pelastit muut lapsesi yhden lapsen terrorilta. Moni traumatisoituu sairaaksi kun vanhemmat eivät tee tuota ratkaisua vaan antavat yhden lapsen tuhota muiden lasten elämä.

 

Olet oikeassa. Voi tosin olla jännät paikat tuon pojan kanssa, tai ylipäätään mahdotonta rakentaa mitään järkevää suhdetta sijoituksen jälkeen.

Jos lapsi saa päänsä kuntoon niin ymmärtää kyllä itse viimeistään aikuisena miksi sijoitus oli välttämätön. Ei koe siitä katkeruutta. Sitten on ne psykot, narsissit ja sosiopaatit jotka ovat katkeria kaikesta eivätkä näe itsessään mitään vikaa. Sellaiseen on paras vaan laittaa välit poikki. Useinhan ne aikuisena tappavat vanhempansa

Vierailija kirjoitti:

"Ihan normilapsetkin yrittää silloin tällöin hyppiä nenille, ja aikuisten tehtävä on tuossa kohtaa ottaa luulot pois ja asettaa rajat ja antaa rakkautta. Muuten on oikeasti kusessa teinin kanssa myöhemmin. 

Isänä olen huomannut, että joskus lapsi pitää oikeasti käskeä pihalle rauhoittumaan tai jopa rajoittaa fyysisesti, jos alkaa riehua. Ei se siitä rikki mene."

 

Mun mielestä olet epäonnistunut vanhempana ja kasvattajana, jos sun pitää kajota lapseesi fyysisesti, koska hän "hyppii nenille". Mulla on suunnilleen Ap:n lapsen ikäinen poika ja mun antamaa esimerkkiä seuraamalla hänestä on kasvanut reipas, kohtelias ja ahkera lapsi, joka tietää, että tapahtuipa mitä tahansa, me olemme tiimi:) En ole koskaan komentanut häntä millään tavalla, vaan kaikki mun antama kasvatus on perustunut meidän väliseen keskusteluun oikeasta ja väärästä, tyhmästä ja järkevästä, jne.

 

N29

 

Saamistani alapeukuista huolimatta olen sitä mieltä, että Ap:n tapauksessa yhteys lapseen on katkennut jo vuosia sitten. Todennäköisesti poika on painellut koulupäivänsä jälkeen omaan huoneeseensa, ja ainoa hetki, jolloin hän on ollut läsnä, on ollut yhteisen ruokailun aikana. Jos siis sellaista on ollut. Puhelin on saattanut olla lapsen ainoa ystävä ja väkivaltaiset kiukun purkaukset tarve saada vanhemmalta edes jotain huomiota. Kun lapsen on hankkinut, häntä ei saa sysätä emotionaalisesti omilleen. Vanhemman on oltava lapsen kanssa tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen. Näin olen toiminut oman kymmenvuotiaan poikani kanssa. Toki hänellä on myös oma tahto ja sen ansiosta hän sai taannoin myös hymypatsaan. Koska osaa sosiaalisena ihmisenä ottaa läheisensä niin hienosti huomioon:)

 

N29

 

"Saamistani alapeukuista huolimatta olen sitä mieltä, että Ap:n tapauksessa yhteys lapseen on katkennut jo vuosia sitten. Todennäköisesti poika on painellut koulupäivänsä jälkeen omaan huoneeseensa, ja ainoa hetki, jolloin hän on ollut läsnä, on ollut yhteisen ruokailun aikana. Jos siis sellaista on ollut. Puhelin on saattanut olla lapsen ainoa ystävä ja väkivaltaiset kiukun purkaukset tarve saada vanhemmalta edes jotain huomiota. Kun lapsen on hankkinut, häntä ei saa sysätä emotionaalisesti omilleen. Vanhemman on oltava lapsen kanssa tiimi, joka puhaltaa yhteen hiileen. Näin olen toiminut oman kymmenvuotiaan poikani kanssa. Toki hänellä on myös oma tahto ja sen ansiosta hän sai taannoin myös hymypatsaan. Koska osaa sosiaalisena ihmisenä ottaa läheisensä niin hienosti huomioon:)

N29"

Ite en ainakaan jaksa raskaan työpäivän jälkeen mitään lasten loruja. Omaa aikaa sen jälkeen kun ruoka on pöydässä. 

Vierailija kirjoitti:

Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei  Wilma huuda enää koko  ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.

Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.

Ap

Ikävä kyllä ei ole pitkäikäisiä tuollaiset tenavat. Jos ei itselle tule järkeä päähän ja lopeta sitä käytöstä, joku pistää ilmat pihalle ennemmin tai myöhemmin. Jotkut ovat vain häiriintyneitä yksilöitä.

Voi vain kuvitella, miten kamala paikka on ollut lapselle joutua pois kodistaan. Säälittävä tapaus...