Sinä yli 50-vuotias, minkä neuvon antaisit nuorelle itsellesi?
Nyt kun tiedät paremmin ja elämänkokemusta on kertynyt, minkä neuvon tai elämänohjeen antaisit nuorelle itsellesi?
Kommentit (366)
Käytä lahjojasi, jotka sait
Älä ala tupakoimaan
Älä juo niin paljon
Huolehdi hampaistasi
Näytä enemmän tunteitasi
Opiskele aiemmin ja pidemmälle
Malta hetki ja valitse sitten hänet
Ole ystävällisempi
Älä hanki rikosrekisteriä
Säästä kaikesta mitä tienaat
Älä ota luottokortteja
Silläkin uhalla, että poikaystäväsi sinut jättää, lähde ulkomaille opiskelemaan heti tilaisuuden tullen!
Kerran huulilla, ikuisuuden lanteilla.
JOs olet vielä työelämäassä, vedä sellainen ainakin viiden vuoden tosi kova säästöputki: Säästä kaikki, mitä voit, jotta sinulla on ainakin sellainen 30 000 euron puskuri. Usko vaan, et kyl kannattaa!
Mene ajoissa (nuorena) opiskelemaan.
N.ssi aina kun saat tilaisuuden siihen.
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois pohjois Euroopasta.
Tämä 👍
Luota siihen, että elämä kantaa ja pärjäät hyvin. Useimmista asioista stressaat aivan turhaan.
Hommaa hyvä asunto hyvissä ajoin ja asu siinä. Ja säästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin neljä vuotiasta minääni tekemään itsestä lastensuojeluilmoituksen ja ottamaan huostaan. Tai siis kertomaan jollekin ulkopuoliselle että se pitää tehdä.
Nää pysäyttää aina... 4v. on niin viaton.
Tämä. 70-luvulla vaan ei lastensuojelu tainnut toimia, ei ainakaan meidän perheen kohdalla. Ulospäin kaikki oli ok, mutta äitini pieksi minut 4-vuotiaana henkihieveriin kun "viettelin" oman isäni. Pitkään jatkunut insesti oli aikuisten mukaan minun syyni, ei suinkaan siihen syyllistyneen vanhemman eikä vanhemman kuka ei tehnyt mitään auttaakseen minua. Hakkasi vain mustasukkaisuuksissaan. En voi käsittää miten sairas joidenkin ajattelumaailma on. Sukulaiset ja naapuritkin tiesivät asioistamme, mutta kukaan ei ilmoittanut eteenpäin koska meillä oli kulissit kunnossa. Mitä
Voi kauhistus mitä oot joutunut kokemaan. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin. Meni kieltämättä vähä tunteisiin.
Olen ihan tyytyväinen valintoihini, antaisin neuvon tehdä samoin: muuttaa nuorena ulkomaille, hankkia lapset 30v kieppeillä, matkustella, ei keskittyä liikaa työelämään/uraan, huolehtia parisuhteesta ja pitää paino kurissa. Ainoa muutos minkä neuvoisin on alan valitseminen vähän järkevämmin nuorena ettei tarvitse opiskella toista tutkintoa 40v... Toisaalta ihan kiva olla tuplamaisteri, mutta turha mutka muuten.
Voi kauhistus mitä oot joutunut kokemaan. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin. Meni kieltämättä vähä tunteisiin.
En ole vieläkään kunnossa, kärsin pahasta ahdistuneisuudesta, minulla on ptsd ja muitakin diagnooseja. Nämä moninaisine oireineen rajoittavat elämääni hyvin paljon enkä osaa elää omannäköistä elämää kun olen koko aikuisikänikin pyrkinyt miellyttämään muita. Terapia ei ole auttanut minua. Vasta nyt viime vuosina olen havahtunut ajatukseen että minäkin olen ihminen ja voin toivoa jotain itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kauhistus mitä oot joutunut kokemaan. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin. Meni kieltämättä vähä tunteisiin.
En ole vieläkään kunnossa, kärsin pahasta ahdistuneisuudesta, minulla on ptsd ja muitakin diagnooseja. Nämä moninaisine oireineen rajoittavat elämääni hyvin paljon enkä osaa elää omannäköistä elämää kun olen koko aikuisikänikin pyrkinyt miellyttämään muita. Terapia ei ole auttanut minua. Vasta nyt viime vuosina olen havahtunut ajatukseen että minäkin olen ihminen ja voin toivoa jotain itsellenikin.
En ihmettele, kyllä tommosesta toipuminen ottaa varmasti lujille. Voimia ja tsemppiä elämääsi!
Olisit edes tajunnut laittavas fyrkkaa jemmaan ja paljon🤣🤣
Montakin. Itseasiassa yksi kuitenkin riittäisi eli älä tee missään asiassa siten kuten teit ja nykyistä parempaan lopputulokseen päädyt jo ihan sillä, että teet vain täysin toisin vaikka sekin menisi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauhistus mitä oot joutunut kokemaan. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin. Meni kieltämättä vähä tunteisiin.
En ole vieläkään kunnossa, kärsin pahasta ahdistuneisuudesta, minulla on ptsd ja muitakin diagnooseja. Nämä moninaisine oireineen rajoittavat elämääni hyvin paljon enkä osaa elää omannäköistä elämää kun olen koko aikuisikänikin pyrkinyt miellyttämään muita. Terapia ei ole auttanut minua. Vasta nyt viime vuosina olen havahtunut ajatukseen että minäkin olen ihminen ja voin toivoa jotain itsellenikin.
En ihmettele, kyllä tommosesta toipuminen ottaa varmasti lujille. Voimia ja tsemppiä elämääsi!
Kiitos.
Satu kuuntele nyt vanhempaa itseäsi: kukaan ei tykkää sinusta yhtään enempää vaikka ostat kalliita lahjoja. Älä ole työssäsi se hyväksikäytettävä hölmö, joka tekee toistenkin työt(korvauksetta), sinun ei tarvitse tehdä sellaisia asioita, esim seksissä, joita et halua tehdä, vain miellyttääksesi miestä. Muista mummon sanonta, et sinä ole ruusu, mutta kukkii se perunakin. Ja äidin sanonta, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
Ei menneisyytesi ollut sinun vikasi, vaan niiden ihmisten, jotka sen sinulle aiheuttivat.
Väkivaltaa lapsena kotona ja ekassa parisuhteessa.
Sinä riität itsellesi ja valitsemasi tiet elämässä ovat hyviä. Mene siihen suuntaan, mikä parhaalta tuntuu ja näyttää. Olet rakas ja tärkeä.
Elä itsesi näköistä elämää, ja tee se täysillä. On ikävää huomata keski-ikäisenä toteuttaneensa jonkun toisen, esim puolison tavoitteita ja unohtaneen itselle tärkeät arvot ja asiat. Pidä huoli että pystyt elättämään itsesi, älä jää rahan takia paskaan suhteeseen. Menetettyjä vuosia ei mikään tuo takaisin.