Aiotko katsoa Lover tv-sarjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähteä viimeisillään raskaana metsään ilman että tarkastaa puhelimen latauksen? Miksi Roosa vain tuijottaa kun toinen kuvaa puhelimella? Miksi ei laittanut enempää viestejä sille kaverilleen vaan tyytyi siihen että ei vaan tullu häihin? Muutenkin vaikuttaa ihan epäuskottavalta kynnysmatolta, vaikka moni täällä sanoo että realistinen on. Pitää toivoa etten koskaan sekaaannu psykoon.

Kaksi viimeistä jaksoa ovat olleet suoraan sanottuna aika tylsiä.
 

Kuka latausta erikseen tarkistaa, jos tietää jättäneensä puhelimensa lataukseen? Juhahan sen oli ottanut pois laturista tahallaan ja myös juotti Roosalle smoothien, joka käynnisti synnytyksen äkillisesti ja aiheutti sekavuutta. 

Sehän tuli selväksi ettei puhelin ollut latautunut ennekuin hän lähti metsään. 

Minusta taas Krista sopii todella hyvin Roosan rooliin. Tunnistan itseni täysin hänen roolistaan. Juuri se aivusumuinen väsynyt, hämmentynyt ja poissaoleva olotila, lamaantunut. Kuin haamu entisestä minästä. Väkinäinen hymy, nauru katoaa täysin. Janin suoritus Juhana on pelottavan hyvä, mutta olen samaa mieltä siitä, että siinä (ja käsikirjoituksessa) mennään jo psykopaatin puolelle. Sitä en enää niin tunnistanut, mutta jotain samaakin. Nyrkki seinään-kohtaus toi isoja takautumia. Odotin, että autokohtauksessa olisi tunnekuohuksessa ajettu ylinopeutta ja uhattu ajaa ojaan. Kaikkea sitä olikin.

Halaus kaikille tuohon tilanteeseen joutuneille pikkulasten äideille. Olisitte ansainneet aivan erilaisen kokemuksen äitiyden ensimetreille.

Kuka oli Luukakselle viestittänyt " number1fani"? Tapaamiseen tuli toinen lukiolaispoika mutta jossain kohtaa näytettiin vanhemman miehen kättä tietokoneella ( Juha, naapuri?)

Voi olla, että tämä selvisikin siinä mutta katsoin sarjan vähän pikakelauksella, aiheutti niin pahaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minä ainakin lähden useinkin yksin metsään ja ihan tarkoituksella ilman puhelinta. Ei tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan, kun menen luontoon.2

 

Minä taas ehdottomasti otan puhelimen mukaan, jos jotain sattuu. Työkaveri kaatui rinteessä ja loukkasi pahasti polvensa. Virui siellä kaksi tuntia ennen kuin seuraava ulkoilija tuli paikalle. Työkaverilla ei ollut puhelinta mukana. 

"Jos jotain sattuu" sitä puhelinta ei välttämättä pysty käyttämään kumminkaan. Ihminen ei vain oikein etukäteen osaa ajatella turvallisuusasioita juuri siksi, että puhelin on turvana kaikkialla ja oletetaan, että sillä sitten tilanteet ratkaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähteä viimeisillään raskaana metsään ilman että tarkastaa puhelimen latauksen? Miksi Roosa vain tuijottaa kun toinen kuvaa puhelimella? Miksi ei laittanut enempää viestejä sille kaverilleen vaan tyytyi siihen että ei vaan tullu häihin? Muutenkin vaikuttaa ihan epäuskottavalta kynnysmatolta, vaikka moni täällä sanoo että realistinen on. Pitää toivoa etten koskaan sekaaannu psykoon.

Kaksi viimeistä jaksoa ovat olleet suoraan sanottuna aika tylsiä.
 

Kuka latausta erikseen tarkistaa, jos tietää jättäneensä puhelimensa lataukseen? Juhahan sen oli ottanut pois laturista tahallaan ja myös juotti Roosalle smoothien, joka käynnisti synnytyksen äkillisesti ja aiheutti sekavuutta. 

Sehän tuli selväksi ettei puhelin ollut latautunut ennekuin hän lähti metsään. 

En muista kohtausta varmasti, mutta mielestäni siinä ei käynyt ilmi, että puhelin ei olisi latautunut lainkaan. Kun Roosa oli sen lataukseen kerran laittanut, hän varmaan oletti että siinä kuitenkin jonkin verran on virtaa vaikka se ei olisikaan latautunut täyteen. Ei ole montaa vuosikymmentä kun mitään puhelimia ei edes ollut, mutta nykyään joillekin ihmisille akun virtaprosentti on ilmeisesti peruste olla lähtemättä ulos vaikka olisi suunnitellut ulkoilua. Nykyihmisten ongelmia, joita en ymmärrä. Fiktiivistä Roosaa tässä kyllä ymmärrän. Yksi lysti paljonko akkua on jäljellä, jos pitää raitista ilmaa saada. Terve nuori ihminen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minä ainakin lähden useinkin yksin metsään ja ihan tarkoituksella ilman puhelinta. Ei tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan, kun menen luontoon.2

 

Minä taas ehdottomasti otan puhelimen mukaan, jos jotain sattuu. Työkaveri kaatui rinteessä ja loukkasi pahasti polvensa. Virui siellä kaksi tuntia ennen kuin seuraava ulkoilija tuli paikalle. Työkaverilla ei ollut puhelinta mukana. 

"Jos jotain sattuu" sitä puhelinta ei välttämättä pysty käyttämään kumminkaan. Ihminen ei vain oikein etukäteen osaa ajatella turvallisuusasioita juuri siksi, että puhelin on turvana kaikkialla ja oletetaan, että sillä sitten tilanteet ratkaistaan.

Tai sitten pystyy käyttämään. En jättäisi puhelinta kotiin sen takia, ettei sitä ehkä pysty käyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minä ainakin lähden useinkin yksin metsään ja ihan tarkoituksella ilman puhelinta. Ei tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan, kun menen luontoon.2

 

Minä taas ehdottomasti otan puhelimen mukaan, jos jotain sattuu. Työkaveri kaatui rinteessä ja loukkasi pahasti polvensa. Virui siellä kaksi tuntia ennen kuin seuraava ulkoilija tuli paikalle. Työkaverilla ei ollut puhelinta mukana. 

"Jos jotain sattuu" sitä puhelinta ei välttämättä pysty käyttämään kumminkaan. Ihminen ei vain oikein etukäteen osaa ajatella turvallisuusasioita juuri siksi, että puhelin on turvana kaikkialla ja oletetaan, että sillä sitten tilanteet ratkaistaan.

Todennäköisemmin sitä puhelinta kuitenkin osaa käyttää silloin, kun se on mukana. Verrattuna siihen että puhelimen jättää kotiin, koska "ei sitä välttämättä pysty kumminkaan käyttämään" 😂

"Fiktiivistä Roosaa tässä kyllä ymmärrän. Yksi lysti paljonko akkua on jäljellä, jos pitää raitista ilmaa saada. Terve nuori ihminen kuitenkin." 

Sinä varmasti lähdet minne vaan korpeen viimeisilläsi raskaana ollessa, ja jätät puhelimen kotiin. Riskeeraat myös lapsesi.

Oudointa ei ollut se, ettei Roosa mukamas tiennyt, missä on. Lähtikö hän muka viimeisillään raskaana niin syvälle korpeen, että jo eksyi? Jollaksessa ei edes ole korpia.

En katso suomalaisia sarjoja, koska naispuolisia psykopaatteja ja narsisteja näkee muutenkin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas Krista sopii todella hyvin Roosan rooliin. Tunnistan itseni täysin hänen roolistaan. Juuri se aivusumuinen väsynyt, hämmentynyt ja poissaoleva olotila, lamaantunut. Kuin haamu entisestä minästä. Väkinäinen hymy, nauru katoaa täysin. Janin suoritus Juhana on pelottavan hyvä, mutta olen samaa mieltä siitä, että siinä (ja käsikirjoituksessa) mennään jo psykopaatin puolelle. Sitä en enää niin tunnistanut, mutta jotain samaakin. Nyrkki seinään-kohtaus toi isoja takautumia. Odotin, että autokohtauksessa olisi tunnekuohuksessa ajettu ylinopeutta ja uhattu ajaa ojaan. Kaikkea sitä olikin.

 

Halaus kaikille tuohon tilanteeseen joutuneille pikkulasten äideille. Olisitte ansainneet aivan erilaisen kokemuksen äitiyden ensimetreille.

 

 

Kiitos. 

Noista ajoista on jo paljon aikaa, muttei ne unohdu koskaan.

Oma äitini ja kummitätini sanoi, että suhteessa narskun kanssa olemukseni muuttui kokonaan. En enään nauranut tai iloinnut mistään ja kutistuin näkymättömäksi, tunnistamattomaksi. Yleensä olin ollut rohkea ja kantaaottava ja positiivinen. Tuo kaikki näkyy myös Kristan olemuksessa. Kuten myös ulkoasun huolimattomuus, joka lisääntyy jakso jaksolta.

Narsku on kuin syöpä, joka vie kaikki voimat, ilon ja valon elämästä. Mitä ne saa tästä. Vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Oudointa ei ollut se, ettei Roosa mukamas tiennyt, missä on. Lähtikö hän muka viimeisillään raskaana niin syvälle korpeen, että jo eksyi? Jollaksessa ei edes ole korpia.

Tarkoitit varmaan, että oudointa oli juuri se, ja tästä täysin samaa mieltä. Ei lainkaan uskottavaa, että kukaan ihan viimeisillään raskaana jättivatsansa kanssa ylipäätään lähtisi jonnekin metsäretkeilemään, saati niin syvälle korpeen, että eksyy.

Katsoin sarjan viimeisen jakson sunnuntaina ja olin myös helpottunut, mielestäni oikein hyvä sarja ja osittain terapeuttinenkin, samoin kuin tämä keskustelu täällä. 16 vuotta narsistin kanssa suhteessa, 8 vuotta erosta ja edelleen hän "pyrkii kaikin tavoin vaikeuttamaan elämääni" kuten aina uhkasikin, jos eroan. Lähes koko aikuiselämäni olen siis elänyt narsistin kanssa ja saanut kaksi lasta, joista toinen, jo aikuinen, on hämmästyttävästi isänsä kaltainen / manipuloitu ja katkaissut välinsä minuun. Toinen hänkin lähestyy täysi-ikää ja on taas hämmästyttävän tarkkanäköinen isänsä suhteen, ihmettelee ailahtevaa käytöstä, kummallisia "sääntöjä", jotka koskevat muita sekä kiristystä ja uhkailua.

Onnekseni olen nyt aivan ihanassa parisuhteessa ja saan valtavasti tukea mieheltäni uhkailuviestien ja jatkuvien painajaisten kanssa elämisessä. Voimia kaikille lähisuhdeväkivallan uhreille!

Vierailija kirjoitti:

En muista kohtausta varmasti, mutta mielestäni siinä ei käynyt ilmi, että puhelin ei olisi latautunut lainkaan.

Tuli täysin selväksi, kun Juha suureen ääneen ilmaisi, että puhelin tarvitsee latausta, koska siinä ei ole kuin 10% virtaa jäljellä, eli akku oli käytännössä tyhjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista kohtausta varmasti, mutta mielestäni siinä ei käynyt ilmi, että puhelin ei olisi latautunut lainkaan.

Tuli täysin selväksi, kun Juha suureen ääneen ilmaisi, että puhelin tarvitsee latausta, koska siinä ei ole kuin 10% virtaa jäljellä, eli akku oli käytännössä tyhjä. 

Luetteli myös talon lukuisat sähköpistokkeet ja totesi niin Rosalle kuin hänen pojalleenkin, että käyttäisivät niitä eikä varaisi laitteillaan hänen työpisteellään työvälineitään varten tarvitsemiaan pistokkeita.

Enemmän kuuntelin kuin katselin, mutta joku kirjoitti Juhan laittaneen jotain Roosan smoothieen ja siksi tämä oli niin sekaisin. 

Eihän sinun tarvitse kävellä kuin sata metriä metsään ja lyhistyä sinne niin "kukaan ei tiedä, mistä sinut löytää". 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuuntelin kuin katselin, mutta joku kirjoitti Juhan laittaneen jotain Roosan smoothieen ja siksi tämä oli niin sekaisin. 

 

Eihän sinun tarvitse kävellä kuin sata metriä metsään ja lyhistyä sinne niin "kukaan ei tiedä, mistä sinut löytää". 

Ei ainakaan näytetty, että olisi laittanut. Jonkun vihersmoothien oli tehnyt ja poikakin sitä maisteli, eikä lyyhistynyt. Synnytyksen odotettiin käynnistyvän hetkellä millä hyvänsä, joten ei todellakaan ole mitenkään uskottavaa, että juuri silloin joku lähtisi suurine vatsoineen lyllertämään jonnekin metsäretkelle.

Ihan kuin se olisi ajanut autolla jonnekin Uutelaan. Lähti ovesta lähipoluille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minä ainakin lähden useinkin yksin metsään ja ihan tarkoituksella ilman puhelinta. Ei tulisi mieleenkään ottaa puhelinta mukaan, kun menen luontoon.2

 

Minä taas ehdottomasti otan puhelimen mukaan, jos jotain sattuu. Työkaveri kaatui rinteessä ja loukkasi pahasti polvensa. Virui siellä kaksi tuntia ennen kuin seuraava ulkoilija tuli paikalle. Työkaverilla ei ollut puhelinta mukana. 

"Jos jotain sattuu" sitä puhelinta ei välttämättä pysty käyttämään kumminkaan. Ihminen ei vain oikein etukäteen osaa ajatella turvallisuusasioita juuri siksi, että puhelin on turvana kaikkialla ja oletetaan, että sillä sitten tilanteet ratkaistaan.

Todennäköisemmin sitä puhelinta kuitenkin osaa käyttää silloin, kun se on mukana. Verrattuna siihen että puhelimen jättää kotiin, koska "ei sitä välttämättä pysty kumminkaan käyttämään" 😂

Ei kai puhelinta tuolla ajatuksella jätetäkään kotiin vaan siksi, että halutaan rentoutua ja olla tavoittamattomissa. Pointtini oli se, että ihminen näkee uhkan siinä, että puhelin ei ole mukana, mutta ei paljon todellisempia uhkia. 

Vierailija kirjoitti:

"Fiktiivistä Roosaa tässä kyllä ymmärrän. Yksi lysti paljonko akkua on jäljellä, jos pitää raitista ilmaa saada. Terve nuori ihminen kuitenkin." 

 

Sinä varmasti lähdet minne vaan korpeen viimeisilläsi raskaana ollessa, ja jätät puhelimen kotiin. Riskeeraat myös lapsesi.

Kyllä olen lähtenyt lähimetsään kävelemään myös viimeisilläni raskaana ollessa. Silloin kun lapsiani odotin, ei nykyisenlaisia henkilökohtaisia kännyköitä edes ollut. Ja kun olen sitä ikäpolvea, en ole koskaan kiinnittynyt puhelimeen niin, että siitä olisi tullut identiteetin jatke ja pakollinen lisävaruste kehooni.